Mikäs tässä mölleillessä

Joskus aiemmin kirjoitin, ettei Jipin kanssa enää suunnattaisi agilityn supermölleihin, eikä meidän oikeasti ollut tarkoituskaan :D Toisin kuitenkin kävi... Keskiviikkona järkätyssä HSKH:n TehisCupissa oli mölliratana hyppäri, joten innostuin siitä, että kontaktien puuttuessa voitaisiin Jipin kanssa vihdoin kokeilla miltä hieman pidemmät mölliradat tuntuisivat. Mölleissä kuitenkin radalla on ihan oikeat kisakorkeudet, joten maksiluokka oli vielä poissuljettu ajatus, kun ei olla ratatreeniä vielä koskaan tehty 55 cm rimoin. Niinpä päätin, että ilmoitan Jipin kisan ulkopuolisena medimölleihin, mutta koska sinne Ojankoon oltiin joka tapauksessa menossa, päätin sitten myös osallistua maksisupermölleihin.

Kisat alkoivat supermölleillä ja rataa katsoessa tuli sellainen fiilis, että kuinkahan meidän käy. Supermöllirata oli nimittäin yllättävänkin haastavan oloinen! Siinä oli pari kohtaa, jossa koira täytyi ohjata takaakiertoon ja sen jälkeen oli edessä pitkä suora, joten suoran päähän ehtiminen teki ohjaajalla tosi tiukkaa. Minulla asiaa auttoi hurjasti se, että Jippi irtosi hyvin ja haki putiin sujuvasti, joten ei haitannut, vaikka jäinkin pahasti jälkeen. Molemmilla yrityskerroilla tuloksena oli 0 ja tokalla suorituksella Jippi voitti luokan pinkomalla 5,49 m/s vauhdilla radan läpi. Tässä täytyy huomauttaa, että rimat oli tosiaan matalat eli tokihan etenemä on pienempi sitten maksirimoin. 

Tässä vaiheessa täytyy myös huomauttaa, että tämä lähtöongelma (siis se, että Jippi käy maahan lähdössä, vaikka jätän sen istumaan) on ihan uusi. Puolet videoista menee siis siihen, että istutan Jippiä lähtöön (ekalla radalla en tosin huomannut maahanmenoa, joten en siihen osannut puuttuakaan). Tästä ongelmasta lisää myöhemmin tässä tekstissä... 

Kesken supermöllien tajusin, että toisella kentällä oli alkamassa jo medimöllit, joihin siis olin myös menossa. Kävin sitten vaihtamassa vielä ne startit minimölleihin ja siinä samassa ajattelin, että menen vain yhdelle startille sinne. Niinpä jäätiin odottelemaan vielä supermöllien jälkeen mölliradan alkua. Möllirata vaikutti kaikkiaan ehkäpä jopa supermöllirataa helpommalta, tosin olihan se hieman pidempi rata. Tätä rataa suorittaessa meinasin mokata itse homman ihan alussa. Jäin varmistelemaan kakkosesteelle, että Jippi hyppää pituuden ja lähdin aivan liian myöhään liikkelle. Edessä oli parin esteen suora kohti putkea ja Jippi pinkaisi minun ohi jo siinä pituuden kohdilla, joten minun ei auttanut muuta kuin käskeä "putkeen" käskyllä Jippiä eteen. Hienosti se lähti kohti putkea välittämättä siitä, että minä jäin kauas taakse. Muutoin ihan ok rata, mutta tosiaan tuossa alussa kyllä mokasin, vaikkei sitten virhettä tästä aiheutunutkaan. Tällä radalla siis myös nolla, mutta tosiaan kisan ulkopuolisina.

Kivaa oli epiksissä taas, mutta nyt minä kyllä oikeasti meinaan seuraavan kerran mennä epistelemään Jipin kanssa vasta, kun se voi osallistua maksimölleihin :D

Eilen oli vuorossa Maiju Korhosen treenit ja olin vähän kipeänä, joten ajatuksena oli heti, ettei tällä kertaa tehdä niinkään ratatreeniä, vaan keskitytään radalla pariin lähiaikoina ilmenneeseen ongelmaan. Ensimmäinen oli lähtö. Maiju olikin nähnyt meidän episvideon, joten tiesi, mistä oli kyse, kun mainitsin, että lähdöissä on nyt ongelmaa. Lähdettiin siis työstämään tätä lähtöongelmaa ns. nollatoleranssilla eli en hyväksy nyt Jipiltä lähdöissä minkäänlaista etujalkojen "valumista". Sehän on aiemminkin herkästi vähän siirtänyt etujalkoja eli ryhti on laskenut, joten nyt sitten tällaista ei enää hyväksytä lainkaan. Jos tassu liikahti yhtään, kommentoin "oijoi" ja kävin siirtämässä sen takaisin ryhdikkääseen istuma-asentoon. Kävin palkkaamassa paljon hyvistä istumisista ja liikkeelle tosiaan pääsi myös vain ryhdikkäästä istumisesta. Treenin aikana edistystä selvästi tapahtui eli tassujen liikauttelut alkoi jäädä pois ja Jippi alkoi jäädä suoraan siihen hyvään istuma-asentoon. Tällä linjalla nyt jatketaan! 

Toinen ongelma, joka tuli havaittua alkuviikosta oikein tosissaan on se, että Jippi kovin mielellään hyppää tiukat kaarteen pitkiksi. Jos siis pitäisi hypätessä kääntyä tiukasti siivekken ympäri, Jippi usein hyppää hypyn riman suuntaisesti ja kääntyy vasta laskeuduttuaan. Tätä ei esiinny niinkään hypätessä hyppyä edestä, vaan juurikin takaakiertojen yhteydessä. Alkuviikosta treenatessa Niinulla tätä valumista näkyi parissa kohtaa rataa ja keskusteltiin sitten, että mistä se voisi johtua ja mitä asialle voisi tehdä. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että Jippi on oppinut hyppäämään takaakierrot matalin rimoin tullen aika hypyn juureen ponnistaessaan. Siitä sen on sitten kenties vaikea hypätä vinoon. Puhuttiin myös, että ponnistuspaikkaa voi yrittää treenaamalla saada kauemmaksi, mutta tämäkään ei välttämättä auta. Tämä käännösten valuminen jäi vaivaamaan kovasti mieltä noiden treenien jälkeen, sillä tottahan toki tavoitteena olisi, että Jippi pystyisi kääntymään radalla tiukasti, mikäli vain ohjaus osuu kohdilleen. Pohdin sitten, että ainakin aion yrittää treenata käännökset kuntoon sen sijaan, että nyt jo toteaisin, että ei voi mitään :)

Nyt sitten torstaina radalla oli yksi takaakierto-niisto -kohta, joten Maijun kanssa alettiin puretua tähän käännösongelmaan. Käytettiin tällä hypyllä aavistuksen vinoa rimaa eli sisäkurvin puolelta rima oli 50 cm ja toiselta reunalta 55 cm. Lisäksi laitettiin siivekkeen taakse rima pystyyn ohjaamaan Jippiä hieman kauemmaksi siivekkeestä. Tällä tavoin Jippi teki kivan tiiviitä käännöksiä ja minulla toivo heräsi siitä, että kyllä Jipin pystyy opettaa kääntymään tiukasti! Tätä en ole tajunnut kauheasti erikseen opetella ja selväähän se on, että nyt korkeilla rimoilla käännöksen suorittaminen on ihan erilainen tehtävä kuin silloin, kun Jipin ei vielä tarvinnut juurikaan hypätä kääntyessään. Eli nyt aletaan opetella kääntymistä myös korkeilla rimoilla ja Maijun treenien jälkeen ainakin oli oikein hyvät fiilikset ja kova luotto siihen, että kyllä se typy saadaan kääntymään tiukasti :)