Ongelman myöntäminen on se ensimmäinen askel

Pitkään aikaan ei ole ehtinyt taas päivitellä tänne, mutta touhuja on taas kertynyt hurjan paljon - niinkin paljon, että pitää jakaa niitä eri julkaisuihin. Parit agikisat Jipin kanssa mahtui tähän väliin ja niistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ekat kisat jouduin juosta sukkasilteen, kun varpaan hiusmurtuma (oma diagnoosi) esti kengän pitämisen ja pidon puute näkyi kyllä suorituksissa niin, että oikein nauratti ratojen jälkeen se räpellys. Sokkarit vaihtui lennossa takaaleikkauksiksi ja valssit valui ja koira käväisi pariin otteeseen lähes sylissä, kun ei vain yksinkertaisesti ehtinyt sinne, minne kengät jalassa olisi ehtinyt. Eli ihan hauska kokemus, mutta nyt tiedän, että eipähän tarvitse seuraavalla kerralla edes yrittää kisaamista ilman kenkiä :D

Toiset kisat kisattiin viime lauantaina ja sieltä tuloksen 3xHYL ja lievä ahdistus. Eka rata oli tosi jees ihan lopussa tapahtunutta ylimääräiseen putkeen irtoamista lukuun ottamatta. Lähetin Jipin takaakiertoon ja olin tekemässä siihen ihan peruskäännöstä, mutta Jippi esteen taakse päädyttyään huomasikin lähettyvillä olevan putken ja ampui sinne. Noh, ei siinä mitään. Korjattiin kohta, jatkettiin loppusuora ja maaliin tultiin hyvillä mielin. Toka rata olikin sitten se, joka aiheutti sen ahdistuksen. Heti alussa oli kahden hypyn suora, jonka jälkeen piti tiukasti kääntää putkeen. Tein pientä vekkausta kakkoshypylle ja yritin rytmittää, mutta ilmeisesti ei oikein onnistunut, sillä "putkeen"-käskyllä Jippi ei kääntynytkään sinne oikeaan putkeen, vaan ampuikin noin 15 metriä suoraan eteenpäin bongattuaan sieltä toisen putken. Jatkettiin rataa, mutta Jippi onnistui eksymään vielä tämän jälkeen kahdella putkella väärään päähän - molemmissa tyrkyllä oli juuri se väärä pää putkesta, eikä minun kääntämisyritykset auttaneet. Tokalla näistä tein siis jopa pakkovalssia, jotta saisin Jipin ohi väärästä putkenpäästä ja Jippi jopa vilkaisi minua, mutta ampui sitten kuitenkin sinne toiseen päähän. Tämän jälkeen totesin, että nyt riitti tämä sähläys ja käveltiin ulos radalta. Kolmannella radalla oli taas jo asteen parempaa menoa eli tunnuttiin kuitenkin pääosin olevan samalla radalla. Hieno pysäytys puomilla (JEE!), mutta keinulla olin törkeästi jäljessä - siis oikeasti yli keinun mitan ja Jippi ratkaisi tilanteen vapauttamalla itsensä keinun laskeuduttua ja sujahtamalla seuraavana olevaan putkeen - ainoa vain, että olisi pitänyt mennä kauempaan päähän... Siitä siis HYL. Tuli myös pari rimaa alas ihan lopussa, kun olin myöhässä ohjauksissa eli meni mun piikkiin.

Olen nyt yrittänyt vahvasti oppia etsimään niitä positiivisia juttuja radoilta - myös niiltä epäonnistuneilta - ja täältä niitä nyt pesee:
-Jippi teki kaikilla kolmella radalla superit kepit! Kahdella ekalla radalla lähestyttiin lähes 90 asteen umpikulmasta keppejä ja edellinen este oli jopa risueste, jota ei oltu kumpikaan ikinä nähty. Pajunkissat ja havunoksat eivät paljoa Jippiä häirinneet, vaan se hyppäsi hypyn normaalisti ja haki kepit hienosti. Kolmannella radalla kepeille lähestyttiin noin 90 asteen avokulmasta ja edellinen este oli putki, jolta piti vieläpä kääntää keppejä kohti eli ei automaattisesti lähestynyt keppejä putkesta tullessaan. Tätä vähän epäröin, mutta hienosti Jippi handlasi tämänkin tilanteen.
-Puomin kontakti oli hieno. Tokalla radalla puomi oli tokavika este, joten ei päästy sinne asti, kun juuri edellisellä esteellä vihelsin pelin poikki. Vikalla radalla kuitenkin päästiin tekemään puomi ja Jippi teki hienon nopean pysähdyksen ja vapautui vasta käskystä, vaikka edessää oli putki kutsumassa.
-Juoksu-A toimi ihan ok, vaikka radat jatkuivatkin tiukasti takaviistoon molemmilla agiradoilla. Osumat tuli kylläkin tosi ylös kontaktipinnoilla, muttei olla oikeasti tuollaisia takaviistoon poistumisia ikinä harjoiteltu ja Jippiä selvästi ihmetytti se, että minä jäin taakse. Siihen nähden siis ihan ok suoritus. Treenilistalle laitetaan erilaiset lähestymis- ja poistumiskulmat (vähän tyhmänä olin olettanut, ettei näitä tiukkoja kulmia kohdata vielä kakkosissa).
-Rimat pysyi kahdella ekalla radalla hyvin, vaikka tajusin kisapaikalla, ettei olla ikinä tehty maksirimoin rataa hiekkapohjalla ja kisat siis käytiin hiekkapohjaisessa hallissa. Vähän jännitin, minkälainen tuntuma Jipillä on pohjaan, muttei näyttänyt olevan ongelmia. Vikalla radalla lopussa tippui pari rimaa, mutta meni kyllä ihan sen piikkiin, että Jippikin alkoi ehkä jo vähän väsyä ja sitten vielä itse olin hirveän myöhässä ohjauksissa.
-Jippi oli taas kaikilla radoilla aikamoisessa kisamoodissa, mikä näkyi taas mm. järkkynä huutona läpi ratojen. Siitä huolimatta ei tuntunut siltä, että Jippi olisi mitenkään hallitsematon eli tehtiin kyllä samaa rataa ja se tuli ohjauksiin ja keskittyi. Tästä poikkeuksena toka rata, jossa se kyllä teki myös omatoimisia päätöksiä ignooraten minut aika ajoin.

Ja sitten se, mikä alkoi ahdistaa on se, että olen leijunut siinä fiiliksessä, että minulla on koira, joka tekee agia ihan huiman hyvällä asenteella ja antaen aina kaikkensa. Se tekee omalla täysillään ja on niin älyttömän syttynyt, että sitä on vain yksinkertaisesti ihana katsoa! Nyt kuitenkin tuli myös todettua, että tämä on johtanut myös siihen, että Jipin itsevarmuus on kasvanut huimasti. Se ei irtoile väärille esteille noin vain muuten paitsi putkilla, mutta ne putket ovatkin sitten muodostuneet ongelmaksi. Aiemmin ajattelin, että on hurjan hauskaa, että on putkihakuinen koira, joka palkkaakin itsensä juoksemalla lelu suussa ympäri kentältä löytyviä putkia, mutta nyt olen siinä tilanteessa, että minun on myönnettävä, että meillä on ongelma. Oikeasti ongelma! En väitä, etteikö vääriin putkiin eksymisessä olisi ainakin välillä (varmasti useinkin) kyse myös siitä, etten ohjaa tarpeeksi selkeästi. Mutta jonkin muun esteen kohdalla Jippi saattaisi odottaa aavistuksen kauemmin ennen valinnan tekemistä, kun taas putkiin se ei odota hetkeäkään. Minun täytyisi olla siis ihan huiman paljon ennakoivampi, jotta saisin Jipin pois putkesta, joka on sen näköpiirissä ja sopivasti radan jatkeena. Tämä ongelma tuntuu nyt yhtäkkiä aikamoisen isolta ongelmalta, mutta kuten aina, tässäkin ongelman myöntäminen ja tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti ongelman ratkeamista. Ja se askel on nyt otettu :)

Ja sitten voidaankin siirtyä eilisiin treeneihin, joissa keskusteltiin tästä ongelmasta. Olin siis tuuraamassa NAS-pilottileirillä jälleen ja oli kyllä ihan hiuman hyviä treenejä. Mutta jottei tämä tarina veny ihan mahdottoman pitkäksi, niin teen tästä ihan oman postauksen, joka sekin ilmestyy kyllä ihan pian! Ja sitten erikseen vielä julkaisen oman päivityksen, jossa kerron treeneistä ja arjesta - mm. Hugon hajuerottelutreeneistä ja agitreeneistä (se pääsi tekemään pitkästä aikaa kunnon rataa!) ja Jipin tokoista. Mutta tosiaan nämä sitten erillisinä julkaisuina. Muuten kukaan ei varmastikaan jaksa lukea tekstiä edes puoliväliin ennen kyllästymistä :D