Kovasti olen miettinyt tätä treenipäivisblogin kohtaloa. Otin alusta
alkaen tavaksi kirjata tänne erillisinä päivityksinä jokaiset treenit.
Eikä sitten aikaakaan, kun se alkoi tuntua hiukan kuormittavalta eli
tuli kirjoiteltua päivityksiä usein puolen yön aikaan, koska oli
sellainen fiilis, että pakko oli saada teksti kirjoitettua ennen
seuraavia treenejä, muttei aikaa oikein löytynyt päivityksille yhtä
tiheään kuin treenejä sateli. Niinpä jo ajattelin, että jättäisin tämän
blogin kokonaan ja vaihtaisin kirjoittelemaan peruskuulumisia taas
tuonne Jellona & Vispilähäntä -blogin puolelle. Mutta nyt törmäsin
toisaalla blogissa sellaiseen, että tyyliin jokaiselle viikolle oli oma
päivityksensä ja sinne päivitykseen koosti sitten kaikkea viikon aikana
olevaa. Ja tästä nyt innostuinkin kovasti!
Eli teen tänne jokaiselle viikolle oman postauksen (siis sitä mukaa kuin
ne viikot vierii) ja päivitän sinne aina sitten joko koko viikon jutut
kerrallaan tai sitten pitkin viikkoa täydennellen, jos aika riittää. Eli
ei tarvi stressata siitä, että ehtiikö varmasti ajoissa ennen seuraavia
treenejä päivittää edellisten asiat, vaan voi kirjoitella just siihen
tahtiin kuin itselle parhaiten sopii :) Nyt koostan tämän vuoden vikojen
parien viikkojen treenikuulumiset vielä tähän yhteen postaukseen ennen
kuin ensi vuoden alusta aloitan tuon uuden päivitystavan.
Oltiin lauantaina 16.12.2017 JAU-areenalla kisailemassa espanjalaisen
tuomarin Javier de Escaleran radoilla. Oli kivat kisat ja meillä oli
Jipin kanssa oikeasti hurjan hauskaa, vaikkei taaskaan nollia tippunut.
Jotenkin oli kiva huomata, että kisojen päätteeksi mulla oli sellainen
olo, että oli ihan ok taas kerryttää HYL-tiliä (karttui sieltä joku
vitostuloskin tosin). Kyllähän sitä taas aina kovin toiveikkaina niihin
kisoihin lähtee ajatellen, että josko nyt vihdoin niitä nollia tulisi.
Mutta kun ei tule niin ei tule. Useasti ne nollat on kiinni pienistä
jutuista, mutta toisinaan sitten sinne mahtuu useampaakin hässäkkää.
Mutta nämä molemmat mun täytyy vain hyväksyä tässä vaiheessa, kun en
vain yksinkertaisesti osaa vielä(kään) tuota koiraa aina tulkita ja
ohjata :) Jippi on mitä loistavin agikoira, mutta mulla on vain paljon
opettelemista sen kanssa! Tässä eräs kouluttaja mainitsi hiljattain,
että Jippi vaikuttaa olevan koira, joka kyllä haluaa hirveästi tehdä
juuri niin kuin ohjaa, mutta haluaa tehdä tehtävät mahdollisimman
nopeasti, joten se ei kauhean moneksi sadasosasekunniksi jää
odottelemaan ohjeita, vaan tekee heti, kun se saa jonkinlaisen vinkin
mun ohjauksesta siitä, että mihin pitäisi mennä. Ja monesti voi olla,
etten ihan niin täydellinen ole ohjauksineni, että se ihan eka vinkki
välttämättä ohjaa just sinne, minne todellisuudessa koiran haluaisin :D
Ekalla kisaradalla olin tyytyväinen etenkin lopun saksalaiseen, jonka
tein rohkeasti. Olin päättänyt jo jänistää (kun näissä Jipillä rimat
herkässä) ja tehdä päällejuoksulla sen toka vikan hypyn ja ohjata vikan
hypyn toiselta puolelta, mutta kun sitten radalle mahtui yhtä sun toista
pientä vikaa jo ennen tätä, niin rohkenin kokeilemaan saksalaista ja
hyvin sujui! Tältä radalta kotiläksyksi tuli kepit. Jipillä on nyt ollut
aika paljon aloitusvirheitä kisoissa kepeillä. Ei siis nyt
varsinaisesti paljoa, mutta kuitenkin parit mokat mahtuu viimeisiin
viikkoihin, mikä Jipin tapauksessa on epätyypillisen paljon. Ja nämä
koskee nyt aina sellaisia lähestymisiä, joissa tullaan joko loivasti
avokulmaan loivasta umpikulmaan eli Jippi herkästi hakee vasta tokaan
väliin näissä, kuten tässä radallakin:
https://youtu.be/LD3i3FaE_s8
Toka hyppäri oli aika sujuvaa menoa. Oli parit vaikeat kohdat ja olinkin
hurjan tyytyväinen siihen, että ehdin ohjauksiin kaikkialla
suunnitelmien mukaan, vaikka aikamoista luukutustakin tuonne mahtui
mukaan! Keppien jälkeinen elämä oli sellainen, että mietin, että pakko
vain juosta mahdollisimman kovaa, jotta ehtisi riittävän pitkälle ennen
kuin koira ampuu putkesta. Itselle tuli sen verran kiire, että seuraavan
takaakierron ohjaus oli surkea (videolta tajusin, että multa puuttui
kokonaan ohjaus koiran puoleisella jalalla eli ei ihme, ettei ollut
koiralle selkeä), mutta tämä tuomari ei oikeasti juuri lainkaan
tuominnut kieltoja, joten tuosta ei meillekään virhettä tullut :)
Okserin jälkeen olin päättänyt ehtiä kahteen peräkkäiseen persjättöön,
joten pakko oli luottaa koiraan ja lähetin sen okserille lähtien itse jo
rohkeasti pinkomaan persjättöön. Jipille okserit ovat välillä
tuottaneet ongelmia ja varsinkin, kun on tuollainen erivärinen takarima,
joten olin nyt tosi tyytyväinen siihen, että rima pysyi :) Ja ehdin
molempiin persjättöihin ongelmitta - JEE!! Persjättöjen jälkeiseltä
putkelta seuraavalle hypylle ohjasin ihan vain vedolla, sillä Jipille
tuollainen rintaman avaaminen ja käden laskeminen toimii aika kivasti
noissa kertomaan sitä, että haluan sen hyppäävän hypyn ohjaajan
puolelta. Valitettavasti tokavikalta hypyltä tuli rima alas, mutta
muuten olin hurjan tyytyväinen rataan!
https://youtu.be/w2ExEs-R2k4
Kolmannen radan osalta video puhukoon puolestaan :D Seurakaverit
hämmästelivät radan jälkeen sitä, kuinka viilipyttymäisen tyynesti
reagoin varastukseen ja kävelin täysin hermostumatta ulos radalta. Ja
noi lähdöt oikeasti on sellaiset, että olen onneksi saanut itselle
niihin nyt muodostettua selkeät kriteerit, joita on helppo seurata.
Joten tuossa tilanteessa oli päivän selvää, etten voi toimia muulla
tavoin kuin ottamalla koiran hihnaan ja kävelemällä ulos. Eipä siinä
siis sen kummempaa!
https://youtu.be/QbiM4WcB4bA
Seuraavalla radalla suurin onnistuminen olikin sitten se lähtö! Sain
testattua heti karkaamisen perään, että miten lähtö toimii, kun menin
lähdössä jo aika pitkälle eli koeteltiin todella koiran pysymistä. Ja
hyvin pysyi, joten kyllä tuo karkailuun puuttuminen siis on meille se
oikea tapa :) Radan lopussa oli kuvio, johon ei millään
rataantutustumisessa löytynyt hyvää ratkaisua. Päätin tehdä
päällejuoksun kolmanneksi vikalle hypylle ja tokavikalle tosi tiukan
takaakiertoniiston. Moni kuitenkin onnistui tekemään kohdan edes about
sujuvasti niin, että väänsivätkin ennen tokavikaa hyppyä valssin ja
lähettivät koiran takaakiertoon hypyn vasemmalta puolelta (videolta
katsottuna). Niinpä lennosta muutin suunnitelmat näin tutustumatta tähän
versioon lainkaan. Eikä kannattanut, kuten videolta näkyy :D Valssi
pyöri ympäri väärällä hypyllä, eikä siinä sitten ollut enää paljoa
tehtävissä :P
https://youtu.be/aOgL59RpxAs
Treenien ollessa joulutauolla, ollaan nyt käyty treenailemassa
kotiläksyjä. Tehtiin ensinnäkin häiriöesteistä luopumista eli
putkiralleja, joissa pitää ihan aikuisten oikeasti odottaa ohjaajalta
vinkkin siihen, että mihin putkeen saa mennä, eikä suuna päänä juosta
putkesta putkeen. Tämä alkoi toimia tosi kivasti, mutta huomasin sitten
seuraavissa treeneissä, että Jippi olikin sitten alkanut vältellä
putkiansoja niinkin tehokkaasti, että oikein kurvasi pois edessä
olevalta putkelta, kun yritin suullisin käskyin tehdä vierekkäin olevia
putkia ja keppejä vuoron perään. Kepeille haki hienosti sanallisella
vihjeellä, mutta putkeenpa en enää saanutkaan Jippiä millään :D Eli
jonkinlainen kultainen keskitie on nyt meillä hakusessa!
Ollaan tehty Jipin kanssa nyt kotiläksyinä myös takaakiertoja. On tullut
videoitua näitä paljon ja takaakierto-päällejuoksuissa tulee kyllä ihan
törkeän paljon rimoja alas. Huomasin kuitenkin sen, että tämä aika
vahvasti liittyy kyllä siihen, että mikä on minun sijainti esteeseen
nähden. Eli kunhan luotan takaakiertoon lähetykseen ja uskallan edetä
pois riittävän ajoissa, niin rimat pysyy. Tähän ongelmaan pureuduttiin
sitten toissa päivänä Vapun hyppytekniikkayksärilläkin. Tehtiin näitä
takaakiertoja ja Vappu heti parin toiston jälkeen totesi, että koska
olen noissa myöhässä, Jippi saa ihan liian myöhään informaation siitä,
että pitää hypätä ristiin ja laukka pitäisi vaihtaa. Se siis vaihtaa
laukkaa tästä syystä usein riman päällä. Kun sitten tehtiin niin, että
oikeasti lähetin ajoissa takaakiertoon ja etenin rohkeasti pois alta
päällejuoksuun, niin Jippi vaihtoikin laukan jo siivekkeen takana ja
hyppy oli rennompi. Eli tämä on nyt itselle ihan tosi iso opettelun
paikka!!! Vieläkin Hugo-agista kummittelee se ajatus, että niihin
takaakiertoihin pitää saattaa koira, mutta tästä mun on nyt vain
päästävä eroon. Tästä syystä olenkin nyt alkanut vahvistaa
takaakiertojen suullista käskyä ja treenata noita kauempaa lähetyksiä
(kun kyllähän oikeasti Jippi sinne taakse irtoaa, kun vain uskallan
irrottaa).
Hyppytekniikasta läksyksi saatiin takaakiertoihin myös sellainen, että
laitan lelun laskeutumispuolen siivekkeen juureen. Eli koira palkataan
siitä, kun se laskeutuu. Tällä saadaan vähän sitä ohjaajan perään
kohdistuvaa kiirettä purettua (Jippihän joskus tönii siivekkeitä, kun
kurvailee tiiviisti hätiköidessään ohjaajan perään). Alkuun se
lelupalkka laitettiin valmiiksi jo sinne siivekkeen eteen, mutta
vähitellen tarkoitus on siedättää siihenkin, että palkka tippuu sinne
siivekkeen eteen ohjaajan kädestä päällejuoksun yhteydessä.
Itselle muistiin myös toinen läksy sen kummemmitta selittelemättä (koska
tosiaan tämän tarkoitus on olla vain itselle muistissa): 15-5-5-5-12
(keskellä max 20 cm, päädyt normikorkeuksiin). Aloitetaan keskiosasta,
lisätään päädyt mukaan yksitellen. Myös niin, että aloitetaan toisesta
päädystä ja palkka keskellä sarjaa eri kohdissa.
Yleisesti ottaen hyppäriltä jäi itselle oikein hyvä fiilis. Parilla
hyppytekniikkatuurauskerralla ollaan oltu ja päällimmäiseksi ajatukseksi
on jäänyt se, että Jipillä on tekniikassa pahasti puutteita sen takia,
että sillä on liian kiire. Osittain tuntui olevan etupalkan syytä, mutta
anyway kova oli hoppu ja tekemisestä laatu sen takia kaukana. Nyt
kuitenkin oli kokonain tunti käytettävänä, joten keskityttiin paljon
ihan vain mielentilaan. Tehtiin niin, että syöttelin lähdöissä nameja,
kunnes Jippi oli riittävän rauhallisessa mielentilassa, eikä yhtään
nykinyt eteenpäin. Tässä tilassa kun sen vapautti tehtävää suorittamaan,
niin meno oli hallitun näköistä, eikä Vapun mukaan tekniikassakaan
ollut valittamista eli Jipillä tekniikka kytkeytyy hyvin pitkälti
viretilaan ja siihen, miten se malttaa hyppäämiseen keskittyä. Nyt siis
täytyy treeneissäkin muistaa keskittyä lähtöjen mielentilaan eli
täytyypä kokeilla vaikka ihan sitä, että namittelisin sitä lähdöissä
juuri sen zen-ilmeen löytämiseksi :) Ja kyllä se toi ohjaajallekin
kummasti rauhaa, kun joutui odottaa koiran rauhoittumista. Tulikin itse
todettua, että ohjaaja ja koira on molemmat välillä vähän turhan
hektisiä....
Yhtenä juttuna yksärillä keskityttiin myös palkkaukseen. Kerroin, etten
ole voinut nyt palkata antamalla rallata palkan kanssa, koska Jipillä on
se kiva tapa singota putkesta toiseen omatoimisesti vahvistaen putkien
arvoa ihan liikaa. Näin ollen palkkaus on nyt tapahtunut vain ja
ainoastaan leikittämällä lelusta kiinni pitäen. Treenattiin kahden lelun
leikkiä ja vaikka sitä onkin tullut joskus pentuaikoina tehtyä, niin
tuli havaittua, että olen tehnyt sitä eri tavalla! Olen sen oman kahden
lelun leikin jostain kyllä lukenut ja siinä siis heitellään kahta lelua
vuorotellen ohjaajasta poispäin ja koira siis lennosta aina irrottaa
noutamastaan lelusta ja juoksee sitten toisen lentävän lelun perään. Nyt
kuitenkin haluttiin vahvistaa sitä ajatusta, että ohjaajan luokse
kannattaa palata, koska sielläkin tapahtuu kivaa leikkimistä. Eli ensin
leikitettiin kädessä olevalla lelulla ja sopivalla hetkellä se lelu
passivoitiin ja toinen heitettiin, jolloin koira säntäsi lentävän lelun
perään. Tämän jälkeen se kädessä oleva lelu taas aktivoitiin ja
houkuteltiin koira palaamaan sieltä lentäneeltä lelulta kiinni kädessa
olevaan leluun ja leikkimäänkin sillä. Jipin kanssa tässä oli vähän
työtä, koska sen reaktiohan toki oli samantien lähteä rallaamaan sen
lentäneen lelun kanssa. Jouduin siis alkuun käyttää kunnolla
houkuttelua, jotta sain sen palaamaan leikkimään kädessä olevalla
lelulla, mutta vähitellen se helpottui. Sain myös vinkiksi mahdollistaa
Jipille lelurallit loppupalkkana, kun se niin selvästi sitä rallausta
rakastaa! Nytkin lopuksi heitin sille lelun ja annoin erikseen luvan
rallata "mene vaan" -käskyllä. Suureksi yllätyksekseni Jippi ei juossut
lelut kanssa yhtään ainutta putkea, vaan juoksi vain ympäri kenttää! Ja
lopulta jopa hakeutui minun luokseni, jolloin leikitin sitä isosti ennen
kuin annoin taas rallata. Tällöin Jippi tulikin jo pian luokseni
leikkimään kanssani eli tätä ihan ehdottomasti alan nyt treenata, jotta
saataisiin tota omatoimipalkkausta siirtymään enemmän siihen suuntaan,
että Jippi hakeutuisikin mun kanssa leikkimään :)
Ja sitten tokoihin. Tokoiltu ollaan nyt aika pitkälti vain kerta
viikkoon. Treenit on sujuneet kivasti ja fiilikset treenatessa on olleet
hyvät eli nyt on jo katsottu kisoja ensi vuoden alkuun :) Tätä vahvisti
vielä sekin, että tänään Jippi sai RTK2-koularin toistaiseksi vikasta
rally-kokeestaan (katsotaan rallyn jatkamista sitten vaikkapa
eläkelajina) ja tänään radalla oli jälleen ihan hurjan iloinen
kisakaveri :) Saipa se jopa tuomaripalkinnon 96 pisteen suorituksellaan
siitä, että teki todella hienoa työtä (tuomarin mukaan täydellistä
menoa) ja oli tuomarin mukaan niin kuulolla koko ajan, että toteutti
tehtävät heti, kun käskyn sai. Ja tosiaan ekoissa rally-kokeissa nähty
pieni ahdistuksen pilkahdus on ollut nyt kyllä viimeisissä muutamissa
kokeissa tiessään eli Jippi ei nytkään välittänyt muista koirista,
kisapaikasta, mun jännityksestä (tänään nimittäin oikeasti jostain
syystä selvästi jännitin!) tai muustakaan ulkopuolisesta seikasta, vaan
oli hurjan hyvällä fiiliksellä ja ihan into pinkeänä mukana sekä ennen
kehää, sen aikana että sen jälkeen. Kehän ulkopuolelle jätetty
lelupalkka toimi muuten taas hienosti eli jätin edeltävän koirakon
aikana lelun Jipin nähden reilun matkan päähän kehästä ja sitten kehästä
tultiin seurauttamalla lelun viereen ja perusasennosta vapautus
lelulle. Tämä siis käyttöön tokossakin!
Tokoissa ollaan hinkattu Nina Mannerin treeneissä läksyksi saatuja
perusasentoja. Näistähän todettiin siellä treeneissä, että yksi syy
liikkeiden alkujen levottomuuteen ketjutetuissa treeneissä on se, että
sitä perusasentoa joutuu siinä lähdössä hinkata ja mä itse sorrun siihen
reiden taputteluun ja lisäaskeliin yms, jotta saan Jipin sopivalle
kohdalle (sehän ei yleensä ole vino, mutta valuu turhan eteen, kun se on
niin aina saanut tehdä...). Nyt siis ollaan hinkattu perusasennon
paikkaa aavistuksen taaemmaksi ja se on alkanut tuottaa tulosta! Niin
huippua :) Samalla on kuitenkin tullut huomattua, että sama ongelma
meillä on kyllä seuruussakin. Jippi ei edistä mitenkään räikeästi, mutta
sen verran sillä on liikaa ajatus edessä ja kohti mun kasvoja, että
seuruu on aavistuksen vino, kun Jippi hakeutuu niin tiiviiseen
katsekontaktiin. Nyt siis on tarkoitus saada siirrettyä katsekontaktia
kohti olkapäätä varsinaistn ohjaajan silmien tavoittelun sijaan. Tähän
kuitenkin ainoa hyvä keino on tehdä peilin avulla, koska minun täytyy
saada oma katse kokonaan pois Jipistä, jottei se saa tukea siihen
silmiin tuijotteluun. Nyt olenkin perjantaitreeneissä Racinelilla
käyttänyt ahkerasti peiliä hyväksi ja treenannut seuruun paikkaa.
Huomasin kylläkin, että kunhan kävelen riittävän reippaasti, niin
seuruukaan ei ole pahasti vino, mutta haluaisin kuitenkin vahvistaa
Jipille sitä kontaktia enemmän ylöspäin kuin banaanina ohjaajan eteen ja
kohti katsetta. Joten aika perusasioiden kanssa painitaan nyt tokossa.
Liikkeitä ollaan tehty siinä rinnalla muistutteluina ja hommat kyllä
toimii aika kivasti eli selkeitä virheitä ei ole nyt liikkeissä juuri
tullut. Se on nyt tätä hiomista lähinnä, mitä kyllä sitten riittääkin
vähän siellä sun täällä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti