Hot spotit on nyt saatu parantumaan, ja aika nopeasti se kävikin. Antibioottikuuri (ilmeisesti aika vahva sellainen - lääkkeenä Doximed) kesti kymmenen päivää, mutta jo toisesta päivästä lähtien oli havaittavissa tulehduksen parantumista. Viikossa tulehduksesta ei oikeastaan ollut jälkeäkään ja nyt kuurin jälkeen ainoa merkki hot spotista on paljas jalkoväli. Saa nähdä kauanko karvan takaisin kasvamineen kestää...
Olen havainnut, että tottelevaisuustreeneissä olemme juuttuneet niin sanotulle mukavuusalueelle. Seuraaminen on jo pidempään ollut vahvuutemme ja niinpä havaitsinkin treenavamme aika paljon sitä. Seuraamisessakin olisi viimeistään nyt aika ottaa askel haastavampaan suuntaan eli alkaa toden teolla treenata käännöksiä. Tähän saakka olen lähinnä harjoitellut Hugon kanssa suoraan seuraamista ja seuraamisesta istumaan jäämisiä. Eli nyt täytyy tosiaan alkaa harjoitella käännöksiä vasempaan ja oikeaan ja myös täyskäännöstä.
Luoksetulo sujuu myös melko hyvin, tosin asentoa saa vielä välillä hieman korjata. Olemme myös ottaneet hieman pidempiä (muutama minuutti) paikallaoloja makuuasennossa ja nekin Hugo on malttanut hyvin. Tosin olemme niitä kokeilleet vain kotosalla eli täytyypä testata miten käy, jos toteutamma paikalla makuun ulkona.
Sivulletulo on yhä aika vaihtelevaa. Aiemmin ongelmana oli se, että Hugo teki liian ison kaarroksen takana ja näin ollen sivulletulo oli hidasta ja hieman kömpelön näköistä. Tätä saatiin korjattua tekemällä sivulletuloa pallon kanssa namin sijaan. Ja nyt sujuukin jo huomattavasti rivakammin naminkin kanssa. Sen sijaan olenkin havainnut lipsumista paikan suhteen. Hugo keskittyy niin kovasti siihen vauhtiin, että istahtaa siihen viereen milloin mitenkin. Täytyy tähän siis alkaa myös kiinnittään enemmän huomiota nyt, kun homma muilta osin on alkanut sujumaan paremmin.
Tottistreenitkin alkoivat viime maanantaina. Me emme Hugon kanssa vielä ensimmäiselle kerralle päässeet, mutta ensi maanantaina sitten uudestaan. Saa nähdä kuinka se sujuu. Ennen taukoa Hugon kanssa oli aika ajoin hieman rassaavaa käydä treeneissä, sillä sen keskittyminen treenipaikalla oli kaikessa ja kaikissa muussa kuin minussa ja treenauksessa. Seuraamistakin joutui harjoitella ihan tutittamalla, vaikka kentän ulkopuolella seuraaminen on koko ajan sujunut ongelmitta. Tämä toki kuuluukin tähän murrosikään, mutta toivoisin että se menisi ohi mieluummin enemmin kuin myöhemmin :) Tuollaisena treeneistä ei nimittäin kauheasti jää käteen - ainoastaan paha mieli ja Hugolle sekava pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti