Hugon kohdalla tämä haastavaakin haastavampi juttu on vasemmalle käännös, jota olen monesti täällä blogissakin kironnut. Olen yrittänyt lukuisia keinoja, mutta siltikään en ole saanut Hugoa askeltamaan käännöksissä takajaloilla kunnolla ristiin niin, että käännös olisi sujuva. Rallyn alokas-luokassa pärjättiin vielä sillä, että tehtiin tiukan käännöksen sijaan sellainen löysä U-käännös, mutta enää avoimessa (saatika sitten ylemmissä luokissa) tuollaiset ei oikein mene läpi, joten on ollut pakko yrittää keksiä jokin keino, millä saadaan käännökset kuntoon. Jo tokoiluaikoina tämä sama ongelma nousi esiin ja jo silloin kokeilimme erilaisia keinoja, niin kuin nytkin. On tehty takapääharjoitteita niin, että etujalat on korokkeella ja Hugon täytyy pyöriä takaosalla ympäri. Tässä askeltaa ihan nätisti sivuaskelia, mutta jotenkin tämän saman toiminnon siirtäminen seuraamiseen ei vain ole toiminut. Ollaan myös kokeiltu käsiapua eli niin, että pidän vasemmassa kädessä namia Hugon kuonon ulkopuolella seuratessa ja käden sijainnilla autan käännöksessä. Tällöin on saatu hienoja käännöksiä, mutta heti, kun käsiavun jättää pois, käännökset hajoaa käsiin. Ollaan yritetty ja yritetty ja olen huomannut, että kun se ei millään suju, olen alkanut huomaamattani avustamaan vartaloavuin eli käännöksessä ennakoin käännöstä voimakkaasti kääntämällä ylävartaloa vasempaan. Tästä taas on aiheutunut se, että kun sitten pidän vartalon suorana, Hugo kääntyy entistäkin tahmeammin eli on tainnut oppia lukemaan sitä vartaloapua, eikä oikein meinaa osata toimia ilman sitä. Nyt sitten vihdoin keksin treenitavan, joka tuntuu toimivan. Nimittäin takapalkka/etäpalkka. Jos palkka on minulla, Hugo ennakoi palkan saamista ja herkästi sen takia suuntaa kohti taskujani, eikä käänny kunnolla, vaan jopa poikittaa edessäni tehden vasemmalle kääntymisestä entistäkin vaikeampaa. Nyt, kun ollaankin käytetty takapalkkaa niin, että ensin seurautan poispäin palkasta ja sitten jonkin matkan päässä tehdään joko 180 asteen käännös tai 360 asteen käännös vasempaan, niin Hugon ajatukset eivät ole taskuissani, vaan se kääntyy selvästi sujuvammin, eikä niin viiveellä, vaan rintamasuunta pysyy paremmin yhtenevänä minun kanssa. Vielä ei olla kokeiltu tuon takapalkan häivyttämistä pois, mutta haluankin nyt kuurina tehdä paljon noita takapalkan kera, jotta minä saan häivytettyä samalla sen vahingossa mukaan tuleman ylävartaloavun ja Hugolle taas jäisi lihasmuistiin se, mitä takaosan kuuluu tehdä käännöksessä.
Ollaan menossa lauantaina Hugon kanssa korkkaamaan rally-tokon AVO-luokka ja todennäköisesti tiedossa on vähennyksiä näistä käännöksistä. Päätin kuitenkin, että mennään kisoihin rennoilla fiiliksillä, eikä välitetä, jos tulee noista miinuksia. Niiden treenaaminen on kesken, enkä siten voisi mitenkään vaatia, että käännösten pitäisi olla täydelliset koesuorituksessakaan. Yksittäiset liikkeet ovat muuten AVO:n osalta melko hyvin hallinnassa, mitä nyt hyppyä ollaan tehty tasan kerran ;) Hieman on kuitenkin sellainen olo, ettei ole mitään tietoa, miten suoritus tulee menemään, koska faktahan on, ettei olla talvikaudella lainkaan tehty rally-tokon ratatreeniä saatika sitten nähtykään kylttejä eli Hugolla voi olla taas hieman ihmettelemistä siinä rataympäristössä ja toisekseen on nyt tullut niin paljon treenattua yksittäisiä liikkeitä, että se ratasuoritus voi vaatia hieman tsemppaamista. Mutta mennäänpähän ainakin katsomaan, kuinka sujuu ja sittenpähän tiedetään, mitkä osiot vaativat lisää treeniä ennen seuraavaa koekertaa :D Jotenkin rally-kisoihin osaan suhtautua sopivan rennosti - kunpa sama siirtyisi myös tokoon.....
Alussa kirjoitin, että myös Jipillä on ollut liike, joka on tuntunut kamalan vaikealta. Ja se on kaukot. Istu-maahan-istu -kaukot kyllä sujuu ihan kivasti, vaikkakin nyt siis on tosiaan käynnissä se yhdellä hypähdyksellä istumaan nousemisen opettelu. Sehän sujuu lyhyellä matkalla hyvin, mutta yritän saada etäisyyden kasvatettua sinne 10 metriin niin, että tekniikka yhä säilyisi samana. Vielä ei olla niin suureen etäisyyteen päästy ilman, että Jippi palaa tekemään vanhalla vaiheittaisella nousulla, mutta hiljalleen edistytään. Nämä vaihdot eivät kuitenkaan ole se osio, joka on saanut minut välillä repimään hiuksia päästä, vaan ne ovat ne seisomisia sisältävät vaihdot. Nuorempana niiden tekeminen oli silkkaa mahdottomuutta, sillä Jipin jalat olivat niin eläväiset ja koko vartalo holtiton, ettei se vain yksinkertaisesti edes isosti avustettuna kyennyt pitämään jalkoja paikoillaan. Annoinkin sen kehittää kropanhallintaa ja aloin treenailla näitä vasta tuossa vuoden iän paikkeilla. Ja vaikka kuinka treenattiin, ei edetty juuri ollenkaan.
Maahan-seiso-maahan -vaihtoja tein käsiavulla ollen itse Jipin vierellä kyykyssä, mutta kesti melko kauan ennen kuin tässäkään alkoi pysyä takajalat paikoillaan. Sain kouluttajalta jokin aika sitten vinkiksi tuoda palkkaukseen rauhallisuutta eli etten tee niin nopeita asennonvaihtoja, vaan palkkailen asennoissa pysymisestäkin, jolloin Jipillekin tulee malttia suorituksiin. Tämä on selvästi auttanut eli Jippi on alkanut tajuta, että homman idea ei olekaan vain hirveätä vauhtia mennä asennosta toiseen, vaan että kaukot käsittävät erilaisia asentoja, joissa pitää pysyä hievahtamatta. Olen siirtynyt nyt tekemään vaihtoja koiran eteen ja vaikka kokonaisuudessaan hommaan on tullut oikeanlaista rauhallisuutta, niin siltikään ei tassut meinaa pysyä täysin paikoillaan. Olen kokeillut käyttää takajalkojen alla alustaa (tyyny tai kirja) ja kirjan kanssa tehdessä tuntuu, että Jippi ainakin hieman enemmän keskittyy takajalkojen sijaintiin. Olen testannut erilaisia palkkatapoja ja ainakin se, että palkka on minulla kädessä on osoittautunut huonoksi. Jos teen käsiavulla noita vaihtoja, niin silloin toki nami voi olla kädessä, mutta kun olen nyt yrittänyt päästä eroon avuista, kädessä oleva nami saa Jipin vain ennakoimaan eli seisomaan noustessa sitten kovin herkästi siirtää tassuja palkkaa kohti. Niinpä nyt kokeilin takapalkkaa näissäkin ja tuntui toimivan ainakin vähän paremmin. Yksittäisiä vaihtoja Jippi tekee nyt melko nätisti lyhyellä etäisyydellä, mutta jos pyydän useamman vaihdon peräkkäin, maahanmenossa takajalat siirtyy ihan aavistuksen eli näyttää siltä, että Jipin on vaikea säilyttää tassujenpaikka muuttumattomana vaihtojen aikana. Se ei siis liiku eteenpäin, mutta korjaa tassujen asentoa paikoillaan eli ehkäpä on kuitenkin vielä heikohkoa vartalonhallintaa. Tuli muuten huomattua yksi päivä molempien koirien kanssa doboillessa, että dobo-pallon päällä tasapainottelukin oli Jipille selvästi Hugoa vaikeampaa (Hugon kanssa on tullut doboiltua selvästi useammin) eli täytyykin nyt sen kanssa doboilla useammin, jotta myös vartalon syvät lihakset kehittyvät. Ehkä siitäkin on apua näihin vartalonhallintaa vaativiin tokoliikkeisiin! Mutta kaikkiaan siis tuntuu, että nämä maahan-seiso-vaihdot kyllä vähitellen edistyy, vaikka kyllähän se edistyminen on ollut tuskallisen hidasta...
Istu-seiso-vaihtoja alettiin alkujaan tehdä hypähdyksen kautta, mutta ajatuksena on koko ajan ollut se, että sitten lopulta se hypähdys häivytetään pois. Tuntuukin siltä, että istu-seiso-vaihto on Jipille selvästi helpompi kuin maahan-seiso-vaihto eli tässä ilman käsiapua pienen etäisyyden (vasta noin metri) päästä tehtynä tekee aika siistin vaihdon ja hypähdyskin näyttää jäävän luonnostaan pois, kun se käsiapu on jäänyt pois. Seiso-istu-vaihto on vaikea siksi, että Jippi luonnostaan tekisi istuutumisen niin, että etujalat pysyy paikoillaan ja takaosa hinautuu etuosaa kohti. Tässä vaatii vielä jonkin taaksepäin (koirasta katsottuna) suuntautuvan avun eli joko sen, että siirrän painoa eteenpäin kohti koiraa käskyä antaessa tai sitten teen liioitellun käsiavun kohti koiraa.
Kaukoissa yksi suuri ongelmani on ollut, että olen vähän malttamaton testaamaan jotain treenitapaa riittävän pitkään. Saan uusia neuvoja tai itse uuden idean ja kokeilen yhden treenikerran, jonka jälkeen herkästi joko totean, että voisi toimia tai sitten totean, että se siitä sitten. Yhden kerran sisällä harvoin kuitenkaan voikaan odottaa kokonaisen liikkeen oppimista varsinkaan, kun pohjalla on jo epäonnistuneita treenejä. Täytyisi siis vain malttaa kokeilla samaa treenitapaa vähän pidempään ennen kuin tuomitsen sen täysin. Toinen minkä olen huomannut tärkeäksi, on treenien pitäminen riittävän lyhyinä. Jippi ei normaalisti treenatessa herkästi väsy, eikä sen kiinnostus yleensä lopahda toistojenkaan myötä, mutta kaukot ovat selvästi fyysisesti rankkoja. Mitä pidempään niitä jankataan, sitä vaikeampi Jipin on suorittaa teknisesti puhtaita vaihtoja. Ja usein en kuitenkaan malta sitten lopettaa niihin siisteihin onnistuneisiin toistoihin, vaan haluan vielä treenata hieman lisää, jolloin väsymys ehtiikin jo iskeä, eikä siistejä vaihtoja meinaakaan enää löytyä. Eli nyt suunnitelma kaukojen suhteen on se, että pidetään yhden treenikerran sisällä toistomäärät kohtuullisina, käytetään paljon takapalkkaa (en ole muuten vielä kokeillut sivupalkkaa muihin kuin istu-maahan-vaihtoihin eli sitäkin voisi kokeilla!), luodaan kaukoihin rauhallinen fiilis, jolloin jalkojen paikoillaan teputtelua saadaan vähennettyä ja sitten lähdetään vähitellen lisäämään etäisyyttä, ettei jäädä liian pitkäksi aikaa junnaamaan paikoilleen. Ei olisi muuten huono idea sekään, että videoisin kaukojen treenaamista, jotta pystyisi tarkistaman videoita vertaamalla, että edistyykö homma vai ei.
Vaikka kaukot tuntuvat edistyvän puuduttavan hitaasti, niin on tokotreeneissä tullut myös edistystä. Merkinkierrossa nykyään Jippi on lähtenyt kiertämään hyvin jo ensimmäisellä käskyllä, kun aiemmin ekalla käskyllä ei oikein vielä tajunnut, että mitä ollaan tekemässä ja vasta sitten seuraavalla yrityksellä bongasi merkin ja lähti kiertämään. Olen nyt alkanut käyttää virittelynä "missä merkki", jolla Jipin tulee vilkaista eteensä, jotta näkee mihin sen on tarkoitus lähteä kiertoa tekemään. Merkinkierrosta on tullut myös selvästi tiiviimpi, mikä on selkeä edistysaskel. Viime treenikerralla Jippi eteni merkille yllättävän hitaasti ja palasi luokseni sitten selvästi reippaammin. Voi olla, että sitä hämäsi se, että merkin takana oli toinen koirakko treenaamassa muita juttuja eli oli isompi häiriö kuin missä ollaan kiertoa tehty. Hyvä kuitenkin treenata myös tuollaisia, koska kyllähän niitä kahden kehän kokeita aina välillä voi tulla vastaan ja silloin toki pitää pystyä toimimaan, vaikka suoritus tapahtuisikin kohti toista koirakkoa. Toinen seikka, johon on nyt tullut kiinnitetty huomiota (siis kouluttajamme tästä mainitsi ja sisäistin tämän kunnolla sen myötä) on se, että Jippi merkinkierron yhteydessä tullessa sivulle, hypähtää kohti kättäni kääntyessään sivulle. Tai ei se oikeastaan kättä tavoittele, mutta se on oppinut sivulletulon hypähdystyylillä eli se ponnistaa ylöspäin samalla kuin kääntää itsensä perusasentoon. Tämän se tekee siis myös luoksetulossa ja hypyn yhteydessä eli kaikissa luoksetulevissa liikkeissä paitsi noudossa, koska silloin kapula saa sen tekemään käännöksen eri tavalla. Niinpä nyt palattiin sivulletulon alkeisiin ja alettiin opetella sivulletuloa ilman hypähdystä. Aiemmin jo joskus kesällä muistaakseni kirjoitinkin tästä hypähdyksestä ja siitä, että pitäisi opettaa Jipille sivulletulo niin, että jalat pysyy maan tasalla, mutta se sitten jotenkin vain jäi. Nyt, kun tuli huomattua, että hypähdys herkästi johtaa siihen, että Jippi hieman törmää käteeni, niin tuli kiire opettaa uusiksi se sivulletulo. Törmäämisestä tulevia pistevähennyksiä emme nimittäin halua, kun ovat niin turhia ja tuosta eroon opettelun pitäisi olla melko helppoa.
Viime treeneissä alettiin treenata myös tunnaria. Minulla on lojunut jo kauan tunnarikapulat kaapissa, mutta koska en ole oikein osannut päättää, miten lähden sitä opettamaan, niin kapulat ovat säilyneet koskemattomina. Nyt kuitenkin ohjatuissa treeneissä alettiin treenata tunnaria, joten saatiin tämänkin liikkeen treenaaminen käyntiin. Ohjeena oli tehdä treeniä alkuun vain yhdellä tunnarikapulalla niin, että ohjaaja hajustaa kapulan ja sitten kapulan piilotetaan niin, että koira oikeasti joutuu käyttää nenäänsä sen etsimiseen. Kotona treenasin tänään ja läjäsin sohvatyynyjä lattialle ja laitoin Jipin etsimään tunnaria tyynyjen seasta. Hyvin tuntui tajuavan idean, koska kuului niin selkeä nuuhkutus, että tuli ainakin selväksi, että se todella etsi hajun perusteella sitä kapulaa. Pohdin, että voisi olla vaikeaa etsiä minun hajuista kapulaa minun hajua sisältävästä ympäristöstä, mutta kyllä sen käytöksestä bongasi selvästi aina sen hetken, jolloin se oli saanut kapulan hajun. Otin muuten tunnarikäskyksi "nuuski"-käskyn, koska kaikki "etsi"t, "oma"t ja muut, joita kuulee käytettävän oli jo meillä muussa käytössä. Nyt tällä treenillä tavoitellaan sitä, että "nuuski"-käskyllä Jippi tietää etsivänsä minun hajuista kapulaa. Seuraavaksi sitten lisätään treeniin hajuttomia kapuloita sen oikean kapulan lisäksi.
Oltiin muuten paimentamassakin viime sunnuntaina taas, mutta kirjoittelen siitä taas oman päivityksen. Plus peko-treeneistäkin pitäisi muistaa itselle kirjoittaa ylös jotain, kun ollaan nyt työstettyä rullailmaisua. Ai niin ja edelliseen päivitykseen liittyen sen verran, että Jipin tassuhaavan paraneminen otti takapakkia... Näytti hyvin umpeutuneelta ja siistiltä jo maanantaina, joten kävin kokeilemassa agia, mutta treenien jälkeen oli selvästi taas ärtyneemmän näköinen, joten agitauko jatkuu. Haava ei onneksi auennut uudestaan, joten täysin lähtötilanteeseen ei palattu, mutta annan nyt haavan parantua täysin ennen kuin palataan treeneihin. Nyt, kun ulkona on lumet sulaneet ja on hiekotushiekkaa kaikki tiet täynnä, niin olen pitänyt nyt kaikilla lenkeillä Jipillä tossua. Haava näyttää jo nyt taas tosi siistiltä ja on ummessa, mutta odotan silti rauhassa siihen, kunnes tassu on kokonaan parantunut, jottei tule uudestaan takapakkia. Kipeä se ei onneksi ole, joten agitaukoa lukuun ottamatta elellään ihan normaalia elämää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti