Hei me liidetään!

Eilen olimme vapaatreenaamassa Ojangon hallissa ja harjoittelimme tähän asti opettelemiamme ohjaustekniikoita (persjättö, takaaleikkaus, takaakierto) yksitellen todella yksinkertaistetusti. Otimme siis yhden tekniikan kerrallaan ja kunkin kävimme läpi ihan vain muutaman esteen pätkällä. Hugo suoriutui hienosti ja kaikki tekniikat saimme tehtyä läpi onnistuen niissä. Tosin oma liikkumiseni saisi olla todella paljon tasaisempaa ja sulavampaa, mutta pitää toivoa, että se tulee tässä harjoituksen myötä, kun asiat alkavat edes osittain tulla selkärangasta. Nyt joudun vielä niin kauheasti pohtimaan tekemisiäni ja liikkumistani.

Tänään oli kertauskerta ohjatuissa treeneissä ja tarkoituksena oli tehdä jo vähän pidempi pätkä rataa. Ohjaustekniikoitahan olemme harjoitelleet lähinnä muutaman esteen pätkillä ja hioneet nimen omaan sitä yhtä tekniikkaa kerrallaan. Alla on tämänpäiväinen rata - tosin ihan noin pitkää rataa emme tehneet ja  meidän ratamme oli hieman muokattu tuosta kuvan radasta.

Teimme heti 15 esteen pätkää eli esteet numero 1-13 meni piirroksen mukaisesti, mutta putken numero 13 jälkeen jatkoimme suoraan hypylle (ei siis takaakiertoa) ja siitä suoraan putkelle, joka piirroksessa oli numeroitu esteeksi 20. Tarkoituksenani oli tehdä persjättö esteiden 3 ja 4 välissä ja lisäksi myös putken numero 8 jälkeen. Muuten radalla ei tarvittu ihmeempiä tekniikoita, mutta juosta sai kyllä niin paljon, kun jalosita pääsi - etenkin loppusuoralla.

Ensimmäisellä kerralla tein persjätön esteiden 3 ja 4 välissä onnettoman myöhään eli vaihdoin ohjauspuolta vasta, kun Hugo oli jo käytännössä hypännyt 3. esteen. Näin ollen se oli kovasti jatkamassa suoraan, kunnes yhtäkkiä muutin rintamasuunnan toisaalle. Hugo kyllä kääntyi, mutta käännös oli löysä ja minulla oli vaikeuksia saada jatkettua ohjausta esteen jälkeen. Rata kuitenkin jatkui, kunnes lähetettyäni Hugon putkeen numero 6, tajusin, että nyt kyllä myöhästyin. Hugo hakee putkia jo aika hyvin eli olisi pitänyt vain luottaa, että kyllä se sinne menee, eikä saattaa sitä ihan putken suulle, kuten nyt tein. Näin ollen lähdin juoksemaan suoraa aivan liian myöhään, eikä tullut sitten katseltua eteenkään ja seurauksena meinasin juosta 7. esteen siivekettä päin :D Sain neuvoja persjättöön eli minun olisi pitänyt olla jo heti esteen numero 3 jälkeen kääntänyt rintamasuunta kohti estettä numero 4 ja jo Hugon ponnistaessa esteelle näyttää oikealla kädellä ja rintamasuunnalla, että olemme kääntymässä oikealle.

Teimme saman uusiksi ja nyt sujui jo paljon paremmin! Saimme radan kunnialla läpi ja vaikka persjättö vieläkin oli ehkä aavistuksen myöhässä, niin nyt Hugolla oli jo enemmän käsitystä siitä, mihin rata on jatkumassa. Putken numero 8 jälkeen sain neuvoksi tehdä persjättö lähempänä putken suuta, jolloin koira heti putkesta tullessaan näkee minut. Nyt nimittäin tein sen melko lähellä muuria (nro 9) ja näin ollen Hugo lähti putkelta suoraan eteenpäin, kunnes bongasi minut ja siten käännöksestä tuli valahtanut. Ja ei muuta kun uusiksi taas ja aikaistin persjättöä vielä ennestään 3. esteen jälkeen. Oli hienoa nähdä ero näiden ensimmäisen ja tämän kolmannen suorituksen välillä. Nyt Hugo nimittäin jo 3. esteelle ponnistaessaan haki seuraavaa estettä ja näin ollen käännös oli tiukka ja siitä oli minunkin helppoa jatkaa liikettä eteenpäin, kun suunta oli jo hyvissä ajoin oikea. Lisäksi putken numero 8 jälkeen tein nyt persjätön lähempänä putkea ja näin Hugo kääntyi hienosti seuraavalle esteelle.

Tokalla kierroksella halusin kokeilla niin, että en teekään persjättöä putken 8 jälkeen, vaan jatkan ohjausta koiran vasemmalla puolella ja teenkin takaaleikkauksen esteelle nro 10. Tätä kokeilimme, mutta sain huomata, että tämä oli tässä tapauksessa selvästi hitaampi ohjaus ja oma liikkeeni pysyi paljon tasaisempana, kun tein persjätön putken jälkeen. Kouluttajakin sanoi, että tässä tapauksessa, kun hyvin ehdin juosta tekemään persjätön putken jälkeen, ei ole ehkä kannattavaa tehdä takaaleikkausta. Takaaleikkaus kun yleensä valitaan etenkin kohdissa, joissa koira on ohjaajan edellä ja täytyy saada käännös tehtyä. Nyt Hugo ei kuitenkaan ollut edelläni, vaan jouduin hidastelemaan, jotta sain tehtyä takaaleikkauksen ja näin ollen Hugo taas lukee hidasteluani epäröiden itsekin, eikä sekään silloin etene sujuvasti eteenpäin. Eli takaaleikkauksesta tuli ennemminkin törkkäys se esteen yli ja sen jälkeen leikkaus. Viimeisellä kerralle jätimme siis takaaleikkauksen pois ja teimme molemmat kohdat taas persjätöllä. Ja nyt sujui molemmat persjätöt hienosti ainakin meidän mittapuulla :) Vielähän kuitenkin aika aloittelijoita ollaan!

Oli erityisen kiva huomata tänään treeneissä, että pystymme tekemään jo pikkuratoja :) Kovin montaa ohjaustekniikkaa ei vielä pysty yhteen rataan sisällyttämään, mutta näin, kun tekniikkojen välissä oli aina suoria pätkiä yms. niin pystyi hyvin jo tekemään vähän pidempää pätkää! Ja toinen, mikä oli kiva huomata, oli se, että meillä on alkanut tulla radalla nopeutta. En joudu enää ohjata Hugoa esteeltä toiselle saattamalla, vaan voin lähettää sitä esteille jo vähän kauempaa. Siten itse ehdin paremmin Hugon mukaan ja kaiken kaikkiaan etenemisemme on vauhdikkaampaa. Pikkuhiljaa siis kehitystä alkaa tulla. Harmi vain, että Hugon toipilasaika tulee tähän väliin, mutta toisaalta Hugo on lepotaukonsa ansainnut ja sitten taas leikkauksesta toivuttua jatketaan vapaatreenailua niin, että saadaan kurottua kiinni se, mitä on jäänyt oppimatta väliin jäävillä kolmella kerralla! Mutta ensi viikolla kuitenkin vielä agilityt normaalisti.

Viikonloppuna olemme suuntaamassa mökille Viitasaarelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vain la-su ollaan tällä kertaa, mutta ihan kiva kuitenkin päästä edes vähän jo aloittelemaan mökkeilykautta :)