Koko ajan enemmän kavereita

Minulla ja Hugolla on tiistaisin paikka kouluttajaryhmään ( I-HAH:n ryhmiä kouluttaville kouluttajille tarkoitettu ryhmä), joka treenaa Juha Oreniuksen kouluttamana. Ensimmäiset kolme treenikertaa jäivät meiltä siellä väliin työmatkan ja Hugon treenitauon takia. Nyt, kun selvisi, että treenitauo vielä jatkuu, päätin, että käyn siellä treeneissä Jipin kanssa. Eihän toki Jipin kanssa samanlaista treeniä ole mahdollista tehdä, mutta kyllä niistä ratatreeneistäkin aina pystyy poimimaan jonkin kohdan pennun kanssa treenattavaksi.

Viime tiistaina 21.10. käytiin siis Jipin kanssa Akatemian treeneissä. Tällä kertaa kouluttajana tuurasi Senni Huotari. Olin jo etukäteen ratapiirroksesta katsonut, että voitaisiin treenata Jipin kanssa ensimmäistä neljää estettä. Meidän treeni"rata" meni siis jotakuinkin näin:

Alkuun tehtiin ihan vain kahta ensimmäistä hyppyä niin, että kouluttaja palkkasi ensin suoraan hypyn taakse ja sitten vähitellen niin, että palkka lensikin kohti kolmoshyppyä (edelleen rimojen sijaan käytössä ponnarit). Sitten tehtiin pätkä 1-3 ja yllätyin siitä, että Jippi haki hienosti kolmoshypylle, eikä imenyt minun liikkeen mukaan. Aiemmin treeneissä olen havainnut, että se on vielä todella herkkä ohjaajan liikkeelle eli tässäkin olisi saattanut käydä niin, että Jippi olisi kääntynyt luokseni jo ennen kolmoshyppyä, mutta näin ei käynyt! Päästiin siis tekemään jo päällejuoksua kolmoselle, eikä tuntunut hämääntyvän minua kohti hyppäämisestä. Tämän jälkeen liitettiin koko pätkä yhteen, mutta tuli huomattua, että se liikehäiriö kuitenkin oli vähän turhan suuri putken kohdalla. Jippi kurvasi siis putken ohi A:n alta kohti palkkaa. Niinpä tehtiin pari kertaa putki ilman liikehäiriötä, sitten pari kertaa pelkkä putki liikehäiriöllä. Tämän jälkeen liitettiin mukaan kolmoshyppyä ja lopulta sitten koko pätkä yhteen ja nyt toimi. Hyvin alkoi siis sietämään ohjaajan liikettä. Lopuksi tehtiin vielä kakkos- ja kolmoshyppyjä, mutta toiseen suuntaan, jotta saatiin sama kaarros tehtyä toisella ohjauspuolella. Tämän jälkeen olikin hyvä lopettaa hyvin menneet treenit. Tuli huomioitua, että Jippi innostuu kovasti lelupalkasta (kuten aiemminkin on innostunut), mutta lihapullapalkka meinaa mennä kaikesta muusta palkasta ohi. Eli Jipin huomattua lihapullat kädessäni, ei pallo enää meinannut kiinnostaa. Täytyy siis ottaa jatkossa huomioon, että silloin, kun on toiveissa käyttää lelupalkkaa, niin silloin nami, johon lelu vaihdetaan,  saisi olla jotain muuta kuin superherkkua. Ja tosiaan toistaiseksi olen treeneissä aina antanut namin vaihtariksi lelusta, jotta Jipille tulisi mielikuva siitä, että se lelu kannattaa palauttaa. Vielä nouto-liike ei ole vahva, eikä näin ollen palautuskaan välttämättä aina onnistu ilman rallatuksia, ellei minulla ole namia, johon lelun vaihdan. Namivaihtarilla Jippi kyllä tuo lelun hyvin luokse ja antaa sen suosiolla eli tällä mennään, kunnes alkaa olla palautuksissa varmuutta...

Ennen Jipin agitreenejä oltiin käyty jo Hugon kanssa kahdestaan lenkillä ja oli taas kivaa molemmilla. Ajattelin, että Hugo ansaitsee spesiaalihuomiota tiistailenkeillä, koska Jippi pääsee käyttämään sen agilityvuorot, ja siksi Hugo siis pääsi lenkille ilman, että pentu oli mukana :)

Eilen 23.10. oli vuorossa tokopäivä. Viime viikolla oli syyslomatauko ja sitä edellisellä viikolla olin työmatkalla, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon ohjatuissa tokoissa. Ja tämän näki etenkin Hugosta, joka kävi lievästi sanottuna kierroksilla!

Jipin treeneissä tehtiin aluksi kiertotreeniä. Opetettiin siis pentuja kiertämään esimerkiksi puuta, jotta tätä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi luoksetulojen pysäytyksiä opettaessa. Me ei Jipin kanssa olla tehty kiertoa sellaisenaan, mutta koska kyseessä on hyvin samanlainen liike kuin agilityssa tehty siivekkeen kiertäminen, oli homma Jipille jo ainakin hieman tuttua. Niinpä pystyin heti lähettämään Jippiä kiertämään puuta vähän matkan päästä. Ensin matka oli noin metrin, sitten pari metriä ja lopulta muutaman metrin. Muutamassa metrissä Jipillä meinasi välillä usko loppua ja kurvasikin ennen puuta jo takaisin minua kohti, mutta vahvistamalla sitten taas vähän lyhyemmällä etäisyydellä saatiin liike toimimaan muutamasta metristäkin. Sitten vain matkaa pidentämään vähitellen!

Seuraavaksi tehtiin liikkeestä seisahtumista. Ohjaaja siis peruutti koira edellään ja siitä käsiliikkeellä ja "seis"-käskyllä stopattiin koira. Jippi kyllä pysähtyi, mutta kovin herkästi alkuun steppasi paikoillaan ennen kuin sen ehti palkkaamaan. Vähitellen alkoi kuitenkin tulla malttia eli jalatkin pysyi paikoillaan. Lopuksi lisättiin vielä haastetta hieman niin, että koiran seisauttamisen jälkeen pysäyttävää kättä siirrettiin kauemmaksi pennun nenästä ja kun se edelleen seisoi paikoillaan, palkattiin isosti. Näin saatiin tehtyä seisomista ilman, että koira seisoi vain ja ainoastaan siksi, että namikäsi oli kiinni sen nenässä.

Tehtiin myös paikkamakuuta niin, että pennut olivat rivissä, mutta pitkähköin välein. Jippi ei vielä osaa lainkaan maahanmenoa perusasennosta (ollaan tehty aina vain niin, että se on edessäni), joten avustin sen käden avulla maahan. Jippi jäi hyvin paikoilleen ja palkkailin melko tiheään, jotta saatiin onnistumisia. Harmi kyllä en tajunnut vapauttaa Jippiä viereisen pennun lopettaessa tehtävän, jolloin Jippi sitten vapautti itse itsensä, kun naapurikin alkoi palkata pentua. Niinpä palautin Jipin takaisin maahan ja tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu. Tässä vaiheessa maltti ei meinannut enää millään riittää, vaan lehtien tonkiminen vei huomion. Helpotin siis hommaa edelleen siirtymällä lehtiseltä nurmikolta hiekkakentälle ja tein siinä lyhyen paikkamakuun, josta pääsin sitten hallitusti vapauttamaan. Tein erikseen myös maahanmenoa yrittäen saada tehtyä tätä vähän pidemmällä etäisyydelllä. Jippi osaa istua kaukanakin ohjaajasta, mutta maahanmeno on ollut aina sellainen, että se herkästi juoksee käskyn kuultuaan ensin ohjaajaa kohti ja vasta sitten menee maahan. Nyt lähdettiin siis tätä hiomaan niin, että tehtiin ensin maahanmeno niin, että olin lähellä Jippiä ja sitten ihan hiljalleen kasvatin etäisyyttä. Palkka tuli vain niistä suorituksista, joilla Jippi meni paikoillaan maahan ja "oho"-kommentilla kuitattiin ne yritykset, joilla Jippi liikkui kohti minua. Ja vähitellen tosiaan alkoi epäonnistumisten määrä huomattavasti vähentyä ja homma alkoi toimia. Tämä vaatii nyt paljon vahvistusta eli näitä täytyy treenailla omatoimisesti.

Viimeisenä treeninä minulla ja Jipillä oli noudon alkeet. Olin juuri ostanut pienen noutokapulan, joten päästiin testaamaan sitä heti. Hetsasin ensin kapulalla herätellen Jipin kiinnostusta kapulaa kohtaan. Sen jälkeen heitin kapulan maahan ja odotin, että Jippi osoittaa sitä kohtaan kiinnostusta. Ensimmäisellä kerralla riitti, että Jippi meni koskemaan kapulaan ja tästä seurasi naksautus ja palkka. Tokalla kerralla vaadittiin jo suun avaamista kapulan luona. Kolmannella kerralla sitten vaadittiin jo kapulaan tarttumista ja sen jälkeen sitten naksautus ja palkka tulikin vasta, kun pentu juoksi minua kohti kapula suussa. Vielä ei vaadittu hallittua luovutusta, vaan pentu sai vapaasti irroittaa otteensa kapulasta naksautuksen kuullessaan. Kesti muutaman kerran ennen kuin Jippi tajusi napata kapulan suuhunsa ja lähteä sitä kantamaan, mutta sitten, kun lamppu syttyi, se kantoi reippaasti kapulaa luokseni juosten. Nyt kotona aletaan tehdä pienessä häiriössä pitotreenejä eli ihan ilman heittoja tai etäisyyttä kapulan nostamista ja sen pitämistä irroittamiskäskyyn saakka.

Hugon tokoissa tehtiin koemainen treeni. Hugo kävi treenien alussa tosi kierroksilla: haukkui, repi hihnaa ja yritti kiivetä namitaskuille. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja siinä rivissä Hugo päästi vaimeaa murinaa komentaen minua tekemään jotain odottelun sijaa. Luoksepäästävyydessä Hugo nousi "tuomaria" vastaan, joten tämä kouluttajamme pyysi minua käskemään Hugon takaisin perusasentoon. Tästä Hugo olikin eri mieltä, joten se pakitti pari askelta ja jäi siihen haukkumaan. Sain siis kovemmin sanoa, jotta lopulta tuli perusasentoon. Uusittiin luoksepäästävyys ja nyt odotti nätisti ja sai palkaksi kehut. Vähän tässä vaiheessa jännitti, että miten paikkamakuun kanssa käy, mutta mitä vielä.. Hugo makasi koko kaksiminuuttisen aivan rauhallisena hienossa suorassa makuuasennossa ääntelemättä tai olematta linkaan rauhattoman oloinen! Eli taas pitää ihmetellä, että mikä ihme niissä koetilanteissa mättää, kun kaikissa muissa tilanteissa tuntuu kierroksista tai ohjaajan hermostuneisuudesta huolimatta paikkamakuut onnistuvan?!

Varsinaisen treenin aikana tehtiin liikkeitä kahdessa kehässä. Toisen kouluttajan kanssa tehtiin ensin seuraaminen kytkettynä. Tämä sujui normaaliin tapaan eli seurasi nätisti pitäen saman paikan ja katsekontaktin aika lailla alusta loppuun. Kouluttaja totesi, että ihan aavistuksen edistää, mutta kuitenkin niin, että paketti pysyy kasassa alusta loppuun ja on kuulemma ihan hyvän näköistä seuraamista. Luoksetulossa Hugo yllätti minutkin! Se tuli reippaalla laukalla luokseni ja pysähtyi hyvälle etäisyydelle minusta. Vain lopun perusasento oli vähän vino. Mutta hienoa oli nähdä, että itse luksetulo oli reipas, kun välillä on tullut ravaten luokse... Kolmantena liikkeenä oli vapaana seuraaminen. Ja sujui samoin kuin kytkettynä seuraaminenkin. Kuulemma juostessa seuraaminen on erityisen hienon näköistä - täytyisikin joskus taas videoida tokotreenejä, niin näkisi itsekin, miltä se näyttää. Samoin tulisi bongattua, että kuinka paljon Hugo seuratessa edistää. Kouluttajan mukaan vain vähän, mutta olisi kitenkin kiva nähdä itsekin...

Toisessa kehässä toisen kouluttajan kanssa ohjelmassa oli jäävät sekä hyppy. Tokohyppyä ei tehty nyt lainkaan, kun Hugo on hyppykiellossa. Aloitettiin maahanmenolla ja tämä sujui hyvin. Kuulemma lähti seuraamaan hyvin, meni maahan napakasti ja nousi melko suoraan perusasentoon. Seisomaanjätössä myös lähti hyvin seuraamaan ja seisahtui napakasti, mutta lopun perusasento oli vino. Hugo tässä vaiheessa kurkotteli jo kohti namitaskua, mikä varmaan osakseen aiheutti vinoutta. Pitäisikin kokeilla treenailla enemmän ilman, että namit on vasemmassa taskussa ja vaikkapa hakea palkka aina liikkeiden jälkeen kehän laidalta, jolloin kurkotteluista ja ennakoinneista ehkä päästäisiin eroon...?

Kivaa oli taas tokoilla molempien kanssa! Kouluttajat kovasti kyselivät, että mitkäs ovat suunnitelmat tokokokeiden osalta ja kehottivat käymään esimerkiksi epiksissä hakemassa itselle koevarmuutta olosuhteissa, joissa pääsee sitten tarvittaessa vaikkapa tekemään paikkamkuun helpotetusti (ottamatta siitä liikkeestä pisteitä). Muuten sujuu alokas-luokan liikkeet ihan hyvin eli se olisi vain se paikkamakuu, joka pitäisi saada kuosiin... Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta ehkäpä täytyy vilkuilla niitä epiksiä..

Tänään käytiin alkuillasta molempien koirien kanssa lenkillä ja pääsivät kirmaamaan pitkin metsää yhdessä. Ja vauhtia kyllä taas riitti, vaikka muille jakaa. Molemmat etsiskelivät keppejä ja kävivät vuorotellen esittelemässä niitä toisilleen houkutellen toista jahtaamaan itseään. Alkujaan Jippi ei tuntunut koskaan jahtaavan Hugon leikkiessään, vaikka Hugo kovasti sitä jahtaamaan yritti houkutellakin. Nykyään Jippikin jahtaa vuorostaan Hugoa silloin, kun Hugolla on keppi tai lelu, ja tämäkös on Hugon kanssa ihan superhauskaa :) Noita kahta on kyllä hauska seurata. Välillä edelleen Hugolla meinaa mennä kierrokset leikkiessä vähän yli eli saattaa lähteä räkyttäen jahtaamaan Jippiä, mutta riittää, että rauhoittaa tilanteen katkaisemalla jahtaamisen ja sen jälkeen taas lähtevät yhdessä tuumin leikkimään. Erityisen ihanaa yhteisten leikkien seuraamisesta tekee se, kun muistaa, ettei näiden kahden yhteiselon alku ole ollut täysin ruusuinen. Paljon on siis noiden kahden välit edistyneet ja selvästi Hugokin jo nauttii pennun seurasta. Edelleen välillä se kotona luo ärsyyntyneitä katseita pentua kohti silloin, kun Jippi on riehakkaimmillaan, mutta tällöinkään ei tee sen enempää kuin katsele sivusta. Enää Jipin riehakkkaat leikit ei siis aiheta Hugolle stressiä, mikä on hienoa! Ja koko ajan tilanne menee vain parempaan suuntaan :)