Esineet hukassa

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana esineruutupäivässä, jossa siis nimensä mukaisesti treenattiin esineruutu- eli esine-etsintätehtävää. Alla lainattu esineruudun säännöt HPH ry:n nettisivuilta:

Jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeen maasto-osuuteen kuuluu myös esine-etsintä. Koiran tehtävä on viiden minuutin aikana etsiä tallatulta alueelta (50x 50m) sinne tiputetut käyttöesineet, esim. hanska, lompakko, vauvan kenkä. Alokasluokassa riittää yksi esine, avoimessa kaksi ja voittajaluokassa tavoitteena on löytää kaikki kolme esinettä. Esine-etsintää voi verrata noutoliikkeeseen jossa koira joutuu käyttämään nenäänsä esineen löytämiseen.

Koulutukseen osallistui kymmenen koiraa, jotka vahitelivat aloittelijoista sellaisiin, jotka olivat jo käyneet kilpailuissa. Esine-etsintää treenattiin koira kerrallaan niin, että kullekin koiralle sovellettiin sille sopivaa ongelman ratkaisua. Koulutuksesta jäikin käteen runsaasti vinkkejä, joiden avulla voin Hugolle lähteä ko tehtävää opettamaan. Hugon kanssahan emme vielä olleet esineruutua treenanneet.

Tänään suunnittelinkin lenkin niin, että matkan varrella oli sopiva metsä, jossa voisin esine-etsintää harjoitella. Otin laukkuun mukaan muutamia erilaisia esineitä, kuten nahkahanskan, sukan ja kangasheijastimen. Metsässä laitoin Hugon puuhun kiinni ja näin alkuun annoin sen seurata puuhasteluani. En tehnyt mitään varsinaista ruutua, vaan ihan vain pienen kaistaleen - leveys ehkäpä vain sellaiset viisi metriä. Tallasin aluetta ja vein esineen aluksi ihan vain viiden metrin päähän. Tässä vaiheessa vielä näytinkin esineen Hugolle, kun pudotin sen maastoon. Palasin Hugon luokse, irrotin sen, näytin kädellä suunnan ja annoin komennon "esine". Hugo käytti mielestäni hyvin nenää ja oli innostunut tehtävästä. Esineen se löysikin melko nopeasti ja palautti sen minulle saaden valtavat kehut ja palkinnoksi leikkimistä narupallolla.

Toisella kerralla vein esineen hieman kauemmaksi. Tästä seurasi, että Hugo jäi herkästi etualalle haistelemaan - löysi mm. paikan, johon ensimmäisellä kerralla olin esineen jättänyt. Hetken päästä se palasi luokseni hämmentyneen oloisena. Kiinnitin sen takaisin puuhun kävelin esineen luokse ja näytin sen sille uudelleen. Heitin sen hieman uuteen paikkaan ja vapautin Hugon uudestaan. Tällä kertaa juoksikin taaemmaksi ja löysi esineen saaden jälleen kehut ja leikit. Yhteensä tein tehtävän neljä kertaa ja pari viimeistä kertaa sujuivatkin paremmin eli Hugo ei jäänyt ainakaan pitkäksi aikaa etualalle etsimään, vaan jatkoi peremmälle, ja näin esinekin löytyi nopeammin.

On se vaan ihmeellinen värkki se koiran nenä! Ihan uskomatonta seurata miten Hugo esimerkiksi hansikkaan ohi juostessaan stoppasi kuin seinään saadessaan hajun ja lähti sitten nenän avulla sitä etsimään. Ja esineet eivät olleet kovin värikkäitä eikä ihan paljaalla maalla, joten Hugo ei nähnyt niitä, vaan todella haisteli tiensä perille aarteen luo :)

Eilen olimme Hugon kanssa myös tottistreeneissä ja aiheena oli eteenmeno. Tehtävää harjoiteltiin Hugon kanssa narupallon kanssa (Hugon suosikkilelu). Näytin palloa Hugolle ja hieman "ärsytin" sillä niin, ettei se kuitenkaan saanut pallo kädestäni. Vein Hugon kanssa pallon pienen laatikon päälle ja palasimme sitten noin kymmenen metrin päähän laatikosta. Ympäri käännyttyämme annoin kädellä suunnan ja käskyn "eteen". Hugo oli aluksi selvästi hämillään, että mikä ihmeen eteen ja että mitä ihmettä hänen oikein piti tehdä. Se siis otti ehkäpä pari askelta eteenpäin ja jäi sitten seisomaan ympärilleen katsellen. Kun Hugo ei siitä lähtenyt pallon luo, kouluttajan ohjaamana menin uudestaan Hugon viereen otin sen kanssa askeleen eteenpäin niin, että sen nenä osoitti kohti palloa ja toistin käskyn. Lopulta se hoksasi laatikon päällä odottavan pallon ja riensi sen luokse.

Harjoitusta toistettiin pari kertaa, ja selvästi hankalin homma on juuri se, että Hugon saa ymmärtämään mitä siltä halutaan. Käsky, kun ei tietysti vielä tässä vaiheessa ole mitenkään tuttu koiralle. Nyt vain sitten treenaillaan tätä hommaa itsenäisesti, että Hugo alkaa ymmärtämään eteen-käskyn tarkoittavan aina eteenpäin juoksemista. Ja pallon kanssa tätä varmasti treenataan, koska tällä hetkellä pallo tuntuu olevan jopa motivoivampi kuin namit.

Tässä kuva tämän päivän lenkiltä:

Pääsiäisterveiset!

Kenkävaras taas tositoimissa

Minun vanhempani kävivät tänään kylässä minun ja Hugon luona. En voi kun hämmästellä, että mikä niissä äidin kengissä houkuttelee?? Ehti meidän huomaamatta taas syömään korkokengän kärjen rikki - teki sellaisen avonaisemman mallin! Ja viimeksikin oli tosiaan äidin se kenkä, jonka Hugo söi rikki. Kenenkään muiden kenkiä ei ole syönyt...

Aurinko armas!

Viime sunnuntain tottistreeneissä oli kivaa - johtuu ehkä suuresti siitä, että treenit sujuivat aika hyvin. Seuraaminen sujuu jo pidempiäkin matkoja kontaktin katkeamatta ja onnistuu myös pysähtymiset ja uudet liikkeellelähdöt. Seuraaminen onkin tällä hetkellä ehkäpä meidän vahvuutemme, mutta siihen me olemmekin aika paljon keskittyneetkin.

Myös liikkeestä istumaan menot sujuivat treeneissä hyvin - istu-käskyn Hugo on siis selvästi tajunnut. Maahan meno on yhä hieman epävarmempaa, mutta kyllä se aina menee - yleensä ihan vain käskystä ilman avustusta esim käsimerkillä. Välillä kaipaa vielä muistutusta siihen hommaan. Kuitenkin varsinainen hankaluus tuntui olevan maassa ollessa paikallaan pysyminen. Hugo kyllä pysyttelee paikoillaan niin kauan, kun minäkin pysyn, mutta annapas olla, kun pitikin kiertää koira ja palata sitten sen vierelle, palkata ja vapauttaa. Heti kun lähdin talsimaan sen selän taakse se nousi salamana ylös ja kiepsahti ympäri, että "mihin sinä oikein hävisit?". Kerran sain sen onnistumaan ja siihen siellä tyydyimmekin. Kotona sitten olemmekin sitä treenailleet ja tänään sujuikin jo ihan muitta mutkitta. Ihan jalkojen päällä ei malta maata siinä, vaan käännähtää kyljelleen, mutta tällä hetkellä en anna tuon haitata - sitä hiotaan sitten, kun muuten homma toimii :)

Saimme myös vinkkejä sivulletuloon, joka on edelleen hankala. Ohjaaja mainitsi, että Hugo tekee todella ison lenkin kiertäessään siihen sivulle, kun todellisuudessa sen pitäisi ennemminkin heittää se takapuoli sivuttaisliikkeellä siihen vierelleni. Kotitehtäväksi saimmekin siis harjoitella ihan askelkerrallaan tuota takapuolen siirtämistä niin, että avustan kädellä ja palkkaan heti, kun se vähänkin siirtyy oikeaan suuntaan.

Olemme viime päivät nauttineet Hugon kanssa lenkkeilystä tavattomasti! Ihana auringon paiste joka päivä ja sen verran lämmintä jo että ihan ohkaisellakin takilla voi lähteä ulos - kyllä on mukavan kevyt olo lenkkeillä. Tässä pari valokuvaa - tosin taas kännykällä otettuja... Pitäisi taas joku kertaa ottaa kamera mukaan niin saisi edes hieman parempilaatuisia kuvia!

Hugo ja Hugon paras kamu Topi :)

Tämä kuva ei sinänsä erikoinen, mutta hauska oli, että nämä olivat ensimmäisiä tämän kevään lämpimiä päiviä. Minä istuin itse terassilla t-paidassa ja lahkeet käärittyinä ja nautin auringosta, kun taas Hugo etsi mahdollisimman viileän paikan keskeltä lumikinosta :) Saa nähdä mitenkäs sitten Hugon suu pannaan, kun loputkin lumet ovat sulaneet, eikä viilennys olekaan enää niin helposti haettavissa.

Niin sanottuja rytmihäiriöitä

Täällä päin on vihdoin lenkkipolut sulaneet ja kuivat, joten päätin, että nyt on hyvä aika aloittaa Hugon kanssa juoksutreenit. Olemme aloitelleet aika rauhallisesti eli varsinaisen juoksun sijaan olen ennemminkin hölkännyt. Tämä sopii hyvin minullekin, koska ei ole itsekään tullut toviin juostua - pitää siis kohotella meidän molempien juoksukuntoa tässä rauhalleen :)

Erehdyin luulemaan, että koiran kanssa juokseminen tapahtuu niin, että vain vaihtaa askellajin kävelystä juoksuun ja sitten antaa vain mennä. Mutta olen nyt muutamina juoksupäivinä havainnut, ettei se olekaan ihan niin helppoa, vaan sitä yhdessä juoksemista täytyy oikeasti harjoitella. Ensimmäisellä kerralla Hugo yritti vähän väliä pysähdellä nuuskimaan ja hädälle. Nyt se on jo alkanut ymmärtää, että kun juostaan niin silloin juostaan ja kun sitten aina juoksupätkien välissä kävellään, niin silloin saa toteuttaa näitä koiramaisia puuhasteluja! Toinen ongelma on rytmin yhdistäminen. Minun tämänhetkinen juoksuvauhtini on melko rauhallinen, mutta ihan vain ravilla Hugo ei meinaa ainakaan pidempää pätkää pysyä ihan vauhdissa. Jos taas Hugo laukkaa, niin minun pitäisikin lisätä omaa vauhtiani - ja sitten taas en itse jaksa kauaa. Mutta eiköhän tässäkin yhteinen rytmi löydy ennen pitkää. Kun molempien juoksukunto kasvaa niin löytyy ehkä useampi nopeus kuin se hölkkä, mitä nyt menemme :)

Leikkitreffit

Tänään oli Hugolla kiva päivä! Yli kolmen viikon tauon jälkeen käytiin leikkimässä Ronja-kaverin kanssa koirapuistossa. Ronjalla ollut juoksut, minkä takia emme ole päässeet normaalia viikottaista leikkihetkeä toteuttamaan. Tänään pääsivät kuitenkin puoleksitoista tunniksi taas temmeltämään! Ja on niitä kiva katsella, kun näkee, että ne nauttivat. Hugo onneksi malttaa suurimmaksi osaksi leikkiä yhä, vaikka Ronjasta "aikuinen nainen" nyt onkin tullut. :)

Jättimäinen sylihauvaksi

Portaita kokeiltiin tosiaan tuon viime kirjoituksen jälkeen kaikessa rauhassa. Annoin Hugon tutustua portaisiin, laitoin käytävään mattoja ja laitoin jopa paperia portaiden välejä tukkimaan, ettei Hugo näkisi alas. Mikään ei tuntunut kuitenkaan auttavan. Houkuttelin herkuilla ja näin, että Hugolla houkutus oli kova, mutta siitä huolimatta se ei uskaltanut lähteä kiipeämään portaita oma-aloitteisesti.

Lopulta vaihdoinkin taktiikan sitten sellaiseksi, että tullessamme lenkiltä käyttäydyn kuin ne portaat olisivat maailman luonnollisin asia. Juttelen Hugolle reippaasti ja normaalisti, kävelen ripeästi ja jos se ei lähde itsestään kipuamaan, olen nostanut sen ensimäisille portaille tekemättä siitäkään suurta numeroa. Tästä se aina lähteekin sitten ihan vapaaehtoisesti kiipeämään.

Mielestäni kehitystä on tullut. Vieläkin se epäröi, mutta kun sen nostan ensimmäisille portaille, se lähtee heti reippaasti jatkamaan. Toiset portaat se menee jo ilman, että avustaa tai nostaa eli sen suhteen näyttää jo valoisammalta. Ehkäpä minun jättiläinen kohta jo tulee kotiin kantamatta :) Ja jättiläinen tosiaan sen vuoksi, että Hugoa mitatessani tuossa jokin aika sitten huomasinkin, että sillä on säkää jo 61 cm. Se on tosiaan collieuroksen rotumääritelmän mukainen yläraja eli varsin iso poika se jo on. Ja tuskin se siitä enää kasvaakaan - murrosikä on jo alkanut hyvän aikaa sitten, enkä ainakaan itse ole havainnut sen enää kasvavan vähään aikaan. Painoa varmasti vielä tulee sen ns jykevöityessä, mutta eiköhän se ala olla aika täydessä korkeudessaan!

Porraskammo is back

Otsikon mukaisesti portaat on taas Hugolle se suurin kammotuksen aihe - siis ylöspäin eli kotiin mentäessä. Kammo alkoi vähitellen niin, että ensin hieman epäröi ennen portaisiin lähtemistä, mutta nyt se ei mene niihin enää ollenkaan. Mitään ei ole tapahtunut - ei edes pientä liukastusta tai säikähdystä, joten tämä kummastuttaa minua kovasti.

Kyllä Hugo joka kerta ihan omin jaloin lopulta kotiin kapuaa, mutta hankalaa se on. Usein joudun nostamaan sen alkuun ja siitä se lähtee kiipeämään itse. Nyt olenkin sitten yrittänyt pari päivää totutella Hugoa portaisiin mm. herkkujen avulla. Nakit yms jäävät kuitenkin täysin toissijaisiksi... Kaikenlaista houkuttelua, kehuja, palkkaamista on kokeiltu, mutta jokin niissä portaissa nyt pelottaa.

Olen yrittänyt pohtia syytä tähän rappuspelkoon. Olen pohtinut voisiko se johtua siitä, että Hugon on niin vaikea kulkea niitä portaita. Hugo oppi pienenä kulkemaan portaat hyppimällä niin, että ensin molemmat etutassut portaalle ja sitten tasahypyllä takatassut siihen samalle portaalle. Se ei koskaan ole oppinut ns normaalia tapaa kulkea portaita niin, että ne oikeasti ottaisi askeleen per porrasaskelma. Ja nyt mietinkin, että voisiko kyse olla siitä, että porrasaskelma on käynyt niin pieneksi Hugon kasvettua isoksi, että portaiden kulku on Hugolle vaikeaa ja siksi sitä pelottaa. Se nimittäin joutuu olla todella pienessä paketissa, että se mahtuu aina siihen yhdelle askelmalle. Muutakaan en ole tähän hätään keksinyt syyksi.

Alkuun ajattelin, että se ei vain halua sisälle, mutta kyllä siitä nyt näkee, että sitä pelottaa. Tänäänkin oli liimautunut lattiaan. Nyt pitää tosiaan toden teolla harjoitella niitä rappusia ja näyttää sille, ettei niissä oikeasti ole mitään pelättävää. Usein olenkin lenkiltä tullessani soittanut Riston apuun - Hugo uskaltaa hieman paremmin, kun toinen kulkee edessä houkuttelemassa ja toinen on vieressä tukena ja turvana. Pakko tähän olisi keino keksiä - ei Hugoa oikein enää kantaakaan jaksa :)

Huomenna siis jälleen porrasharjoitteluiden pariin. Jospa löytäisin kaapista vielä jotain entistä suurempaa herkkua, jolla houkutella ja palkata Hugo portaissa :)