Viikonlopun aktiviteetit

Viime viikonloppuun mahtui taas jos jonkinmoista puuhaa. Lauantaina olin aamupäivällä kampaajalla, mutta heti sen jälkeen nappasin Hugon autoon ja suunnattiin metsälenkille Sonjan ja Ofelian kanssa.

Alkuillasta oli vuorossa Jipin kanssa HSKP:n tokot. Siellä tehtiin alkuun peruutuksia ja pakko sanoa, että Jipillä on tullut kyllä huimaa edistystä peruutusten kanssa. Lähtee selvästi rauhallisemmin peruutukseen ilman taaksepäin syöksymistä eli se näyttää nyt jo enemmän takaperin seuraamiselta kuin peruutustempulta. Tokana vuorossa oli kimppaseuruu ja tässä Jippi oli kyllä kaikkea muuta kuin keskittynyt omaan suoritukseen. Suuri osa oli ihan ok seuruuta ja paikka+kontakti säilyi kivasti, mutta sitten esimerkiksi ruudun läpi seuraaminen osoittautui haastavaksi ja samoin juoksupätkän jälkeen tullut peruutus oli ihan mahdoton, kun toinen oli ihan liian innoissaan malttaakseen peruuttaa siististi. Täytyy siis alkaa nyt ottaa peruutuksia seuruun keskellä, kun tähän ollaan otettu aina omana irrallisena pätkänään.

Saatiin tehdä vapaavalintaista liikettä ohjatusti ja minä valitsin meille ruudun. Se on avoimen liikkeistä se, jota ollaan päästy kaikista vähiten treenaamaan - ihan siitä syystä, että ulkona ei ole voinut treenata kelien takia ja hallilla käydään ihan tooooosi harvoin treenaamassa tokoa omatoimisesti. Tehtiin näyttöruutuna eli jätin Jipin lähetyspaikalle, kävelin itse ruutuun näyttämään oikean kohdan, palasin Jipin viereen ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdikkaasti ja löysi oikeaan paikkaan, jonne palkkasin lentävällä lelulla. Toisella kerralla kävin taas näyttämässä ruudun, mutta jäinkin sitten itse lähemmäksi ruutua lähettämään Jipin. Tarkoituksenani oli pysäyttää Jippi "seis"-käskyllä ja sitten palkata heittämällä lelu. Jippi kuitenkin ennakoi hieman eli jarrutti ruudussa jo selvästi ennen seis-käskyn saamista. Juoksi kyllä selvästi ruutuun, muttei edennyt ihan takaosaan, vaan kääntyi minua kohti jo etuosassa. Jippi tosi herkästi ennakoi palkkausta eli jos se kerran saa minulta heitettynä palkan, niin se ennakoi seuraavalla kerralla palkan suuntaa ja nytkin selvästi kääntyi odottamaan minulta lelua. Pitäisi ehkä kokeilla avustajan kanssa niin, että palkka tuleekin avustajalta, joka seisoo vaihtelevissa suunnissa ruudusta katsottuna. Lisäksi kouluttaja neuvoi tekemään myös ns. kutsu-ruutuja eli menenkin itse ruudun taakse, kutsun koiran "ruutu"-käskyllä ja seisautan oikeaan kohtaan ruudussa. Tällöin saadaan vältettyä sitä liian etuosaan jäämistä. Mutta kaikkiaan tuntuu, että Jippi alkaa hahmottamaan vähitellen ruudun tarkoituksen eli enää ei tule kulmamerkkien kiertämisiä, sivureunalta ruutuun juoksemisia tai kokonaan ulos ruudusta pysähtymisiä. Nyt vain tarvitaan paaaaljon vahvistusta siihen, että Jippi hakeutuu ruudussa riittävän taakse. Pysäytys ja maahanmeno ruudussa on ne helpot osat eli kunhan saa vältettyä sitä pysähtymisen ennakointia, niin hyvä siitä tulee :)

Paikkiksissa valitsin Jipille istumisen ja jätin etupalkan. Nätisti istui reilun minuutin ollen rauhallisen oloinen. 

Treenien jälkeen tein kotipihalla vielä merkinkiertoja. Pari ensimmäistä kiertoa oli hyviä, mutta sitten alkoi taas ennakointi. Palkkasin joka kerta lelulla vapauttaen Jipin palkalle vauhdista, joten sehän alkoi räikeästi ennakoimaan, eikä malttanutkaan lopulta kiertää merkkiä. Liian aikaisesta käännöksestä ei tietenkään tippunut palkkaa, minkä vuoksi seuraavalla kerralla se oli empivä. Eteni kyllä merkille asti, mutta meinasi jopa pysähtyä merkin taakse, kun selvästi oli epävarma, että mitähän sen pitikään tehdä. Ja sitten kun homma epäonnistui, jäätiin hinkkaamaan, mikä ei koskaan ole hyvä. Nyt Jippi kyllä kiersi merkin, mutta vauhti hiipui epävarmuuden myötä.

Jäin kovasti harmittelemaan epäonnistuneita (huonosti suunnittelemiani) merkinkiertotreenejä, joten laitoin sitten Wilmalle tekstarin iltaysin aikoihin, että lähtisivätkö he Binan kanssa vielä treenaamaan :D Ja niinpä me sitten käytiin vielä toistamiseen treenaamassa merkinkiertoa. Nyt kuitenkin mietittiin tarkemmin, että minkälainen setti tehdään ja Wilman kanssa pähkäiltyäni, päädyin siihen, että aloitetaan lyhennetyllä etäisyydellä (lähetys 5 metristä), jotta saadaan varma onnistuminen. Jippi lähti innokkaasti kiertoon ja palkkasin paluumatkalla lennosta. Tokalla toistolla sitten kasvatettiin etäisyyttä (n. 10 m) ja suunnitelma oli, että mikäli Jippi etenee minun kriteerit täyttävällä vauhdilla molempiin suuntiin, palkkaan innokkaasti lelulla ja jos se puolestaan etenee hitaammin, niin palkkaan pelkällä kehulla ja sitten jos se ei mene merkille ollenkaan, niin ei tapahdu mitään. Jippipä sitten etenikin hyvällä vauhdilla ja innokkaasti koko tehtävän läpi ja teki nätin kierron, joten palkkasin lelulla hihkuen ja raikuen :D Kolmannella toistolla otettiin tarkoituksella hieman lyhyempi etäisyys (n. 7 m). Ja taas onnistuminen hyvällä vauhdilla, josta superpalkkaus ja homma jätettiin hyvillä mielin siihen!

Tehtiin iltatreeneissä vielä sitten myös peruutusta ja päädyin siihen, etten halua käyttää "peruuta"-käskyä, vaan haluan peruutuksen tapahtuvan "seuraa"-käskyllä, kuten myös sivuaskeleet seuruussa. Niinpä alettiin nyt tehdä sellaista, että Wilma seisoi edessä palkan kanssa ja minä perusasennosta annoin Jipille "seuraa"-käskyn. Tein ihan pienen painonsiirrontaakse samalla toista jalkaa taakse liikuttaen ja heti, kun Jippi nosti takapuolen maasta ja lähti pakittamaan suorana, vapautin eteen palkalle. Jippi alkoi tässäkin ennakoida nopeasti eli heti "seuraa"-käskyllä se lähti peruuttamaan, joten tehtiin niin, että vaihtelevasti seurautin eteenpäin ja välillä taaksepäin. Teki näin tosi nättejä peruutuksia, vaikkakin tehtiin nyt siis vasta ihan paria askelta. Vähän meinasi jäädä palkkaan kiinni eli jäi tuijottamaan Wilmaan sen sijaan, että olisi pitänyt peruuttaessa katsekontaktia, kun tiesi, että namit kuitenkin irtoaa Wilmalta :D Tällä "seuraa"-käskyllä Jippi tuntuu kuitenkin lähtevän maltillisemmin peruutukseen eli tosiaan mieltää sen ehkä paremmin seuraamisena, jossa lavan pitää pysyä jalan vieressä huolimatta siitä, mihin suuntaan liikutaan.

Sunnuntaina oli jännä päivä, sillä alkoi Hugon hajuerottelutreenit! Toisessa ryhmässä oli yksi koirakko vajaa, joten menin tällä kertaa myös Jipin kanssa treeneihin, joten sekä Hugo että Jippi pääsivät tekemään nenäkosketustreenejä. Treenimatkalla kuitenkin kurvattiin vielä ekstralenkki, sillä Jippi käväisi leikkimässä Ralf-pennun kanssa ja kaksikko saikin aikamoiset paini- ja juoksuleikit aikaiseksi :D Hauskaa näytti olevan!

Hajuerottelutreeneissä lähdettiin siis opettamaan ilmaisun alkeita treenaamalla ensin nenäkosketusta kohteeseen. Minun molemmat koirat ovat tehneet nenäkosketusta käteen, mutta käsi ei näissä treeneissä käynyt kosketuskohteeksi, sillä se kohde pitää saada myös etäälle ohjaajasta, jotta voidaan harjoitella etäällä työskentelyä ja ilmaisua. Olin ensin ajatellut ottaa kosketuskohteeksi pilttipurkin kannen, mutta se osoittautui haastavaksi, koska kun pidin sitä kädessäni, koirat selvästi tekivät sitä käsikosketusta kannen koskettamisen sijaan. Niinpä lainasin kouluttajalta kosketuskeppiä ja alettiin treenata sekä Hugon että Jipin kanssa nenäkosketusta kosketuskepin päässä olevaan palloon.

Ensin vuorossa oli Hugo. Tehtiin töitä pareittain ja niin, että ensin toinen parista treenasi pari minuuttia ja sen jälkeen koira laitettiin tauolle ja sitten toinen treenasi pari minuuttia. Alkuun pidin kosketuskeppiä kädessäni ja tosiaan naksuteltiin palloon koskemisesta. Hugolla kesti jonkin aikaa ennen kuin se hoksasi tarjota oikeaa asiaa (tarjosi ensin käteen tökkimiset, tassun antamiset ja pusujen antamiset :D), mutta sitten kun pääsin naksuttamaan pari kertaa siitä nenäkosketuksesta kosketuskepin palloon, se selvästi alkoi hoksata, mitä siltä halutaan. Lopputreenistä tehtiin niin, että kosketuskeppi olikin parillani kädessä ja Hugon piti mennä kauemmas minusta suorittamaan se nenäkosketus. Tämä sujui myös hyvin, ainoa haaste tuntui olevan se, että Hugo tarjosi aina kovin nopeasti istumista ja istuen sitten tuijotti vuoroin sitä kosketuskeppiä ja vuoroin minua ikään kuin odottaen lupaa lähtöön. Vasta "vapaa"-käskyllä se alkuun suostui lähteä liikkeelle. Täytyy siis nyt yrittää vahvistaa sitä, että se saa omatoimisesti tarjota sitä kosketusta ilman luvan saamista.

Jipin kanssa kesti kauemmin ennen kuin se tajusi, että nenäkosketus tuli tehdä tikun päässä olevaan palloon. Lukemattomat kerrat se tähtäsi nenällä kepin varsiosaan ja yrittipä se ottaa keppiä jopa suuhun. Suuhun en antanut ottaa keppiä, mutta jos se alkuun hieman tähtäsi keppiin, niin jäin vain odottamaan, että tajusi lopulta koskea palloon. Jotenkin homma tuntui kuitenkin haastavalta, kunnes kouluttaja vinkkasi, että minun kannattaa palkata Jippi heittämällä nami kauemmaksi, jolloin se joutuu sitten aina uudestaan lähestyä tehtävää. Nyt se seisoi koko ajan niin tiiviisti minun vieressä, että kun se mielellään tarjoaa katsekontaktia, ei se edes nähnyt teleskooppivarren päässä olevaa palloa, koska Jippi itse oli lähempänä minua kuin se pallo :D Heti, kun siirryttiin tekemään niin, että heitin palkan kauemmaksi, homma alkoi sujua, kun Jippi lähestyi kauempaa ja bongasi pallon helpommin. Senkin kanssa vikalla kierroksella tehtiin sitä, että keppi oli parillani ja tässä vaiheessa Jippi olikin hoksannut palloon koskemisen, joten se tarjosi sitä innokkaasti. Myös Jipin kanssa tosin meinasi pari kertaa tulla se ongelma, että se ei itsenäisesti olisi lähtenyt tekemään nenäkosketusta, vaan tarjosi istumista ja jäi odottamaan lupaa. Selvästi katseella oli bongannut pallon kyllä ja tiesi, mitä sen piti tehdä, kunhan vain olisi saanut luvan. Sen siitä saa, kun treenaa paljon luopumista :)

Minun täytyy nyt hankkia itselleni kosketuskeppi ja treenailla kotosalla tätä vielä niin, että vahvistuu myös se, että Hugo ja Jippi lähtevät tarjoamaan nenäkosketusta ilman lupaa. Seuraavalla kerralla aletaan yhdistää nenäkosketukseen ilmaisua, jonka olen päättänyt molemmilla koirilla olevan maahanmeno.

Hajuerottelutreenien jälkeen Jippi pääsi kotiin lepäämään ja Hugo lähti taas lenkille Ofelian kanssa. Hugo ja Ofelia selvästi aina innostuvat toistensa näkemisestä, mutta muuten niiden leikkiminen on selvästi vähentynyt. Molempien perheisiin tuli toinen koira aika samaan aikaan eli selvästi sen toisen koiran kanssa riekkuminen on vähentänyt tarvetta riekkua kaverilenkeillä ja toisekseen sekä Hugo että Ofelia tuntuvat nauttivat myös näistä lenkeistä, jolloin nuoriso ei ole mukana, vaan saa ihan rauhassa touhuta omiaan :)

Sunnuntaina illalla vielä sitten mentiin tokotreeneihin Jipin kanssa. Treenattiin omatoimisesti kaukoja ja voi että ne edistyy hitaasti..... Ihan epätoivo meinaa välillä iskeä. Voisin edistyä niiden kanssa nopeamminkin, jos hyväksyisin sen, että takaset steppaa paikallaan seisomaan noustessa, mutta kun haluan, että se tekee alusta asti puhtaita vaihtoja, ja siksipä nyt tuntuu, että edistyminen on tuskaisan hidasta.

Toisena omatoimitreeninä tehtiin seuraamista ja nimenomaan tiheitä käännöksiä ja keskittymistreeniä. Tein siis paljon täyskäännöksiä ja myös käännöksiä kaikkiin suuntiin juosten. Juoksussa etenkin oikealle käännös helposti leviää, mutta nyt tein ihan pienen rytmityksen ennen käännöstä, jolloin sain Jipin skarppaamaan ja tämän jälkeen käännös oli aika jees. Täyskäännös juoksussa meni välillä niin, että Jippi meinasi jäädä paikoilleen ja odottaa, että minä käännyn sen ympärille :D Täytyy siis varoa, etten tee juoksussa käännöstä liian nopeasti, vaan niin, että Jipillä on aikaa reagoida ja ehtii tehdä takapuolen käännön. Tehtiin seuruussa myös kolmen askeleen peruutuksia ja valtaosa näistä sujui tosi kivasti eli Jippi peruutti suoraan, pysyi oikeassa kohdassa ja piti kontaktia. Se jää vielä kovin helposti seisomaan peruutuksen loppuessa eli nyt täytyy vielä yhdistää se perusasentoon tuleminen siihen loppuun, niin peruutus alkaa olla melko kivalla mallilla avointa luokkaa ajatellen :)

Ohjatusti saatiin tehdä omavalintaista liikettä ja minä valitsin meille ohjatun noudon. Tehtiin niin, että kouluttaja vei kapulat, jonka jälkeen käänsin Jipin eteeni seisomaan. Tässä vaiheessa se noudettava kapula vielä näytettiin Jipille eli ekalla kerralla kävelin itse nostamaan sen (Jippi seisoi siis jo selkä kapuloihin päin, mutta kääntyi katsomaan minun touhujani eli näki kapulan vielä uudestaan) ja tokalla kerralla kouluttaja kävi uudestaan vielä näyttämässä kapulan. Sitten menin sivusuunnassa sen noudettavan kapulan suuntaan lähettämään Jipin. Tehtiin yksi toisto molempiin suuntiin ja molemmat kävi hakemassa vauhdikkaasti ja varman oloisesti ja lähti empimättä oikeaan suuntaan.

Melko touhukas viikonloppu ja varsinkin tokoa tuli tehtyä ihan urakalla! Hauskaa oli ja koiratkin nautti, kun pääsivät tekemään kaikenlaista :)

Kaverikoirien kanssa lenkkeilyn ja leikkimisen lisäksi toki H & J ehtivät leikkiä myös yhdessä :)