Puomin jälkeinen osuus osoittautui kaikista haastavimmaksi, sillä hypyltä 28 löytyi kaikenlaisia variaatioita paitsi se suunniteltu :D Hypylle 26 lähetin takaakiertoon ja hyppyjen 26 ja 27 väliin tein japskin. Japski on ohjauksena kuulunut sellaisiin, joita välttelen ihan sen takia, että minun on kovin hankala osua ajoituksen kanssa oikeaan. Nyt se kuitenkin sujui kerta toisensa jälkeen aika kivasti eli ehkä tämän myötä uskallan sitä rohkeammi alkaa testailla erilaisiin kohtiin! Kauhean näppärähän se olisi osata... Jäin jotenkin kuitenkin vähän jumiin tuohon pätkään 26-27, joten 28 hypyllä olin selvästi Jippiä jäljessä. Ensiksi Jippi löysi hypyn 28 sijaan putken 13/29. Tämän sai estettyä yksinkertaisesti ohjauskättä laskemalla ja ottamalla näin koiraa haltuun. Seuraava ongelma oli se, että koska olin vähän kauempana hypystä 28, niin onnistuin ohjaamaan koiran hypyn jälkeen kääntymään kauemman siivekkeen kautta. Tästä pystyi vielä pelastamaan tien putkeen tekemällä hypyn jälkeen sylkkärin. Onnistuin lopulta kääntämään koiran lähemmän siivekkeen ympäri, mutta en tehnytkään sokkaria, vaan lähetinkin koiran putkeen takaaleikaten. Tämä sai Jipin kääntymään putkesta väärään suuntaan, eikä ihmekään, sillä ohjaajan sijainti ja liikesuunta putkea ennen toki näin antoikin ymmärtää. Lopulta sain ohjaukset toimimaan eli tein sylivekin hypylle 28, muttei se parhaimmillaankaan kauhean sujuvaa ollut, kun en vain millään ehtinyt riittävän lähelle hyppyä 28 ja joudun suullisin käskyin avittaa Jippiä kääntymään oikeaan suuntaan hypyllä. Tämä kohta täytyy treenata omatoimitreeneissä kuntoon!
Mikä oli loistavaa huomata, niin 29-30 väliin tekemäni sylkkäri toimi hyvin! Vielä pari viikkoa sitten sylkkärit oli minulle äärettömän vaikeita ja Jippi ei oikein lukenut niitä kunnolla, mutta treenit ovat tainneet tehdä tehtävänsä ja nekin alkavat vihdoin sujua. JES!
Päästyämme radan loppuun, alettiin hioa kohtaa 6-12. Ensimmäisellä ratakerralla juoksin putken ja A:n viertä ja tein valssin hypyllä 8. Valssi oli kuitenkin myöhässä, joten kaarros valui rumasti, vaikkei virheitä tullutkaan. Tähän kokeiltiin erilaisia versioita. Kokeilin irrottaa, hypylle 8 jo A:lta ja tehdä sokkarin 9-10 väliin. Sokkarin kanssa tuli niin kiire, että 9 rima putosi. Kokeilin myös sivuirrotusta hypylle 8 ja vain aikaisemmin tehtyä valssia. Vähän parempi, mutta edelleen kaarros valui. Lopulta kokeiltiin niin, että leijeröin pituuden ja hypyn 9 ja näin olin paljon aiemmin valssaamassa. Tällöin käännös oli aika nätti ja leijeröinti tuntui muutenkin sopivalta vaihtoehdolta. Eipä olisi tullut mieleen, että uskaltaisin tossa kohdassa leijeröidä, ellei Saija olisi usuttanut kokeilemaan!
Seuraava hiomisen paikka oli kohta 10-12. Tässä haasteena yllätys-yllätys valssi ja sen suunta. Olen tosi kova peruuttelemaan valsseissa ja nyt alkaa konkretisoitumaan itsellekin (kiitos Saijan rautalangasta vääntämisen), että usein takaakiertojen rimat johtuvat oman ohjauksen väärästä suunnasta. Viime viikolla se oli peruutus päällejuoksussa, mikä sai riman putoamaan ja heti, kun ohjaajan liikesuunnan muutti, niin rimat alkoivat pysyä. Tällä kertaa se oli sitten takaakiertovalssien peruuttelu, mikä sai rimat tippumaan. Tämä näkyi selkeimmiten tuossa kohdassa 10-12. Tooooosi herkästi valssasin niin, että oma liike kulki selkä edellä kohti putkea 33. Korjasin tätä ohjausta kouluttajan mainitessa asiasta niin, että liikesuunta oli enemmän kohti puomin päätyä, mutta edelleenkin peruuttaen ja rintama kohti koiraa. En tajunnut peruuttavani, mutta niin vain peruutin :D Ja sitten, kun sain ohjeeksi kääntää valssi ympäri nopeammin ja olla jo paljon aiemmin jalat kohti putkea 12, vaikka ohjaus pysyisikin "auki" koiraa kohti ja katse olisi koirassa, niin homma toimi! Jippi kääntyi tällöin paljon tiukemmin ja rima pysyi. Nyt, kun vain oikeasti muistaisin olla peruuttelematta! Miksi se onkin niin kauhean vaikeaa?
Mutta nämä pari viikkoa Saijan treeneissä ovat olleet äärettömän hyödylliset minulle. Olin jo siinä uskossa (pelossa...), että Jippi ei vain yksinkertaisesti osaa ja kykene suorittamaan takaakiertoja puhtaasti. Että se tulee olemaan aina vain onnen kauppaa, että pysyykö takakierroissa rimat vai ei. Nyt kuitenkin lähiaikojen treenit ovat osoittaneet, että riman pudotuksiin on valtaosin syy ohjaajassa. Toki pitää vähitellen kasvattaa myös rimavarmuutta eli että Jippi pitäisi rimat, vaikkei ohjaaja välillä ohjaisikin huonosti, mutta tällä hetkellä minulle riittää tietää, ettei takaakiertojen suorittamiseen puhtaasti ole mitään fyysistä estettä, vaan se on nyt minusta kiinni, miten ne sujuu!
Muistiin myös, että otetaan treeniradoille välillä A:lle eteen heitetty etupalkka. Jippi suorittaa lähes tulkoon aina A:n osuen alasmenolle. Osumat eivät ole keskellä, vaan osuvat vakiosti aika yläosaan, mutten ole tätä edes yrittänyt muokata, sillä se on Jipin luontainen tapa suorittaa A ja koska se sillä osuu ihan valtaosin, niin laukkojen keinotekoinen muuttaminen tuntuu jotenkin vähän turhan vaikealta... Mutta nyt ongelmaksi ovat muodostuneet kohdat, joissa joudun irtaantumaan voimakkaasti A:sta (esim. nyt tässä radalla). Jippi jää tuolloin katsomaan minun perääni, ja pää pystyssä ollessaan ei luonnollisestikaan ole ajatus oikeaan suuntaan, vaan herkästi suoritus on jäykempi ja saattaa olla, ettei laukat veny alastulokontaktille saakka. Näin ollen palkkauksella voitaisiin pyrkiä saamaan suoritusta pysymään stabiilina, vaikka ohjaaja liikkuisikin sivusuunnassa ja A:lta käännyttäisiin jyrkästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti