Hugon treenikuulumiset:
Olin ostanut maanantaille Hugolle tuurausvuoron I-HAH:n ratavalmiit-tasoiseen ryhmään ja siellä teemana oli kontaktit ja saksalaiset. Kontakteista puomi ja keinu sujuivat ihan mukavasti, Hugolle tuntuu sopivan se, että vapautan sen puomilta jo etutassujen ollessa kontaktipinnalla. A sen sijaan oli vaikea. Laitoin suosiolla boksin alastulokontaktille, eikä kertaakaan tullut varsinaista yliloikkaa, mutta valtaosilla toistoista se kyllä osui siihen boksin yläosaan eli laukka osuu todella ylös kontaktipinnalla. Vähän pohdin, että ottaisin A:n kanssa sen verran takapakkia, että palattaisiin tekemään boksin kanssa madallettua A:ta, että Hugo alkaisi venyttämään laukka-askelia niin, että saisi sen tokan alastulolle tulevan laukan kunnolla osumaan kontaktille. Saksalaiset kyllä toimi treeneissä, mutta tältäkin kouluttajalta tuli palautetta turhasta varmistelusta ja neuvoksi edetä itse rohkeammin pelkäämättä virheitä. Tuli hyviäkin suorituksia, kun tosiaan rohkeasti ennakoin ohjausten kanssa.
Torstaina oltiin Niinun treeneissä, joissa kouluttajana tosin tuurasi Maiju Korhonen. Kovasti tykkäsin Maijunkin tavasta kouluttaa ja näissäkin treeneissä hiottiin ohjausta ennakoivammaksi. Rata alkoi parilla esteellä ja A:lla, joten hypättiin suoraan estelle numero 4, mikä oli kepit. Kepeille lähetys tapahtui avokulmasta ja vielä niin, että ohjaaja oli koiran vasemmalla puolella lähettäessä kepeille. Tällaista lähetystä ollaan harjoiteltu äärimmäisen harvoin, jos koskaan ja se kyllä näkyi. Hugo haki toistuvasti tokaan tai kolmanteen keppiväliin ja lopulta helpotettiin lähetyskulmaa huomattavasti, jotta saatiin onnistumisia. Täytyy siis vapaatreeneissä treenata ko. lähetyskulmaa ohjurin kera! Kepit loppuivat reilun metrin päähän puomista ja tämä oli monelle koiralle - niin myös Hugolle - haastava lopetus. Hugo tuli pari kertaa kesken kepien pois, joten korjattiin jättämällä lelu etupalkaksi. Etupalkka toimi hienosti ja Hugo pujotteli keskittyneesti ja varmasti loppuun saakka ja pystyin itse jättäytymään selvästi taakse.
Ilahduttavaa oli, että radalla olleet takaakierrot sujuivat melko hyvin. Meille kaikkein vaikeimpia takaakierto-peruskäännös yhdistelmiä ei ollutkaan tällä kerralla mukana, mutta takaakierto-valssi ja takaakierto-päällejuoksu toimi ilman suurempia epäröintejä. Hienoa! Tällä kerralla hiottiin mm. valssien ajoituksia niin, että uskalsin rohkeammin jättää Hugon suorittamaan hyppyä ja lähteä itse jo jatkamaan seuraavalle esteelle. Edelleen kovin herkästi jään varmistelemaan sitä hypylle lähettämistä ja ikään kuin katselemaan, että mahtaakohan se Hugo hypätä vai kieltää ja tällöin on sanomattakin selvää, että jatkon kannalta olen totaalisen myöhässä. Positiivista on se, että itsekin tiedän varmistelevani ja tiedän myös, että voin tämän pahan tapani parantaa, kunhan vain saadaan molemmat varmuutta ja minä näin luottoa siihen, että kyllä se Hugo handlaa ne tilanteet ilman, että olen vieressä kädestä pitämässä :) Ja edelleen jatkuu palkan käyttö apuna sellaisissa tilanteissa, joissa muutoin liiallisesti auttaisin Hugoa!
Rally-tokoa ei olla nyt menneellä viikolla treenailtu, mutta täytyisi kyllä taas ryhdistäytyä. Aavistuksen on intoa latistanut se, ettei olla millään onnistuttu saamaan koepaikkoja. Olen yrittänyt neljään kokeeseen päästä, mutta pariin muistin ilmoittautua vasta liian myöhään (rally-tokopaikathan täyttyy ihan hetkessä eli myöhästyä ei voi edes muutamia tunteja, vaan ilmo täytyisi lähettää sillä sekunnilla, kun ilmoittautumisaika alkaa...) ja yhteen ei mahduttu, vaikka laitoin ilmon yöllä 00:01, ilmoajan alettua kahdeltatoista. Noh, nyt on taas kaksi koetta kiikarissa ja tällä kertaa aion muistaa ilmoittautua heti ilmoajan alettua! Ensi viikolla lupaan siis rally-tokoilla Hugon kanssa :) Ja täytyisi melkeinpä treenata vähän suunnitellummin eli sen sijaan, että keksin treenattavat liikkeet treenihetkellä, pitäisi etukäteen miettiä, että mitä tehdään!
Jipin treenikuulumiset:
Ohjatuista tokoista oli tällä viikolla väliviikko, joten ollaan vain omatoimitokoiltu kotipihalla. Tehtiin liikkeestä seisahtumista edellisellä kerralla kouluttajalta saatujen ohjeiden mukaisesti eli tehtiin vuorotellen läpijuoksuja, seisahduksia käskyn kanssa samaan aikaan lentävän palkan kera ja seisahduksia, joissa palkka lensi vasta, kun Jippi oli seisahtunut. Tällä kertaa Jippi ei kertaakaan ennakoinut seisahtumista eli ei tarjonnut seisahtumista missään vaiheessa ennen käskyä, mutta kuitenkin pysähtyy käskystä napakasti (Ainakin vielä toistaiseksi... Ai miten niin skeptinen?!?!). Tuntuu siis toimivan tuo, että vaihtelee noita eri tapoja ja nimenomaan ottaa mukaan noita läpijuoksujakin säännöllisesti.
Tehtiin pihatokoillessa myös noutoa ja kapulan pitoa erillisinä liikkeinä. Ei ollakaan kapulan noutoa tehty aikoihin, kun ollaan vain keskitytty pitoon. Pidon kanssa on kuitenkin ollut nyt hankaluuksia, joten kyselin yhtenä päivänä Jipin Laura-kasvattajalta vinkkejä, miten edetä noudon opettamisen kanssa nyt, kun siitä on alkanut tulla molemmille jonkinlainen inhokki. Jippi kyllä edelleen innostuu kapulan näkemisestä, mutta koska epäonnistumisia (pureskelee kapulaa, tiputtelee) tulee turhan tiheään, Jippi alkaa turhautumaan ja jopa önisee kapulaa pitäessään. Pidossa otettiin askel taaksepäin eli kestoa lyhennettiin niin, että sain palkattua nätistä pitämisestä. Ja saatiinkin hyviä pitoja ja nyt kun keskityn nimenomaan palkkaamaan vain ja ainoastaan niistä hyvistä pidoista (pureskelusta kommentoidaan "oho" tms ja annetaan tarjota uudestaan hyvää pitoa), niin toivotaan, että saadaan kestoakin vähitellen lisättyä ilman, että mukaan tulee sitä kapulan kaluamista. Tarkoituksena on nyt tehdä myös pitoja, joissa en irroitakaan otetta kapulasta, vaan Jipin täytyy pitää kiinni, vaikka minulla onkin ote kapulasta ja irroitus vasta käskystä. Tähän sitten on tarkoitus lisätä vähitellen häiriötä "tönimällä" kapulaa, jolloin koira keskittyy puruotteen pitämiseen paremmin. Lisäksi otetaan nyt treeneihin mukaan myös noutoja, jotka Jipin mielestä on kivoja ja nostaa Jipin motivaatiota kapulaa kohtaan, etten onnistuisi tekemään kapulasta Jipin silmissä tosi kurjaa esinettä :) Pihatreeneissä tehtiinkin sekä lyhyitä pitoja (naksautuksesta tiputus) että noutoja, joissa annoin vapautuskäskyn Jipin ollessa melko lähellä minua. Vapautuksesta Jippi sai pudottaa kapulan ja syöksyä minulla olevalle lelulle. Oli ilahduttavaa nähdä, että noudoissa Jippi todella tiputti kapulan aina vasta kuullessaan vapautuksen eli ei ollut ennakoimassa lelulle syöksymistä. Mahdollisesti siis ei olla älyttömän kaukana siitä, että voitaisiin alkaa harjoitella sitä loppuasentoon tulemista kapulasuussa, tosin toki se kapulan suussa pitäminen täytyy treenata ensin pidempikestoiseksi :)
Seuraamisessa on tullut nyt sikäli edistystä, että kontakti säilyy nyt jo paremmin eli voidaan tehdä selvästi pidempiä pätkiä ilman keskittymisen herpaantumista ja pystytään treenaamaan näillä pätkillä myös kääntymisiä. Sen sijaan olen havainnut, että varsinkin treenien alussa Jippi lähtee herkästi edistämään... Ei paljoa, mutta juuri sen verran, että asento samalla menee hieman vinoksi (peppu kääntyy ulospäin). Tätä joskus tapahtui aiemmin palkan ollessa oikeassa kädessä, mutta nyt en ole enää pitänyt palkkaa käsissä, vaan namit on vasemmassa taskussa, josta sitten yksitellen otan palkkaa ja namitan silloin tällöin eli palkan sijainnin ja palkkaussuunnan ei pitäisi aiheuttaa nyt tätä poikitusta. Tämä saattaa olla ihan alun yli-innokkuutta, sillä korjaa kyllä huomautettuani asiasta ja parin korjauksen jälkeen yleensä seuraamisasento ja -paikka alkaa säilyä hyvänä. Tähän täytyy nyt kuitenkin kiinnittää paljon huomiota, etten vahingossa vahvista vinoutta! Täytyy oikeastaan videoida seuraamista jossain vaiheessa, niin näen paremmin sen asennon.
Maahanmenoista havaitsin yksi päivä sellaisen, että vaikka Jippi tekee nättejä istumasta maahanmenoja, niin seisomisesta tai liikkeestä maahanmenoissa se on tosi epävarma. Ja eihän se ihme olekaan, sillä onhan se koiralle ihan eri liike kuin istumisesta maahanmeno, eikä tätä olla kauheasti treenailtu. Jippi tekee seisomisesta maahanmenon herkästi ikään kuin istumisen kautta, mitä ei missään nimessä haluta. Tarkoituksena onkin nyt ottaa ihan oma käsky tähän seisomisesta/liikkeestä maahanmenoon, jossa toiveena on, että koira "tipahtaa" suorilta jaloiltaan maahan niiaten siis taaksepäin. Alettiin tehdä tätä niin, että leikitin Jippiä namilla ja sitten vauhdista annoin käskyn ja samalla namikädellä ohjasin Jipin maahan (vein namikättä samalla Jipin etujalkojen väliin, jotta maahanmeno tapahtui tosiaan taakse niiaten). Tällöin vielä käytin samaa "maahan"-käskyä, mutta nyt aion vaihtaa tähän oman käskyn, jotta olisi mahdollisimman selkeä. Tämä seisomisesta maahanmeno tuntui namiavullakin haastavalta, sillä Jippi kyllä niiasi etujalat nopeasti maahan, mutta peppu laskeutui viiveellä, enkä oikein keksinyt äkkiseltään, miten sitä saisi nopeutettua. Tätä täytyy siis kysäistä huomenna ohjatuissa tokoissa!
Pentuagissa eilen tehtiin serpentiiniä, jossa ensin oli helpotettu tehtävää asettamalla hypyt vinosti (kuvassa 1-3). Tämä sujui Jipillä hyvin molemmilta puolilta ohjaten eli ei tullut ohi hypyistä ja ilahduttavasti ei ottanut myöskään minun liikkeestä häiriötä. Niinpä vaikeutettiin tehtävää siirtymällä kuvassa kirjaimin a-c merkattuun tehtävään. Tämä olikin jo haastavampi. Ohjasin ensin kuvasta katsoen esteiden alapuolelta, jolloin kakkoselle oli tarkoitus tehdä päällejuoksu. Jippi kirmasi ekalla toistolla suoraan ykkösen jälkeen etupalkalle suorittamatta kakkos- ja kolmoshyppyä. Niinpä aloinkin sitten yliohjata kakkoshyppyä eli sen sijaan että olisin tehnyt huolellisesti päällejuoksun, niin jäinkin hypyn kaksi kohdalle kutsumaan Jippiä hypystä yli. Se ei kuitenkaan kutsuistakaan välittänyt, vaan ampui siltikin etupalkalle. Treenikaveri sitten huomautti, että minulta unohtui siinä koko päällejuoksu eli olin ihan liian lähellä hyppyä kaksi ja oikeastaan juurikin koiran laskeutumispaikassa, joten eipä ihme, jos ei se ohjasta halunnut lukea. Niinpä yritin keskittyä siihen, että tein päällejuoksun oikeasti selvästi koiraa edellä ja ollen jo pois koiran linjalta hyvissä ajoin. Ja hienosti onnistui! Eli onni on valvovat silmät, koska jotenkin niin älyttömän helposti jää huomaamatta ihan yksinkertaisetkin virheet omassa ohjauksessa, kun ei pääse katsomaan omaa touhua "ulkopuolelta". Videointi sikäli olisi kyllä erittäin suositeltavaa etenkin treenatessa yksin, jotta pystyisi tarkistamaan videolta, mikä meni pieleen.
Toisena treeninä tehtiin kontaktia etupalkan avulla. Lähetin Jipin puomin alastulokontaktille puomin sivusta ja hienosti pysähtyi aina oikeaan paikkaan siitä huolimatta, että namipalkka jo häämötti edessä. Naksuttelin alkuun oikeaa kontaktipaikkaa, mutta Jippi kääntyi naksautuksen kuullessaan katsomaan minua odottaen minulta palkkaa (mikä on ymmärrettävää, koska naksu aina merkitsee, että mamma antaa palkkaa), joten jätettiin sitten naksautus kokonaan pois. Sen tarkoitushan onkin enemminkin alkuopetuksessa merkitä oikea suoritus, jotta koira ymmärtää mitä siltä toivotaan, mutta nyt, kun Jippi jo selvästi ymmärtää, mikä sen tehtävä on, niin naksutin onkin kenties hieman turha tässä vaiheessa.
Keskiviikon peko-treeneissä oltiin parkkihallissa. Jipille yksi maalimies istui pienen lakaisutraktorin (?) istuimella, yksi oli kiivennyt noin parin metrin korkeuteen puulavojen päälle (koska edellisellä kerralla puuhun kiivennyt maalimies oli Jipille hankala) ja yksi oli jäteastioita täynnä olevassa huoneessa roska-astioiden takana. Tämä oli meille ihan uudenlainen treeni ja haastetta piisasi. Jippi kyllä lähti etsimään innokkaasti uudenlaisesti etsintäympäristöstä huolimatta ja hyvin pysyi keskittyneenä läpi treenin. Jippi teki töitä liinassa, eikä tuntunut ottavan häiriötä liinasta tai sen perässä "roikkuvasta" ohjaajasta. Kierrettiin parkkihallia ja pyysin sitä tarkentamaan mahdolliset piilot. Ensimmäisen maalimiehenä Jippi bongasi puulavojen päällä olevan ihmisen ja se todella pähkäili, että miten se sinne pääsisi. Vieressä oli matalampi puulavapino, jonka päältä olisi päässyt kurkottamaan maalimiehelle ja Jippi kyllä koko ajan harkitsi sinne hyppäämistä. Ihan ei kuitenkaan rohkeus riittänyt, kun tämäkin pino oli kuitenkin yli metrin korkuinen. Niinpä vähän avustin sitä pinon päälle kiipeämisessä ja Jippi saikin sitten samalla totutella epävakaaseen alustaan, sillä pino huojui. Vähän jalat tutisi, mutta hienosti Jippi silti skarppasi - hyvää treeniä! Toka maalimies löytyi roskishuoneesta. Minun piti tosin ensin vähän muistuttaa, ettei maasta löytyvät roskat olleet herkullisia aarteita, joita oltiin etsimässä, vaan ne piti unohtaa ja keskittyä maalimiesten etsimiseen. Parin muistutuksen jälkeen maalimies kuitenkin löytyi. Kolmannen maalimiehen hajun Jippi sai hyvin hallin toiselta reunalta ja näki selvästi sen hetken, kun Jippi bongasi hajun. Sen nenä nousi ilmaan ja haju imaisi sen salamana toiselle puolelle hallia. Maalimiehelle pääsy oli taas vähän hankalaa, sillä maalimies tosiaan istui matalan traktorin istumella. Jippi kyllä loikki traktoria vasten, muttei meinannut silti ulottua maalimieheen. Palkka kuitenkin annettiin, sillä tämän lähemmäksi Jippi ei olisi järkevin keinoin päässytkään.
Tänään oltiin paimentamassa Somerolla. Viime kertaisen ekan kierroksen kaltaista paineistumista ei nyt tapahtunut eli Jippi ei missään vaiheessa parkkeerannut hallin ovelle toivoen pääsevänsä ulos :) Siltikin varsinkin ekalla kierroksella Jippi oli aika ajoin vähän hämmentynyt ja epävarman oloinen. Jouduin välillä muistuttelemaan kepillä maahan kopauttaen, että pysähtymiskäskyä on kuunneltava ja totteli kyllä, mutta monesti jäi palautteen jälkeen hetkeksi haistelemaan maata eli keksi selvästi sijaistoimintoja ollessaan epävarma. Sen sai kuitenkin aina pian jatkamaan töitä pyytämällä jatkamista. Ekalla kierroksella oikeastaan tehtiin ihan lauman kiertämistä ja tasapainoon pysäytyksiä ja saatiin ihan hyviäkin stoppeja, kunhan oli alkuun pari kertaa muistutettu, että ihan oikeasti täytyy pysähtyä. Tokalla kierroksella päästiinkin sitten treenaamaan kuljettamista eli pysäytin Jipin hakukaarelle tasapainoon ja siitä kutsuin Jippiä kuljettamaan lampaita minua kohti. Vielä meinaa Jipin maltti olla näissä vähän rajallinen eli ei malttaisi vain rauhassa kuljettaa, vaan yrittää lähteä kiertämään lampaita. Estin kiertämisen aina siirtämällä kepin eteen ja saatiin muutamia ihan hyviä ja hallittuja kuljetuspätkiä, vaikka mukana oli sitten monta vähän epäonnistuneempaakin yritystä :P Kaikkiaan kuitenkin taas vähän edettiin!
Muuta:
Treenien lisäksi ollaan toki lenkkeilty peruslenkkejä ja koirut ovat päässeet myös leikkimään, mutta Jipin kanssa on nyt lisäksi käyty palauttelevilla ravilenkeillä. Perjantaina oli inhottava sadesää (niin kuin monena muunakin päivänä on nyt ollut...), joten piristykseksi käytiin Sonjan kanssa oikein tuplalenkeillä. Tämä tarkoitti siis sitä, että ensin Jippi pääsi riehumaan metsään saman ikäisen Pirkon kanssa - vauhdikkaat leikit oli siis taatut! Myöhemmin illalla mentiin sitten lenkille vielä aikuisten - Hugon ja Ofelian - kanssa ja Huksi oli innoissaan päästessään treffaamaan Ofia :) Vaikka Hugo ja Jippi ovatkin löytäneet yhteisen sävelen leikkeihin ja niillä tuntuu lenkeillä vapaana riehuessaan olevan oikeasti lystiä, niin siltikin olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että sekä Hugo että Jippi saavat myös "omaa aikaa" ja pääsevät tosiaan treffaamaan myös muita kavereitaan ja leikkimään oman ikäisten seurassa.
Nyt on muuten käsillä hetket, jolloin alkaa selvitä kesän treenikuviot. I-HAH:n kesätreenien hakuaika nimittäin on päättymässä ja kohta selviää mitä treenejä millekin päiville osuu. Tiedän jo sen, että tulen toimimaan alkeiskurssikouluttajana I-HAH:n kesäkaudella ja kouluttajien treenit tulevat olemaan mitä todennäköisemmin torstaisin ja kouluttajan tulee olemaan Satu Hilli. Kouluttajaryhmän treeneihin on tarkoitus osallistua pääosin Hugon kanssa. Lisäksi tiedän, että Jipin peko-treenit jatkuu läpi kesän edelleen keskiviikkoillassa. Muuten kaikki on vielä epäselvää. Ilmoittauduin agilitytreeneihin Jipin kanssa ja lisäksi hain tokroryhmän paikkaa Jipille ja rally-tokoryhmän paikkaa Hugolle. Alkaa siis kohta selvitä kesän kuviot :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti