Tämä teksti on roikkunut jo päiviä täällä julkaisemattomana, kun jäi loppu kirjoittamatta ja sitten onkin taas kiirettä pidellyt... Mutta tässä se nyt viimein on :)
Oltiin siis Jipin kanssa 24.1. Oili Huotarin tokokoulutuksessa Lahdessa ja kylläpä olikin hyödyllinen reissu! Koulutus oli Schapendoes ry:n järkkäämä, mutta sinne jäi pari ylimääräistä paikkaa, joista tokotreenikaverini Wilma bongasi fb-ryhmästä ja niinpä me ilmoittauduimme mukaan!
Alkuun tehtiin puoli tuntia yhteistreeniä, jossa harjoiteltiin häiriönsietoa eli seuraamisia ringissä toisia pujotellen ja istu-maahan -käskytyksiä perusasennossa rkngissä. Jippi oli jotenkin tavallista häiriöherkempi eli seuraamisessa kontakti tippuili, kun ringissä olevista koirista moni meinasi tulla moikkaamaan. Muiden ohjaajien käskyjä ei kuunnellut lainkaan, mutta sen sijaan oli taas älyttömän haastavaa, kun Oili oli ihan vieressä ja voimakkain käsiavuin käskytti Jippiä maahan tai istumaan. Melkeinpä jokaisen käskyn Jippi totteli kuulaisesti (oli se sitten minun tai Oilin antama) :D Nämä on meille kyllä ihan tavattoman vaikeita! Nämä on saatu toimimaan ihan kivasti silloin, kun häiriötä nostetaan vähitellen eli ensin häiriökäskyt on vaimeita ja kauempaa ja vasta vähitellen vaikeustasoa lisätään. Nyt häiriökäskytykset olivat heti alkuun ihan vierestä käsiavun kera annettuja ja hyvin painokkaasti sanottuja, joten tuntui siltä, että nämä olivat vain meille vähän turhan haastavia..
Yhteisen treenin jälkeen kukin teki puoli tuntia yksittäin omavalintaista treeniä. Jippi odotteli vuoroaan hallissa häkissä ja oli ihan rauhallinen koko yli parin tunnin ajan. Sitten oman vuoron alussa Jippi oli tosi haahuilevan oloinen, otti hurjasti häiriötä ympärillä tapahtuvasta ja läähätteli näyttäen vähän hermostuneelta. Syy tähän selvisi, sillä Jippi-raukalla olikin sitten maha jostain syystä ihan sekaisin... Päästyään kipaisemaan ulkona välissä, käytös muuttui kertaheitolla keskittyneemmäksi eli mahtoi sillä vain olla kurja olo ja kauhea hätä. Ulkona olin sen kyllä käyttänyt (ja hädät oli tehty) just ennen koulutusta, mutta ilmeisesti edellisenä iltana ulkoa löytynyt joku mysteeriksi jäänyt herkku (Jippi siis ehti lenkillä käydä maistamassa jotain, jota en pimeällä kauempaa tunnistanut....) oli aiheuttanut vatsanpuruja...
Tämän episodin jälkeen treenit sujuivatkin sitten hyvin ja Jippi teki hyvin töitä. Keskityttiin noutoon, jossa meillä on useampia ongelmia. Ongelma numero 1 on se, että Jippi herkästi perusasennossa pureskelee kapulaa. Treenattiinkin pitoja nyt niin, että loin kapulaan painetta tönimällä sitä hieman eli Jippi joutui parantamaan puruotettaan kapulasta, jotta sai ylläpidettyä otteen. Tällöin suukin rauhottui selvästi. Lisäksi saatiin neuvoksi palkkailla enemmän siitä kauniista otteesta kuin kauniista kapulan luovutuksesta. Nythän nouto ja pito meillä päättyy aina siihen, että otan kapulan Jipiltä "kiitos"-käskyn kera ja palkkaan irrotuksesta. Koska irrotus ei ole ongelma, vaan se kauniisti pitäminen, niin palkan pitäisi tapahtua enemmän niin, että naksautan hyvästä pidosta ja Jippi saa pudottaa kapulan.
Ongelma numero 2 on se, että Jippi saalistaa kapulaa. Eikä ihan vähääkään, vaan siis oikeasti pahimmillaan juoksee täysiä kapulalle, kaukaa jo ponnistaa loikkaan, laskeutuu kapulaa päin sinkauttaen sen metrin verran eteenpäin ja loikkaa taas perään.... Ei siis mitään kaunista katseltavaa. Oili pyysi meitä näyttämään kerran kokonainen nouto, jotta näkee ongelman ja demottiinkin sitten niinkin selkeästi, että Oilin kommentti noudon jälkeen oli, että "olipas aikamoinen räjäytys" :D Ja Jipillä oli niiiiiin lystiä!!! Noh, lähdettiin sitten ihan urakalla korjaamaan tätä ongelmaa. Ensin tehtiin sellaista treeniä, että päästin Jipin ihan lähietäisyydeltä maassa olevalle kapulalle. Alkuun Jippi tarjosi siinäkin kapulaa kohti loikkaamista, mutta näillä kerroilla ei annettukaan sen ottaa kapulaa, vaan pyydettiin jättämään kapula. Muutamia kertoja Jippi yritti toistaa samaa vanhaa kaavaa, mutta koska se ilo loppui aina lyhyeen, niin vähitellen se alkoi skarpata ihan tosissaan ja lopulta se poimi kapulan maasta niin kauniisti, etten ikinä olisi kuvitellut sen moiseen pystyvän noin vähin toistoin! Tässä vaiheessa alettiin lisätä sitten haastetta. Alettiin tehdä noutoa heiton kera, mutta ensin lelulla. Heitin narupallon eteen, lähetin Jipin "tuo"-käskyllä noutamaan ja sitten puolivälissä matkaa stoppasinkin Jipin "seis"-käskyllä. Olin melkein satavarma, ettei stoppi toimisi, mutta se toimi kuin toimikin! Siitä sitten vapautus ja palkkaus minulla olevalla toisella narupallolla. Tämän jälkeen tehtiin sama, mutta niin, että pysäytyskäsky tulikin vasta metriä ennen narupalloa. Ja taas, kuin ihmeen kaupalla, Jippi pysähtyi ja sain palkattua sen minulla olevalla lelulla. Välissä aina tehtiin toistoja, joilla annettiin koiran edetä heitetylle lelulle asti eli pointtina oli se, että koira ei koskaan tiedä edetäänkö lelulle asti vai ei, eikä näin olle lähtökohtaisesti jo lähde liikkeelle ajatuksena räjäyttää se lelu ilmaan.
Lelutreenin jälkeen tehtiin sitten samaa kapulalla eli tehtiin ensin pari toistoa niin, että pysäytin 2 m ja 1 m päähän kapulasta ja palkkasin minulla olevalla lelulla (siis koira kutsuttiin leikkimään minun luokse, eikä niin, että lelu olisi heitetty koiralle). Tämän jälkeen tehtiin vielä pari kertaa nouto niin, että Jippi sai edetä kapulalle asti ja vapautin paluumatkalla, jolloin se tiputti kapulan ja juoksi minulla olevaan palkkaleluun kiinni. Ja olin kyllä hurjan hämmentynyt sillä näillä molemmilla kerroilla Jippi eteni kapulalle ripeällä laukalla, tarttui kapulaan kauniisti ja lähti ripeästi palauttamaan. Vauhti oli näillä toistoilla ehkä aavistuksen hitaampi kuin niillä alun räjäytyskerroilla, mutta kuten Oilikin totesi, niin paljon mieluumminhan me valitaan reippaalla, mutta hallitulla laukalla meno ja paluu ja siihen yhdistetty kaunis kapulan käsittely kuin se, että vauhtia on vaikka muille jakaa, mutta kapula sitten sen seurauksena sinkoilee sinne tänne!
Ehdottoman tyytyväinen olin siis näihin saatuihin neuvoihin ja tuntui ainakin Jipillä toimivan hurjan hyvin, kun saatiin yhden treenin sisällä aikaiseksi täysin erinäköinen nouto! Nyt vain pitää jatkaa treenejä, koska ei tämä yksi treenikerta sentään vielä kokonaan korjannut noutoa eli seuraavalla kokeilukerralla kyllä sitten taas takaraivosta tuli se räjäytysversio ja piti taas lähteä tekemään näitä täsmätreenejä. Mutta uskon kyllä vahvasti, että kun näitä nyt tehdään ja saadaan Jipille kirkkaaksi ajatus siitä, minkälainen noudon tulee olla, niin eiköhän se ala sujumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti