Portaita kokeiltiin tosiaan tuon viime kirjoituksen jälkeen kaikessa rauhassa. Annoin Hugon tutustua portaisiin, laitoin käytävään mattoja ja laitoin jopa paperia portaiden välejä tukkimaan, ettei Hugo näkisi alas. Mikään ei tuntunut kuitenkaan auttavan. Houkuttelin herkuilla ja näin, että Hugolla houkutus oli kova, mutta siitä huolimatta se ei uskaltanut lähteä kiipeämään portaita oma-aloitteisesti.
Lopulta vaihdoinkin taktiikan sitten sellaiseksi, että tullessamme lenkiltä käyttäydyn kuin ne portaat olisivat maailman luonnollisin asia. Juttelen Hugolle reippaasti ja normaalisti, kävelen ripeästi ja jos se ei lähde itsestään kipuamaan, olen nostanut sen ensimäisille portaille tekemättä siitäkään suurta numeroa. Tästä se aina lähteekin sitten ihan vapaaehtoisesti kiipeämään.
Mielestäni kehitystä on tullut. Vieläkin se epäröi, mutta kun sen nostan ensimmäisille portaille, se lähtee heti reippaasti jatkamaan. Toiset portaat se menee jo ilman, että avustaa tai nostaa eli sen suhteen näyttää jo valoisammalta. Ehkäpä minun jättiläinen kohta jo tulee kotiin kantamatta :) Ja jättiläinen tosiaan sen vuoksi, että Hugoa mitatessani tuossa jokin aika sitten huomasinkin, että sillä on säkää jo 61 cm. Se on tosiaan collieuroksen rotumääritelmän mukainen yläraja eli varsin iso poika se jo on. Ja tuskin se siitä enää kasvaakaan - murrosikä on jo alkanut hyvän aikaa sitten, enkä ainakaan itse ole havainnut sen enää kasvavan vähään aikaan. Painoa varmasti vielä tulee sen ns jykevöityessä, mutta eiköhän se ala olla aika täydessä korkeudessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti