Nyt ihan aikuisten oikeasti paluu arkeen!

 

Viimeksi jo kirjoittelin, että paluu arkeen oli tapahtunut, muttei se sitten kuitenkaan ihan vielä niin ollut. Jippi ehti käydä parit agitreenit ja yhdet agikisat, kunnes aloin jälleen empiä noita sen kynsiä. Sillä ei ole ollut mitään hälyttävän suurta kynsissä, mutta nyt useita kuukausia jo ollut vähän sellaiset liuskoittuvat ja herkemmin lohkeilevat kynnet, vaikkei tosiaan muita halkeamisia ole ollut kuin se yksi, joka päättyikin sitten kynnen poistamiseen. Ruokavaliomuutoksen piikkiin tuo kynsioireilu tosiaan silloin meni ja ruokavalio muutettiin takaisin ennalleen ja samalla alettiin syöttää lisinä mm. biotiinia, sinkkiä ja omega-rasvoja. Yhdet kisat oli käytynä saikun jälkeen, mutta sitten yhtenä iltana taas katseltuani noita Jipin kynsiä läpi, aloin  taas miettiä, että pitäisikö kuitenkin jatkaa saikkua ja yrittää varmistaa, ettei kynsiongelmien taustalla ole mitään suurempaa. Aina, kun kynsistä puhutaan, niin kauhuskenaariona mielessä on SLO... Onneksi Jipin kohdalta tämän teorian kumosi useampikin taho sanoen, ettei nuo yhtään oireile samalla tavoin. Jipillähän kynsivallit on olleet koko ajan siistit ja normaalit. Kynnet ei irtoile, eikä kynnen materiaali varsinaisesti vaikuta erilaiselta. Ainoastaan on esiintynyt liuskoittumista ja kärjissä pieniä halkeamia eli jotenkin heikommassa kunnossa ne ovat olleet. Oireet ei myöskään ole edenneet, vaan kynnet on pysyneet samanlaisina useita kuukausia ja nyt vähitellen hieman menneet parempaan suuntaan. Eläinlääkärillekin Jipin vein näytille ja hänkin vahvisti tuota ajatusta, että taustalla mahdollisesti jokin puutos plus toki nämä talven kelit yhdessä agilityn aiheuttamaan kuormitukseen tehneet sitten oman osansa. Varmuuden vuoksi halusin myös testata kilpirauhasarvot, sillä olin lukenut julkaisuja, joissa kilpparista johtuen kynnetkin olivat heikentyneet (vaikkakaan tämä ei ilmeisesti kovin yleinen oire kilpirauhasen vajaatoiminnassa). Kilpirauhasarvot olivat kuitenkin myös priimat eli tosiaan kynsiongelmia hoidetaan ihan vain kovan kuormituksen, jäisten talvikelien ja mahdollisen puutoksen aiheuttamana. Kynnet pidän lyhyenä hiomalla niitä ja nyt tosiaan Jippi syö lisiä tukemaan kynsien kasvua. Juuresta kasvava kynsi näyttää jo paremmalta eli eiköhän nuo ole parempaan päin menossa! Eli Jipin arki nyt tosiaan palasi normaaliin :)

Tässä on kolmen viikon takaa kisavideo radalta, jolla tuloksena rimavitonen.


Jippi on nyt myös tokoillut, vaikkakaan ei kauhean tiheään, kun kelit ei vielä salli ulkona treenaamista... Ollaan tehty lähinnä pientä hiomista. Seuraamisen paikkaa on siirretty vähän taaemmaksi ja olen ottanut tämän treenaamiseen käyttöön käsitargetin. Tätä joskus aiemmin jo kokeilin Pekka Korrin ehdottamana, mutta silloin Jippi alkoi vain loikkia ylösalas vierellä, kun käsi tuli näkyviin. Nyt olen kuitenkin vaatinut malttia eli jos käsi on nyrkissä vierellä, niin tällöin tassujen on pysyttävä visusti maassa. Vasta, kun kämmen tulee näkyviin, se saa tökätä kättä nenällä ja tästä vapautan sitten selän takaa oikeassa kädessä olevalle palkalle. Tällä tarkoituksena siis saada koiraa pysymään taaempana, koska sen ei ole kannattavaa valua eteen, kun silloin jää käsitargetti huomaamatta tai sitä nenäkosketusta ei pysty sieltä suorittamaan. Edistymistä on havaittavissa, mutta edelleen treenit jatkuu! Toisekseen olemme hioneet pitoa. Tämähän on meillä melkeinpä ikuisuusprojekti, mutta nyt on taas ollut kyllä parempia pitoja! Olen tähän ottanut nyt käyttöön kapulan painelun sivusuunnassa eli nostojen tai palautusten yhteydessä vähän vedän tai painan kapulaa ja palkkailen sitten hyvistä vakaista otteista. Tässäkin edistymistä on nähtävissä - hitaasti, mutta varmasti :)

Hupsista keikkaa! (c) Jussi Mäkinen

Ja nyt vähän varovaisemmin suoritettuna. (c) Jussi Mäkinen

Kaukojen hiomista. (c) Jussi Mäkinen

 Oltiin Saijan treeneissä sunnuntaina ja tässä sieltä viimeinen veto, jolla jo Jipillä kieli roikkui poskella, mutta hyvin tsemppasi silti. Huomaa kyllä, että useiden viikkojen saikut ovat tehneet tehtävänsä eli agikunto on laskenut. Onneksi peruskuntoa on pystynyt koko ajan pitää yllä eli nyt vain taas kerrytetään kuntoa sitten treenien, jumppailun ja vapaana juoksemisen merkeissä, niin hyvä tästä taas tulee :)


Tuli myös testailtua tuota yhtä kohtaa radalla kahdella eri ohjaustavalla. Pelkillä poikkareilla suorittaessa itsellä oli ihan sellainen fiilis, että meno on tahmeaa ja hidasta, mutta kellotettuna nuo olivat aika lailla täsmälleen yhtä nopeat.


Ja sitten Hugoon. Silläkin tosiaan arki alkoi viimeksi sikäli, että jätettiin pois lihasrelaksantit ja tulehduskipulääkkeet (siis ne tokan kuurin lääkkeet). Lääkkeiden jälkeen on edelleen pysynyt hyvässä kunnossa ja kivuttomana. Venyttelee normaalisti, eikä tunnut aristavan tai varovan takaosaa. Fyssari kävi tsekkaamassa molemmat koirat 23.3. ja Hugokin vaikutti olevan hyvässä kunnossa (lanneselässä kireyttä, samoin kuin etuosassa, muttei mitään sellaista isompaa), joten alettiin tiputtaa myös gabapentiinejä pois silloin perjantaina. Nyt sitten seurataan, pysyykö tilanne samana, vaikka hermokipulääkkeetkin on jätetty pois. Peukut siis pystyyn :) Hugo on ollut lenkeillä vähän normaalia väsyneempi tuossa saikun aikana eli voi olla hyvin, että on osittain ainakin tuon gabapentiinin vaikutusta. Saa siis nähdä, reipastuuko Hugo nyt, kun lääkitys lopetetaan.

Hugo on saanut käydä rally-treeneissä tekemässä koko saikun ajan edes pientä puuhastelua, mutta nyt ollaan palattu jo ihan normaalisti treeneihin. Käännöksissä on ollut todellisia haasteita, mutta saatuaan revähdysdiagnoosin tämäkin tuntui yhtäkkiä kovin loogiselta. Sivuaskeleet varmasti ovat tuntuneet epämukavilta silloin, kun on ollut nivusen revähdys. Nyt, kun revähdysvammat vaikuttaa parantuneet ja kivut hävinneen, niin ollaan jumppailtu käännöksiä taas ihan muistuttelemalla "vasen" ja "oikea" käskyjä vatitempun avulla. Ja tänään ensimmäistä kertaa pystyttiin tekemään käännökset radalla ilman minkäänlaisia mutinoita Hugolta. On nimittäin aiemmin aina käännöskäskyn kuultuaan jo heti mörähtänyt tai haukahtanut eli selvästi on odottanut sen liikkeen sattuvan, vaikkei se välttämättä enää vähään aikaan olekaan tuntunut epämukavalta. Ehkä se muistikuva kivusta saadaan vähitellen häivytettyä, kun Hugo huomaa, ettei se sivuaskellus enää tunnukaan inhottavalta! Tänään ainakin alkoi selvästi sujua paremmin, joten eiköhän ne vähitellen taas ala toimia :)