Hugolla alkoi perjantaina 7.4. hajuerottelukurssi, jonka järjestäjänä on VKK ja koluttajana I-HAH:sta tuttu Mariel, joka koulutti meille noin vuosi sitten hajuerottelun alkeita. Oli kiva päästä taas tauon jälkeen Marielin oppiin ja siinä missä suurin osa muista treenasi ilmaisun alkeita, me päästiin esittelemään omatoimisen treenaamisen myötä ilmennyttä ongelmaa. Hugohan siis Nose Work -treeneissä ilmaisee ympäristöön piilotetut hajut melko hyvin, mutta haasteena on laatikkoratamainen treeni, jossa siis lattialla on identtisiä laatikoita, joihin yhteen on piilotettu haju. Näissä Hugo yleensä ekalla toistolla aina etsii ja ilmaisee hyvin, mutta toistojen myötä alkaa arvailla ja käydä epävarmaksi. Demottiin tätä perjantain treeneissä hyvin ihan jo kahden laatikon treenissä, sillä Hugo parin toiston jälkeen alkoi tehdä ilmaisuja aina ekalle laatikolle. Tähän vinkiksi saatiin olla reagoimatta mitenkään ja antaa Hugon itse pähkäillä tilannetta. Hugon ollessa väärällä laatikolla, siitä näkee selvästi, ettei se ole oikeasti haistanut eukalyptusta, sillä se ei jää tuijottamaan varmana sitä laatikkoa, vaan samantien maahanmenoilmaisun tehtyään, Hugon pää alkaa katsella toisten laatikoiden suuntaan. Kun tässä sitten hetken odottaa, niin se omatoimisesti nousee ylös ja lähtee etsimään oikeaa laatikkoa. Olen itse usein toistanut käskyn, jos se ilmaisee väärän laatikon, mutta nyt ohjeena oli, etten auta sitä yhtään, vaan sen itse täytyy päättää, lähteekö se etsimään hajua muualta vai "lukitseeko" se ensimmäisen laatikon.
Tällä keinoin jatkettiin treenejä kotona eilen. Tehtiin treeni kahdella laatikolla ja kahdella ensimmäisellä toistolla haisteli hienosti laatikot ja ilmaisi heti oikein. Tämän jälkeen tuli yksi kerta, jolloin Hugo ilmaisi ensimmäisen laatikon, joka oli väärä. Jäin odottamaan ja samantien Hugo alkoi tuijotella toiselle laatikolle ja pian nousikin ylös ja vaihtoi haistelemaan sitä. Se oli selvästi hieman epävarma ja varmisteli aika pitkään ennen kuin uskalsi ilmaista sen toisen laatikon. Ilmaisusta sai kuitenkin isot kehut ja palkan. Tämän jälkeen kaksi seuraavaa toistoa oli sellaisia, että Hugo ei ilmaissut lainkaan väärää, mutta se oli selvästi epävarma, sillä se kävi molemmilla laatikoilla ja oikealle laatikolle päädyttyään se jäi haisteli pitkään, jonka jälkeen jäi seisomaan ja katsoi minua kysyvästi. Kaipasi selvästi apuja, jotta uskaltaisi tehdä ratkaisunsa, mutten auttanut, vaan jäin vain odottamaan. Lopulta vielä lisää haisteltuaan, ilmaisi oikean ja sai tästä toki taas kehut ja palkan. Seuraava toisto olikin sitten täydellinen eli haistoi ensin väärän, sitten oikean ja teki heti ilmaisun. Tästä superkehut ja palkka, ja siihen jätettiin treenit siltä erää.
Jipillä oli eilen tuplasti tokovalmennusta, kun aamulla/päivällä oli ensin Wirneen porukalla Korrien koulutus, jossa Jipillä oli 20 min koulutusvuoro sekä Riitalle että Pekalle ja illalla oli vielä I-HAH:n tokovalmennusryhmän treenit, jossa kouluttajana Maarit Hellman. Käsiteltiin kaikissa treeneissä edellisen päivän kokeessa ilmaantuneita ongelmia. Olin ehtinyt koetta pyöritellä mielessä ja katsellut videoita useampaan kertaan ja olin tullut siihen tulokseen, ettei se oikeasti haukkumista lukuun ottamatta ollut kuitenkaan ihan järkyttävää. Haukkumiset kertoivat epävarmuudesta tai palkattomuuden "harmittamisesta" ja liikkeiden välit oli kyllä ihan liian haahuilevat, mutta toisaalta tajusin toimineeni liikkeiden väleissä myös tyhmästi, kun en ottanut koiraa heti sosiaalisen palkan jälkeen "yhdessä"-käskyllä siirtymään seuraavaan paikkaan, vaan jätin koiran touhuamaan yksin, kun katselin, mihin liikkuri minua johdatti ja sitten kun yritin onkia Jippiä mukaani, niin se olikin jo aina omissa maailmoissaan. Pekka koulutuksessa mainitsikin, että itse täytyy kiinnittää koko koesuorituksen ajan huomio täysillä koiraan ja olla koiran kanssa. Liikkuria ei tarvitse tuijottaa koko aikaa, vaan voi hyvin seurata sivusilmällä, että mihin liikkuri seuraavaksi johdattaa, mutta kuitenkin olla koko ajan yhdessä koiran kanssa.
Riitan treeneissä tehtiin ensin seuraamista. Ongelmana meillä on ollut
se, että olen treenannut tosi paljon yksityiskohtia ja palkannut
yksittäisistä pienistä jutuista seuraamisessa, joten on ollut todella
vähällä pitkien seuruupätkien tekeminen ja minusta tuntuu, että Jipin
paras keskittyminen herpaantuu näissä herkästi, kun tosiaan on tottunut
saamaan niin tiheästi palkkaa nyt seuraamisessa. Nyt siis tehtiin
seuruuta niin, etten puuttunut joka askeleeseen eli en auttanut Jippiä
liikkeen keskellä (yleensä herkästi olen huomauttanut esim. kontaktin
tippumisesta ja kehunut sitten, kun se ottaa kontaktin uusiksi), vaan se
joutui itse keksiä oikean tavan suorittaa ja sai kehut sitten
sellaisella hetkellä, kun omasta mielestäni seurussa fiilis oli hyvä.
Enemmän siis vastuuta koiran suuntaan, eikä niin, että minä koko ajan
annan signaaleja siitä, että meneekö oikein vai väärin. Toisena treeninä
tehtiin liikkeiden ketjuttamisia ja tässä tehtiin puteen pieni pätkä
seuraamista, sitten luoksetulo ja lopuksi liikkeestä maahanmeno. Saatiin
jo tässä aikaan pientä piippaamista luoksetulon jätön yhteydessä, mutta
mainitsinkin Riitalle, että tällainen piippaus on selvästi erilaista
kuin se kokeessa ilmennyt haukkuminen. Jipillä joskus alkutreenistä on virtaa sen verran, ettei oikein maltti meinaa riittää ja palkan odotus on kova, jolloin tosiaan voi tulla piippausta perusasentojen yhteydessä. Tämä piippaus kuulosti juurikin tällaiselta palkanodotukselta, eikä edellispäivän kokeen tyyliseltä ahdistuneelta haukkumiselta. Kumpaankin todennäköisesti auttaa juurikin se kokeenomainen treeni ja palkattomuuden harjoittelu. Jipille sain kehotukseksi käyttää paljon viivästettyä palkkaa eli niin, että ensin tulee selkeästi kehut ja vasta niiden jälkeen nami/lelu. Jippi on tottunut saamaan lelun/namin heti oikein tehtyään, mikä aiheuttaa ehkä vähän turhaa hätäilyä tekemiseen, kun odottaa koko ajan, että joko kohta se lelu sinkoaa.
Pekan treenipisteellä vahvistettiin sosiaalista palkkaa. Tehtiin liikkeiden välejä niin, että harjoiteltiin ensin viivästettyä palkkausta eli niin, että hyvästä lopetusasennosta vapautin ja palkkasin ensin kehuin ja sitten, KUN koira vastaa hyvin kehuihin, niin annetaan palkkasana "JES" ja kaivetaan lelupalkka. Eli tässä palkataan lelulla nimenomaan siitä sosiaaliseen palkaan vastaamisesta. Jippihän treeneissä toki siihen hyvin vastaakin, muttei tee yhtään pahaa treenata tällaisia enemmän (kun aiemminhan ei olla treenattu näitä ollenkaan....). Sain taas ohjeeksi myös sen, että sitä JESiä ei tule viljellä joka väliin, vaan oikeasti vain silloin, kun aikoo antaa nami- tai lelupalkan. Nythän todennäköisesti kokeessakin vapautin liikkeistä JESillä ja periaatteessa koira voi alkaa tällöin odottaa lelu-/namipalkkaa ja sitten kun sitä ei kuulukaan, vire laskee. Eli nyt oli sellaisen käytännön, että vapautus liikkeen päätteeksi "VAPAA"-käskyllä, siitä kehut ja tosiaan JES vasta, kun oikeasti on tulossa lelu tai nami.
Toisena harjoitteena Pekan pistellä tehtiin uuden asian kouluttamista pelkällä sosiaalisella palkalla. Tempuksi otettiin jokin sellainen, jota koira ei osaa ja jota se ei tule harrastuksissaan tarvitsemaan. Meille valikoitui tuolille hyppääminen. Otettiin siis tuoli keskelle kenttää ja sain tehtäväksi opettaa Jipille tuolille hyppääminen ilman ainuttakaan lelu- tai namipalkkaa. Lähdettiin ihan tuolin vierestä ja pienellä houkuttelulla sain Jipin hyppäämään tuolille, josta seurasi valtavat kehut ja kunnon bileet koiran kanssa. Jippi syttyi tosi hyvin sosiaalisesta palkasta ja muutamalla toistolla päästiin siihen, että pystyin lähettämään sen toiselta puolelta kenttää (joka ei tosin ollut kauhean suuri) perusasennosta "penkki"-käskyllä tuolille. Seuraavaksi opetettiin toinen temppu sosiaalisella palkalla ja tämä oli jalkojen kahdeksikkopujottelu. Sitten lopuksi tehtiin "koemainen" treeni, jossa siis tehtiin kehääntulo, kahdeksikko, josta sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan, josta tuolille lähettäminen ja siitä sosiaalinen palkka. Ja lopuksi sitten vasta JES ja lelupalkka. Oli ihanaa nähdä, kuinka valtavan liekeissä Jippi tässä treenissä oli. Jäi jotenkin niin kovasti kaivelemaan se edellisen päivän sosiaalisen palkan toimimattomuus, että oli helpottavaa nähdä, että kyllähän tämä koira oikeasti palkkautuu sosiaalisella palkallakin todella hyvin :) Eli nyt vain vahvistamista paljon, niin jospa se alkaisi toimia myös koetilanteissa.
Päivällä käytiin lenkki ja illalla sitten vielä Maaritin treeneihin. Tehtiin Jipin kanssa toista kokeessa ilmennyttä ongelmaa eli hyppynoutoa. Koska nämä treenit olivat ulkona, niin kapulaksi en halunnut metallikapulaa, joka olisi ollut kylmä, vaan tehtiin normikapulalla. Lisäksi umpiestettä ei sillä hetkellä ollut saatavilla, joten tehtiin avoesteellä, mutta hyvinpä saatiin ongelma esiin näilläkin asetelmilla... Jippi oli ensinnäkin alkuun ihan hurjan levoton. Piippaili perusasennossa ja tassut tepsutteli kovasta odotuksesta. Aina kapulan lentäessä se nytkähti vähän perusasennossa ja lähtikin sitten heitetylle kapulalle taas turhan paljon saalistusmoodissa. Kerroin, että saalistus on saatu katkaistua kokonaan noudon yhteydessä, mutta tajusin, ettei olla tokikaan tehty heitettyjä noutoja lainkaan nyt puukapuloin. Saalistus on tosiaan saatu pois ohjatusta noudosta ja hyppynoudossa heitetty kapula sen sijaan on metallinen, eikä sen takia saa aikaa saalistusmoodia. En siis tiennytkään, että heitetty kapula edelleen aiheuttaa tuollaista kiihtymistä vaikkakin selvästi lievempää kuin pahimmillaan. Lähdettiin ratkomaan ongelmia pala palalta. Alun levottomuutta ja sähellystä lähettiin purkamaan yksinkertaisesti sillä, että annettiin Jipin vähän päästellä höyryjä. Annoin sille lelun ja se sai luvan kanssa rallata hetken. Rallaamisen jälkeen se olikin jo ihan eri moodissa eli piippailut jäi aika hyvin pois ja keskittyi paremmin. Seuraavaksi ratkottiin ohitusongelmaa, sillä Jippi nyt treeneissä meinasi tulla kerran esteestä ohi. Stoppasin sen ennen kuin ohitti esteen, mutta sain kehotukseksi antaa vauhdista "hyppy"-käskyn, jos huomaan, että Jippi meinaa tulla ohi. Kerran vahvistin hyppy-käskyllä sitä takaisinpäin hyppäämistä, mutta tämän jälkeen ongelmaa ei esiintynyt. Kolmanten pulmana ratkottiin sitä saalistamista ja perusasennossa nytkähtelyä. Nythän Jippi tuijottaa kapulaa heittäessä, mutta sain ohjeeksi vaatia Jipiltä heiton aikana katsekontaktia. Tätä en ole ikinä tullut ajatelleeksikaan, mutta kyllähän siinä on järkeä, että vaadin katsekontaktin. Tehtiin treeniä niin, että annoin perusasennossa ennen heittoa "katso"-käskyn ja heitin kapulan. Ensin Jipin katse laski heiton aikana, mutta otin vain uuden kapulan, uusin "katso"-käskyn ja heitin uusiksi. Sitten, kun katse ei enää laskenutkaan heiton aikana, niin vapautin ja palkkasin sosiaalisella palkalla. Otettiin uusi perusasento ja taas heitin kapuloita, kunnen katsekontakti säilyi heiton ajan. Välillä vapautin suoraan perusasennosta ja palkkasin, ja välillä taas lähetin noutamaan. Nouto on selvästi siistimpi nyt, kun vaadin katsekontaktia eli vaikuttaisi toimivalta. Nyt, kun pääsisi tätäkin vain treenaamaan riittävän säännöllisesti! Umpihyppy varsinkin on aika harvoin loppuen lopuksi saatavilla...
Paljon saatiin ajateltavaa eilisissä treeneissä ja itsellä oli eilisen jäljiltä hyvä fiilis. On kiva tietää, että näihin ongelmiin oikeasti on keinoja ja ettei kyse ehkä olekaan valtavan suuresta ongelmasta, kunhan siihen heti puuttuu. Yksi iso puute meidän treeneissä on tähän asti ollut se, ettei treeneissä ole tullut oikein käytettyä sitä sosiaalista palkkaa ja joka liikkeestä on aina palkattu nami-/lelupalkalla. Sainkin kehotuksen tehdä melkeinpä viikottain koemaisen treenien ilman välipalkkausta muulla kuin sosiaalisella palkalla. Koiralle sellainenkin tilanne täytyy olla ihan rutiininomainen treenitilanne, eikä niin, että se tietää tulleensa koetilanteeseen ihan jo siitä, ettei nami- tai lelupalkkaa enää kuulukaan.
Molemmilla oli viikonloppuna sen verran treenailuja, että tänään pidettiin vapaapäivä. Käytiin kunnon lenkki merenrantareittiä ja voi että kun Jippi yritti päästä uimaan heti, kun se näki aallot rannassa! Vielä joutui uiminen jäädä sikseen, mutta kunhan vesi tuosta lämpiää, niin pääsee taas Jippi uimaan. Lenkillä tuli havaittua yksi varma kevään merkki, nimittäin Hugon piehtarointi nurmikolla. Se ei onneksi harrasta erinäisissä hajuissa kieriskelyä, vaan se vain nautiskelee siitä, että pääsee piehtaroimaan ja monestihan kesäisin tykkäisi piehtaroinnin yhteydessä vaan makoilla katselemassa maisemia. Hugo on sellainen nautiskelija ja "haaveilija" persoonaltaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti