Otsikko kuvastaa siis edellisten HSKP:n tokotreenien tunnelmaa. Hugon kanssa on ollut lähiaikoina ongelmana se, etten ole saanut sitä motivoitua oikein, eikä se näin ollen ole ollut tarpeeksi hyvässä vireessä. Kotona treenatessa teemme usein lenkin yhteydessä leikin ohessa lyhyitä treenipätkiä, eikä tällöin vastaavaa ongelmaa tunnu ilmenevän. Kuitenkin näillä tunnin treenikerroilla hallissa muiden koirien läsnäollessa, Hugo ei jaksa täysillä keskittyä. Syttyy kyllä leikkimisestä, mutta ei selvästikään yhtä paljoa kuin muissa tilanteissa leikkiessä eli se on jo treenin alkaessa vähän alavireinen. Treenien kestäessä kauan, tämä tietysti vain pahenee.
Tahmeus ei liity tosin kaikkiin liikeisiin eli esim. seuraamiset sujuvat yleensä hyvin ja niissä vire on juuri sopiva. Tämä alavireisyys tulee esiin lähinnä liikkeissä, joissa vaaditaan vauhtia ja terävyyttä eli esim. luoksetulossa ja noudossa. Noutoa olemme harjoitelleet vauhtinoutona, jota aiemmin jo kuvailinkin. Tämä on sujunut mielestäni omissa treeneissämme hyvin ja sujui mielestäni ihan ok myös lauantain treeneissä. Kouluttajan mukaan kapulan luokse juokseminen saisi olla vieläkin vauhdikkaampi - nyt Hugo nimittäin lähtee kunnolla vauhtiin vasta kapulan nostettuaan ja minun kehuessa ja palkatessa pallolla. Tähän tarvitaan varmasti enemmän toistoja, jotta Hugo oppii, että kapulan nostoa seuraa kivaa ja näin ollen se juoksisi toivottavasti kapulalle vauhdikkaasti ja innoissaan.
27.10. meillä ei ollut ohjattuja tokotreenejä, vaan olimme Hugon kanssa harkkakoirakkona toko koulutusohjaajakurssilla. Tulevat tokokoulutusohjaajat siis harjoittelivat tokokoulutusohjaajana olemista neuvomalla meitä eri liikkeissä. Me saimme vinkkejä mm. luoksetuloon. Sain vinkiksi tehdä luoksetuloa läpijuoksuna useammin. Tämä siis niin, että kutsuessani Hugoa luokse heitänkin pallon ohitseni, jolloin Hugo juoksee täysillä pallon perään ja sille muodostuisi mielikuva, että minua kohti täytyy tulla täysillä. Teimmekin tätä sitten omissa treeneissämme, mutta hyvin pian havaitsin, että Hugo jo heti käskyn saatuaan lähti minusta katsoen vasemmalle ja suuntasi vain sinne, minne pallo oli aina ennenkin lentänyt. Eli tällä ei ehkäpä ollut enää mitään tekemistä luoksetulon kanssa, sillä se ei ollut tulossa lainkaan minun luokseni saadessaan käskyn. Tämä sama ongelma havaittiin myös viime lauantain treeneissä eli kerroinkin kouluttajalle, että tällainen probleema on muodostunut sen jälkeen, kun olen alkanut tehdä luoksetuloa läpijuoksuna heittäen pallon aina vasemmalta puoleltani taakseni. Sain neuvoksi kokeilla heittää välillä myös oikealta puoleltani, mutta Hugo tällöinkin juoksi vain täysillä vasemmalta puoleltani huolimatta siitä, kummalta puolelta pallo lensi. Tässä tapauksessa olisi varmasti hyödyllistä, jos pystyisin heittämään pallon jalkojeni välistä ja opettamaan Hugon juoksemaan jalkojen välistä pallon perään. Tällöin liike suuntautuisi oikeaan suuntaan ja tästä olisi helpompi siirtyä varsinaiseen luoksetulon loppuasentoon. Kuitenkin Hugo on sen verran suurikokoinen, ettei se kovassa vauhdissa uskalla rynniä jalkojeni välistä. Hitaassa vauhtissa kyllä menee, mutta kovemmssa vauhdissa se kiertää ohi - ja ehkä hyvä niin! Kouluttaja sanoikin, että ko. pallonheittomenetelmä ei selvästikään tuota halutunlaista lopputulosta meidän tapauksessamme, joten kehotti pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, etten luoksetulossa pyytäisikään Hugoa eteeni, vaan suoraan sivulle. Hugo nyt läpijuoksutreenien seurauksena niin voimakkaasti haki vasemmalle puolelleni, että siitä olisi kenties helpompi saada Hugolle opetettua sivulletulo lopetusasennoksi. Tämä on nyt mietintämyssyssä, mutta ihan vielä en taida vaihtaa luoksetuloa tuohon suoraan sivulle tulemiseen.
Olen nyt sitten ottanut käyttöön uuden treenitavan, sillä havaitsin tämän toimivan paremmin kuin läpijuoksu palloheiton kera. Teen siis niin, että hetsaan Hugoa ensin lelulla ja jätän sitten istumaan. Pidän lelun käsissäni vartalon edessä noin rinnan korkeudella. Kutsuessani Hugon luokse lähden itse peruuttamaan juosten ja innostan Hugoa samalla. Kun Hugolla on hyvä vauhti päällä ja se on saavuttanut minut, pysähdyn ja lelun avulla saa autettua sopivan loppuasennon eli houkuteltua Hugon riittävän lähelle. Ja heti loppuasennon ottamisen jälkeen vapautan Hugon ja palkkaan pallolla ja leikillä. Tämä on ainakin nyt näinä parina treenipätkänä, jotka olemme ehtineet tehdä, toiminut hyvin eli kokeillaan nyt sitten tällä tavoin, josko tuottaisi tulosta :)
Olemme hioneet nyt myös jääviä liikkeitä eli etenkin seisomaan jäämistä. Hugohan siis aina kyllä pysähtyy tässä liikkeessä, mutta usein ottaa pari pientä askelta perääni ja nyt yritämme saada pysähdyksestä terävän. Teemme siis tätä niin, että seison Hugon edessä ja peruutan niin, että Hugo saa vapaasti seurata edessäni. Tästä annan sitten "seis" -käskyjä (kouluttaja suositteli käskyn vaihtamista "seiso"-käskystä "seis"-käskyyn) pysähtyen itsekin samalla. Palkka aina heti terävästä pysähdyksestä ja vähitellen sitten itse en enää pysähdykään, vaan jatkan matkaani ja palaan sitten heti palkkaamaan. Tätä olen tehnyt nyt jonkin verran ja on selvästi terävämpi näin tehden. Vielä en kuitenkaan ole kokeillut yhdistää tätä taas seuraamisliikkeeseen, sillä haluaisin tästä ensin tarpeeksi varman. En ole vielä käyttänyt tässä naksutinta eli taidanpa nyt ottaa tähänkin naksuttimen avuksi ja naksutan sitten vain hyvät, terävät pysähdykset. Ja toivotaan, että tämä jää Hugon liikemuistiin niin, että pysähdys olisi sitten seuraamisen yhteydessäkin terävä!
Täytyy yrittää muistaa tehdä välillä myös helpohkoja kivoja treenejä. Nyt olemme nimittäin keskittyneet aika paljon näihin muutamiin liikkeisiin, joissa on eniten ongelmia. Nyt täytyy siis ottaa välillä taas jotain helppoja kivoja treenejä, joissa tulee varmasti hyviä suorituksia ja onnistumisia. Hugo niin helposti saattaa kyllästyä koko touhuun, jos tulee kerta kerran jälkeen epäonnistumisia, enkä näin ollen pääse palkkaamaan. Olen kylläkin yrittänyt tehdä näitä ongelmaliikkeitä osissa niin, että onnistumisia saataisiin, eikä kyllästymistä tapahtuisi. Nyt, kun keksisi vain vielä, että mitä käyttäisi namipalkkana. Lelupalkkahan on ehdottomasti narupallo, mutta namipalkka onkin hankalampi, kun pitäisi olla jotain ekstrahyvää, mutta Hugon maha tuntuu menevän herkästi sekaisin käyttämistäni kaupan lihapullista, lihamurekkeista ja broileripyöryköistä. Huomenna aionkin tehdä Hugolle pakkaseen ison satsin minilihapyöryköitä palkkanameiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti