Leikki-ikä on koko ikä!

Jippi pääsi piiiiiitkästä aikaa viikonloppuna leikkimään Pirkon kanssa ja kyllä oli tytöillä kivaa :)


Eilen oltiin Jipin ja Hugon kanssa ihanan keväisessä säässä lenkillä ja kaksikko pääsi temmeltämään pitkin peltoa ja metsää. Ei nämä valoisat ja vähän lämpimämmät kelit ole yhtään hassumpia ;) Ja sen lisäksi, että ehtii iltasella jopa valoisaan aikaan lenkkeilemään, niin näkyy tämä päivän pidentyminen myös siinä, että ehditään treenatakin niin, että näkee jotain! Eilen käytiin ekat kunnolliset ulkotokotreenit sulalla hiekkakentällä! Vähän tunnelmaa lannisti ihan järkky tuuli, joka vei ruutunauhan mennessään heti, kun sen asetteli eli päädyttiin sitten lopulta treenaamaan vain seuraamista, jääviä ja ohjattua. Mutta silti niiiiiin hauskaa! Hugokin pääsi treenailemaan ja se teki käännöksiä, seuraamista (joka oli muuten hienoa!!), oikean puoleen seuraamista+perusasentoja sekä puolenvaihtoja.

Tänään oli Jipillä hakutreenit ja ekaa kertaa talven jälkeen saatiin treenitkin vedettyä läpi ennen kuin pimeni kunnolla! Jipille on nyt rakennettua itsevarmuutta pistotyöskentelyyn. Sen ikuisuusongelmahan on se, että se ei meinaa irrota riittävän syvälle pistotuksilla, vaan alkaa seilata suoraan etenemisen sijaan ja lopulta kääntyy takaisin. Nyt ollaan tehty näkölähtöjen ja ääniapujen avulla treenejä kasvattaen Jipille itsevarmuutta ja treenit on vähitellen edistyneet. Tänään kokeiltiinkin ihan uutta tapaa eli käveltiin ensin koko keskilinjan läpi niin, että Jipille näytettiin maalimies jokaisen kuuden piilon kohdalla (maalimiehet oli molemmilla puolilla keskilinjaa liikkuvia, mutta siirtyivät siis koiran huomaamatta piilolta toiselle näyttäytymään). Vikan maalimiehen näytön jälkeen palattiinkin ihan keskilinjan alkuun ja samalla myös maalimiehet palasivat ensiksi näytetyille piiloille. Tästä koira sitten lähetettiin ilman uusia apuja. Ideana siis, että koira ei lähettäessä saa apuja, mutta sillä kuitenkin olisi vahva mielikuva siitä, että sinne metsään on "eksyneenä" maalimiehiä. Ekalle maalimiehelle Jippi eteni todella varmasti ja suoralla pistolla. Tokalle meinasi olla hankalaa saada lähetettyä, kun Jippi taisi bongata ekan maalimiehen liikkuvan toisella puolella keskilinjaa kohti seuraavaa piiloa. Tokakin maalimies kuitenkin löytyi, kun menin lähettämään vaan vähän syvemmälle. Yhdelle toiselle maalimiehelle jouduin myös lähettämään tuplasti, kun ensimmäisen lähetyksen teinkin ihan väärään suuntaan ja koira meni maalimiehestä ohi. Maalimiehillä 3-6 ei kuitenkaan tapahtunut enää sitä, että Jippi olisi lakannut työskentelemästä tai palannut kysymään minulta neuvoja, vaan se teki hyvin töitä ja sillä yhdellä tuplalähetyskerrallakin kutsuin sen pois metsästä lähettääkseni sen uusiksi. Eli eteenpäin on menty, kun Jippi malttaa jo itsenäisemmin työstää aluetta. Tänään pistot ei ehkä edenneet kaikissa kohdissa täysin suoraan, mutta Jippi löysi kuitenkin hajuvanan ja paikansa sen myötä maalimiehet. Suunta on siis oikea! Eteneminen voisi kenties olla nopeampaa, jos pääsisi säännöllisemmin treenaamaan.... Ryhmä treenaa vaihtuvin ajankohdin ja nyt meille on sattunut sopimaan vain about joka toinen viikko treenit. Toivottavasti kesäkaudella ehdittäisiin treenaamaan säännöllisemmin, niin näkisi, miten homma edistyy!

I-HAH-leiri 2015

Viime viikonloppuna 10.-12.7.2015 oli vuorossa I-HAH:n leiri, joka oli ensimmäinen laatuaan. Minä olen ollut leiriä järjestämässä, joten senkin puolesta oli jännää, että leiri vihdoin yli puolen vuoden valmistelujen jälkeen oli täällä! Itse olin leirillä Jipin kanssa, onhna Hugolla yhä agilitykielto meneillään ja toisekseen Jipin kanssa on tällaisissa joukkotapahtumissa huomattavasti helpompaa/rennompaa olla, kun se tulee kaikkien kanssa toimeen. Perjantaina siis ajelimme Jipin kanssa Wirneen leiriltä tutuksi tulleelle Kuralan Kartanotilalle.

Minä saavuin ensimmäisenä, sillä olin tehnyt varauksen ja otin siis avaimet vastaan. Niinpä ennen muiden saapumista ehdittiin Jipin kanssa jo hieman treenailla. Tehtiin ensin pätkä hyppytekniikkaa harjoitellen korkeudenarviointia. Laitoin kolme hyppyä 15 cm korkeuteen 6 jalan välein ja sen jälkeen 15 jalkaa ennen okseria, jonka korkeus muuttui. Korkeimmillaan okserin takarima oli 55 cm ja Jippi suoritti tämän useamman kerran rennosti ja sujuvasti. Vapun treeneissä viimeksi tähän tuli kieltoja, joten siksi olin nyt helpottunut, että homma tuntui sujuvan ongelmitta! Vapun treeneissä ekalla toistolla Jippi osui hieman rimaan eli voi olla, että sen vuoksi sitten pari kertaa kielsi tai sitten johtui siitä, ettei oltu koskaa aiemmin tehty läheskään noin korkeaa okseria. Joka tapauksessa nyt ei typyä näyttänyt hirvittävän lainkaan :)

Hyppytekniikkatreenien jälkeen tehtiin pätkä tokoa ja kokeilin ensimmäistä kertaa ALO-luokan hyppyä. Uusien tokosääntöjen (säännöthän muuttuu 1.8.2015) mukaan hyppy ALO-luokassa suoritetaan luoksetulomaisesti eli koira jätetään toiselle puolelle hyppyä ja mennään toiselle puolelle kutsumaan koira luokse. Tätä ei olla koskaan tehty, joten vähän pohdin, että mitenköhän se sujuu. Tässä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, vaan homma toimi niin kuin tavallinen luoksarikin (joka nykyään siis lähtenyt sujumaan varsin hyvin!).

Perjantaina ohjelmassa ei ollut mitään kauhean virallista, mutta kun valtaosa porukasta oli saapunut, kisailtiin leikkimielisesti Houkutusten Highway -kisan parissa. Se on Koiramestari -telkkarisarjasta tutuksi tullut kisailu, jossa koiran kutsutaan luoksen namein ja leluin varustetun kujan läpi. En tiedä miten virallisessa versiossa pisteidenlasku tapahtuu, mutta meidän versiossa jokaisesta lelun/luun/herkun koskemisesta tai syömisestä tuli virhepiste ja lisäksi otettiin aikaa. Monet koirat teki luoksetulon virheettä, mutta yllättävän moni myöskin sortui houkutuksiin! Minä ennalta epäilin, että Jippi tulisi luokse katselematta sen kummemmin herkkuja tai leluja, mutta väärässä olin :D Jippi kävi heti ekalla herkkupurkilla ja kävi myös parilla muulla houkutuksella vilkaisemassa. Tällä videoidulla ekalla kierroksella ohjaaja ei saanut juosta pakoon tai houkutella leluin/namein, vaan sai ainoastaan kutsua koiraa. Tokalla kierroksella sai käyttää apukeinoja kutsuessa ja silloin Jippikin juoksi suoraan minun luokse, kun on namit käsissä. Kaikkinensa oli kyllä hauska kisailu, ja saatiin nauraa vedet silmissä koirien herkuttelulle :)

Muutoin perjantai-iltana ei tehty muuta kuin vähän uitettiin koiria (tosin Jippi ei uinut, vaan tyytyi kastamaan tassunsa) ja grillailtiin koko porukan voimin nuotiolla.

Lauantaina käytiin ensin aamupalalla ja sen jälkeen alkoikin aamupäivän ryhmillä (joihin mekin kuuluttin) Mila Oraveczin agilitykoulutus. Rakennettiin rata ja käytiin se yhdessä läpi ennen kuin ensimmäinen ryhmä aloitti treeninsä. Minä ja Jippi olimme tokassa ryhmässä. Näissä treeneissä ei tehty kovin pitkää pätkää, mutta saatiin kyllä hyviä oppeja. Alun pätkä tehtiin ensin onnistuneesti takaakierroilla, mutta Milan kehotuksesta kokeiltiin myös tokan takaakierron vaihtamista persjättöön. Tämän ohjauksen ajoittaminen olikin itselleni haastavaa ja jäätiin tätä treenailemaan joksikin aikaa. Sain ideasta kyllä kiinni, mutta vaatii vielä treenausta, jotta tulisi ihan luonnostaa - en tuollaisissa kohdissa olekaan monesti persjättöä käyttänyt, joten sikäli hyvä tuokin oli nyt opetella! Toisella treenipätkällä jäätiinkin junnaamaan putkiansaan, sillä Jippi päätti itsepäisesti kerta toisensa jälkeen poimia väärän pään putkesta. Alkuun ohjaukseni oli myöhässä ja "vaisu", joten Jippi keksi väärän putkenpään siitä johtuen, mutta tämän jälkeen se sitten iskostuikin sen mieleen niin, ettei meinannut enää millään saada sitä ohjattua siitä putkesta ohi. Video tästä pätkästä ei ole vielä ladattuna, joten lisäilen sen, kunhan saan sen koneelle!

Lauantaina lounaan jälkeen suunnattiinkin sitten pienen porukan kesken hakua treenaamaan. Edellisissä treeneissä Jippi ei meinannut millään lähteä maalimiehille, kun tuuli oli silloin tosi heikkoa, eikä se saanut hajua ennen kuin todella lähellä maalimiestä. Tuntuu siis siltä, että nyt ollaan siinä vaiheessa, että se kyllä työstää hajua ja etsii maalimiehet hyvin, kunhan vain saa hajun nenäänsä, mutta ilman hajua, se ei tiedä mitä sen kuuluu tehdä, eikä siis lähde keskilinjalta etenemään kunnolla, ellei sillä ole jo valmiiksi haju maalimiehestä. Niinpä nyt halusin sille treenin, jossa se sai ääniavun, mutta joutuisi kuitenkin nenää käyttäen etsimään maalimiehen. Näin ollen näköapujen sijaan päätin, että maalimiehet antavat Jipille pienen ääniavun taputtaen pari kertaa Jipin ollessa vielä keskilinjalla. Taputuksen jälkeen näytin Jipille suunnan ja lähetin "ukko"-käskyllä. Maalimiehiä oli kaikkiaan neljä ja etäisyys keskilinjalta oli 20-40 metriä. Jippi eteni ääniapujen kera nyt varman oloisesti ja teki hienosti töitä. Kaikki maalimiehet se etsi käyttäen nenää eli ei ääniapu ei suoraan vienyt sitä maalimiehelle. Sikäli siis tuntui olevan toimiva treeni! Näitä ehkä pitäisi tehdä nyt lisää, jotta Jippi alkaa yhdistämään, että "ukko"-käskyllä kuuluu edetä, vaikkei vielä siinä vaiheessa olekaan saanut hajua maalimiehestä.

Lauantai-iltana oli taas vuorossa grillailua nuotiolla koko porukalla ja Jippi sai edellisillan tavoin olla mukana grillailemassa. Se makoili molempina iltoina rauhassa jaloissani ja taas sain olla tyytyväinen koirasta, jolta löytyy varsin hyvä off-vaihde :)

Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin vuorossa tokoilua, jossa kouluttamassa oli meidän seuralainen Silvia. Käytiin läpi seuraamista, jossa valittelin sitä, että pidemmällä matkalla alkaa kontakti tippuilla. Saatiin sitten hyviä vinkkejä tähän ja tehtiin seuraamista niin, että leikitin aluksi kunnolla lelulla ja suoraan leikityksestä pyysin seuraamaan. Heti, kun tuli pätkä täpäkkää seuraamista, niin palkkasin heittämällä lelun koiran taakse. Tuli tosiaan hyvää seuraamista näin! Lisäksi tehtiin luoksetuloa ja valittelin sitä, etten tiedä kumman luoksarityylin valitsisin tokoon, kun periaatteessa olisi kiva, että olisi tokossa ja pk:ssa sama luoksari, mutta luoksari eteen taas jää helposti vähän hitaammaksi. Tehtiinkin sitten vauhtiluoksareita heittäen palkka jalkojen välistä taakseni. Jippi ei toistaiseksi osaa juosta jalkojeni välistä, joten tämä pitäisi nyt opettaa ja testata, miten lähtee toimimaan. Pitäisi kuitenkin ehdottomasti vähitellen päättää kumman luoksarin teen missäkin lajissa (tai no pk:n osalta homma tietysti on hyvinkin selvä), mutta toisaalta jos ja kun Jippi kerran nyt osaa molemmat tyylit, niin ei kai asian päättämisellä niin hätää ole :D Täytyy ehkä kysellä muilta sekä pk:ta että tokoa treenaavilta, että miten kannattaisi tehdä... Eli onko todennäköistä, että jos on molemmat käytössä, molemmista tulee "puolittaiset" vai voiko koiralla pysyä molemmat yhtä vahvoina?

Lounaan jälkeen oli sitten vielä vuorossa Tuulia Liuhdon koulutus. Käytiin ensin iltapäivän ryhmien kanssa läpi rataa ja jo siinä tuli opittua yhtä sun toista. Jippi oli tässä vaiheessa leiriä jo selvästi vähän väsynyt, mikä näkyi etenkin sen vauhdissa, mutta se jaksoi kuitenkin yllättävänkin hyvin tsempata läpi näidenkin treenien ja saatiin tehtyä hyviä pätkiä, joista todisteita tässä videolla. Hieno agitypy <3 nbsp="" p="">

Sunnuntai-iltana ajeltiin sitten kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Oli huisin hauska leiri ja huikeaa porukkaa mukana! Toivottavasti ensi vuonna leireillään I-HAH-porukallakin uudestaan :) 

Leiripoppoo (c) Mika Ojala

Onneksi alamäkeä lähes poikkeuksetta seuraa ylämäki!

Koiruudet odottamassa ulko-ovella lupaa astua ulos.

Ja niin taas on saatu muistutus, että vaikka treenatessa tulee epäonnistumisia ja takapakkia, niin onneksi niitä hanskoja ei kannata heittää tiskiin :) Tokon suhteen nimittäin oli muutamana päivänä sellainen olo, että mikään ei edisty, mutta nyt parina päivänä sitten ne samaiset asiat ovatkin sujuneet taas jo kivasti. Jipin kanssa olen tehnyt sivulletulotreenejä sisällä kotona ja teki huolellisia nättejä perusasentoja, vaikka tosiaan jokin aika sitten tuntui, ettei muuta tullutkaan kuin vinoja asentoja. Ehkä mökkireissun jälkeen oltiin kaikki vähän turhan väsyneitäkin treenailuun eli keskittyminen on saattanut siksikin olla heikompaa. Niin tai näin, ainakin on nyt nähty se, ettei olla täysin rikottu perusasentoa ;)

Tämän lisäksi Jipin kanssa olen tehnyt kaukoja. Istu-maahan-vaihto on kivan säpäkkä ja asennot hyviä. En ole kuitenkaan saanut etäsyyttä kasvatettua, sillä Jippi herkästi tekee ihan pienen siirtymän eteenpäin samalla kuin tipahtaa maahan, jos olen kauempana. Tätä täytyy nyt miettiä, että miten edetään. Kokeilin namipalkkaa koiran molemmilla sivuilla, mutta alkoi vinottamaan ja keskittyi ihan liikaa namikasoihin (ja lopulta röyhkimys jopa varasti toisen namikasan :D ). Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa takapalkkaa ja tämä ehdottomasti sivupalkkaa toimivampi Jipille, muttei kylläkään täysin saanut sitä eteenpäin siirtymistä pois. Maahan-istu-vaihdot on omasta mielestä kivan vauhdikkaita ja näissä ei tule varsinaista siirtymistä. Vaikka takaosa pysyy paikoillaan, niin siltikin jalat aavistuksen "tepastelee" paikoillaan noustessa eli haluaisin päästä tästäkin eroon. Täytyy ehkä kääntyä jonkun osaavamman puoleen näiden kanssa!

Aiemmin ei olla tehty istu-seiso-vaihtoja, mutta nyt aloitettiin nekin. Niitä treenataan nyt alkuun niin, että istun itse maassa ja laitan jalkani maahan suoraksi ihan Jipin eteen sen istuessa. Kädellä houkuttelen sitten Jipin seisomaan niin, että se samalla pompauttaa etujalat jalkani yli. Näin liike on saman tien napakka ja samalla myös takajalat pysyvät helpommin paikoillaan. Toistaiseksi on näyttänyt lupaavalta, mutta saa nähdä, miten onnistuu sitten apujen häivyttäminen...

Myös haussa olen ollut lähiaikoina hämmentynyt siitä, miten "hukassa" ollaan oltu hakutreeneissä. Ennen työmatkaanihan paritkin metsätreenit olivat kovin omituisia, kun Jippi ei tuntunut oikein käyttävän nenää ja vaikka sitten lopulta saikin hajun, ei lähtenyt etsimään normaalilla innolla. Eilisissä treeneissä olikin siksi tarkoitus tehdä taas hajuhakua liinassa niin, että lähestytään vähitellen maalimiestä (joka oli about 30 metrin päässä keskilinjalta) ja heti kun koira saisi hajun, pakitettaisiin takaisin keskilinjalle, josta sitten lähettäisin koiran maalimiehelle. Tätä ei kuitenkaan sitten lopulta tarvinnutkaan tehdä näin, sillä Jippi niin selvästi jo keskilinjalla ilmaisi saaneensa hajun. Niinpä päästin sen suoraan keskilinjalta etsimään ja lähti hurjalla innolla työstämään hajua. Ei edennyt ihan suoraviivaisesti maalimiehelle, mutta jatkoi kuitenkin keskittyneesti työskentelyä ja löysi kuitenkin kaikki kolme maalimiestä hyvin, joten kyseessä oli ehkä enemmänkin se, että se on vielä kokematon, eikä vielä osaa "lukea" hajua niin hyvin. Mutta ihan erilaista työskentelyä oli nyt nähtävissä ja minä olin valtaisan helpottunut nähdessäni Jipin normaalinlaisen nuuhkunenän ja työinnon taas! Mielessä käväisi, että olisiko aiempien outojen suoritusten taustalla silloin päällä olleet juoksut? Varmaksi ei voi sanoa, mutta tietääpähän sitten seuraavien juoksujen aikaan, että on mahdollista, ettei koira toimi haussa ihan normaalilla tavalla, vaan kaipaa ehkäpä esim. helpotettuja treenejä.

Hugon kanssa ollaan jumppailtu pallolla ja tehty tasapainotyynyn avulla takapäätreeniä. Mielestäni selän asento on jo nyt taas paljon parempi eli voi olla, että se itse asiassa johtui jumisesta lanneselästä. Lanne on edelleen kireä, mutta nyt lanne ei vaikuta enää samalla tavalla kipeältä.

Rally-tokon avoimen luokan kylttejä selaillessa havaitsin kyltin, jota en ollut aiemmin edes huomannut. Nimittäin kyltti, jossa ensin koira pysähtyy perusasentoon, sitten koira nousee seisomaan ja koiran seistessä kierretään koira. Olin siinä luulossa, että koira pysähtyy suoraan seuraamisesta seisomaan, mikä olisi ollut helppo, koska tämä liike on toki tokosta tuttu, mutta istumasta seisomaan siirtymistä ei sen sijaan olla koskaan opeteltu :D Nyt siis alettiin tätä ahkerasti opetella, jotta saadaan sekin valmiiksi piakkoin - olisi nimittäin tarkoitus mennä kesän aikana AVO-kokeeseen. Tämä siirtymä onnistuu ihan hyvin kädellä avustamalla, mutta vaatii vielä aika selkeitä käsiapuja. Eihän käsiapujen käyttö ole kiellettyä rallyssa, mutta kyllä siitä siistimpi tulisi, jos apuja saisi ainakin vähän häivytettyä eli siihen tähdätään!

Kausihuolto suoritettu

Eilen oli tosiaan koirien huoltopäivä, sillä molemmilla oli aika fyssari Tamaran Merenvallalle. Aloitettiin Hugosta ja kerroin sen taustoja: syksyn innottomuus ja hyppyhaluttomuus (jotka nyt siis kaikonneet!), heikot lihakset, huono koordinaatiokyky takaosassa. Tamara sanoi, että Hugolla tosiaan ei ole mitään valtaisia muskeleita, muttei ollut myöskään mitenkään huolissaan. Sanoi, että Hugolle tuskin edes treenillä saa suurensuuria lihaksia, joten tärkeintä oli, että lihakset kuitenkin oli olemassa ja ne löytyi oikeista paikoista. Ja lisäksi vielä totesi Hugon olevan melko jumiton ja hyvässä kunnossa eli sai melko puhtaat paperit :) Saatiin muutamia jumppailuohjeita kotiläksyiksi:

1. Sfinksimakuuasennossa "keinuttelua"/joustoja eteenpäin ja taaksepäin huolehtien, että takajalat pysyy koko ajan hyvässä asennossa kropan alle.

2. Peruuttamistreeniä. Ensin tasaisella, koska tämäkin Hugolle haastavaa, mutta sen jälkeen niin, että Hugo peruuttaa takajalat jonkin korokkeen päälle tai sitten peruuttaa ylämäkeen.

3. "Kasaamistreeniä" niin, että Hugo seisoo kaikki neljä jalkaa jonkun pienemmän alustan - esim. ison pesuvadin - päällä, jolloin se joutuu kasaamaan kroppaa ja selkä pyöristyy. Koska Hugon kokoiselle pesuvadin päällä tasapainottelu olisi melko hankalaa, saatiin neuvoksi tehdä tätä esim. dobo-pallon päällä, jolloin mukaan tulee myös syvien lihasten vahvistaminen, kun alusta on myös epävakaa.

Kaikkiaan siis Hugolla kropassa kaikki hyvin ja liikkuminen rentoa. Saatiin ohjeeksi tulla seuraavan kerran 3-4 kk päästä eli varmaan kolmisen kuukautta pidetään nyt hoitovälinä :)

Seuraavana oli Jipin vuoro ja ensimmäisenä Tamara kiinnitti huomiota Jipin löysiin etusiin. Sehän seisoo mielellään vähän tassut ulos kiertyneinä ja liikkeessäkin välillä etujalat vähän "kauhoo" sisäänpäin. Jalka itsessään on kuitenkin suora ja kiertyneisyys johtuu ihan rintakehän kehittymättömyydestä. Rinta on vielä sen verran kapea, että Jippi pitää kyynäriä kropan alla, jolloin jalka kiertyy ulospäin. Tämä kuulemma korjantuu kropan kehittyessä eli ei syytä huoleen.

Käsittelyssä selkä osoittautui olevan melko kunnolla kauttaaltaan jumissa. Jumia esiintyi etenkin lihaksissa, joita koira käyttää laukan ponnistusvaiheessa ja näin ollen olikin vahva epäilys, että Jippi käyttää laukkaa liikaa. Sanoinkin, että vapaana liikkuessaan Jippi lähes poikkeuksetta laukkaa (plus riekkuu menemään Hugon kanssa) ja hihnalenkityksissä puolestaan menee pikakävelyä. Ravia siis ei juurikan näe Jipin käyttävän. Niinpä ohjeeksi saatiinkin nyt lisätä viikkoaikatauluun palauttavia päiviä, jolloin tehdään ravilenkkejä. Kyselin, että pitäisikö esim. agitreenejä jättää tekemättä, mutta kuulemma ongelma ei ole niinkään harvakseltaan tehdyt treenit, vaikka siellä koira laukkaa ja hyppii, vaan ennemminkin se, ettei koira pääse palautumaan treeneistä, kun ei saa sitä rentouttavaa raviliikuntaa.

Jumit aukesivat nyt hyvin ja varattiin uusi aika Jipille kuukauden päähän, jotta nähdään, onko raviliikunnan lisääminen auttanut selän jumittomana pysymistä. Tärkeintä oli, että Tamara sanoi Jipin olevan terverakenteisen oloinen pentu eli jumit eivät oletettavasti johdu mistään rakenteellisesta, vaan tosiaan ihan vain "liian rajusta" liikkumistavasta ilman palauttavaa liikuntaa. Kävinkin jo eilen illalla ihan pienen lenkin Jipin kanssa testaamassa miten me se ravi löydettäisiin ja tuli huomatta, että minun normaali lenkkivauhti on ihan liian hidas, jotta Jippi kykenisi ravata. Kun kävelin omaa maksimikävelyvauhtiani tai vaihtoehtoisesti hölkkäsin rauhallista tahtia, Jippi pystyi ravata hyvin. Toisin sanoen, ei auta muu kuin kasvattaa omaa kuntoa hölkkälenkkien muodossa! Aion nyt siis ottaa viikkorytmiin raskaampien treenien (agitreenit) jälkeisenä päivänä palauttavan hölkkälenkin. Samoin voisi olla hyvä treenien jäähdyttelylenkillä ottaa myös pätkä ravailua ja sitten lopuksi ihan rauhallista kävelyä. Lisäksi meinaan nyt kyllä vähän ottaa takapakkia rimakorkeuksien kanssa. Jippihän on nyt hypännyt valtaosin 30-35 cm rimoja eli lasketaan nyt rimat vielä pariinkymppiin, kunnes on kropanhallinta vielä tuosta kehittyy :)

Mutta mitäs muuta meille kuuluu? Noh, viime viikon sunnuntaina käytiin taas Wirneen-porukalla paimentamassa. Viime kerralla mainiosti toiminut "odota"-käsky ei tällä kertaa enää ekalla paimennuskierroksella toiminut yhtä tehokkaasti, vaan Jippi käskyn saatuaan otti epäröiviä askeleita eteenpäin. Muutaman kerran käskin vähän kovempaa ja Jippi näytti aavistuksen paineistuvan tästä tilanteesta. Vähän on vielä epävarmuutta siitä, mitä siellä lampailla kuuluu tehdä, mikä näkyi sitten siinä, että kovempaan komentaminen sai Jipin hämilleen ja vähän into lakkasi. Jatkoi kyllä työskentelyä, mutta pari kertaa parkkeerasi ovelle siihen malliin, että "eiköhän tämä nyt riittänyt", mutta jatkoi töitä taas, kun näin käskin.

Palkkasin tosi innokkaasti hyvästä lopetuksesta ja tokalle kierrokselle sitten lähdettiinkin vähän rennommalla mielellä. Koska "odota"-käsky ei selvästi nyt pelittänyt riittävän varmasti, siirryin käyttämään "käy siihen"-käskyä, jolla Jippi siis menee maahan odottamaan. Tämä toimi selvästi paremmin eli on ehkä Jipille vielä selkeämpää odottaa maaten kuin seisten, kun seistessä tosiaan herkemmin tulee niitä askeleita otettua. Toka kierros sujui siis jo paljon paremmin. Yhtään kertaa Jippi ei nyt mennyt ovelle pyytäen päästä pois, vaan työskenteli innokkaasti. Tällä tokalla kierroksella Jippi paimensi rauhallisesti (ei tehnyt säntäilyjä kohti lampaita) ja kiersi laumaa ottaen hyvin etäisyyttä ja pitäen katseen kaarella ollessaan eteenpäin eli ei jäänyt tuijottelemaan lampaita. Olihan tälläkin kiekalla vielä mukana paljon sählinkiä minun touhuista johtuen, mutta kaikkiaan selvästi parempaa paimentamista. Kouluttajienkin mukaan löytyi jo hyviäkin pätkiä eli ehkä tämä tästä!

Maanantain 23.2. tokoissa jatkettiin liikkeestä pysäytyksiä. Kotiläksyjä oli tosiaan tehty sen verran, että saatiin tehtyä hyviä pysäytyksiä treeneissä ihan vain käskyn ja pienen käsiavun avulla ja palkka lensi vasta pysähdyksen jälkeen. Nyt saatiin ohjeeksi jatkaa treenailuja edelleen kierrättämällä Jippi tolpan takaa ja tekemällä pysäytyksiä sitten paluumatkalla vaihdellen sitä, että lentääkö palkka heti käskyn yhteydessä vai vasta pysähtymisen jälkeen. Lisäksi mukaan paljon läpijuoksuja, jotta saadaan vauhti säilymään ja ennakointi vältettyä. Toistaiseksi ainakin teki töitä hyvällä vauhdilla ja stopeissa jarrutti tosi napakasti.

Toisena treeninä tehtiin kaukokäskyjä. Maahanmenotekniikka on hyvä, joten sitä ei hinkattu kauhean paljoa. Enemmän keskityttiin maasta istumaan nousemiseen, jossa Jippi ikään kuin hinaa itsensä ylös ottaen "väliaskeleita" päästäkseen pystyyn istumaan. Toki tämä voi osittain johtua ihan kropan kehittymättömyydestä, mutta nyt yritetään jumppailla tätä napakammaksi liioittelemalla ylös pompahdusta. Tosin täytyy nyt pohtia, josko tämän treenin kanssa kuitenkin vielä vähän odottaisi, kun tosiaan Jipin kroppa/selän lihaksisto on vielä keskenkasvuinen ja tälläkin hypytyksellä voi ehkä saada selkää jumiin... Eli ainakin treenimäärät täytyy pitää pieninä.

Tiistaina 24.2. agilitytreeneissä kouluttajana Juhaa treenasi Jouni Orenius ja tehtiin alla olevanlaista rataa.

Jipin kanssa aloitettiin pätkästä 1-6. Yritin alkuun tehdä kakkoselle takaakierto-persjättöä, mutta jälleen kerran tuli todettua, ettei tämä vielä toimi. Itse en osaa tätä ohjausta vielä kunnolla tehdä eli vaatii nyt oikeasti kuvatreeniä, jotta hahmotan oman liikkumisen ko. ohjauksessa. Lisäksi Jipin kanssa tulisi treenata tätä ohjausta palkaten hypyn suorittamisesta ja persjättöö tulemisesta, koska nyt se lähtee herkästi kiihdyttämään ja minun liikkeen suuntaisesti juoksee sitten hypyn takaa sen ohi. Tämä siis yksittäistreenattavien juttujen listalle, eikä jääty sitä hinkkaamaan tuolla, vaan tehtiin ko. kohta takaakierto-valssilla, jolla saatiin homma pelittämään. Neloshypyn sijaan esteenä olikin muuri ja siihen tehty ennakoiva valssi toimi aika kivasti. Jipillä on kehittynyt ihan suht hyvä estefokus, joten sen pystyy irrtoittamaan esteille jo melko kaukaa ja oma liike voi jo lähteä poispäin ja silti Jippi suorittaa esteen. Niinpä päästin ottamaan etumatkaan vitoselle, mutta jäin sitten kuitenkin varmistelemaan kutosen takaakiertoa, jolloin olin onnettomasti Jipin laskeutumislinjalla kutosen takana. Tässäkin tuli myös toistoja, joissa Jippi kaahotti hypystä kokonaan ohi ja haki puomin alla olevaan putkeen usemman kerran :D Toisaalta olin tästä taas ihan mielissäni, koska irtoavuutta ja itsenäisyyttä olenkin Jipille toivonut saavani! Tätäkin lähdettiin tekemään palkkaamalla laskeutumispaikkaan ja saatiin Jounilta vinkit, miten edetä palkkauksen kanssa omatoimitreeneissä eli hinkataan näitä takaakiertoja sitten vapaatreeneissä.

Toisena pätkänä tehtiin 15-19 ja se sujui melko sujuvasti. Vähän hypyn 15 niistossa valui kaarre eli tässäkin voisi hyödyntää lelupalkkaa, jotta saataisiin käännöksestä tiukempi. Muutoin ei suurempia ongelmia ko. pätkässä. Kaikkiaan taas hyvät treenit ja iloista menoa!

Keskiviikkona 25.2. jatkettiin peko-treenejä samassa paikassa kuin edelliselläkin viikoissa ja koska tuolloin isoihin lumikasoihin kaivetut poterot oli edelleen tallella, jatkttiin samanlaisin treenein. Jipille piilotettiin neljä maalimiestä, joista kaksi oli poteroissa, yksi hiekoituslaatikossa kasan juurella ja yksi kasan viereisessä puussa noin parin metrin korkeudessa. Viimeksi poteroihin piiloutuneet maalimiehet olivat haastavia, koska haju ei laskeutunut kasojen juureen, vaan hajun saadakseen piti lähteä kiipeilemään kasoihin. Tuolloin Jippi tarvitsi vielä vähän apua, jotta tajusi lähteä kiipeilemään, mutta tällä kertaa säntäsi jo omatoimisesti kasoja koluamaan ja löysi poteroihin piiloutuneetkin maalimiehet hyvin. Koska Jippi työskentelee motivoituneesti, niin on ollut puhetta, että sillekin on hyvä tarjota haasteita jo pienestä pitäen, joten tosiaan tällä kertaa haasteena oli puuhun piiloutunut maalimies. Jippi sai kyllä ko. maalimihestä hajun ja pörräsi sitkeästi ympäriinsä puun ympäristössä ja lisäksi kiipesi useaan kertaan viereiseen kasaan, josta se sai hajun ollessaan maalimiehen korkeudella, mutta jotenkin pienen päähän ei vain millään meinannut mahtua, että maalimies voisi ihan oikeasti olla siellä puussa. Niinpä Jippiä vähän autettiin sillä, että kävelin itse puun alla ja lopulta maalimies vähän raksautti puun oksaa, jolloin saatiin Jippiä katselemaan myös ylöspäin. Kun se viimein bongasi maalimiehen, oli pentusen ilo valtaisa! Se juoksi puuta ympäri vispaten häntäänsä villisti. Sai siis aivot kunnolla töitä, mutta löytyi se maalimies lopulta. Hauska nähdä, onko seuraavan puuhun piiloutuneen etsiminen taas jo helpompaa.

Torstaina 26.2. oli sitten vuorossa Niinun treenit Hugon kanssa. Rata näytti tältä:

Ennen aloittamista sanoin, että voi olla, että matka tyssää jo neloselle, koska epäilin kovasti Hugon ampaisevan putkeen puomin sijaan. Niinpä kävimme tämän ohjauksen huolella läpi jo ennen ensimmäistä yritystä. Ohjeena oli rytmittää kolmoselle niin, että saa koiran rytmityksellä jarruttamaan hieman ja oma liike ja rintamasuunta jo hypyn 3 siivekkeen kohdalta enemmänkin kohti hyppyä 8/11/17/25/34. Oma liike ei siis lainkaan suuntaa kolmoselta kohti puomia, jolloin vältytään siltä, että se koira puskemalla pusketaan sinne putkeen. Näin lähdettiin sitten tekemään ja yllätykseksi Hugo hakikin puomin yhtään epäröimättä. Puomin alastulo oli Hugolle vaikea, koska se loppui todella lähelle seinää eli poikkeuksellisesti Hugo jäi pönöttämään puoliväliin alastuloa sen näköisenä, että nyt ahdistaa. Niinpä ei uusittu puomia kokonaisena, vaan jatkettiin eteenpäin niin, että aloitin lähettämällä Hugon puomin alastulolle puomin sivusta. Tällöin uskalsi hyvin mennä kontaktille ja saatiin pari hyvää suoritusta näin.

Pätkässä 5-10 ei ollut ongelmaa, mutta hypyn 11 ohjausta hinkattiin pari kertaa. Ensinnäkin taas korjattiin omaa takaakierto-ohjausta, jotta sain Hugon varmemmin lähtemään sinne takaakiertoon. Parin toiston jälkeen tulikin selvästi parempia ja varmempia suorituksia! Toisekseen tässä hiotiin sitä, että minä lähden rohkeammin pois alta, jotta Hugolle jää tila laskeutua hypystä ja myös sitä, että minun liike lähte tiukasti siivekkeen viertä kohti putkea, enkä peruuttele hypyn 9 suuntaan. Kunhan tein nämä korjaukset omaan ohjaukseen, niin sujui hyvin ja Hugo suoritti sekä takaakierron että hypyltä putkeen käännöksen tiukasti ja epäröimättä. Hypyn 13 jälkeen tein alkuun valssin, jolla käänsin Hugon hypylle 15 ja 15-16 väliin tein välistävedon. Välistäveto toimi, mutta ongelmana oli se, että hypyllä 13 kaarros valui reilusti ja näin ollen hyppylinja hypylle 14 ei ollut optimaalinen ajatellen seuraavalle hypylle tehtävää välistävetoa. Niinpä Niinun kehotuksesta kokeiltiinkin niin, että odotin Hugoa putkesta 12 rauhassa, lähetin jo kaukaa hypylle 13 jääden itse putken puolelle hyppyä. Hypylle 14 tein päällejuoksun ollen itse koko ajan pari metriä koiraa edellä, jolloin pääsin päällejuoksusta vetämään koiran mukanani vasemmalle puolelle hyppyä 15 ja tämän jälkeen tein persjätön, jolloin lähetys hypylle 15 tapahtui oikealla ohjauspuolella. Alkuun jäin odottelemaan koiraa ihan turhaan hypyllä 14 ja niinpä etenimme hypylle 15 ihan liian samaa matkaan, jolloin persjätön tekeminen ei enää onnistunut sujuvasti. Sainkin ohjeeksi lähteä päällejuoksusta rohkeammin liikkeelle pitäen tosiaan koko ajan parin metrin etumatkan koiraan, jolloin persjättökin tulee tehtyä ajoissa. Ja tämä toimi hienosti! Tällaista ei olisi itselle tullut mieleenkään kokeilla, koska oletus oli, ettei me saataisi tätä onnistumaan. Siksi onkin ihan huippua, että on kouluttaja, joka haastaa minua pois mukavuusalueelta ja näin saa minut huomaamaan, että me osataankin asioita, joita en olisi uskonut meidän osaavan :)

Pätkä 16-20 toimi ongelmitta, joten siihen onnistumiseen oli hyvä lopettaa! Kaikkiaan hyvät treenit ja Niinu sanoi, että Hugon itsevarmuus on kehittynyt jo tässä muutamassa viikossa selvästi. Tiheään palkkaaminen siis tuntuu tekevän sille hyvää ja saa Hugolle sellaisen fiiliksen, että "hitsi, mähän osaan!". Ensi viikolla meillä olisi ollut väliviikko Niinun treeneistä (meillä siis paikka sinne joka toinen viikko), mutta täytyy kyllä taas ostaa irtovuoro, kun sellainen oli myynnissä :D Tulee niin hyvä fiilis noista treeneistä ja treenit tuntuu just siltä, mitä Hugon kanssa nyt kaivataan :)

Treenikuulumisia työmatkalta käsin

Viime viikon keskiviikkona 28.1. Jipin kanssa oltiin peko-treeneissä ja tehtiin aika samanlaista treeniä kuin edellisellä viikolla. Taajama-alueelle siis tehtiin piiloja ja tällä kertaa Jippi pääsi etsimään ihmisiä ja tällä kertaa kaikki ihmiset olivat "kunnolla" piiloissa eli piilot olivat umpipiiloja. Hyvin Jipillä kuitenkin tuntui pysyvän motivaatio yllä ja yhdellä piilolla jopa palkkautui ihan jo löydetyn ihmisen kehuista ja kun palkkanamien kaivamin purkista kesti hetken, niin sillä välin Jippi päätti jo lähteä etsimään seuraavaa ihmistä. Jippi on kyllä siinä mielessä helppo treenikaveri, kun palkaksi kelpaa namit, lelut ja lisäksi myös ihan sosiaalinen palkka :)

Lauantaiaamuna 31.1. menin Jipin kanssa pentutreeneihin, vaikkakin oltiin tällä kertaa ainoat treenaajat. Tein sen kanssa kontaktia ensin lähettämällä puomin sivulta kontaktille. Jippi pysähtyy jo todella varman oloisesti alastulolle ja olen vielä vahvistanut sitä antamalla namipalkkaa myös siihen kontaktille. Vapautus kontaktilta tapahtuu etupalkalle. Vaikeaksi osoittautui tätä yksin treenatessa palkkaajan häivyttäminen. Jippi kyllä meni kontaktille oikein ja suunta oli kohti etupalkkaa, mutta naksauttaessani oikeasta kontaktiasennosta, se kääntyi minua kohti odottaen naksautuksesta palkkaa minulta. Täytyy miettiä/kokeilla, josko auttaisi joko käyttää etupalkkaajaa tai sitten alan jättämään naksautuksen pois, jolloin Jipille olisi ehkäpä selkeämpää, että palkka todella ei tule minulta. Yleensähän aina naksutellessa naksautuksesta seuraa minulta saatu nami, joten ei ihme, jos Jippi yhdistää nämä kaksi asiaa...

Tehtiin toisena treeninä samaa treeniä, jota tehtiin Niinulla edellisellä kerralla, mutta tosiaan nyt siis ilman etupalkkaajaa. Lähetin Jippiä hypylle ollen itse vaihdellen Jipin vierellä, edellä ja takana, ja palkkalelu lensi aina hypyn yli eteen. Saatiin hyviä toistoja niin, ettei Jippi kytännyt minua, vaan oikeasti lähti tarjoamaan hypyn suorittamista itsenäisesti, eikä ottanut häiriötä liikkeestäni. Tämä on nyt meille hyvää treeniä!

Hugon kanssa meillä oli ensimmäiset back to basics -agitreenit viime lauantaina (31.1.) ja teemaksi valikoitui kepit ja estehakuisuus. Keppitreeneissä haluan etenkin kasvattaa häiriönsietoa sekä treenata avokulmia, joten päädyin laittamaan ohjurin kakkosväliin auttamaan oikean aloitusvälin löytämisessä. Lisäksi käytin etupalkkaa, jolloin pystyin hyvin vedättämään, takaaleikkaamaan ja jäämään jälkeen kepeillä ilman, että se vaikutti Hugon suoritukseen. Treenit olivat siis varsin onnistuneet - näitä nyt paljon lisää, jotta saadaan varmuutta keppisuoritukiin! Otin keppisuorituksista videotakin, mutta saan sen koneelle vasta viikonloppuna, joten se ilmestyy tänne sitten viiveellä.

Estehakuisuutta treenattiin alkuun niin, että itse jäin Hugon taakse ja Hugon katsoessa esteelle annoin vapautuskäskyn ja palkka lensi esteen yli. Samanlaista treeniä siis kuin Jipinkin kanssa. Jo parin toiston jälkeen Hugo jatkoi hypylle ilman epäröintejä. Tämän lisäksi tehtiin ennakoivia valsseja niin, että lähetin Hugoa hypylle kaukaa ja palkkasin isosti lelulla. Tavoitteena on siis vähitellen kasvattaa Hugon itseluottamusta irtoamisten ja esteiden hakemisen kanssa.

Jipin kanssa mentiin vielä ilemmalla uudestaan hallille, koska oltiin sovittu hallin lähimaastoon leikkitreffit Pirkon kanssa. Pirkko oli tätä ennen hallilla treenaamassa, joten me käytiin siinä sitten vielä tekemässä muutama toisto puomin kontaktia niin, että Sonja apupalkkasi. Sonja siis hoiti etupalkan vartioimista ja minä lähetin Jippiä kontaktille eri etäisyyksiltä jääden joko selvästi taakse tai  juoksemalla ohi. Hienosti nyt Jippi suuntasi etupalkkaa kohti eli selvästi nyt täytyy vahvistaa tätä paljon vielä niin, että on apupalkkaaja käytössä etupalkalla. Tein myös häiriötreeniä kontaktilla ja hyvin Jippi tosiaan sieti kiihdyttämiset ja pomppimiset vapauttamatta itse itseään. Ja yritin muistaa keskittyä vapauttamaan Jipin aina vasta, kun se todella katsoi eteen, eikä vilkuillut minua.

1.-6.2. olen ollut Sveitsissä työmatkalla, joten koirat ovat saaneet treenitaukoa. Lauantaina palataan taas normaaliin arkeen!

Ja niin vierähti käyntiin tämäkin vuosi!

Vuosi alkoi heti agilitytreeneillä, kun oltiin Niinun treeneissä Hugon kanssa 1.1. Tällä kertaa ei keritty tekemään läheskään kokonaista rataa, sillä jäimme hiomaan takaakierto-niistokohtaa, mikä olikin oikein hyvä juttu! Saatiin hurjasti vinkkejä sihien, miten voitaisiin saada varmuutta takaakiertoihin. Ohjauksena takaakierrot ovat itselleni jotenkin hirveän hankalia, mikä sitten heijastuu siihen, että Hugokin tuntuu epäröivän niissä kovasti. Täsmävinkkien avulla yritetään nyt treenailla näitä! Ongelmakohtia mm. oma sijainti liikaa peittämässä siivekettä ja takaakierto-niistoissa ohjaavan käden turhan "kiireinen"liike.

Sunnuntaina 4.1. olikin Jipin tehotreenipäivä. Aamulla suunnattiin nimittäin Somerolle paimentamaan taas Wirneen-porukalla. Tällä kertaa Jipin fokus oli edellistä kertaa paremmin lampaissa eli tällä kertaa ei juurikaan tonkinut maata tai poseerannut yleisölle, vaan keskittyi itse asiaan. Edelleen itse olin aika hukassa siitä miten minun pitäisi Jippiä ohjata ja miten reagoida mihinkin tilanteeseen. Samoin tuntuu vielä vaikealta hahmottaa, että  milloin koira tekee oikein eli milloin sitä pitäisi osata kehua. Onneksi Tuija on kyllä tosi huippu kouluttajana ja pitää huolen siitä, että koira saat sanallisen palkan silloin, kun se sen ansaitsee!

Ensimmäisellä kierroksella lähinnä haettiin tuntumaa eli Jippi sai aika vapaasti touhuta, kunhan osoitti kiinnostusta lampaisiin ja keskittyi hommiin. Tällä kierroksella minulla ei ollut keppiä kädessä, vaan lähinnä Jippi sai kiertää lampaita ja tein pysäytyksiä tasapainopisteeseen eli niin, että Jippi oli lampaiden vastakkaisella puolella minuun nähden. Toisella kierroksella sitten saatiin kehotus kokeilla hallittua aloitusta niin, että jätän Jipin istumaan, menen itse lampaille ja kutsun sen sieltä hallitusti töihin. Vähän toisin kävi, sillä Jippihän ampaisi lampaita kohti jo ennen kuin ehdin sen istuttaa :D Tuli kyllä tiukalla käskyllä takaisin ennen kuin edes ehti lampaiden luokse, ja tämän jälkeen päästiin tekemään hallitumpi aloitus. Hienosti malttoi istumassa ja lähti liikkeelle kohtalaisen rauhassa. Yleisesti vielä huomaa, että pysäytyksistä liikkeellelähdöt meinaa herkästi olla liian innokkaita. Jos pysäytyksestä lähetän Jipin kiertämään laumaa, niin tällöin lähtee kohtalaisen maltillisesti, eikä jäänyt tuijottelemaan lampaita, vaan kiertäessä monin paikoin katse oli pois lampaista. Mutta kun tehtiin muutamia kuljetusharjoituksia niin, että pysäytin Jipin tasapainoon ja siitä pyysin Jippiä kuljettamaan lampaita, niin tällöin liikkeellelähdöt oli vähän turhan hätäsiä. Ensi kerralla kuulemma treenaillaan sitten enemmän näitä kuljetuksia. Kotiläksynä meillä on nyt suuntien opettelu eli kepin avulla oikeaan ja vasempaan kiertosuuntaan lähettäminen (itselle muistiin, että näihin käskyt "oikea" ja "vasen") ja lisäksi poispäinlähetys (tähän käsky "out"). Paimennus on kyllä niin huisin hauska laji, vaikka onkin kyllä niin kauhean haastavaa! Seuraava paimennuskerta on sovittuna vasta helmikuun lopulle, mutta ainakin meillä on nyt aikaa treenata niitä suuntakäskyjä.

Paimennustreenien jälkeen suuntasimme kimppalenkille Wirneen-porukalla ja tässä kuvassa on 6/8 J-pentua sekä Prilla-äiti. Kiitos kuvasta Jennalle! Kuvassa olleiden lisäksi mukana olivat myös Nessa, Hoppu, Raiku, Priya ja Hyrrä.

Jäynä, Nox, Prilla, Maggie, Kayla, Just ja Jippi

Somerolta jatkoimme Jipin kanssa matkaa vielä Kaarinaan, jossa meillä oli kahden muun pennun kanssa Elina Jänesniemen agility-yksäri. Tehtiin treenejä ilman esteitä ja saatiin lukuisia hyviä treenivinkkejä kotitreeneihin. Alkuun tehtiin ohjaukseen tulemista kolmiomaisella treenikuviolla niin, että koira lähti yhdestä kolmion kulmasta ja tuli ohjaukseen yhteen kolmion kulmaan ja sieltä ohjauksen kautta lähetetiin kolmanteen kolmion kulmaan, jossa oli palkka. Tässä Jippi meinasi ekalla yrityksellä karata suoraan palkalle, mutta tämän jälkeen ei virheitä enää tullut eli hyvin otti opikseen :)

Tokana treeninä tehtiin rytmitykseen reagoimista. Etupalkkalelu asetettiin suoran linjan päähän koirasta noin parinkymmenen metrin päähän koirasta. Ensimmäiset toistot tehtiin niin, että koira lähetettiin suoraan lelulle ohjaajan juostessa vierellä niin, että koiran oli tarkoitus kiihdyttää ohjaajan ohi. Jippi kyllä irtosi lelulle näissä, mutta selvästi vaikuttaa vauhtiin, kun minä jään taakse. Saatiin siis vinkiksi treenailla näitä paljon Jipsterin kanssa. Tätä treeniä sitten varioitiin niin, että ohjaaja lähti liikkeelle kutsuen koiran, mutta puolivälissä sitten jarruttikin ja vaihtoi suuntaa poispäin lelusta. Ohjaajalla oli kädessä myös lelu ja kun koira saatiin kääntymään pois etupalkalta, se palkattiin ohjaajalla olevalla lelulla. Ekalla toistolla Jippi ehti juosta melkein etupalkalle asti ennen kuin kääntyi, mutta taas toistojen myötä kääntyminen vahvistui.

Kolmantena treeninä tehtiin treeniä, jossa koira laitettiin istumaan ohjaajan sivulle. Ohjaaja kiersi koiran takaa ja heti, kun koira käänsi katseen suunnan oikealta vasemmalle / vasemmalta oikealle ohjaajan liikkeen perässä, se palkattiin. Tällä treenataan kontaktin pitämistä ohjaajaan takaaleikkauksissa.

Neljäntenä treeninä tehtiin keinun paukuttamista, mikä oli Jipin mielestä huisin hauska ja helppo tapa tienata palkkanameja :P Ei siis ongelmia tässä, eikä reagoinut mitenkään pamauksiin.

Vikana treeninä tehtiin vielä harjoitusta, jossa tarkoituksena oli saada pentu kiertämään tolppaa tiivisti ympäri. Tässä palkkaus tapahtui aina ohjaajasta poispäin. Tehtiin tätä tarjoamisen kautta eli odotin, että Jippi kiersi tolpan ensin oma-aloitteisesti ja sitten vain palkkauksen suunnalla vahvistettiin ohjaajasta pois päin menemistä. Vähitellen pystyttiin lisäämään jo pari kierrosta tolpan ympäri ennen palkkaa.

Maanantaina 5.1. olin lomalla, joten pakkasin molemmat koirulit autoon ja lähdettiin metsälenkille lammelle, joka kesällä tuli tutuksi lenkkipaikaksi meille. Kaksikolla meni taas lujaa, kun riekkuivat ympäri metsää jos jonkinmoisten keppien kanssa leikkien. Tässä muutamia kuvia talvisista leikeistä (lisää kuvia albumissa):

Lenkillä oli ylitettävän yksi oja, jonka yli minä hyppäsin ensin. Hugo hyppäsi perässäni ja sitten jäin kutsumaan Jippiä siitä yli. Oja ei ollut mitenkään mahdottoman leveä, mutta siltikin Jippi päätyi juoksemaan ojan läpi sen sijaan, että olisi hypännyt yli. Pakkasta oli tuolloin noin 15 astetta, joten hirvitti kyllä, etteihän pentu pääse paleltumaan, kun sen jalat ja mahanalusta pääsi kastumaan. Lämmittelin käsin sitä niin, että saatiin jääpuikot karvoista sulamaan. Onneksi Jippi on sen verran aktiivinen lenkkeilijä, että juoksi loppulenkinkin hullun lailla pitäen itsensä lämpimänä. Ei siis tuntunut pentu itse kokemuksesta juurikaan ottaneen nokkiinsa ja valitettavasti en usko, että juurikaan vahingosta viisastui... Tarkkana saa siis olla kylmillä ilmoilla vesistöjen läheisyydessä...

Tiistaina oli sitten vuorossa Juhan kouluttamat agilitytreenit. Tehtiin rataa, joka ensivilkaisulta näytti aika mahdottomalta:

Aloitettiin treenit Jipin kanssa (minulla oli siis molemmat koirat treenaamassa tällä kertaa). Tehtiin pätkää 1-9, mutta niin, että kolmoselta jatkettiin suoraan putkeen 5. Tänään meinasi olla ongelmia lähdössä pysymisen kanssa.... Kävin siis paljon palkkaamassa lähtöön ja selvästi pysyminen vahvistui treenien edetessä eli ehkä alkuinto teki odottamisen vaikeaksi. Joka tapauksessa tähän täytyy nyt kiinnittää paljon huomiota ja treenata pysymistä lähdössä ihan omana treeninään. Kakkoselle tehtiin pakkovalssi ja tätä ollaan tehty vain kerran aiemmin. Tällöin ei millään saatu pakkovalssia tiukaksi, vaan käännös valui, mutta yllättäen nyt Jippi tulikin hypylle selvästi tiukemmin. Kakkosen jälkeiseen valssiin joutui kutsumaan Jippiä tosi napakasti, jottei lähtenyt valumaan kohti vitosputkea. Kolmoselle irtosi hyvin ja sieltä käännös vitosputkeen sujui myös valssilla. Putkeen pystyi taas Jipin lähettämään ilman saattamista, joten pääsin itse etenemään jo vauhdilla kohti kutosen ja seiskan väliin tehtävää persjättöä. Ekaa kertaa tehtiin Jipin kanssa tällaista putkikulmaa ja ns. "väärään" suuntaan putken jälkeen kääntymistä, mutta hienosti Jippi kääntyi kohti kutosta putkelta, kun avitin kutsumalla sitä jo putken aikana. Seiskan jälkeen tehtiin valssi ja sitä hinkattiin hetki, jotta saatiin käännöstä tiukemmaksi. Alkuun jäin ihan turhaan odottelemaan edeltävään persjättöön koiraa, enkä ehtinyt millään ajoissa sinne valssiin. Kunhan lähdin ajoissa tekemään valssia, niin saatiin käännös tiukaksi. Lopuksi tehtiin tämä pätkä ysille asti putkeen ja typy suoriutui huisin hienosti :)

Sitten oli Hugon vuoro. Olin melko varma, että keppien kanssa tultaisiin kamppailemaan pitkään.... Neuvona tähän kohtaan oli, ettei missään vaiheessa käännä rintamasuuntaan putkeen päin, vaan koira ohjattiin kepeille niin, että ohjaajan selkä oli kohti keppejä ja lähetys kepeille tapahtui vasemmalla kädellä. Pari kertaa Hugo sujahti putkeen, mutta kunhan vain huolehdin, että se tuli ohjaukseen ja sain sen ohi putkesta, niin kepeillä lähettäminen sujui hyvin myös näin päin. Koskaan ei ole tullut mieleenkään, että kepeille voisi lähettää koiran näin, mutta hyvin tuntuivat koirat tätä lukevan eli pitää muistaa, että tällainenkin vaihtoehto on :)

Vitosputken jälkeen kiirehdin kauheata vauhtia tekemään persjättöä kutosen ja seiskan väliin sillä seurauksella, että Hugo tuli pari kertaa ohi kutoshypystä. Tähän vinkiksi saatiin, että merkkaan ensin selkeästi kutoshypyn ja vastan sen jälkeen teen persjätön - tähän asti, kun olin tehnyt persjätön jo valmiiksi ennen kuin Hugo oli tullut edes putkesta. Tällä keinolla tosiaan saatiin kohta toimimaan. Jotenkin agilityssa on haastavaa välillä hahmottaa ne kohdat, joissa on kiire ja ne kohdat, joissa nimenomaan ei saa kiirehtiä. Tässäkin kohdassa loppuen lopuksi ei ollut mitään syytä hätäillä ohjauksen kanssa. A sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon todella tiukan poistumiskulman. Helpotin hommaa tietoisesti menemällä itse A:n alastulon ohi ja vasta sitten kääntymällä sen sijaan, että olisin jättäytynyt taakse. Putkeen 14 Hugo hakeutui hyvin. Hypylle 19 tuli kielto, koska oma liike taas tyssäsi täysin ja hyppy olisi vieläpä pitänyt hypätä "seinää päin". Tämä alkoi toimiam kunhan vain rytmitin oikein ja ohjasin pidemmälle, jolloin saatiin myös parempi linja puomille. Kun oltiin käyty rata pätkissä läpi, niin oli aika tehdä homma kokonaisuudessaan läpi. Päästiin puhtaasti putkelle 14 asti, jonka sijaan Hugo irtosikin hypylle 23. Tämän jälkeen se meinasi toistamiseen irrota samaiselle hypylle, joten jouduin ottamaan enemmän haltuun siinä hypyn 13 jälkeen, tosin sillä seurauksella, että Hugo alkoi empiä putkeen menemistä. Pari kertaa se jo työnsi nenänsä sinne putkeen, mutta pakittikin sitten ulos empien, että mahtoikohan se mamma oikeasti tarkoittaa tätä. Loppupätkä radasta sujui taas virheittä, vaikkakin sitä sujuvuutta kaivattaisiin kyllä edelleenkin siihen omaan menoon... Pitäisi melkeinpä pyytää taas joku pitkästä aikaa kuvaamaan treenejä.

Meidän kanssa tiistain treenaa Oreniuksen ryhmässä myös Jipin kasvattaja Laura. Kävin ensin jäähkälenkillä Hugon ja Jipin kanssa, mutta treenien päätteeksi lähdettiin Jipin kanssa vielä pikkulenkille Lauran, Hopun ja Nessan kanssa. Jippi härnäsi Hoppua minkä kerkisi ja Hoppu oli taas ihanan kärsivällinen ja jaksoi juoksuttaa kakaraa, vaikka se käyttäytyikin välillä vähän ärsyttävästi :D

Eilen 7.1. olikin vuorossa hakutreenit. Olen kaipaillut ryhmää, jossa voitaisiin Jipin kanssa säännöllisesti treenata hakua ja Jipin kasvattajan kouluttamassa haku-/raunioryhmässä sattui olemaan paikka vapaana, joten päästiin eilen tutustumaan touhuun. Kyseessä on siis HSKH:n pelastuskoiratoiminnan treeniryhmä, jossa treenataan sekä hakua että raunioita. Tehtiin ilmaisutreenejä isolla parkkisalueella, johon tehtiin kevythäkeistä, metallikehikoista ja pressuista useita piiloja. Jipin kanssa tehtiin niin, että alkuun se näki kaikki viisi maalimiestä ja sitten käveltiin vähän kauempana, kun maalimiehet menivät piiloihin namipurkkeineen. Päästin Jipin vapaaksi ja kuljeskelin sen kanssa parkkiksella niin, että se sai itsenäisesti bongailla piiloja ja käydä etsimässä maalimiehiä. Hienosti se malttoi keskittyä ja oli ihan hurjan iloinen löytäessään ihmisiä herkkujen kera piiloista. Olin varoittanut, että mörköikä yhdistettynä pimeään voi saada aikaan sen, että se vähän pöhisee vieraille piiloissa oleville ihmisille, muttei se mitään pöhissyt, vaan päin vastoin oli kyllä niin tohkeissaan löytäessään näitä "eksyneitä" ihmisiä :) Ja taas sai olla kiitollinen, että on ihan pikkupennusta asti totutettu erilaisiin pintoihin/kankaisiin/pressuihin, sillä yhtään ei arastellut pressupiiloja, vaan ampaisi epäröimättä sinne pressujen sekaan etsimään maalimiehiä.

Kivaa oli treeneissä ja tuntui tosi mukavalta porukalta. Hyvin otettiin meidät vastaan siellä ja nyt sitten ollaan neljän kerran ajan koejäseninä, jonka jälkeen kouluttajien (ryhmässä kaksi kouluttajaa) näin suositellessa päästää varsinaisiksi jäseniksi. On kyllä ihan huippua, että päästiin viikottaiseen treeniryhmään ja vieläkin huipumpaa on, että päästiin juurikin Laura-kasvattajan koutsaamaan ryhmään :)

Molempien koirien kanssa ollaan kotitokoiltu. Tehtiin molempien koirien kanssa kosketusalustatreeniä ja lisäksi noutoa. Hugo tuntuu olevan noutokapulasta ihanan tohkeissaan eli pelkkä kapulan näkeminen saa sen innostumaan. Kapulaa ei voikaan meillä säilyttää missään Hugon näkyvissä, sillä se kyllä satavarmasti kaivaa sen vaikka laukusta muiden tavaroiden alta, jos siihen vain annetaan mahdollisuus :D

Jipin kanssa ollaan treenailtu noutokapulan pitämistä. Nyt ollaan edetty siihen, että Jippi suostuu jo pitämään pieniä pätkiä kapulaa suussaan ja luovuttamaan vasta käskystä. Alkuun tiputteli kapulaa tosi herkästi, eikä malttanut sekuntiakaan pidellä sitä suussa, joten nyt treenaillaan sitä, että irrotus tapahtuisi vasta käskystä. Vieläkin pudotuksia tulee, mutta koko ajan vähemmän ja tosiaan muutaman sekuntin pitoja on jo saatu tehtyä. Ongelmaksi on kuitenkin nyt muodostunut kapulan pureskelu. Eli jos yhtään pidempään yrittää saada Jippiä pitämään kapulaa suussaan, se kaluaa sitä ihan mahdottoman intensiivisesti eli leuat ei meinaa pysyä lainkaan paikoillaan. Yritän nyt siis mieluummin tehdä lyhyitä toistoja ja päästä palkkaamaan hyvästä otteesta ilman pureskelua ja vasta sitten kasvatta aikaa, kun tämä alkaa sujua.

Meillä onkin Hugo kanssa edessä oikein kunnon kisaviikonloppu, kun lauantaina suunnataan Ylöjärvelle rally-tokokisoihin ja sunnuntaina on vuorossa oman seuran järkkäämät agikisat! Yritän olla stressaamatta liikoja sitä rally-tokoa, vaikka aavistuksen ahdistaa ajatus ekasta kisaamisesta näin vähällä treenaamisella. Lähinnä siinä hermostuttaa se, etten ole ihan kärryillä kaikista säännöistä, mutta onneksi rally-tokokisoissa kuulemma saa rataantutustumisen yhteydessä kysellä myös tuomarilta eli jos tulee jokin epäselvyys eteen, niin ehkä se sitten viimeistään siellä selviää :)

Syksyn sävyjä

Sain sitten tiistaille (14.10.) eläinlääkäriajat molemmille haukuille, joten ensimmäisenä kiikutin Jipin lekuriin. Se pääsi päiväunille ja jätin sen hoitajien hellään huomaan noin 2,5 tunniksi, jona aikana Jipiltä poistettiin katkennut maitokulmuri, toinen vankasti kiinni oleva yläkulmuri ja lisäksi vielä nyppäistiin pois höllästi roikkuva maitoposkihammas. Katkennut hammas oli ollut rikki monesta kohtaa eli juuri oli irroitettu useammassa palassa. Vaikkei ien ulospäin näyttänyt mitenkään punoittavalta tai turvonneelta, niin sieltä oli tullut aavistuksen nestettä juuren mukana, joten varmuuden vuoksi Jippi sai antibioottikuurin.

Hakiessani Jippiä kotiin, se oli vielä aika tokkurassa. Näytti todella mököttävältä, kieltäytyi kävelemästä ja pakotti minut siis antamaan sille sylikyydin vain huomatakseni, että pentuhan oli heräämön häkissä pissannut ja oli siis kohtalaisen märkä.... En kuitenkaan millään raaskinut viedä pikkuista heti kotiuduttuamme pesulle, vaan annoin sen nukkua outoa oloaan pois ja pesin sen sitten vasta illalla. Illan aikana Jippi vähän itkeskeli, vaikka oli kipulääkettä saanutkin, kenties oli vähän pöhkö olo ja siksi itketti... Illan se oikeastaan oli aika rauhallinen, mutta sitten kolmen aikaan yöllä alkoi osoittaa virkistymisen merkkejä nukuttuaan jo omasta mielestään tarpeeksi - sai kuitenkin jostain kumman syystä sitten siihen aikaan tyytyä viihdyttämään itseään ihan itsekseen leikkimällä :)

Hugolla oli sitten neurologi Anne Muhlelle aika myöhemmin illalla. Sille tehtiin neurologinen tutkimus ja samalla neurologi katsoi myös n. 1,5 vuoden takaiset röntgen-kuvat, jotka minulla oli mukana cd:llä. Takaosassa lievää heikkoutta ja saisi olla parempi koordinaatiokyky. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löytynyt eli refleksit yms. pelasivat normaalisti. Vähän reagoi ristiselän alueelta ja sen osalta neurologi totesikin, että aristus voisi johtua mahdollisesti vaivasta nimeltään lumbosakraalistenoosi, jonka google osasi kertoa olevan selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä vaiva kuulemma usein juuri tulee esiin hypätessä, muttei välttämättä aiheuta muuta ongelmaa eli selittäisi sen, miksi Hugo on arkielämässä aika normaali ja oireet tulevat esiin vain agilityssa. Ahtauma voi johtua jostain rakenteellisesta syystä, mutta neurologi totesi myös, että röntgen-kuvien perusteella selän luusto on moitteeton. Tarkempaa tietoa ristiselän alueesta saisi kuitenkin vain magneettikuvauksella, joten nyt jouduttiin tyytymään vain veikkauksiin. Eläinlääkärin kanssa vaihtoehdoista keskusteltuani päädyin siihen, ettei vielä lähdetä magneettikuvaamaan selkää. Hugolle aloitettiin nyt kahden viikon tulehdskipulääkekuuri ja tänä aikana liikutetaan ihan normaalisti. Agility on edelleen toki tauolla. Lääkekuurin loputtua mennään kokeilemaan vesijuoksumattotreeniä ja samalla lisätään taas jumppailut ja rankemmat liikunnat päivärytmiin ja samalla tarkkaillaan, tapahtuuko koiran liikkumisessa tai käytöksessä muutoksia. Mikäli ei, niin sitten voidaan kokeilla hyvin pienin askelin agilitya. Jos agility alkaa sujumaan normaalisti, niin hienoa! Mikäli siellä oireet kuitenkin jatkuvat, niin sitten on edessä magneettikuvaus, jotta saadaan selvitettyä lisää. Tällä hetkellä kuitenkin pitelen peukkuja, että vaiva menisi ohi ihan levolla, tulehdukipulääkkeillä, jumppaamalla ja fysioterapialla/vesijuoksumattotreeneillä.

Hugolta otettiin lisäksi myös verinäyte, josta tutkittiin punkkivälitteiset tulehdukset ja kilpirauhashormonit. Punkkivälisten tulehdusten testi oli negatiivinen. Kilpirauhasen tuottaman T4-hormonin määrä oli n. 15 nmol/l. Vetlabin mukaan normaalisti kyseisen hormonin määrä on 17-53 nmol/l (http://www.vetlab.fi/?id=81FAB670-98E841FDA5B5-E05527472DA2). Kuitenkaan hormonipitoisuus ei ollut niin alhainen, että olisi voinut vielä puhua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eikä tämä siis toistaiseksi vaadi mitään toimenpiteitä. Lisäksi myös TSH-pitoisuus (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) oli normaali. Puolen vuoden päästä suositeltiin kuitenkin uuden verinäytteen ottamista, jotta nähdään, onko hormonipitoisuudessa tapahtunut muutosta. Tämä itsessään ei siis tietysti selitä ristiselän aristusta, mutta voisi aiheuttaa yleistä voimattomuutta, väsymystä ja lihasheikkoutta.

Pääasia kuitenkin oli, että Hugolla ei havaittu mitään sellaista ongelmaa, joka aiheuttaisi pysyvästi haittaa. Neurologin mukaan lumbosakraalistenoosi on hoidettavissa oleva vaiva ja vieläpä pääosin pystytään hoitamaan ihan lääkehoidolla ja kuntoutuksella (fysioterapia/jumppa/osteopatia/akupunktio yms.) ja ääritapauksissa vaatii sitten leikkaushoitoa, mutta silloinkin saadaan kyllä hoidettua. Ja tosiaan toistaiseksi ei voida sanoa tietysti, oliko vaiva edes sitä vai kenties jotain muuta. Eli nyt katsellaan rauhassa mihin tilanne kehittyy ja toivotaan toki, että vaiva hellittäisi ihan näillä nykyisillä hoidoilla! Hienoa on myös se, että arkielämässä vaiva ei näytä mitenkään Hugon menoa haittaavan - leikit ja lenkkeilyt sujuvat siis ihan niin kuin ennenkin, eikä kotioloissakaan osoita kipuilua mitenkään.

Jippi pääsi torstai-iltana (16.10.) ekoihin ohjattuihin agilitytreeneihinsä, kun ostin tuurausvuoron alkeisjatkoryhmään. Tokihan se ei vielä ole alkeisjatkotasoinen, mutta varmistin kouluttajalta etukäteen, että voidaan tehdä treeniä helpotetusti. Tehtiinkin U-putkea yksittäisenä esteenä ja tämän jälkeen myös minirataa, jossa oli hypyltä U-putkeen lähetys ja sen jälkeen kaksi hyppyä kaarevalla suoralla. Jippi haki hienosti U-putken ja hakeutui hyvin myös sen jälkeisille hypyille. Ilahduttavaa oli, että putken jälkeen se suuntasi hypylle ohjauksen mukana, eikä lähtenyt minua kohti eli se uskalsi irrota minusta pois päin. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa oli kolme hyppyä ympyrällä. Tehtiin näistä vain kahta, mutta tämäkin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi. Istutin Jipin lähtöön ja tarkoitus oli, että saisin ohjattua sen kahden kaarella olevan hypyn yli kohti etupalkkaa. Jippi kuitenkin bongasi etupalkan heti ja rynni suoraan sinne ohi hyppyjen. Totesinkin, että tämä on ehkäpä meille vielä vähän turhan haastava tehtävä, koska Jipille ei ole kehittynyt vielä selvää estehakuisuutta. Helpotettiin tehtävää sitten vähän niin, ettei lähettykään paikoiltaan, vaan lähetin Jipin ensimmäiselle hypylle sivusta, jolloin se lähti hakemaan hyppyä samalla tavoin kuin siivekkeenkiertotreenissä. Tästä sitten jatkettiin kaarella olevalle toiselle hypylle, jonka takana oli palkka. Näin homma sujui hyvin!

Sivupisteellä tehtiin 2on2off-treeniä apupalkkaajan avulla. Me ollaan aiemmin tehty 2on2offia vain kaksi kertaa ja näinä kertoina siis laatikkotreeninä kotona. Nyt tehtiin siis 2on2offia ensimmäistä kertaa puomin alastulolla. Alastulo oli nostettu pöydän päälle ja tehtiin ihan vain sitä alastulokontaktia niin, että ohjasin Jipin kontaktille sivusta. Heti oikeaan asentoon pysähdyttyä naksautin ja apupalkkaaja oli kontaktin edessä namittamalla Jipin eteen maahan. 2on2offiin pysähtyminen sujui hienosti ottaen huomioon vähäiset treenikerrat! Pari kertaa Jipillä putosi toinen takajalka kontaktilta (pennulla, kun ei kroppa ole vielä täysin hallussa :) ) ja Jippi heti korjasi asennon niin, että molemmat takajalat olivat taas kontaktilla - selvästi siis osoitti, että oli saanut jutun juonesta kiinni. Haasteena oli se, että Jippi ei olisi millään halunnut lähteä kontaktilta pois, kun kerran tajusi, että se oli se juttu, mistä sitä namia irtosi. Vielä vapautuskäskykään ei oikeastaan taida tarkoittaa Jipille mitään (minulla käytössä kontaktilla eri vapautuskäsky kuin esimerkiksi lähdöissä), joten vapautin "jes"-käskyllä ja samalla houkuttelemalla Jipin namilla pois kontaktilta.

Lauantaina (18.10.) oli sitten normaalit pentutreenit meidän omatoimiryhmän kanssa - tosin paikalla oli vain minä ja Jippi sekä Tea ja Malva-cockeri. Tehtiin ensin kolmen hypyn "suoraa", joista kaksi ensimmäistä olivat suorassa linjassa ja kolmannelle suora kaareutui eli sille oli tarkoitus lähettää koira vekkauksen kautta. Tehtiin ensin paria suoraa hyppyä ja siitä sitten etupalkkaa siirrettiin lähemmäksi kolmatta hyppyä ja lopulta kolmannen hypyn taakse. Hienosti suoriutuivat molemmat pentuset. Pysyivät hienosti lähdössä (koska meitä oli vain kaksi, niin ei pystytty käyttämään ekstrakäsiä pentua pitelemään) ja lukivat vekkausta hyvin!

Tokana treeninä tehtiin pussia ja tämä olikin molemmille pennuille eka kerta kyseisen esteen parissa. Tästä huolimatta mitään epäröintiä ei ilmennyt, vaan kummatkin syöksyivät pussista kuin vanhat tekijät. Tokihan vielä tehtiin pussia helpotetusti eli ohjaaja piti pussin suuta vähän auki niin, että pentu näki pussista läpi. Kankaan paino ei kuitenkaan tuntunut jännittävän. Tosin eipä se ihmekään - onhan Laura-kasvattaja totuttanut pentuset jo ennen luovutusta kankaisiin/pressuihin :)

Kolmantena treenattavana olikin sitten taas 2on2off puomin alastulolla. Jippi taas osoitti tietävänsä, mitä siellä alastulon päädyssä on tarkoitus tehdä. Se pysähtyi sinne kerta toisensa jälkeen varman oloisesti ja välillä jopa karkasi sinne itsenäisesti pönöttämään :) Hassu pieni! Haasteena on nyt vain tosiaan se vapautus.... Jippi nimittäin tuntuu herkästi vapautuvan jo ensimmäisestä naksautusta seuraavasta namista eli selvästi kuvittelee tehtävän loppuvan siihen. Palkkailtiin sinne alastulolle nyt useamman namin verran aika tiiviisti, ettei se ehtinyt vapautua sieltä välissä. Täytyy kuitenkin kotitreeninä harjoitella laatikkotreenien yhteydessä kestoa siinä asennossa odottamiseen. Samalla pitää opettaa, että "JES" tarkoittaa vapautusta, jotta saadaan Jipille selkeäksi, että se on juuri se sana, jolla sieltä kontaktilta sitten on tarkoitus lähteä. Nythän se ei vielä oikeastaan ymmärrä kyseistä sanaa.

Pentutreenien jälkeen suunnattiin hallilta vielä Tean ja Malvan kanssa agilitykentälle , missä käynnissä olivat seuran kesäkaudenpäätöskisat. Me ei toki siellä tehty muuta kuin oltu kisaturisteina eli ihmeteltiin hälinää, harjoiteltiin vähän odottamista aidassa kiinni ollen (Jippi rauhoittui aika kivasti aitaan ja makoilikin hetken - lopulta alkoi kuitenkin metelöimään eli täytyy pitää treenit vielä riittävän lyhyinä...) ja leikittiin myös pentusten kesken. Malvan lisäksi leikkiseuraksi tuli myös kolmas pentu ja saatiinkin hyvät leikit aikaiseksi :)

Kotiuduttuamme Jipin kanssa, Jippi pääse lepäämään ja lähdin Hugon kanssa ulos. Vuorossa oli omatoimista rally-tokotreenailua. Hugo oli taas ihan tohkeissaan treenailuista - kiva nähdä, että rally-toko saa Hugon syttymään melkein samalla tavoin kuin agility (ei ihan yhtä isosti, mutta kuitenkin innostuu kovasti!). Tehotreenattiin 360-asteen käännöstä sekä oikean että vasemman kautta. Oikealle tässä ei ole oikeastaan ongelmia eli sujuu hyvin. Vasemmalle tämä onnistuu melko helposti, mikäli teemme käännöksen "löysähkönä", mutta pyritään vähitellen tiivistämään käännöstä. Nyt treenattiinkin sitä takapään käyttämistä kääntyessä. Tällaisia treenejä saatiin neurologilta ohjeeksi muutenkin tehdä, joten miksipäs ei sitten yhdistetä jumppailuja ja rally-tokotreenejä :) Vähän jo alkoi löytyäkin takaosan sivuttaisia askeleita käännöksen yhteydessä!

Treenattiin myös liikettä, jossa perusasennosta seurautetaan ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta eteenpäin niin, että aina pysähtyessä koira istuutuu perusasentoon. Tässä ei sikäli ongelmaa, että tämähän on tokoilun puoleltakin tuttua treeniä. Perusasennot olivat tänään taas ilahduttavasti suorahkot ja myös seuraamisesta seisahtuessa istui melko suoraan, kun pari treenikertaa sitten ongelmana meinasi olla toistuvasti vino peruasento. Lisäksi tehtiin liikettä, jossa koira seuraamisesta pyöräytetään ohjaajan eteen istumaan nenä ohjaajaa kohti. Siitä ohjaaja peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopulta kolme askelta koiran seuratessa mukana istuen ohjaajan pysähtyessä aina ohjaajan eteen. Tässä eteen pyörähdyksessä käytän vielä käsiapua eli yhden tukiaskeleen ja käsiliikkeen avulla Hugon saa pyörähtämään eteen istumaan. Täytyy alkaa yhdistämään tähän käskysanaa, jotta saa lopulta vähennettyä vartaloapuja. Peruuttaessa tehdään vähän kuin pieniä luoksetuloja eli sikäli ei ongelmaa - tosin Hugo herkästi tässä innostuneena tulee vähän liiankin lähelle ohjaajaa eli astuu herkästi varpaille tai saattaa törmätä. Meillä oli kaikkiaan kivat treenailut, jotka päättyivät vielä palloleikkeihin eli superkivaa Hugon mielestä! Tämän jälkeen se vielä pääsi vanhempieni kanssa lenkkeilemään eli kiva toiminnan täyteinen päivä molemmilla koirilla :)

Tänään aamu alkoi harmaissa merkeissä ja vettä satoi. Se ei kuitenkaan estänyt minua, Hugoa, Kaija-kasvattajaa ja Neppiä lähtemästä lenkille. Kierrettiin sateesta huolimatta mukava lenkki ja Hugokin tuntui olevan sateesta huolimatta ihan innokas lenkkeilijä. On muuten hauska huomata, että Hugo on selvästi omaksunut tietyt paikat leikkipaikoiksi. Lenkin varrella on nurmipelto, jolla ollaan välillä käyty leikkimässä, joten heti sitä lähestyessä Hugo nappasi valtavan kepin (se oli enemmänkin tukki :D ) suuhun ja lähti rientämään kohti peltoa. Hetken jouduin sille uskottelemaan, ettei nyt mennä leikkimään litimärälle pellolle ennen kuin se suostui lähtemään meidän mukaan pellon ohi ja tullessamme takaisin päin taas siitä ohi, se yritti vielä yhden kerran, josko silloin oltaisi menty leikkimään.

Puolilta päivin oli sitten ohjelmassa Wirneen-porukan hakutreenit Nurmijärvellä. Nappasin Julian ja Mellin kyytiin Pukinmäen asemalta ja matkasimme siitä sitten kohti hakumetsää. Treeneissä mukana oli Jipin ja Mellin lisäksi J-pennuista myös Just, Jäynä ja Maggie ja muita mukana olleita koiria olivat Nessa, Hoppu, Jocke, Tintti, Pihka, Prilla ja Hyrrä. Alkuun käytiin kimppalenkillä ja kunnon juoksukisat saivat koirat aikaiseksi. Jipillä oli niiiiiiiiiin kivaa päästessään kunnolla riehumaan sekä sisarusten että myös muiden Wirneen-poppoon koirien kanssa. Kiva kuitenkin huomata, että sillä tuntuu (ainakin toistaiseksi) vielä löytyvän korvat myös kesken leikkien eli tarvittaessa sen sai kutsuttua luokse kesken touhuilujenkin.

Pentujen kanssa treenailtiin hakuilua siten, että metsään piiloutui maalimies namipurkin kanssa. Maalimiestä lähdettiin lähestymään pennun kanssa siitä suunnasta, johon tuuli tekemällä laajaa siksakkia mennen vähitellen lähemmäksi maalimiestä. Heti, kun pentu osoitti saaneensa ilmavainun, päästettiin liinasta irti ja annettiin pennun itse löytää maalimies ilmavainun avulla. Kullekin pennulle tehtiin yhteensä kolme hakua. Ensimmäisellä kerralla Jippi tuntui olevan todella hämmentynyt siitä, että miksi siellä metsässä oikein seilattiin edestakaisin. Se katseli ympärilleen ihan hölmistyneenä ja yritti välillä vetää toiseen suuntaan, mutta jatkettiin vain matkaa. Sitten ihan yhtäkkiä se sai vainun ja sinä sekuntina sen nenä kääntyi kohti maalimiestä. Päästäessäni irti liinasta, se juoksi suoraan maalimiehen luokse saaden isot kehut ja namipurkin sisällön palkaksi. Tokalla hakukerralla se selvästi tuntui kiinnostuvan meidän perässä kulkevista ihmisistä ja oli sitä mieltä, että voisi mennä "löytämään" kyseiset henkilöt ja saada kenties siitä palkkaa... Pyysin sitä kuitenkin jatkamaan matkaa, vaikka välillä aina kääntyikin kovasti kohti näitä henkilöitä. Kuitenkin siitäkin huolimatta, että keskittyminen ei ollut alusta lähtien vainun etsimisessä, taas se vainun saaminen sai aikaan skarppaamisen eli saman tien Jippi taas kääntyi kohti maalimiestä ja lähti tehokkaasti etsimään ilmavainun avulla. Kolmannella kerralla taaskin perässä tulevat ihmiset kiinnostivat kovasti ja onnistuin jopa päästämään Jipin vainun perään ehkä vähän turhan aikaisin, kun se kyllä haisteli maalimiehen suuntaan, mutta sitten irti päästettyäni se kurvasikin perässä tulevien ihmisten luokse, eikä olisi millään tullut luokseni jatkamaan tehtävää, kun ei kerran näiden ihmisten löytäminenkään tuonut palkkaa :D Kuitenkin sitten jatkettiin tehtävän suoritusta ja lopulta Jippi sai jo vähän etäämmältä ilmavainun maalimiehestä ja se lähti innokkaasti etsimään. Se juoksi vähän ohi maalimiehestä, mutta kuitenkin jatkoi työskentelyä ahkerasti ja keskittyneesti. Kurvasi siis takaisin etsimään ja löysikin sitten maalimiehen saaden taas isot kehut ja namit. 

Hauska viikonloppu siis takana koiraharrastusten parissa ja lisäksi kerittiin vielä käydä ravintolassa syömässä ja katsomassa leffa eli kaikkiaan viikonloppu täynnä hurjan kivaa ohjelmaa!

Herra Häiriönsietäjä & Neiti Vispilähäntä

Viime tiistaina 2.9. lupaavien treeneissä ohjelmassa ollut rata sai kyllä etukäteen niskakarvat pystyyn. Oli sellaista vääntöä ja kääntöä, että tuli todettua, ettei varmaan pitkälle sillä radalla pötkitä. Mutta toisin kävi. Toki niitä valsseja valssin perään hinkattiin samoin kuin persjättöjä, mutta lopulta alkoi palaset loksahdella paikoilleen ja saatiin rata tehtyä läpi kohtalaisen sujuvasti ja ilman kammottavaa tuskailua. Tuli myös huomattua, että persjätöissä itse jään helposti turhan passiiviseksi eli puolen vaihto kyllä sujuu, mutta jää se viimeinen "törkkäisy" sinne hypylle herkästi väliin edetessä itse riman suuntaisesti eli en siis muista ohjata hyppyä riittävästi. Radalla oli kohta, jossa edettiin ikään kuin "siksak"-muodossa hypyltä toiselle ja kokeilin tätä alkuun persjätöillä. Näissä tosiaan herkästi tuli kieltoja, kun unohdin ohjata alakropalla niille hypyille. Kun tehtiin sama pätkä ilman käsiä, muistin taas jalkojen käytön ja homma alkoi sujua. Hyvä muistutus siis taas itselleni, että ne on ne jalat, joita se koira lukee.... Valsseilla sama kohta sujui helpommin, koska valssatessa tulee ihan automaattisesti muistettua sen alakropan käytön! Valsseilla saatiin myös sama kohta suoritettua nopeammassa ajassa, kun kellotettiin eri vaihtoehtoja. Oli kyllä niin kivat treenit taas ja tuli huomattua taas, että Hugo on pätevä poju!

Keskiviikon tokoissa 3.9. tehtiin paikkamakuu, josta tuli sitten oikein kunnon häiriötreeni tarkoituksetta. Ensin koirien takana hallin aulassa putosi häkin päältä reppu, joka kaikumisen kera sai aikaan Hugon viereisten koirien nousemisen. Hugokin kyllä hätkähti ja vilkaisi taakseen, mutta malttoi pysyä paikoillaan. Tämän jälkeen menin hetkeksi hallin päädyssä olevaan takahuoneeseen eli taas treenailtiin hieman sitä näkösuojassa olemista. Palattuani riviin takaisin tuli vielä kolmas häiriö, kun yksi treenaaja saapui vähän myöhässä treeneihin ja aulaan tuli haukkuva koira. Tässä vaiheessa kukaan koira ei enää hätkähtänyt rivissä eli hyvää siedätystä saivat näissä paikkamakuutreeneissä ;) Valtavan ylpeä olin Hugosta ihan siksi, koska muisatn vielä niin hyvin sen ajan, kun paikkamakuu oli niin älyttömän mahdoton liike meille! Ja nyt Huksu pysyy hienosti RAUHALLISENA siellä rivissä häiriöistä huolimatta.

Sen sijaan toisessa tokotreenien harjoituksessa ei pärjätykään niin hyvin. Aiheena oli estehyppy, jossa ei yleisesti ole ollut ongelmaa. Kirjoitinkin, että ensimmäisissä VKK:n tokotreeneissä edellisellä viikolla Hugo oli hiippaillut siellä esteen takana pysähdyskäskyn saamisen jälkeen ja se teki saman tänäänkin. Seisahtui kyllä käskystä, mutta saman tien otti haparoivia askeleita kohti estettä. Uusittiin liike ja palkkasin vasta onnistumisesta. Tämän jälkeen siirryttiin sivuun tekemään itsenäisesti seisahtumisia liikkeestä (ei siis seuraamisesta, vaan ihan vain niin, että kesken käppäilyn seisauttelin Hugoa). Toimi hyvin ja lopuksi kokeiltiin vielä estehyppyä uudestaan ja nyt toimi.

Kolmantena teemana oli liikkeiden välit ja niiden aikaiset siirtymät. Pohdittiin siis, että mikä olisi kullekin koirakolle paras keino siirtyä koesuorituksessa liikkeestä toiseen. Meillähän nämä ovat se suurin ongelmakohta ALO-koetta ajatellen. Liikkeitä en jännitä, mutta sitä kyllä, että nouseeko Hugon kierrokset liikaa liikkeiden välillä ja odottelujen aikana. Sehän siis ei meinaa malttaa lyhyenkään tekemättömyyden aikana ja siksi usein kerää kierroksia esimerkiksi luoksepäästävyyden aikana, kun pitää rivissä odotella, kun tuomari käy yksitellen kunkin koirakon luona. Lisäksi tosiaan liikkeiden jälkeen palkatessani rapsutuksin se innostuu herkästi ja saattaa yrittää leikkiä hihnalla tms. mitä todellakaan en haluaisi sen siinä tilanteessa tekevän. Niinpä otettiin nyt käyttöön käsky "nätisti", joka tarkoittaa siis vapaamuotoista seuraamista niin, että Hugo kulkee mukana, muttei tarvitse ylläpitää katsekontaktia, eikä tarvitse olla tietyllä puolella tai tietyssä kohdassa. Tämä tuntui ainakin testatessa toimivan eli jatketaan kokeilua ja tietysti varsinainen tulikoe on sitten parin viikon päästä, kun mennään tokokokeisiin. Siellä nähdään toimiiko tämä silloinkin, kun itse jännitän....

Torstain tokot jouduimme jättämään sekä Hugon että Jipin kanssa väliin muun ohjelman vuoksi. Sen sijaan molempien koirien kanssa on tullut tehtyä pieniä omatoimitokoiluja. Hugon kanssa ollaan keskitytty vauhdikkaisiin luoksetuloihin ja liikkeestä seisahtumisiin. Jipin kanssa ollaan tehty maahanmenoa ja siinä malttamista (jostain syystä istuen odottaminen on paljon helpompaa!) ja lisäksi ollaan treenailtu katsekontaktin ottamista käskystä ja sen ylläpitämistä myös minun siirtyessä koiran vierelle ikään kuin perusasentoon. Perusasentoon tulemista ollaan treenailtu myös ja tässä täytyykin nyt olla jo heti alkuun tarkkana. Jippi tulee nätisti perusasentoon ja pysyy siinä kyllä, mutta vaatiessani katsekontaktia, herkästi siirtää painoa vähän ulkojalalle. Hugon kanssahan ollaan ajauduttu siihen, että se helposti nojaa voimakkaasti siihen ulommaiseen tassuun eli haluan puuttua tähän nyt Jipin kanssa heti alkuun. Niinpä palkka tulee tästä perusasennosta nyt aina koiran vasemmalta puolelta eli ulkopuolelta. Pyrin myös pitämään vaaditun kontaktiajan riittävän lyhyenä, ettei sen keskittyminen herpaannu ja siksi ala nojaamaan ulospäin. Täytyy kuitenkin kysäistä torstaina tokotreeneissä tähän vinkkejä lisää!

Sunnuntaina 7.9. oltiin Wirneen hakutreeneissä. Laura-kasvattaja treenaili Hopun kanssa, mutta muutoin paikalla oli vain pentusia: Jippi, Jäynä, Melli ja Nox. Pentusten treenin ideana oli taas antaa pennulle käsitys siitä, että metsässä on kivoja vieraita ihmisiä, joilta saa palkkaa, kun juoksee luokse. Ohjaaja meni pennun kanssa polulle, joka toimi keskilinjana. Toinen "maalimies" meni toiselle puolelle polkua ja toinen toiselle. Molemmilla oli kolme namipurkkia. Ensin toinen huusi pentua luokse ja palkkasi purkilla, kun pentu juoksi luokse. Kun pentu oli syönyt, toinen alkoi kutsua ja taas pentu sai purkin palkaksi, kun juoksi luokse. Pentu siis eteni maalimiesten välillä siksakia ja maalimiehet liikkuivat hieman eteenpäin ja myös kasvattivat aavistukset välimatkaa aina palkkausten välillä. Maksimimatka oli varmaan sellaista 20 metrin luokkaa eli ei vielä mitään hurjia matkoja, mutta kuitenkin niin, että pentu pääsi kunnolla juoksemaan maalimieheltä toiselle. Oli kyllä niin hulvattoman hauskaa nähdä Jippi rynnimässä metsässä intoa pursuen purkilta purkille. Vauhtia riitti, eikä epäröinyt ollenkaan lähtiessään aina etenemään toisen maalimiehen luokse. Hieman jopa meinasi alkaa naurattamaan neiti Vispilähännän meno, sillä Jippi tyylilleen uskollisena juoksi pitkin metsää häntä vispaten holtittomasti eri ilmansuuntiin :) Niin iloinen pikkuinen!

Jäynä, Melli ja Jippi takarivissä ja Nox ottamassa varaslähtöä :D

Jäynä, Melli, Nox ja Jippi

Ja loppuhuipennuksena täytyy vielä infota, että Jippi on ollut sekä eilen että tänään kokonaisen työpäivän (n. 8,5 h) ajan tekemättä pissoja sisälle! Eilen oli ihmetys suuri, kun en etsimisestä huolimatta löytänyt lätäköitä papereilta enkä lattialta. Kuvittelin sen olevan kertaluontoinen juttu, mutta sama toistui tänään! Ihan loistojuttu. Ei se nyt vielä tietysti sitä tarkoita, että Jippi olisi sisäsiisti. Kyllä varmasti tulee päiviä, jolloin se tekee tarpeet paperille tai pissaa matolle kesken leikkien, mutten olisi kuvitellut, että todellakaan näin nopeasti tulisi edes yksittäistä koko työpäivän ajan kestänyttä "sisäsiisteyttä" :)