Keskikesä oli ja meni

Juhannuksen mökkivahdit

Juhannusta vietettiin mökkeilyn merkeissä ja koirat saivat pitää pääosin vapaata treenailuista eli ei tehty edes pihatokoja tms., joita usein mökillä on tullut tehtyä, kun siellä on iso tasainen nurtsikenttä pihassa. Valokuvasta tarkkasilmäiset saattaa bongata Jipin jalassa olevan liimasiteen. Ei mitään vakavampaa onneksi - kunhan ekan 5 minuutin aikana rallasi pitkän maita ja mantuja niin, että kannuskynsi napsahti kärjestä katki. Vähän tuli verta, mutta onneksi tosiaan katkesi ihan siististi, eikä haljennut mitenkään, joten riitti, että piti reilun viikon sidettä aina treenaillessa tai rallaillessa, mutta muuten pystyi ihan normaalisti härveltää menemään :)

Sen verran treenailtiin, että tein yhden Nose Work-treenin ulkoetsinnän merkeissä. Molemmat koirat löysivät hajun ja ilmaisivat oikein. Molemmilla koirilla ilmeni myös kummallekin ominaiset haasteet: Hugo tarvitsee tukea eli jos ei heti ala löytyä, niin hakee vahvistusta homman jatkamiseen minulta. Jippi puolestaan on hätäinen ilmaisujen kanssa eli tekee kyllä hienon maahanmenon löytäessään hajun, mutta sinkoaa herkästi ylös sieltä heti, kun naksautus kuuluu tai kehun sitä. Eli täytyy treenata malttia ilmaisuihin ja Hugon kanssa taas hakea varmuutta yksinkertaisesti tekemisen myötä.

Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla. Ei vain sen takia, että treenikaverilla pysyisi into kaikkina vuodenaikoina, vaan myös siksi, että Jippi on oikeasti ollut arjessakin aika apaattinen. Nyt vasta tajusin, että Jippi ei ole leikkinyt kotona lainkaan juoksujen alkamisen jälkeen! Se on yleensä kotona aina silloin tällöin puuhastellut ihan itsekseen leluilla, mutta nyt ei yhtään. Voihan tuo olla ihan aikuistumistakin, mutta se alkoi kuin tyhjästä juuri juoksjen aikaan, joten epäilen, että sillä on osansa asiaan. Lisäksi juoksujen alun aikaan se vaikuttaa vähän kipuilevalta ja kaikkinensa onhan sillä aika vähän sellaista tasaista kautta, kun juoksut on 6 kk välein ja se tekee juoksuja reilun kuukauden, juoksut kestää yli 3 viikkoa ja sitten tekee valeraskauden jotakuinkin kolmeksi kuukaudeksi juoksujen jälkeen, vaikkei kaikkein voimakasoireisempia nuo valeraskaudet olekaan onneksi olleet (ei petaile tai hoivaa pehmoleluja, mutta masistelee, on väsynyt, jokseenkin treeni-innoton ja herkistelee hassuja asioita).

Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta. Olen käyttänyt ruudussa targettia, mutta lähinnä sellaisena kohdealustana eli on riittänyt, että Jippi juoksee sinnepäin. Stopit ruudussa saisi kuitenkin olla napakampia, joten yritän nyt saada pysähdyksiin terävyyttä sillä, että opetankin targetille pysähtymisen tiukemmin kriteerein. Sitä naksuteltiin ja alkoi toimia vähitellen paremmin. Eli vaadin yhden etutassun kosketuksen ja pysymisen alustalla. Herkästi heti targettia läpsäytettyään Jippi tepastelee niin rajusti etujaloilla, että koheltaessaan siirtyy pois alustalata, mutta nyt aloin vaatia vähän kestoa sitten kosketukseen. Lopuksi tehtiin myös perusasennon ja seuraamisen tarjoamista ja yllättävää kyllä tarjosi tosi kivaa seuruuta ja perusasentoja ihan ilman käskyjä, vaikken ole varmaan koskaan näitä ihan puhtaasti tarjoamisella tehnyt :)

Jippi tokotreenien jälkeen (c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

Haettiin myös tokoon koekokemusta möllitokosta 30.6. Tehtiin ALO-luokka muiden tavoin ja osallistuttiin luokan ulkopuolisena, koska toki tuollaiset möllit on tarkoitettu ei-vielä kisanneille tai vain ALOssa kisanneille. Eipä sillä - ei me sijoituttaisi oltaisikaan, kun me tehtiin vähän treenimäisempi kokonaisuus :) Jippi oli paikkiksessa taas vähän levoton ja ekaa kertaa pitkään aikaan jopa tähyili vähän ympärilleen. Vierelle palatessa oli ihan omissa maailmoissa, eikä pitänyt kontaktia ja näin ollen eka sivulle-käsky meni ohi. Minusta on alkanut tuntua, että tuo paikkiksen huono fiilis on yksi iso syy siihen, että kokeista on tullut Jipille niin epämukavia. Eli täytyy nyt hakea hyvää fiilistä ja onnistumisia paikkiksiin ja ottaa vaikkapa taas etupalkka hetkeksi käyttöön rauhallisuutta tuomaan. Yksilökehät alkoi seuraamisella, jossa Jippi kyllä teki ihan jees seuruun, mutta tiedän, että se pystyisi paljon paljon parempaan, joten jäi kyllä huono fiilis siitä. Tokana liikkeenä maahanmeno ja Jippi jäi istumaan. Virhe, jota ei kyllä ole kuuna päivänä tapahtunut, vaan maahanmeno on ollut jäävistä se varma. No ei ollut tällä kertaa ja tämän liikkeen jälkeen kerroinkin möllien tuomarille, että meidän ongelmana on ollut kokeissa koiran paineistuminen/häiriöityminen. Tuomarikin mainitsi, että minä itse en vaikuta yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Joten yhdessä todettiin sen ottavan häiriötä ympäristöstä tms. ja sovittiin, että palkkaan lelulla heti, kun saadaan onnistuminen aikaan. Seuraavaan liikkeeseen nostatin sanallisesti Jippiä ja sainkin sen mukavasti luoksarin aloitukseen. Luoksari itsessäänkin oli hyvä, joten sen jälkeen tein yllärilelupalkkauksen ja Jippi oikein ärräsi lelulle ja selväsi rentoutui. Loppukehä olikin ihan eri moodissa sitten ja Jippi oli hyvällä intensiteetillä mukana ja vastasi kehuihin innokkaasti. Tällaisia treenikokeita pitäisi päästä nyt tekemään ja hakea Jipille hyviä koekokemuksia. Plussaa möllikokeessa oli ehdottomasti se, että liikkeenvälit toimi ja Jippi oli koko kehän minun mukana eli ei kiinnittänyt huomioita ympäröiviin asioihin, eikä nuuskinut maata tms. Ei edes ennen lelupalkkausta. Treeniä treeniä siis vain näihin. Harmillista kylläkin, että noita möllikokeita on niin kauhean harvoin.

Viime maanantaina (3.7.) Jippi fyssaroitiin (oli pientä jumisuutta vähän siellä sun täällä, muttei mitään mikä ei olisi auennut, eikä mitään yksittäistä isompaa) ja Hugo pääsi Jipin agivuorolle tiistaina. Hugo ei ole pitkään aikaan agia treenannutkaan ja nytkin teki ihan vain irtoamis- ja sokkaritreenejä. Irtoaminen sille on kovin vaikeaa ja vahvistettiinkin sitä palkalla, mutta onhan se vähän haastavaa, kun se lelupalkka ei Hugolla ole kauhean iso palkka, vaan se noutaa heitetyn lelun vain voidakseen kiikuttaa sen minulle ja päästä vaihtamaan sen namiin :D Sellaista kunnon vetoa sillä ei leluun ole silloin, kun on namit kehissä. Sitten, jos puhtaasti leikkii sen kanssa palloleikkejä ilman nameja, niin se kyllä innostuu leluista, mutta agilityssa se on oppinut tuon kaavan liiankin hyvin :) Mutta hauskaa meillä kyllä oli ja kylläpäs saatiinkin tehtyä hienot sokkarit! Eli toinen osa-alue sujui, vaikka irtoaminen tosiaan olikin haastavaa.

Keskiviikkona tehtiin Jipin kanssa "uusi aluevaltaus", kun oli VPY:n järkkäämän jälkikurssin ensimmäinen treenikerta. Itsellä on jo jonkin aikaa hakutreenit olleet tauolla ihan siitä yksinertaisesta syystä, ettei tunnu millään riittävän tarpeeksi aikaa hakutreenaamiselle, kun se vaatii aina sen isomman treeniporukan eli ts. pitää päästä treenaamaan treeniryhmille sopiviin aikoihin ja meillä monien lajien harrastajilla se on välillä vähän haastavaa... Niinpä ajattelin, että kokeillaankin jälkitreenaamista, sillä sitä pystyisi treenailla myös itsenäisesti. Jipin kanssa viime kesänä kokeiltiin pari kertaa jäljestystä, mutta joka kerta jossain lähistöllä sattui olemaan joku marjastaja, josta Jippi otti ilmavainua ja oli ihan hakumoodissa. Niinpä totesin, ettei voida ehkä ihan suoriltaan lähteä vain jäljestämään, vaan kai se pitäisi sille Jipille jotenkin opettaakin :D Jälkikurssilla lähdettiin mielestäni opettamaan asiaa toimivalla tavalla eli alkuun keskitytään ihan vain keppien (joita siis pk-jäljeltä löytyy kuusi) arvon kasvattamisella. Eli tehtiin treenejä pienissä tallatuissa ruuduissa, joihin oli tallaaja pudotellut keppejä. Koira päästettiin ruutuun ilman erillistä käskyä ja odotettiin koiran tarjoavan kepin nostamista. Jipillä alkuun kesti hetken, että pääsi hakumoodista yli (valjaat päällä metsään tullessa oli oitis tähyilemässä metsikköön, että missä se ukko mahtaa lymyillä), mutta kun se tajusi, että nyt ei ollakaan hakuilemassa, niin kepit kyllä löytyi ja nousi ongelmitta. Keppien löytämisestä nostettiin aina isot bileet pystyyn ja Jipin mielestä treeni olikin ehkä jotain siisteintä! "Ongelmana" oli se, että Jippi myös sylkäisi kepin suustaan heti sen siliän tien, kun aloin sitä kehua, mutta tähän ei nyt tässä vaiheessa vielä kiinnitetä huomiota, vaan opetan sen kepin pitämisen sitten erikseen). Jippi teki hyvin töitä nenällä heti, kun tajusi tehtävän ja toisella treenikierroksella meidän ruudun takana vähän kauempana oli ihminen tallaamassa jälkeä ja Jippi oli ihan maalimiestä etsimään lähdössä, mutta siitäkin huolimatta onnistui vaihtaa hienosti hakumoodista jälkimoodiin ja teki työt loppuun keskittyneesti. Nenä siis kyllä toimii mainiosti, kunhan saan Jipille ymmärryksen siitä, että kumpaa hommaa ollaan siellä metsässä tekemässä :) Kovasti tykkäsin treeneistä ja tuntui opetustapa ja logiikka meille passelilta. Keskityttiin myös siihen, ettei koiraa auteta, eikä sitä painosteta etsimään eli tavoitteena saada koulutettua itsenäinen ja omasta toiminnastaan varma jälkikoira, joka ei tiukan paikan tullen käänny ohjaajan puolen apua kyselemään, vaan luottaa enemmän omaan nenään.

Tässä loppuun vielä videota Hugon ja Jipin leikeistä parin päivän takaa :)