Metsäjälki korvasi peltojäljen

Tänään minun ja Hugon oli tarkoitus suunnata Yläneelle collieyhdistyksen alajaoston järkkäämään treenipäivään, jonne olin ilmoittautunut jo hyvän aikaa sitten. Treenattavana olisi ollut peltojälkeä ja tokoa, ja etenkin ohjattuja peltojälkitreenejä odotin kovasti. Flunssa kuitenkin iski loppuviikosta ja perjantai-iltana oli hieman lämpöä, joten totesin, että vaikka olisinkin treenikunnossa, niin kahdet treenit plus yhteensä lähes 6 tuntia ajomatkaa (Helsinki-Yläne-Helsinki) olisi ollut ehkä liikaa. Niinpä jouduin myöhään perjantai-iltana perumaan menomme, mutta lupasin samalla Hugolle, että käytäisiin kuitenkin tekemässä metsäjälkitreeni, etten täysin rikkoisi lupausta jäljestämisestä ;)

Lauantaiaamuna siis pakkasin koirat autoon ja ajoin Östersundomiin. Talloin ensin Hugolle jäljen, joka oli noin 700 m pitkä ja sisälsi 6 keppiä ja yhden kulman. Jälki itsessään ei ollut mitenkään erituisen vaikea, mutta maasto oli epätasaista (jälki meni hetken sammalaisella kalliolla) ja ensimmäinen keppi tuli jätettyä melko pitkälle. Lisäksi tuli vähän sotkettua hommaa sillä, että jäljen vanhetessa kävin molempien koirin kanssa lenkillä ja siinä sitten yhtäkkiä havaitsin Jipin bonganneen kohdan, josta olin tullut ulos jäljeltä ja se seurasikin sitten jälkeäni väärinpäin vikalle kepille ja nosti kepin ollen hirmu tyytyväinen itseensä. En ollut varautunut tähän yhtään, koska Jippi ei ole jäljestänyt, enkä ajatellut, että tällaista riskiä olisi, joten siksi en ollut myöskään kauheasti katsellut sen perään metsätiellä kävellessä, kun ei kuitenkaan ihan jäljen vierestä kävelty.. Noh, ei siinä sitten mitään - päätin vain jättää vikan kepin jäljestämättä Hugon kanssa (kun sitä keppiä ei kerran siellä enää ollut) ja lopettaa viidenteen keppiin.

Jäljen alku oli tällä kertaa haastava, sillä vaikka Hugo lähti kyllä jäljelle, jäljestys oli jotenkin varovaisen ja epävarman oloista. Vauhti oli selvästi tavallista hitaampi ja Hugo välillä saattoi jopa pysähtyä hetkeksi katsomaan minua kysyvästi. Kehotin sitä jatkamaan töitä ja niin se sitten aina jatkoikin, mutta tosiaan kaipasi aika paljon tsemppausta, mitä yleensä ei tarvitse. Kun eka keppi löytyi, niin Hugokin tuntui saavan hieman itseluottamusta huomatessaan, että kyllähän homma sujuikin ihan oikein. Kakkoskeppi jäi nostamatta, sillä se oli kohdassa, jossa Hugon täytyi laskeutua matalalta kiveltä ja noousta heti uudestaan taas korkeammalle mättäälle eli se jäi ikään kuin kuoppaan, eikä sen haju varmaankaan levinnyt juurikaan, sillä Hugo ei reagoinut siihen lainkaan. Loput kepit nousi kuitenkin ongelmitta ja loppujäljen ajaminen sujui hyvin paitsi, että kulman kohdalla Hugo hetken empi suunnan kanssa. Se lähti kaartamaan oikealle, kunnes huomasi hukanneensa hajun ja lähti sitten tarkistamaan, toisia suuntia ja lopulta päätyi jatkamaan vasemmalle, jonne jälki siis oikeastikin jatkui. Tällaista hapuilua ei ole pitkään aikaan esiintynyt eli tiedä sitten, oliko Hugo epävarma edellisen epäonnistuneen metsäjäljen jäljiltä vai mikähän mahtoi olla syynä. Joka tapauksessa päätin tehdä seuraavalla jäljestyskerralla ihan superhelpon treenin, jotta Hugon saa taas itsevarmuutta :)