Jäljessä

Kävin viikonloppuna tekemässä Hugolle pari jälkeä ja eilen oli metsäjälkipienryhmän treenit, jossa tein myös pari jälkeä. Kaikki aika samalla kaavalla eli pituutta 50-100 m ja normaalisti jätin kaikki kuusi keppiä jäljelle. Eilen viimeisellä jäljellä tein vain kolmen kepin jäljen, jolloin keppiä etäisyydet olivat pidemmät ja näin ollen Hugokin pääsi ehkä enemmän jäljestämisen makuun, kun ei tullut jatkuvasti keskeytyksiä siihen jäljen seuraamiseen.

Myöskin voin todeta, että useimmiten meidän ongelmat tuntuvat nyt johtuvan minusta. Eilen treeneissä jälkiä ei merkattu mitenkään ja vaikka jälki on noinkin lyhyt, niin minä onneton onnistun kyllä aina jossain vaiheessa unohtamaan mihin suuntaan se jälki jatkui. Tai no se vielä menisikin, mutta kun minä muistan aina väärin, että mihin suuntaan se jälki jatkui. Eli molemmilla jäljillä kävi eilen niin, että jossain pisteessä Hugo lähti "harhailemaan" jäljeltä ja minä seisahduin ja odottelin josko se sieltä palaisi oikealle reitille. Lopulta annoin periksi, kun se niin vankasti tuntui olevan varma suunnastaan ja oikeassahan se Hugo oli. Kepit löytyi Hugon reitiltä, eikä suinkaan sieltä, minne minä olisin jatkanut.

Ohjaaja sanoi, ettei yleensä suosi jäljen kreppaamista (merkkaamista värillisin nauhoin), koska tällä tavoin saattaa huomaamattaan avustaa koiraa liikaa oikealle suunnalle. Totesimme kuitenkin, että meidän tapauksessa se voisi olla näin alkuun ihan hyvä idea. En nimittäin vielä luota Hugon jäljestystaitoihin niin, että uskoisin aina, että se on oikealla suunnalla. Ja näin ollen näitä tällaisia "väärään suuntaan auttamisia" tulee aina, kun muistan jäljen väärin. Eli päädyimme siihen, että jos minä kreppaan jälkeä sieltä täältä, muistan itse paremmin suunnan ja voin antaa Hugon työskennellä rauhassa. Toinen seikka oli, että minun pitäisi hankkia jäljestämistä varten pidempi liina, jolloin Hugo saisi enemmän tilaa työskennellä ilman, että olen heti kiskomassa narun päästä. Nyt nimittäin olemme jäljestäneet ihan normaalilla nahkaremmillä, jonka pituus on ehkäpä sen kaksi metriä.

Hugon karvanlähtö on käynyt ihan villiksi. Parina päivänä olen harvalla kammalla kammannut irronnutta pohjavillaa ja sitä tuntuu riittävän ihan mahdottomasti. Nyt jo muovipussissa kunnon kasa karvaa, olen nimittäin alkanut kerätä sitä talteen. Collien karvasta voi kehrätä lankaa, jos siihen yhdistää lampaan villaa ja olisi hauska ajatus, että minulla olisi vaikkapa lapaset tai villasukat Hugosta. Pitää alkaa muistella yläasteella opittuja kutomistaitoja (niitä vähäisiä)... Tässä kuva, jossa Hugo eilisen kampaussession tulosta esittelemässä.