Saman tapainen otsikko oli viimeksi syksyllä silloin, kun oltiin menossa tokokokeisiin, muttei sitten mentykään, kun Jippi aloittai juuri ennen koetta juoksut. Noh, nyt sitten tämä otsikko kuvaa sitä, että Jipillä olisi ollut huomenna Joensuussa MH-luonnekuvaus, muttei sitten olekaan. Koska juoksut. Tällä kertaa tosin tästä oli jo pieni epäilys etukäteen, koska kalenteria selailtuani havaitsin, että mikäli juoksutauko pysyisi aika täsmälleen edellisen pituisena, olisi juoksut tulossa huhtikuun puolivälissä. Ja niinhän ne sitten alkoivatkin viime sunnuntaina. Tietyllä tavalla tosi harmi, kun sinne MH-kuvaukseen oli tulossa koko Wirneen J-pentue yhtä veljeä lukuun ottamatta. Mutta sitten toisaalta kolikolla on toinenkin puoli, sillä jos juoksut olisi odottaneet MH-kuvauksen jälkeiseen aikaan, olisi ollut melko varmaa, että Jipillä olisi ollut juoksut Wirneen leirin aikaan (kuten viime vuonnakin), joten nyt voidaan sentään iloita juoksuttomasta leiristä! Ja siis minähän olen kuitenkin nyt menossa sinne Joensuuhun, koska halusin päästä treffaamaan kaikkia sisarusten omistajia ja nähdä J-läisten MH-kuvaukset livenä. Eli kiva reissu varmasti tulossa, vaikkei Jippi siihen pääsekään osallistumaan...
Ageista olenkin kertoillut jonkin verran, mutta sen lisäksi ollaan tokoiltu, rallateltu ja noseworkattu. Jipin tokoista sen verran, että seuraamisessa ollaan menossa nyt ehdottomasti oikeaan suuntaan. Kontakti pysyy nyt tauotta (iso JEE!) ja hetkellinen tiiviin kontaktin aiheuttama vinous alkaa olla voitettu. Vinouden sijaan se on yhä kyllä välillä vähän turhan tiivis, mutta tätä työstetään. Ruutu on sujunut nyt oikein kivasti ja olen panostanut ruutu-treeneissä siihen, että tehtäisiin hyvin suunnitellusti muutama onnistunut toisto. Ja kolmissa peräkkäisissä treeneissä tämä on toiminut eli ollaan saatu rakennettua treenit niin, ettei epäonnistumisia ole tullut, joten on voinut lopettaa tyytyväisin mielin parin-kolmen toiston jälkeen onnistumiseen. Jäävissä Jippi tekee aika kivasti kaikki jäävät ja yksittäin tehtynä erottelee ne hyvin. Nyt kuitenkin tehtiin zeta-treeniä ja maahanmenot ja seisomiset on varmoja, mutta seisomisen jälkeen tehtynä istuminen on tosi haastavaa eli jää siis herkästi seisomaan. Tekee istumisen kyllä, jos hieman käännän päätä kohti Jippiä käskyn antamisen yhteydessä tai jos himan hidastan tahtiani käskyn yhteydessä eli täytyy nyt tehdä näitä aavistuksen helpotetusti niin, että saadaan onnistumisia ja vasta vähitellen häivyttää kaikki avut pois.
Eilisissä treeneissä päätin tehdä hyppynoutoa ja koska kentältä löytyi vain metallikapula, päätin tehdä sillä. Huono idea. Tein ensin yhden noudon ihan tasamaalla. Jippi suoritti sen ihan hyvin, joskin kapulan ottaminen suuhun oli selvästi varovainen. Jipin kanssahan on tehty metallilla kyllä pitoa joskus ajat sitten, muttei olla taidettu koskaan tehdä noutoa kokonaisena liikkeenä, eikä ainakaan viileällä ilmalla eli voi olla, että kylmä kapula tuntui inhottavalta suussa. Joka tapauksessa Jippi kuitenkin palautti kapulan nätisti, joten päätin siirtyä hyppynoutoon. Vielä kerran, huono idea. Jipillähän on hyppynoudon kanssa ollut muutenkin sitä ongelmaa, että saattaa herkästi palatessaan tulla ohi esteestä, jos kapula on vinossa linjassa. Ja kun tästä korjasin, Jippi päätti, ettei se halua enää ottaa typerää metallikapulaa suuhun ollenkaan. Normikapulan kanssa on voinut stopata ohitusyritykset ja tehdä korjaus, mutta ilmeisesti metallikapulan noutaminen itsessään on vielä sen verran epävarmalla pohjalla, että otti sitten enemmän itseensä tuosta korjauksesta. Niinpä sitten tehtiin kerran yksi ihan ylihelpotettu pito, palkkasin siitä ja laitoin Jipin autoon tauolle. Tauon jälkeen tehtiin sitten hyppynoutoa puisella kapulalla ja tässä saatiin hyviä onnistumisia, kunhan vain hieman alkuun avustin paluumatkalla hypyn kanssa eli näytin vartaloavuin, että hyppy tulee hypätä takaisinkin. Ja vähitellen riitti pienemmät avut. Jäi sitten kuitenkin se metallikapula vähän itsellä kalvamaan mieltä, joten kotona otettiinkin sitten pitotreenejä kaikenlaisilla hassuilla metalliesineillä (kuvia alla). Tai no ei tuo pokaali ole oikeasti metallia, mutta kovaa ja kumisevaa materiaalia kuitenkin eli ajanee saman asian :)
Hugon kanssa ollaan treenattua rally-tokoa ajatellen sekoitettua rallya ja tokoa. Seuraamisessa olen havainnut tosi voimakasta edistämistä silloin, kun mukana treeneissä on molemmat koirat ja Hugo on ehtinyt nostaa kierroksia autossa Jipin treenaamista katsellen. Hyvä treenata kuitenkin näinkin, jotta päästään eroon edistämisestä kierroksista huolimatta. Tehtiin seuraamista takapalkalla ja alkoi korjaamaan paikkaa hyvin. Lisäksi ollaan tehty Hugon kanssa seuraamisen puolenvaihtoja. Selän takaa vaihdonhan Hugo osaa, mutta tarvitsee yhä treenin alussa muistutuksen asiasta ja kaipaa edelleen pientä käsiapua siinä vaihdon yhteydessä. Haastavampi on kuitenkin ollut se vaihto edessä. Hugo kyllä vaihtaa, mutta tekee aina ihme pyörähdyksen edessä. Hugonhan pitäisi mennä rintamasuunta muuttumatta selvästi minun edelle tuossa puolenvaihdossa ja Hugo ei meinaa millään malttaa tehdä sitä, vaan kääntyy kuono kohti minua. Niinpä otin avuksi kosketuskepin. Ohjaan siis kosketuskepillä Hugon edelleni ja näin rintamasuunnan saa pysymään oikeaan suuntaan. Tarvitsee vielä paljon vahvistusta, jotta toimisi ilman keppiä, mutta tuntuisi toimivalta keinolta!
Nosework-jutuissa on tullut molempien kanssa edistymistä, mutta siitä sitten taas ihan oma postaus videomateriaalin kera :) Nyt pitää lähteä Joensuun matkalle :D Matkaseurana tulee olemaan Laura-kasvattaja Kipinän (W. Kaikki Sun Pelkosi), Emilia Noxin (W. Jarru Pohjaan) kanssa ja Eva Maggien (W. Johan Pomppas) kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti