Hugolle hajuerottelua ja Jipille korjaussarjaa

Hugolla alkoi perjantaina 7.4. hajuerottelukurssi, jonka järjestäjänä on VKK ja koluttajana I-HAH:sta tuttu Mariel, joka koulutti meille noin vuosi sitten hajuerottelun alkeita. Oli kiva päästä taas tauon jälkeen Marielin oppiin ja siinä missä suurin osa muista treenasi ilmaisun alkeita, me päästiin esittelemään omatoimisen treenaamisen myötä ilmennyttä ongelmaa. Hugohan siis Nose Work -treeneissä ilmaisee ympäristöön piilotetut hajut melko hyvin, mutta haasteena on laatikkoratamainen treeni, jossa siis lattialla on identtisiä laatikoita, joihin yhteen on piilotettu haju. Näissä Hugo yleensä ekalla toistolla aina etsii ja ilmaisee hyvin, mutta toistojen myötä alkaa arvailla ja käydä epävarmaksi. Demottiin tätä perjantain treeneissä hyvin ihan jo kahden laatikon treenissä, sillä Hugo parin toiston jälkeen alkoi tehdä ilmaisuja aina ekalle laatikolle. Tähän vinkiksi saatiin olla reagoimatta mitenkään ja antaa Hugon itse pähkäillä tilannetta. Hugon ollessa väärällä laatikolla, siitä näkee selvästi, ettei se ole oikeasti haistanut eukalyptusta, sillä se ei jää tuijottamaan varmana sitä laatikkoa, vaan samantien maahanmenoilmaisun tehtyään, Hugon pää alkaa katsella toisten laatikoiden suuntaan. Kun tässä sitten hetken odottaa, niin se omatoimisesti nousee ylös ja lähtee etsimään oikeaa laatikkoa. Olen itse usein toistanut käskyn, jos se ilmaisee väärän laatikon, mutta nyt ohjeena oli, etten auta sitä yhtään, vaan sen itse täytyy päättää, lähteekö se etsimään hajua muualta vai "lukitseeko" se ensimmäisen laatikon.

Tällä keinoin jatkettiin treenejä kotona eilen. Tehtiin treeni kahdella laatikolla ja kahdella ensimmäisellä toistolla haisteli hienosti laatikot ja ilmaisi heti oikein. Tämän jälkeen tuli yksi kerta, jolloin Hugo ilmaisi ensimmäisen laatikon, joka oli väärä. Jäin odottamaan ja samantien Hugo alkoi tuijotella toiselle laatikolle ja pian nousikin ylös ja vaihtoi haistelemaan sitä. Se oli selvästi hieman epävarma ja varmisteli aika pitkään ennen kuin uskalsi ilmaista sen toisen laatikon. Ilmaisusta sai kuitenkin isot kehut ja palkan. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa toistoa oli sellaisia, että Hugo ei ilmaissut lainkaan väärää, mutta se oli selvästi epävarma, sillä se kävi molemmilla laatikoilla ja oikealle laatikolle päädyttyään se jäi haisteli pitkään, jonka jälkeen jäi seisomaan ja katsoi minua kysyvästi. Kaipasi selvästi apuja, jotta uskaltaisi tehdä ratkaisunsa, mutten auttanut, vaan jäin vain odottamaan. Lopulta vielä lisää haisteltuaan, ilmaisi oikean ja sai tästä toki taas kehut ja palkan. Seuraava toisto olikin sitten täydellinen eli haistoi ensin väärän, sitten oikean ja teki heti ilmaisun. Tästä superkehut ja palkka, ja siihen jätettiin treenit siltä erää.

Jipillä oli eilen tuplasti tokovalmennusta, kun aamulla/päivällä oli ensin Wirneen porukalla Korrien koulutus, jossa Jipillä oli 20 min koulutusvuoro sekä Riitalle että Pekalle ja illalla oli vielä I-HAH:n tokovalmennusryhmän treenit, jossa kouluttajana Maarit Hellman. Käsiteltiin kaikissa treeneissä edellisen päivän kokeessa ilmaantuneita ongelmia. Olin ehtinyt koetta pyöritellä mielessä ja katsellut videoita useampaan kertaan ja olin tullut siihen tulokseen, ettei se oikeasti haukkumista lukuun ottamatta ollut kuitenkaan ihan järkyttävää. Haukkumiset kertoivat epävarmuudesta tai palkattomuuden "harmittamisesta" ja liikkeiden välit oli kyllä ihan liian haahuilevat, mutta toisaalta tajusin toimineeni liikkeiden väleissä myös tyhmästi, kun en ottanut koiraa heti sosiaalisen palkan jälkeen "yhdessä"-käskyllä siirtymään seuraavaan paikkaan, vaan jätin koiran touhuamaan yksin, kun katselin, mihin liikkuri minua johdatti ja sitten kun yritin onkia Jippiä mukaani, niin se olikin jo aina omissa maailmoissaan. Pekka koulutuksessa mainitsikin, että itse täytyy kiinnittää koko koesuorituksen ajan huomio täysillä koiraan ja olla koiran kanssa. Liikkuria ei tarvitse tuijottaa koko aikaa, vaan voi hyvin seurata sivusilmällä, että mihin liikkuri seuraavaksi johdattaa, mutta kuitenkin olla koko ajan yhdessä koiran kanssa.

Riitan treeneissä tehtiin ensin seuraamista. Ongelmana meillä on ollut se, että olen treenannut tosi paljon yksityiskohtia ja palkannut yksittäisistä pienistä jutuista seuraamisessa, joten on ollut todella vähällä pitkien seuruupätkien tekeminen ja minusta tuntuu, että Jipin paras keskittyminen herpaantuu näissä herkästi, kun tosiaan on tottunut saamaan niin tiheästi palkkaa nyt seuraamisessa. Nyt siis tehtiin seuruuta niin, etten puuttunut joka askeleeseen eli en auttanut Jippiä liikkeen keskellä (yleensä herkästi olen huomauttanut esim. kontaktin tippumisesta ja kehunut sitten, kun se ottaa kontaktin uusiksi), vaan se joutui itse keksiä oikean tavan suorittaa ja sai kehut sitten sellaisella hetkellä, kun omasta mielestäni seurussa fiilis oli hyvä. Enemmän siis vastuuta koiran suuntaan, eikä niin, että minä koko ajan annan signaaleja siitä, että meneekö oikein vai väärin. Toisena treeninä tehtiin liikkeiden ketjuttamisia ja tässä tehtiin puteen pieni pätkä seuraamista, sitten luoksetulo ja lopuksi liikkeestä maahanmeno. Saatiin jo tässä aikaan pientä piippaamista luoksetulon jätön yhteydessä, mutta mainitsinkin Riitalle, että tällainen piippaus on selvästi erilaista kuin se kokeessa ilmennyt haukkuminen. Jipillä joskus alkutreenistä on virtaa sen verran, ettei oikein maltti meinaa riittää ja palkan odotus on kova, jolloin tosiaan voi tulla piippausta perusasentojen yhteydessä. Tämä piippaus kuulosti juurikin tällaiselta palkanodotukselta, eikä edellispäivän kokeen tyyliseltä ahdistuneelta haukkumiselta. Kumpaankin todennäköisesti auttaa juurikin se kokeenomainen treeni ja palkattomuuden harjoittelu. Jipille sain kehotukseksi käyttää paljon viivästettyä palkkaa eli niin, että ensin tulee selkeästi kehut ja vasta niiden jälkeen nami/lelu. Jippi on tottunut saamaan lelun/namin heti oikein tehtyään, mikä aiheuttaa ehkä vähän turhaa hätäilyä tekemiseen, kun odottaa koko ajan, että joko kohta se lelu sinkoaa. 

Pekan treenipisteellä vahvistettiin sosiaalista palkkaa. Tehtiin liikkeiden välejä niin, että harjoiteltiin ensin viivästettyä palkkausta eli niin, että hyvästä lopetusasennosta vapautin ja palkkasin ensin kehuin ja sitten, KUN koira vastaa hyvin kehuihin, niin annetaan palkkasana "JES" ja kaivetaan lelupalkka. Eli tässä palkataan lelulla nimenomaan siitä sosiaaliseen palkaan vastaamisesta. Jippihän treeneissä toki siihen hyvin vastaakin, muttei tee yhtään pahaa treenata tällaisia enemmän (kun aiemminhan ei olla treenattu näitä ollenkaan....). Sain taas ohjeeksi myös sen, että sitä JESiä ei tule viljellä joka väliin, vaan oikeasti vain silloin, kun aikoo antaa nami- tai lelupalkan. Nythän todennäköisesti kokeessakin vapautin liikkeistä JESillä ja periaatteessa koira voi alkaa tällöin odottaa lelu-/namipalkkaa ja sitten kun sitä ei kuulukaan, vire laskee. Eli nyt oli sellaisen käytännön, että vapautus liikkeen päätteeksi "VAPAA"-käskyllä, siitä kehut ja tosiaan JES vasta, kun oikeasti on tulossa lelu tai nami.

Toisena harjoitteena Pekan pistellä tehtiin uuden asian kouluttamista pelkällä sosiaalisella palkalla. Tempuksi otettiin jokin sellainen, jota koira ei osaa ja jota se ei tule harrastuksissaan tarvitsemaan. Meille valikoitui tuolille hyppääminen. Otettiin siis tuoli keskelle kenttää ja sain tehtäväksi opettaa Jipille tuolille hyppääminen ilman ainuttakaan lelu- tai namipalkkaa. Lähdettiin ihan tuolin vierestä ja pienellä houkuttelulla sain Jipin hyppäämään tuolille, josta seurasi valtavat kehut ja kunnon bileet koiran kanssa. Jippi syttyi tosi hyvin sosiaalisesta palkasta ja muutamalla toistolla päästiin siihen, että pystyin lähettämään sen toiselta puolelta kenttää (joka ei tosin ollut kauhean suuri) perusasennosta "penkki"-käskyllä tuolille. Seuraavaksi opetettiin toinen temppu sosiaalisella palkalla ja tämä oli jalkojen kahdeksikkopujottelu. Sitten lopuksi tehtiin "koemainen" treeni, jossa siis tehtiin kehääntulo, kahdeksikko, josta sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan, josta tuolille lähettäminen ja siitä sosiaalinen palkka. Ja lopuksi sitten vasta JES ja lelupalkka. Oli ihanaa nähdä, kuinka valtavan liekeissä Jippi tässä treenissä oli. Jäi jotenkin niin kovasti kaivelemaan se edellisen päivän sosiaalisen palkan toimimattomuus, että oli helpottavaa nähdä, että kyllähän tämä koira oikeasti palkkautuu sosiaalisella palkallakin todella hyvin :) Eli nyt vain vahvistamista paljon, niin jospa se alkaisi toimia myös koetilanteissa.

Päivällä käytiin lenkki ja illalla sitten vielä Maaritin treeneihin. Tehtiin Jipin kanssa toista kokeessa ilmennyttä ongelmaa eli hyppynoutoa. Koska nämä treenit olivat ulkona, niin kapulaksi en halunnut metallikapulaa, joka olisi ollut kylmä, vaan tehtiin normikapulalla. Lisäksi umpiestettä ei sillä hetkellä ollut saatavilla, joten tehtiin avoesteellä, mutta hyvinpä saatiin ongelma esiin näilläkin asetelmilla... Jippi oli ensinnäkin alkuun ihan hurjan levoton. Piippaili perusasennossa ja tassut tepsutteli kovasta odotuksesta. Aina kapulan lentäessä se nytkähti vähän perusasennossa ja lähtikin sitten heitetylle kapulalle taas turhan paljon saalistusmoodissa. Kerroin, että saalistus on saatu katkaistua kokonaan noudon yhteydessä, mutta tajusin, ettei olla tokikaan tehty heitettyjä noutoja lainkaan nyt puukapuloin. Saalistus on tosiaan saatu pois ohjatusta noudosta ja hyppynoudossa heitetty kapula sen sijaan on metallinen, eikä sen takia saa aikaa saalistusmoodia. En siis tiennytkään, että heitetty kapula edelleen aiheuttaa tuollaista kiihtymistä vaikkakin selvästi lievempää kuin pahimmillaan. Lähdettiin ratkomaan ongelmia pala palalta. Alun levottomuutta ja sähellystä lähettiin purkamaan yksinkertaisesti sillä, että annettiin Jipin vähän päästellä höyryjä. Annoin sille lelun ja se sai luvan kanssa rallata hetken. Rallaamisen jälkeen se olikin jo ihan eri moodissa eli piippailut jäi aika hyvin pois ja keskittyi paremmin. Seuraavaksi ratkottiin ohitusongelmaa, sillä Jippi nyt treeneissä meinasi tulla kerran esteestä ohi. Stoppasin sen ennen kuin ohitti esteen, mutta sain kehotukseksi antaa vauhdista "hyppy"-käskyn, jos huomaan, että Jippi meinaa tulla ohi. Kerran vahvistin hyppy-käskyllä sitä takaisinpäin hyppäämistä, mutta tämän jälkeen ongelmaa ei esiintynyt. Kolmanten pulmana ratkottiin sitä saalistamista ja perusasennossa nytkähtelyä. Nythän Jippi tuijottaa kapulaa heittäessä, mutta sain ohjeeksi vaatia Jipiltä heiton aikana katsekontaktia. Tätä en ole ikinä tullut ajatelleeksikaan, mutta kyllähän siinä on järkeä, että vaadin katsekontaktin. Tehtiin treeniä niin, että annoin perusasennossa ennen heittoa "katso"-käskyn ja heitin kapulan. Ensin Jipin katse laski heiton aikana, mutta otin vain uuden kapulan, uusin "katso"-käskyn ja heitin uusiksi. Sitten, kun katse ei enää laskenutkaan heiton aikana, niin vapautin ja palkkasin sosiaalisella palkalla. Otettiin uusi perusasento ja taas heitin kapuloita, kunnen katsekontakti säilyi heiton ajan. Välillä vapautin suoraan perusasennosta ja palkkasin, ja välillä taas lähetin noutamaan. Nouto on selvästi siistimpi nyt, kun vaadin katsekontaktia eli vaikuttaisi toimivalta. Nyt, kun pääsisi tätäkin vain treenaamaan riittävän säännöllisesti! Umpihyppy varsinkin on aika harvoin loppuen lopuksi saatavilla...

Paljon saatiin ajateltavaa eilisissä treeneissä ja itsellä oli eilisen jäljiltä hyvä fiilis. On kiva tietää, että näihin ongelmiin oikeasti on keinoja ja ettei kyse ehkä olekaan valtavan suuresta ongelmasta, kunhan siihen heti puuttuu. Yksi iso puute meidän treeneissä on tähän asti ollut se, ettei treeneissä ole tullut oikein käytettyä sitä sosiaalista palkkaa ja joka liikkeestä on aina palkattu nami-/lelupalkalla. Sainkin kehotuksen tehdä melkeinpä viikottain koemaisen treenien ilman välipalkkausta muulla kuin sosiaalisella palkalla. Koiralle sellainenkin tilanne täytyy olla ihan rutiininomainen treenitilanne, eikä niin, että se tietää tulleensa koetilanteeseen ihan jo siitä, ettei nami- tai lelupalkkaa enää kuulukaan.

Molemmilla oli viikonloppuna sen verran treenailuja, että tänään pidettiin vapaapäivä. Käytiin kunnon lenkki merenrantareittiä ja voi että kun Jippi yritti päästä uimaan heti, kun se näki aallot rannassa! Vielä joutui uiminen jäädä sikseen, mutta kunhan vesi tuosta lämpiää, niin pääsee taas Jippi uimaan. Lenkillä tuli havaittua yksi varma kevään merkki, nimittäin Hugon piehtarointi nurmikolla. Se ei onneksi harrasta erinäisissä hajuissa kieriskelyä, vaan se vain nautiskelee siitä, että pääsee piehtaroimaan ja monestihan kesäisin tykkäisi piehtaroinnin yhteydessä vaan makoilla katselemassa maisemia. Hugo on sellainen nautiskelija ja "haaveilija" persoonaltaan :)

Agilitytauolla, muttei suinkaan treenitauolla

Juhannus tuli ja meni ja juhannusjuhlintojen yhteydessä Hugo sai synttärilahjansa ja synttäriherkut :)  Juhannusta vietettiin ihan kotimaisemissa - lenkkeiltiin Viikissä, käytiin grillailemassa ja meillä kävi kyläilijöitä. Kaikkiaan siis aikamoista syömistä, mutta sehän toki meille sopi hyvin ;)

Juhannusaaton lenkkimaisemat

Hugon synttärit vietettiin aattona vanhemmillani grillailujen merkeissä ja tokihan oli isäntäväki kattanut koirillekin pöydän :D

Agin SM-kisoista tuli ostettua lahjaksi Ke-Hu-lelut molemmille. Edelliset KeHu:t on jo sen verran huonossa kunnossa, että jouti roskikseen, joten hyvä tekosyy näille ostoksille nuo synttärit :)

Viime viikon keskiviikkona oli viimeiset ohjatut agilitytreenit ennen kesätaukoa ja olin päättänyt, että samalla alkaa koirien agilityloma. Hugohan ei tokikaan olekaan kauhean säännöllisesti agilitya treenannut eli sen kanssa kyllä saatan käydä nytkin jotkut yksittäiset treenailut tekemässä, mutta Jippi on totaalisella agilomalla muutaman viikon ajan. Se ei varmaan sitä osaa kauheasti arvostaa, mutta koska en pidä agitaukoja juoksujen aikana, niin haluan pitää kesällä aina muutaman viikon tauon ja sitten talvella joulun aikaan jonkunlaisen tauon.

Koska agility on poissa kuvioista, niin ollaan sitten treenailtu muuta. Jipin kanssa ollaan nyt viikon aikana tokoiltu ihan vain lenkkien yhteydessä pieniä juttuja eli ei suuria kokonaisuuksia lainkaan. Kaukoissa kivana yllärinä on tullut se, että Jippi on alkanut tehdä m-i vaihdot pompahtamalla. Tätä ollaan joskus aiemmin treenailtu, muttei yleistynyt tuolloin siihen, kun otin etäisyyttä. Nyt se kuitenkin ihan itsestään on alkanut tarjota tuota pompahtamista ylös - varmaan on perua siitä, että ollaan jumppailtu nyt noita muita vaihtoja ja myös jääviä niin, että tulisi teräviä vaihtoja.

Hugon kanssa ollaan suuntamassa ensi viikolla rally-kisoihin ja tehtiin myös yksi ratatreeni muutama päivä sitten. Tarkotiuksella tehtiin helpohko rata eli keskityttiin lähinnä siihen liikkeiden yhdistämiseen ja kokonaisuuteen. Vasemmalle 360 asteen käännös sujui hienosti, mikä sai minut innostumaan hurjasti! Siis se meidän kaikista vaikein juttu sujuikin jo aika kivasti. Toivottavasti ei ollut vain kertaluontoinen juttu :D Hugon kanssa suurin haaste oli edistäminen, kun se taas oli aikamoisen innoissaan.... Täytyy nyt vielä ennen kisaa ottaa tehokuurina seuruun oikean paikan muistuttelemista. Muuten meni kyllä tosi kivasti treeni ja on ihana huomata, miten innokas rallattelija Hugosta on kuoriutunut :)

Nose Workia ollaan treenailtu molempien kanssa. Ollaan tehty laatikkotreenejä nyt aika paljon ja on meinannut olla pieniä ongelmia. Olen treenaillut muovisia koreja käyttäen eli kumonnut korit väärinpäin ja pistänyt yhteen niistä hajua sisältävän kankaan pohjaan kiinni. Näissä molemmat koirat ovat ilmaisseet oikeat korit hyvin, tosin Hugon kanssa on välillä joutunut vähän varmistelemaan, kun niistä koreista haju leviää tosi herkästi ympäristöön ja Hugo on saattanut empiä viereisellä korilla, että olisikohan haju siinä. Oikean korin kohdalla kuitenkin ilmaisu on ollut selkeä, eikä empimisiä ole tullut. Jippi on myös koreilla työskennellyt hyvin eli löytää oikean korin varmanoloisesti ja tekee ilmaisun ripeästi. Nyt kuitenkin kokeilinkin pahvilaatikoita eli laitoin hajun kenkälaatikkoon ja sitten laitoin hallilla maahan kaikkiaan 8 laatikkoa reilun metrin välein. Pahvilaatikosta haju ei selvästikään levinnyt samalla tavalla kuin koreista ja koirat joutui ihan toden teolla tekemään töitä sen paikantaakseen... Tavallaan hyvä juttu, sillä virheilmaisuja ei tule niin herkästi viereisillä bokseille, mutta etenkin Hugo kävi selvästi epävarmaksi eli ei meinannut uskaltaa ilmaista sitä oikeatakaan, kun haju ilmeisesti kantautui niin heikosti laatikosta verrattuna aiempiin koritreeneihin. Lisäksi molemmilla oli omalla tavallaan liian raju tyyli lähestyä laatikoita. Hugo etenee ihan rauhassa, mutta kovin mielellään olisi tallonut, raapinut tai jopa ottanut laatikoita suuhun eli sillä menolla herkästi kyllä rikkoo niitä, mikä ei tietenkään ole sallittua. Tuohon täytyy siis nyt heti alkuun puuttua! Jippi sen sijaan ei niinkään pyri rikkomaan laatikoita, mutta etenee vain niin vauhdilla, että saattaa siinä tohinassa talloa jonkun laatikon tai liikuttaa niitä. Olen tehnyt etsintöjä ilman hihnaa, mutta nyt saa kyllä tehdä Jippi ainakin etsintöjä hihnassa, jotta pystyn tarvittaessa vähän rauhoittamaan sen menoa.

Jippi on käynyt pari kertaa nyt viikon sisään paimentamassakin. Viime torstaina käytiin Seutulassa Primal Sense Farmilla Mervin opeissa ja tehtiin alkuun kuljetuksia tehden paljon suunnanmuutoksia ja lopulta alettiin harjoitella suunnanmuutoksia niin, että minä astun lauman läpi ja koiran tulee kiertää lauman ympäri hakien uudestaan tasapainoon. Näissä Jippi selvästi hämmentyi, sillä minun yhtäkkinen kääntyminen sitä kohti sai sen epäröimään, että mitäköhän pitäisi tehdä. Lopulta se lähti kaartamaan lauman taakse, mutta usein tämä kävi turhan läheltä laumaa syöksähtäen. Ei se laumaa pyri hajottamaan, muttei malta ihan ottaa riittävää etäisyyttä kaarilla. Lopuksi, kun keskusteltiin, niin tultiin siihen tulemaan, että Jippi ehkä hämmentyy siitä, että jätän paineen päälle ja sitten purkaa hämmennyksen syöksymällä. Eli seuraavalla kerralla täytyy kokeilla niin, että kääntyessäni Jippiä kohti, otankin sitten paineen pois perääntymällä hetkellisesti tai kääntämällä ainakin rintaman/kulkusuunnan aavistuksen poispäin Jipistä.

Sunnuntaina oltiin sitten paimentamassa Laura-kasvattajan lampailla (kyllä, Lauralla on nykyään kimppalampaita!) ja Laura toimi kouluttajana. Oli hyvä koulutus ja vaikka paimennus itsessään tuolla kerralla oli aikamoisen kaoottista, kun minulla oli vaikeuksia pystyä hoitamaan oma osuuteni ohjaajana ja samalla kuitenkin pysyä kärryillä koiran tekemisistä... Vihdoin kuitenkin ehkä sain Lauran kärsivällisen selostuksen jälkeen oivalluksen siitä, että miten minun tulisi hakukaarille lähetyksissä se paine luoda ja miten minun tulisi itse liikkua, jotta saataisiin kaaret tehtyä siististi ja riittävällä etäisyydellä. Pari onnistumista jo nähtiin ja innolla odotan, että pääsen taas ensi kerralla kokeilemaan, että sujuuko sama! Pointtina oli siis se, että yleensä olen jäänyt painostamaan Jippi kaarille lähetyksissä tosi pitkään, koska minulla on jo ennakko-oletus siitä, että se kuitenkin ampaisee liian läheltä lampaita. Minun paine taas on juuri se, johon Jippi reagoi ampaisemalla, koska se on sille ahdistavaa ja toisaalta varmasti myös epäloogista. Niinpä nyt ohjeistuksena olikin antaa liikkeellelähtiessä ihan lyhyt paine suoraan kohti koiraa ja heti, kun koira lähtee liikkeelle, niin sitä ei jäädä "jahtaamaan" kaarella antaen koko ajan vain lisää painetta, vaan samantien paine hellittää ja oma liike lähteekin vastakkaiseen suuntaan, jolloin vähän myös helpotetaan koiran tehtävää, kun sen ei tarvitse ihan koko puolikasta kaarta kiertää päästäkseen tasapainoon. Ja tämä tuntui toimivan! Jippi malttoi lähteä huomattavasti rauhallisemmin liikkeelle, eikä näyttänyt niin epävarmalta kuin niillä kerroilla, kun jäin paineistamaan sitä. Vaikka kokonaisuudessaan tuntui siltä, etten saanut mitään onnistumaan ja vain lähinnä hiäritsin koiraa siellä aitauksessa, niin jo nämä pari onnistumista hakukaarille lähetyksissä sai jälkikäteen hyvän fiiliksen. Se on ollut se kaikista suurin kompastuskivi meidän paimennuksissa ja johtanut usein siihen, että koira on epävarma, kun mitä olen epävarma, joten toivotaan, että näin saataisiin vähän sujuvuutta lisää ja koiralle varmuutta, kun minä en ole estämässä sen työntekoa :)

Viikonlopun aktiviteetit

Viime viikonloppuun mahtui taas jos jonkinmoista puuhaa. Lauantaina olin aamupäivällä kampaajalla, mutta heti sen jälkeen nappasin Hugon autoon ja suunnattiin metsälenkille Sonjan ja Ofelian kanssa.

Alkuillasta oli vuorossa Jipin kanssa HSKP:n tokot. Siellä tehtiin alkuun peruutuksia ja pakko sanoa, että Jipillä on tullut kyllä huimaa edistystä peruutusten kanssa. Lähtee selvästi rauhallisemmin peruutukseen ilman taaksepäin syöksymistä eli se näyttää nyt jo enemmän takaperin seuraamiselta kuin peruutustempulta. Tokana vuorossa oli kimppaseuruu ja tässä Jippi oli kyllä kaikkea muuta kuin keskittynyt omaan suoritukseen. Suuri osa oli ihan ok seuruuta ja paikka+kontakti säilyi kivasti, mutta sitten esimerkiksi ruudun läpi seuraaminen osoittautui haastavaksi ja samoin juoksupätkän jälkeen tullut peruutus oli ihan mahdoton, kun toinen oli ihan liian innoissaan malttaakseen peruuttaa siististi. Täytyy siis alkaa nyt ottaa peruutuksia seuruun keskellä, kun tähän ollaan otettu aina omana irrallisena pätkänään.

Saatiin tehdä vapaavalintaista liikettä ohjatusti ja minä valitsin meille ruudun. Se on avoimen liikkeistä se, jota ollaan päästy kaikista vähiten treenaamaan - ihan siitä syystä, että ulkona ei ole voinut treenata kelien takia ja hallilla käydään ihan tooooosi harvoin treenaamassa tokoa omatoimisesti. Tehtiin näyttöruutuna eli jätin Jipin lähetyspaikalle, kävelin itse ruutuun näyttämään oikean kohdan, palasin Jipin viereen ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdikkaasti ja löysi oikeaan paikkaan, jonne palkkasin lentävällä lelulla. Toisella kerralla kävin taas näyttämässä ruudun, mutta jäinkin sitten itse lähemmäksi ruutua lähettämään Jipin. Tarkoituksenani oli pysäyttää Jippi "seis"-käskyllä ja sitten palkata heittämällä lelu. Jippi kuitenkin ennakoi hieman eli jarrutti ruudussa jo selvästi ennen seis-käskyn saamista. Juoksi kyllä selvästi ruutuun, muttei edennyt ihan takaosaan, vaan kääntyi minua kohti jo etuosassa. Jippi tosi herkästi ennakoi palkkausta eli jos se kerran saa minulta heitettynä palkan, niin se ennakoi seuraavalla kerralla palkan suuntaa ja nytkin selvästi kääntyi odottamaan minulta lelua. Pitäisi ehkä kokeilla avustajan kanssa niin, että palkka tuleekin avustajalta, joka seisoo vaihtelevissa suunnissa ruudusta katsottuna. Lisäksi kouluttaja neuvoi tekemään myös ns. kutsu-ruutuja eli menenkin itse ruudun taakse, kutsun koiran "ruutu"-käskyllä ja seisautan oikeaan kohtaan ruudussa. Tällöin saadaan vältettyä sitä liian etuosaan jäämistä. Mutta kaikkiaan tuntuu, että Jippi alkaa hahmottamaan vähitellen ruudun tarkoituksen eli enää ei tule kulmamerkkien kiertämisiä, sivureunalta ruutuun juoksemisia tai kokonaan ulos ruudusta pysähtymisiä. Nyt vain tarvitaan paaaaljon vahvistusta siihen, että Jippi hakeutuu ruudussa riittävän taakse. Pysäytys ja maahanmeno ruudussa on ne helpot osat eli kunhan saa vältettyä sitä pysähtymisen ennakointia, niin hyvä siitä tulee :)

Paikkiksissa valitsin Jipille istumisen ja jätin etupalkan. Nätisti istui reilun minuutin ollen rauhallisen oloinen. 

Treenien jälkeen tein kotipihalla vielä merkinkiertoja. Pari ensimmäistä kiertoa oli hyviä, mutta sitten alkoi taas ennakointi. Palkkasin joka kerta lelulla vapauttaen Jipin palkalle vauhdista, joten sehän alkoi räikeästi ennakoimaan, eikä malttanutkaan lopulta kiertää merkkiä. Liian aikaisesta käännöksestä ei tietenkään tippunut palkkaa, minkä vuoksi seuraavalla kerralla se oli empivä. Eteni kyllä merkille asti, mutta meinasi jopa pysähtyä merkin taakse, kun selvästi oli epävarma, että mitähän sen pitikään tehdä. Ja sitten kun homma epäonnistui, jäätiin hinkkaamaan, mikä ei koskaan ole hyvä. Nyt Jippi kyllä kiersi merkin, mutta vauhti hiipui epävarmuuden myötä.

Jäin kovasti harmittelemaan epäonnistuneita (huonosti suunnittelemiani) merkinkiertotreenejä, joten laitoin sitten Wilmalle tekstarin iltaysin aikoihin, että lähtisivätkö he Binan kanssa vielä treenaamaan :D Ja niinpä me sitten käytiin vielä toistamiseen treenaamassa merkinkiertoa. Nyt kuitenkin mietittiin tarkemmin, että minkälainen setti tehdään ja Wilman kanssa pähkäiltyäni, päädyin siihen, että aloitetaan lyhennetyllä etäisyydellä (lähetys 5 metristä), jotta saadaan varma onnistuminen. Jippi lähti innokkaasti kiertoon ja palkkasin paluumatkalla lennosta. Tokalla toistolla sitten kasvatettiin etäisyyttä (n. 10 m) ja suunnitelma oli, että mikäli Jippi etenee minun kriteerit täyttävällä vauhdilla molempiin suuntiin, palkkaan innokkaasti lelulla ja jos se puolestaan etenee hitaammin, niin palkkaan pelkällä kehulla ja sitten jos se ei mene merkille ollenkaan, niin ei tapahdu mitään. Jippipä sitten etenikin hyvällä vauhdilla ja innokkaasti koko tehtävän läpi ja teki nätin kierron, joten palkkasin lelulla hihkuen ja raikuen :D Kolmannella toistolla otettiin tarkoituksella hieman lyhyempi etäisyys (n. 7 m). Ja taas onnistuminen hyvällä vauhdilla, josta superpalkkaus ja homma jätettiin hyvillä mielin siihen!

Tehtiin iltatreeneissä vielä sitten myös peruutusta ja päädyin siihen, etten halua käyttää "peruuta"-käskyä, vaan haluan peruutuksen tapahtuvan "seuraa"-käskyllä, kuten myös sivuaskeleet seuruussa. Niinpä alettiin nyt tehdä sellaista, että Wilma seisoi edessä palkan kanssa ja minä perusasennosta annoin Jipille "seuraa"-käskyn. Tein ihan pienen painonsiirrontaakse samalla toista jalkaa taakse liikuttaen ja heti, kun Jippi nosti takapuolen maasta ja lähti pakittamaan suorana, vapautin eteen palkalle. Jippi alkoi tässäkin ennakoida nopeasti eli heti "seuraa"-käskyllä se lähti peruuttamaan, joten tehtiin niin, että vaihtelevasti seurautin eteenpäin ja välillä taaksepäin. Teki näin tosi nättejä peruutuksia, vaikkakin tehtiin nyt siis vasta ihan paria askelta. Vähän meinasi jäädä palkkaan kiinni eli jäi tuijottamaan Wilmaan sen sijaan, että olisi pitänyt peruuttaessa katsekontaktia, kun tiesi, että namit kuitenkin irtoaa Wilmalta :D Tällä "seuraa"-käskyllä Jippi tuntuu kuitenkin lähtevän maltillisemmin peruutukseen eli tosiaan mieltää sen ehkä paremmin seuraamisena, jossa lavan pitää pysyä jalan vieressä huolimatta siitä, mihin suuntaan liikutaan.

Sunnuntaina oli jännä päivä, sillä alkoi Hugon hajuerottelutreenit! Toisessa ryhmässä oli yksi koirakko vajaa, joten menin tällä kertaa myös Jipin kanssa treeneihin, joten sekä Hugo että Jippi pääsivät tekemään nenäkosketustreenejä. Treenimatkalla kuitenkin kurvattiin vielä ekstralenkki, sillä Jippi käväisi leikkimässä Ralf-pennun kanssa ja kaksikko saikin aikamoiset paini- ja juoksuleikit aikaiseksi :D Hauskaa näytti olevan!

Hajuerottelutreeneissä lähdettiin siis opettamaan ilmaisun alkeita treenaamalla ensin nenäkosketusta kohteeseen. Minun molemmat koirat ovat tehneet nenäkosketusta käteen, mutta käsi ei näissä treeneissä käynyt kosketuskohteeksi, sillä se kohde pitää saada myös etäälle ohjaajasta, jotta voidaan harjoitella etäällä työskentelyä ja ilmaisua. Olin ensin ajatellut ottaa kosketuskohteeksi pilttipurkin kannen, mutta se osoittautui haastavaksi, koska kun pidin sitä kädessäni, koirat selvästi tekivät sitä käsikosketusta kannen koskettamisen sijaan. Niinpä lainasin kouluttajalta kosketuskeppiä ja alettiin treenata sekä Hugon että Jipin kanssa nenäkosketusta kosketuskepin päässä olevaan palloon.

Ensin vuorossa oli Hugo. Tehtiin töitä pareittain ja niin, että ensin toinen parista treenasi pari minuuttia ja sen jälkeen koira laitettiin tauolle ja sitten toinen treenasi pari minuuttia. Alkuun pidin kosketuskeppiä kädessäni ja tosiaan naksuteltiin palloon koskemisesta. Hugolla kesti jonkin aikaa ennen kuin se hoksasi tarjota oikeaa asiaa (tarjosi ensin käteen tökkimiset, tassun antamiset ja pusujen antamiset :D), mutta sitten kun pääsin naksuttamaan pari kertaa siitä nenäkosketuksesta kosketuskepin palloon, se selvästi alkoi hoksata, mitä siltä halutaan. Lopputreenistä tehtiin niin, että kosketuskeppi olikin parillani kädessä ja Hugon piti mennä kauemmas minusta suorittamaan se nenäkosketus. Tämä sujui myös hyvin, ainoa haaste tuntui olevan se, että Hugo tarjosi aina kovin nopeasti istumista ja istuen sitten tuijotti vuoroin sitä kosketuskeppiä ja vuoroin minua ikään kuin odottaen lupaa lähtöön. Vasta "vapaa"-käskyllä se alkuun suostui lähteä liikkeelle. Täytyy siis nyt yrittää vahvistaa sitä, että se saa omatoimisesti tarjota sitä kosketusta ilman luvan saamista.

Jipin kanssa kesti kauemmin ennen kuin se tajusi, että nenäkosketus tuli tehdä tikun päässä olevaan palloon. Lukemattomat kerrat se tähtäsi nenällä kepin varsiosaan ja yrittipä se ottaa keppiä jopa suuhun. Suuhun en antanut ottaa keppiä, mutta jos se alkuun hieman tähtäsi keppiin, niin jäin vain odottamaan, että tajusi lopulta koskea palloon. Jotenkin homma tuntui kuitenkin haastavalta, kunnes kouluttaja vinkkasi, että minun kannattaa palkata Jippi heittämällä nami kauemmaksi, jolloin se joutuu sitten aina uudestaan lähestyä tehtävää. Nyt se seisoi koko ajan niin tiiviisti minun vieressä, että kun se mielellään tarjoaa katsekontaktia, ei se edes nähnyt teleskooppivarren päässä olevaa palloa, koska Jippi itse oli lähempänä minua kuin se pallo :D Heti, kun siirryttiin tekemään niin, että heitin palkan kauemmaksi, homma alkoi sujua, kun Jippi lähestyi kauempaa ja bongasi pallon helpommin. Senkin kanssa vikalla kierroksella tehtiin sitä, että keppi oli parillani ja tässä vaiheessa Jippi olikin hoksannut palloon koskemisen, joten se tarjosi sitä innokkaasti. Myös Jipin kanssa tosin meinasi pari kertaa tulla se ongelma, että se ei itsenäisesti olisi lähtenyt tekemään nenäkosketusta, vaan tarjosi istumista ja jäi odottamaan lupaa. Selvästi katseella oli bongannut pallon kyllä ja tiesi, mitä sen piti tehdä, kunhan vain olisi saanut luvan. Sen siitä saa, kun treenaa paljon luopumista :)

Minun täytyy nyt hankkia itselleni kosketuskeppi ja treenailla kotosalla tätä vielä niin, että vahvistuu myös se, että Hugo ja Jippi lähtevät tarjoamaan nenäkosketusta ilman lupaa. Seuraavalla kerralla aletaan yhdistää nenäkosketukseen ilmaisua, jonka olen päättänyt molemmilla koirilla olevan maahanmeno.

Hajuerottelutreenien jälkeen Jippi pääsi kotiin lepäämään ja Hugo lähti taas lenkille Ofelian kanssa. Hugo ja Ofelia selvästi aina innostuvat toistensa näkemisestä, mutta muuten niiden leikkiminen on selvästi vähentynyt. Molempien perheisiin tuli toinen koira aika samaan aikaan eli selvästi sen toisen koiran kanssa riekkuminen on vähentänyt tarvetta riekkua kaverilenkeillä ja toisekseen sekä Hugo että Ofelia tuntuvat nauttivat myös näistä lenkeistä, jolloin nuoriso ei ole mukana, vaan saa ihan rauhassa touhuta omiaan :)

Sunnuntaina illalla vielä sitten mentiin tokotreeneihin Jipin kanssa. Treenattiin omatoimisesti kaukoja ja voi että ne edistyy hitaasti..... Ihan epätoivo meinaa välillä iskeä. Voisin edistyä niiden kanssa nopeamminkin, jos hyväksyisin sen, että takaset steppaa paikallaan seisomaan noustessa, mutta kun haluan, että se tekee alusta asti puhtaita vaihtoja, ja siksipä nyt tuntuu, että edistyminen on tuskaisan hidasta.

Toisena omatoimitreeninä tehtiin seuraamista ja nimenomaan tiheitä käännöksiä ja keskittymistreeniä. Tein siis paljon täyskäännöksiä ja myös käännöksiä kaikkiin suuntiin juosten. Juoksussa etenkin oikealle käännös helposti leviää, mutta nyt tein ihan pienen rytmityksen ennen käännöstä, jolloin sain Jipin skarppaamaan ja tämän jälkeen käännös oli aika jees. Täyskäännös juoksussa meni välillä niin, että Jippi meinasi jäädä paikoilleen ja odottaa, että minä käännyn sen ympärille :D Täytyy siis varoa, etten tee juoksussa käännöstä liian nopeasti, vaan niin, että Jipillä on aikaa reagoida ja ehtii tehdä takapuolen käännön. Tehtiin seuruussa myös kolmen askeleen peruutuksia ja valtaosa näistä sujui tosi kivasti eli Jippi peruutti suoraan, pysyi oikeassa kohdassa ja piti kontaktia. Se jää vielä kovin helposti seisomaan peruutuksen loppuessa eli nyt täytyy vielä yhdistää se perusasentoon tuleminen siihen loppuun, niin peruutus alkaa olla melko kivalla mallilla avointa luokkaa ajatellen :)

Ohjatusti saatiin tehdä omavalintaista liikettä ja minä valitsin meille ohjatun noudon. Tehtiin niin, että kouluttaja vei kapulat, jonka jälkeen käänsin Jipin eteeni seisomaan. Tässä vaiheessa se noudettava kapula vielä näytettiin Jipille eli ekalla kerralla kävelin itse nostamaan sen (Jippi seisoi siis jo selkä kapuloihin päin, mutta kääntyi katsomaan minun touhujani eli näki kapulan vielä uudestaan) ja tokalla kerralla kouluttaja kävi uudestaan vielä näyttämässä kapulan. Sitten menin sivusuunnassa sen noudettavan kapulan suuntaan lähettämään Jipin. Tehtiin yksi toisto molempiin suuntiin ja molemmat kävi hakemassa vauhdikkaasti ja varman oloisesti ja lähti empimättä oikeaan suuntaan.

Melko touhukas viikonloppu ja varsinkin tokoa tuli tehtyä ihan urakalla! Hauskaa oli ja koiratkin nautti, kun pääsivät tekemään kaikenlaista :)

Kaverikoirien kanssa lenkkeilyn ja leikkimisen lisäksi toki H & J ehtivät leikkiä myös yhdessä :)