Arki alkoi

Viime perjantaina 8.8. oli viimeinen lomapäiväni koirien kanssa, joten päätin käyttää sen vielä tehokkaasti hyväksi. Aamu alkoi ulkoilemalla koirien kanssa tunnin ajan sekä lenkkeillen että leikkien. Tämän jälkeen Jippi jäi ansaitusti kotiin lepäilemään ja minä ja Hugo suuntasimme kohti agilitykenttää. Matka sinne kävellen kesti noin 45 min, perillä tehtiin lyhyet, mutta hyvät kontaktitreenit ja sitten vielä kävely takaisin 45 min. Hugo oli tässä vaiheessa jo selvästi väsähtänyt (oli nimittäin sillionkin riittävän lämmintä...) eli se vuorostaan pääsi ansaituille päikkäreille :) Itsekin söin siinä välissä ennen kuin sitten nappasin taas Jipin matkaan ja lähdimme sen kanssa tallustamaan kohti bussipysäkkiä. Vuorossa oli Jipin ensimmäinen bussimatka, eikä sekään tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Nostin Jipin bussiin sisälle, mutta heti sisällä laskin sen lattialle ja annoin sen kävellä itse, jotta tottuu taas uudenlaiseen alustaan, joka vielä kaiken lisäksi liikkuu alla. Ei hämmästellyt tätä lainkaan, vaan reippaasti tepasteli käytävällä katsellen ympäröiviä ihmisiä uteliaana. Bussimatka itsessään oli siis pulmaton ja jäimme pois lopulta Itäkeskuksessa. Kävimme tutustumassa Kauppakeskus Itiksen hälinään, mutta sekään ei hetkauttanut Jippiä lainkaan. Ihmisiä vilisi, melua kuului ja lattiat olivat liukkaita, muttei saanut Jipissä minkäänlaista ahdistusta aikaan. Jee!

Jippi on kyllä jo näinä ensimmäisinä viikkoina osoittanut olevana melkoinen rautahermo. Suhtautuu kaikkeen uuteen lähes poikkeuksetta uteliaasti, eikä ole säikkynyt minkäänlaisia alustoja tai ääniä. Suurimman reaktion ovat saaneet aikaan isot koirat, joille tosiaan parin päivän ajan haukkui, mutta sekin meni ohi ihan itsestään. Toinen mihin reagoi edes hieman, oli meteliä pitävä kaivinkone, jonka ohitimme läheltä, mutta sitäkään ei millään tavoin pyrkinyt pakittamaan karkuun, vaan pysähtyi vain ihmettelmään. Olenkin jo huomannut, että Jipin viilipyttymäisyys on paikoin alkanut tehdä Hugoakin reippaammaksi, mikä on hienoa! Jospa ne opettavat toinen toistaan - Hugo opettaa Jippiä koirien tavoille ja toisaalta Jippi opettaa Hugolle, ettei tarvitse jännittää.

Minä olin lauantaista sunnuntaihin yökylässä kaverin luona, joten oli sopiva hetki Hugolle päästä yökyläilemään vanhemmilleni. Markus sen sijaan vietti aikaa Jipin kanssa kahden ja oli ilmeisesti pentu onnistunut olemaan ihan extra-riiwiö! Oli ilmeisesti oikein ladannut akut kahdenkeskistä leikkiaikaa varten :D

Sunnuntai-iltana 10.8. kävin Jipn kanssa hallilla treenailemassa. Tehtiin suoraa putkea ja nyt lähetin Jippiä putkeen ilman voimakasta avustamista. Jippi hakikin jo parin kerran jälkeen todella itsenäisesti putkeen ja sai putken jälkeen lentävän palkan, eikä jäänyt yhtään katselemaan minuun päin vain irtosi palkalle hyvin. Näitä ei tehty montaa toistoa, vaan lopetettiin tyytyväisenä parin oikein onnistuneen tioston jälkeen :) Toinen mitä treenattiin oli siivekkeiden välistä meneminen. En käyttänyt siivekkeiden välissä lainkaan rimaa tai ponnaria, vaan Jipin tuli vain hahmottaa, että kun juoksee kahden siivekkeen välistä, niin saa palkan. Tätä aloin treenata naksuttimen avulla. Seisoin toisen siivekkeen vieressä ja odotin niin kauan, että Jippi itse hakeutui siivekkeiden välistä. Naksautin ja palkkasin, ja jäin taas odottamaan. Parilla ekalla toistolla Jippi yritti komentaa minua antamaan namit heti, kun ei selvästikään tajunnut, mitä pitäisi tehdä, että namit saisi. Kuitenkin muutaman toiston jälkeen alkoi hoksata, mitä siltä odotetaan ja tekikin sitten todella hienosti siivekkeiden kiertoa. Loppuun tehtiin sitten vielä muutamat toistot ennakoivaa valssia. Jippi haki siivekkeiden väliin hienosti ja kääntyi hyvin, kun minulla oli lelupalkka kädessä avustamassa. Hyvin lähti siis siivekkeiden kanssa treenailutkin käyntiin! Tarkoituksena olisikin nyt vahvistaa treeneissä sekä itsenäistä suorittamista, estehakuisuutta ja irtoamista että alkaa treenailla myös käännöksiä. 

Tiistaina 12.8. oli Hugon kanssa vuorossa valkkuryhmän treenit. Radalla oli yllättäviä haasteita kohdissa, joissa en olettanut olevan hankaluuksia. Yhdeltä hypyltä Hugo esimerkiksi toistuvasti irtosi pituudelle, vaikken ollut yhtään ajatellut, että se lähtisi irtoamaan sinne. Korjattiin tilanne vaihtamalla peruskäännös vastakäännökseksi ja toimi superhyvin siihen kohtaan. Toinen haaste oli jostain kumman syystä ihan tavallinen putkeen lähetys. Koira lähetettiin putkeen niin, että se lähestyi putkea lievästä umpikulmasta. Sen ei kuitenkaan pitäisi ollan mitenkään hankala, mutta jostain syystä kahdella ensimmäisellä kerralla Hugo lähtikin putkensuun sijaan yrittämään sisäänmenoa putkenpainon ja putken välistä törmäten siis seinään. Tästä seurasi sitten se, että Hugoa alkoi jännittää, joten tehtiin muutama helppo toisto niin, että tehtiin sitä putkea yksittäisenä esteenä, eikä radan osana ja alkoi taas luistaa. Mutta oli kyllä todella outo ongelma, ei olekaan ennen ollut vastaavaa pulmaa edes tiukkojen umpikulmien kanssa. Eikä ollut eilenkään, kun tehtiin eri kohdassa rataa umpikulmaan lähetys eli ehkä se Hugo siinä yhdellä putkella vahingossa vähän törmäsi painoon, mistä syystä sitten alkoi jännätä.. Who knows.. Mutta täytyy kyllä joku päivä käydä tekemässä vastaava kohta ja varmistaa, että se oli vain joku hetken häiriö :)

Valkkutreeneissä oli kuitenkin myös hetkiä, joina tuli hämmästeltyä, että osaako Hugo todella tuon! Tällainen oli etenkin kohta, jossa koira lähetettiin kepeille 270 asteen kulmasta eli umpikulmasta ja keppien jälkeen koira tuli lähettää keppien suuntaiseen suoraan putkeen. Aluksi tein kohdan kipittämällä keppien vierellä ja tekemällä putkelle pakkovalssin, koska rata jatkui sitten putken jälkeen päinvastaiseen suuntaan kuin missä kepit olivat. Tämä oli kuitenkin jotenkin aika kiirehditty ja kökkö ohjaus, joten päädyttiin Jennan rohkaisemana kokeilmaan putken leijeröintiä keppejä ohjatessa. Niinpä siis vain piti luottaa koiraa keppien hakemisen kanssa ja lähettää Hugo kepeille kaukaa. Sitten tuli pysyä ohjaamassa niin, että putki oli minun ja keppejä suorittavan koiran välissä ja siinäkin luottaa, että Hugo kyllä hoitaa homman kotiin. Ja niinhän se hoitikin! Hugo haki kepit hienosti kauempaakin lähetettynä ja pujotteli kepit loppuun asti ilman epäröintiä ja minuun päin vilkuiluja. Enpäs olisi uskonut, että voitaisiin tuollaisesta selvitä :)

Eilen 13.8. treenailin Jipin kanssa perustottelevaisuutta ikään kuin temppuilun muodossa hauskaa pitäen. Tuli havaittua, että se kaipaa vielä maahanmenossa voimakasta käsiapua eli tekee kyllä säpäkän maahanmenon, kun itse vie käden maahan sen edessä, mutta pitäisi alkaa vähitellen saada käsiapua häivytettyä. Istuminenhan sujuu käskystä ilman käsi- tai vartaloapua ja malttaa siellä hienosti. Maassakin kyllä malttaa pikkuhetkiä, kunhan sen on sinne ensin käsiavulla auttanut, mutta tosiaan ilman apuja ei vielä sinne osaa hakeutua. Yritän nyt siis saada häivytettyä käsiapua ja vähän pienemmäksi ja yhdistää sitten vähitellen käskysanaa, jotta käsiavusta päästään kokonaan eroon lopulta. Toistaiseksi ollaan kuitenkin vielä tehty monia juttuja (kaukokäskyjä, seuraamista, sivulletuloa) namiavulla ilman käskyjä, sillä haluan yhdistää käskyn vasta, kun liike on sikäli oikeaoppinen, ettei vain sitten Jipille jäisi epäselväksi, mitä käskyllä tarkoitetaan.

Illalla alkoi sitten kesätauon jälkeen tokotreenit Hugon kanssa. Hugo teki töitä tosi innokkaasti ja kouluttajakin sanoi, että sillä on hyvä asenne tekemiseen! Tehtiin ekan kerran kunniaksi pieni "temppu"rata eli tokoliikkeitä, mutta vähän rally-tokomaiseen tyyliin. Oli hauskaa ja luoksetulo, perusasento, seuraaminen ja liikkeestä seisominen sujuivat radalla hyvin. Tehtiin itsenäisesti estehyppyä ja tein muutaman kerran niin, että jätin lelupalkan esteen taakse niin, että Hugo malttaisi esteen jälkeen hakeutua vähän kauemmaksi ennen kääntymistä ja lisäksi tein muutamia kertoja ilman lelupalkkaa. Lelupalkka todella tuntuu auttavan siinä, ettei Hugo pyörähdä ympäri heti hypättyään, vaan asettuu vähän kauemmaksi esteestä. Myös, kun lelupalkan poisti, paikka säilyi hyvänä. Täytyy siis käyttää tätä lelupalkkaa säännöllisesti, jotta vahvistuu vielä se haluttu pysähtymisen paikka. Ohjatusti tehtiin omavalintaista liikettä ja me teimme ruutua. Hugo hakeutuu ruutuun hyvään paikkaan mikäli ruudussa on lelu, mutta lelun häivyttäminen tuntuu jokseenkin työläältä. Tuntuu siltä, että kun ruutuun vie lelun, "ruutu"-käsky tarkoittaa Hugolle ennemminkin juoske lelun luokse ja odota lisäkäskyjä kuin sitä, että oikeasti ymmärtäisi menneensä maassa olevien narujen reunaamaan ruutuun, jossa tulee hakeutua takaosan keskelle (johon siis minä toivoisin Hugon hakeutuvan). Niinpä päädyttiin vaihtamaan treenitapa naksutteluun. Unohdettiin siis lelu. Otin Hugon ihan ruudun reunalle perusasentoon, kouluttaja kävi näyttämässä Hugolle ruutua siinä kohdassa, johon Hugon toivoisin hakeutuvan ja sitten lähetin Hugon ruutuun. Heti, jos Hugo hakeutui lähelle oikeaa paikkaa naksauton ja heitin palkan sinne ruudun takaosaan. Jos puolestaan Hugo ei lähtenyt hakemaan takaosaan, vaan käännähti jo etuosassa, ei naksautusta tai palkkaa tullut, vaan otin vain Hugon pois ruudusta ja tehtiin uudestaan. Tämä on hidasta ja vaatii tostoja, jotta Hugo alkaa hoksaamaan todella, että mistä se naksautus tulee, mutta uskoisin, että tämä kuitenkin loppuen lopuksi on Hugolle selkeämpi kuin lelun jättäminen ruutuun. Onneksi minulta löytyy kotoa ruututarvikkeet, joten voidaan treenailla tätä omatoimisestikin!

Kaikkiaan arki on lähtenyt rullaamaan hyvin! Pentu nukkuu samanmoiset yöunet kuin mekin normaaleina arkiöinä ja pärjää tekemättä tarpeita tämän ajan. Aamulla herättyämme Markus on vienyt Jipin heti ulos lyhyesti vain tarpeille ja minä sitten olen sen jälkeen hoitanut ruokinnan ja kunnon aamulenkin molempien koirien kanssa. Minulla on kotona kamera päivisin nauhoittamassa pennun touhuiluja ja on ollut kiva seurata stressitöntä pentua. Todella valtaosan päivästä pentu viettää torkkuen, mutta sitten välillä saattaa herätä puuhailemaan leluilla tai pahvitölkeillä tms. virikkeillä, joita olen sille jättänyt. Yksittäinen inahdus on parina päivänä tullut, muttei mitään sen pidempiä itkuiluja tai haukkumisia. Hugo ja Jippi viettävät päivät vielä portilla erotettuina, mutta portin taakse joutuminen ei onneksi tunnut olevan Jipille mikään kurja juttu, vaan se rauhoittuu sinne hyvin. Sillä on kuitenkin riittävästi tilaa touhuta, muttei kuitenkaan ihan koko taloa "vahdattavana", joten tuntuu toimivan hyvin näin alkuun.

Viimeksi esittelemäni teline-juomakuppiviritelmä ei sitten sekään toiminut.... Jippi yritti tarttua kuppiin hampailla, muttei onnistunut siinä, joten kiipesi sitten telineeseen ja loiskutteli kupin tyhjäksi etutassuilla. Myöskin koko telinettä tuntui saavan kätevästi raahattua tarttumalla sen jalkaan hampain ja kiskomalla pontevasti! Tässä vaiheessa täytyy todeta, että tästäkin syystä on kätevää, että Jippi on portilla rajattu juurikin keittiöön, jossa sattuu olemaan muovimatto, kun muissa huoneissa on parketti... Olin jo melko epätoivonen, mutta nyt tuntuu löytyneen (*KopKopKop*) kuppi, jossa Jippi antaa vesien olla - tai on ainakin nyt kahtena päivänä antanut. Ostin todella raskaan suuren juomakipon, joka on nyt asetettuna neliskanttiseen pesuvatiin. Systeemi on liian painava, jotta Jippi jaksaisi sitä liikutella. Etutassut se edelleen saa kippoon ja onkin molempina päivinä näin tehnyt. Kuitenkin on hetken tuumailun jälkeen astunut sieltä ilman loiskutteluja pois ja jättänyt kupin sikseen. Ilmeisesti totesi, ettei se ole läheskään yhtä hauskaa, jos vesi läiskyy vesikiposta pesuvatiin kuin se, että sen veden saisi levitettyä ympäri lattiaa. Helpottavaa siis tietää, että Jipillä on juomavettä päivisinkin :)

On ollut kyllä tosi kivaa vaihtelua, että on ollut nyt viileämpää! Sateetkaan eivät ole häirinneet ja ukkosetkin ovat olleet ihan tervetulleita, varsinkin, kun on tullut huomattua, ettei niin Hugo kuin Jippikään reagoi niihin millään tavoin. Kaksi kertaa ollaan oltu kotosalla, kun ukkonen on jyrähdellyt todella lähellä, eikä tosiaan kumpikaan ole korvaansa lotkauttanut. Kerran oltiin myös aamulenkillä juuri, kun jyrähteli niin lähellä, että itse kyllä säpsähdin. Hugo ja Jippi sen sijaan eivät moista tuntuneet huomaavankaan!

Olen muuten havainnut, että Jipillä on alaetuhammas aavistuksen heilunut. Laitoin jo Laura-kasvattajalle viestiä, että voiko kyseessä olla irtoava maitohammas vai kenties olisiko hammas katkennut. Jotenkin oli niin iskostuneena mieleen, että ne hampaat irtoilee sitten 4 kk iästä ylöspäin, joten en yhtään ajatellut, että ne voisi alkaa heilumaan jo nyt! Toisaalta tätä kyllä itsekin heilumisen havaittuani vähän epäilin, koska Jippi ei arastellut hampaita lainkaan, vaan tarttui leluihin (ja käsiin... :D ) ihan normaalisti. Mutta Laura vielä vahvisti, ettei se mitenkään tavatonta ole, että ne alkaa tuossa iässä jo heilua. Näyttäisi siis, että hampaat vaihtuvat melko varhain tällä pentusella, mikä meille passaa varsin mainiosti - päästäänpähän aikaisin eroon kutiavista naskalihampaista :)

Oli tarkoitus lisätä tähän vielä kuvia, mutta aika vierii niin vauhdilla, etten ole ehtinyt siirtää kuvia taas viikkoon kännykästä tietokoneelle. Säästetään kuvat siis seuraavaan päivitykseen!