Hommasta meinasi tulla liian totista

Luvassa pohdintaa tokoilusta. Jipin kanssa moni homma on tokossa edennyt aika nopsaan ja se on yleisesti ottaen kovin nopea oppimaan. Toki tässä on se haaste, että minun pitäisi aina olla varma, että vahvistan oikeaa asiaa, koska on tullut opetettua sille vahingossa myös vääriä asioita. Kaikkiaan sen kanssa on kuitenkin hirmu kivaa tokoilla, kun se on innostunut ja oppivainen, eikä toistotkaan tunnu saavan Jipin intoa lässähtämään. Tässä suuressa työinnossa on kuitenkin se varjopuoli, että olen huomannut sen, että tulee tehtyä välillä ehkä vähän liikaakin, kun Jippi aina vain näyttää yhtä valmiilta yhdessä tekemiseen, eikä sitten itsekään ehkä tule aina pohtineeksi, että mikä on sopiva treenimäärä ja että miten ne treenit pitäisi toteuttaa.

Ja miksi tämä asia on alkanut mietityttämään juuri nyt? No siksi, että olin kovasti suuntaamassa Jipin kanssa tulevana viikonloppuna korkkaamaan tokon avointa luokkaa. Ilmoitin Jipin sinne hyvissä ajoin, vaikka kaikki liikkeet eivät olleetkaan vielä ihan kuntoon hiottuja ja ajattelin, että kyllähän ne ehtii opettaa, kun kerran oppiminen on ollut ripeää ja hommat etenevät hyvin (Paitsi ne pahuksen kaukot... Mutta se on sitten asia erikseen, eikä onneksi vielä avoimen luokan pulma). Niinhän siinä sitten kävi, että kalenterissa näkyvä koe sai sitten treeni-innon ja ehkä vähän jopa -pakkomielteenkin valloilleen. En oikeastaan niinkään ole sitä mieltä, että treenimäärät ovat olleet liioitellut, mutta niitä tiettyjä vielä vähän vaiheessa olevia liikkeitä on tullut kyllä hinkattua ja hinkattua... Ja hinkattua. Ja kyllähän niissä on edistystäkin tullut, mutta sitten kuitenkin samaan aikaan itsellä on alkanut tuntua siltä, ettei sen treenaamiseen kuulu tältä tuntua. Haluan opettaa asiat koiralle niin, että homma olisi koiralle mahdollisimman loogista. Ennen kuin koira rehellisesti osaa liikkeen, ei voi vaatia saman tehtävän tekemistä valtavassa häiriössä, eikä voi myöskään korjata/huomauttaa vääristä suorituksista, jos ei kerran koira vielä edes tiedä, mikä on oikea tapa suorittaa tehtävä. Itsellä ei ole maailman pisin pinna, mutta oikeasti yritän kyllä kouluttaessa tehdä asiat askel askeleelta ja rakentaa tokossakin liikkeitä paloissa ja myös koiraa kuunnellen. Nyt kuitenkin huomaan, että lähestyvä koe on lyhentänyt pinnaa entisestään ja on tuntunut siltä, että edistystä on PAKKO tapahtua juuri nyt ja heti, jotta ollaan sitten kokeisiin mennessä valmiita. Ja siksi tuntuu, että ollaan tiettyjä asioita jääty junnaamaan sen sijaan, että olisin oikeasti pohtinut, olisiko asian opettamiseen/vahvistamiseen parempikin tapa. On ollut sellainen fiilis, ettei muutoksille ole nyt aikaa. 

Onneksi sitten tajusin puhaltaa pelin viimein poikki ja laitoin kokeen järjestäjälle tiedon, että peruutan ilmoittautumisen. Faktahan on, että kyllähän moni liike oli jo sillä mallilla, että oltaisiin voitu saada ihan kivakin suoritus tehtyä ja ykköseenkin olisi ollut mahdollisuus. Mutta kun sitten kuitenkaan ihan oikeasti kyse ei ole siitä, että täytysi saada tuloksia kasaan mahdollisimman nopeasti, eikä kyse ole siitä, että ykköstulos on se, joka on se ainoa asia, jota tavoitellaan. Siis tokihan se täytyy myöntää, että kyllähän kokeeseen mennessä toivoo, että se ykköstulos sieltä tulisi ja sitä ajatellen myös treenataan. Mutta jotenkin yhtäkkiä tajusin, että meidän treenaaminen on muuttunut kauheasti nyt, kun koe on lähestynyt. Nopeasti saatua koetulosta niin paljon tärkeämpää on se koiran kanssa tekemisestä tuleva fiilis. Ja nyt sen fiiliksen tilalla on ollut huono omatunto siitä, että vaadin liikaa liian nopeasti ja etten pysty toteuttamaan treenejä sellaisina kuin haluaisin. 

Nyt siis tosiaan kokeeseen tähdätäänkin vasta kevään juoksujen jälkeen. Ja treenataan taas pitäen huolta siitä, että se on oikeasti joka kerralla kivaa ja että koira nauttii! Kiireen tuntu hävisi ja nyt voidaan taas treenata pala palalta ja hioa yksityiskohtia sen sijaan, että yritetään vain saada kokonaisuus pelaamaan sen verran, ettei nyt ainakaan nollattaisi liikkeitä kokeessa. Vitsi miten helpottunut fiilis itsellä on :) 

Koirut oli aavistuksen ihmeissään, kun kotona siirrettiin ja suojattiin huonekaluja remontin takia. 

Meillä on tällä viikolla ikkunaremontti käynnissä kotona, joten olen tämän päivän ja huomisen lomalla, jotta saan koirat pois kotoa rempan jaloista. Tänään käytiin metsälenkillä heti aamusta ja sen jälkeen käytiin vähän treenailemassa. Treeneissä tehtin ihan vain pientä ja kevyttä treenailua Jipin kanssa. Lähinnä treenattiin merkinkierron ja ruudun erottelua tavalla, jota käytiin läpi reilu viikko sitten Korrien tokokoulutuksessa Pekka Korrin kanssa. Minähän olen opettanut Jipille, että virittelykäskyllä "missä kierrä" tai "missä ruutu" Jippi laskee katseen ja vilkaisee edessä olevaa tehtävää. Tällä tavoin se tietää jo ennen varsinaisen käskyn saamista, että mitä tuleman pitää ja pystyy lähtemään tehtävää suorittamaan itsevarmemmin. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Jippi herkästi meinaa ennakoida hommaa ja lähteä jo virittelyn kuultuaan liikenteeseen. Niinpä nyt ollaankin tehty sellaista, että yhdestä pisteestä lähetetään sekä ruutuun että merkinkiertoon, mutta niin, että lähtösuunta on molempiien eri. Ensin niin, että tehtävät ovat selvästi eri suunnissa, mutta vähitellen olisi tarkoitus tuoda ruutua ja merkkiä (ja lisätä mukaan myös nouto) lähemmäksi toisiaan ja lopulta vaatia, että koira osaa virittelysanasta riippuen siirtää katseen oikeaan edessä olevista vaihtoehtoisista tehtävistä eli että esim "missä ruutu"-virittelyllä sen pitää siirtää katse nimenomaan ruutuun, eikä vieressä olevaan merkkiin. Nyt tehdään tätä kuitenkin vasta ihan niin, että ensin ollaan vaikkapa nenät kohti ruutua ja annan virittelyn "missä ruutu". Kun Jippi sitten laskee katseen kohti ruutua, kehun hillitysti. Tämän jälkeen käännänkin peruasennon kohti merkkiä ja annan siitä virittelyn "missä kierrä". Taas Jipin laskiessa katse kohti merkkiä, kehun hillitysti. Tätä jatketaan ja sitten aina esim. joka kolmannella (toki niin, että väli vaihtelee) kerralla lähetänkin virittelyn jälkeen oikeasti suorittamaan tehtävää. Jo nyt huomaa kahden treenin jälkeen, että se ennakointi virittelysanan kuultuaan vähenee ja Jippi oikeasti rehellisesti katsoo tehtävää kohti kuullessaan virittelysanan. Virittelysanasta vielä sen verran, että monilla on käytössä virittelysana, joka ei sisällä lainkaan sitä varsinaista käskysanaa, jotta koira ei pitäisi virittelyä vielä käskynä. Minä en kuitenkin millään luota omaan muistiini, joten epäilen, että käyttäisin sitten vääriä virittelysanoja :D Joten minä päädyin siihen, että käytän aina viritellessä alkua "missä" ja perään sitten sen varsinainen käskysana, mutta virittelyn sanon todella pehmeästi ja käsky tulee sitten ihan erilaisella äänenpainolla. Ei ole siis käynyt niin, että Jippi olisi tulkinnut virittelyn käskynä ja että olisi lähtenyt tekemään tehtävää ennen aikojaan. 

Jippi teki myös hieman kaukoja. Kiertoja/ruutua tehdessä tuli nimittäin huomattua, että Jippi oli ehkä aavistuken vetämättömän oloinen. Siis kenen tahansa ulkopuolisen silmiin se oli näyttänyt varmaan melkoisen säheltävältä ja intoa tihkuvalta otukselta, mutta omaan silmään meno näytti kuitenkin aavistuksen normaalia rauhallisemmalta. Voi olla, että enteilee piakkoin tulevia juoksuja, sillä Jippi oli myöskin oudon kiinnostunut hajuista treenatessa - Jippihän ei yleensä IKINÄ jää haistelemaan mitään treenatessa. Mutta koska se oli vähän normaalia rauhallisempi, niin päätin käyttää tämän hyödyksi ja tehdä muutamia kaukojen treenailuita. Tehtiin ensin istu-seiso -vaihtoa niin, että istumisasennossa toin namit ihan Jipin nenän eteen. Siis oikeasti ihan kiinni. Tätä luopumisen treenaamista on nyt parikin kouluttajaa suositellut eli ollaan nyt harjoiteltu sitä, että Jipin kierrokset saa laskemaan luopumistreeneillä ja se ihan oikeasti tuntuu toimivan! Eli kaukojakin treenatessa ensin tehdään luopumista niin, että sähellys palkan perään loppuu ja vasta sitten rauhallisesti kättä eteenpäin tuomalla pyydän Jipin seisomaan. Ja näin, kun Jippi on saanut ylimääräisen hösötysenergian laskettua, niin homma toimii ja siirtymä on oikeasti teknisesti oikein kiva. Tehtiin siis muutama toisto onnistuneesti näin ja olin tyytyväinen. Seiso-istu -vaihdossa haasteena on se, että Jippi kovin herkästi seisomassa luopumista tehdessään pakittaa tai istuutuu taaksepäin. Eli vaikkakin siirtymä monesti onkin näin nätti (takaosa pysyy paikoillaan) se tekee sen ennen aikojaan. Täytyy siis vielä vahvistaa sitä, että seisomassa luopumisenkin voi tehdä ilman, että pakittaa namista kauemmaksi. Mutta kaukojen mielentila on nyt ihan tosi paljon parempi kuin vielä pari viikkoa sitten, joten nyt jo uskallan toivoa, että me saadaan ne kaukot lopulta kyllä toimimaan! Tuossahan käväisi vaihe, kun ne takajalat ei niin millään pysyneet paikoilleen ja heitin jo ilmaan sllaisenkin ajatuksen, että tokoilut saa jäädä TK2-koularin jälkeen, koska ei me kuitenkaan saada niitä voittajan kaukoja toimimaan :D Tämä tosin käväisi mielessä vain yksien epäonnistuneiden kaukotreenien jälkeen ja sekin hävisi kyllä mielestä jotakuinkin tunnissa!

Lomapäivän metsälenkki

Myös Hugo pääsi tänään treenailemaan ja sai tehdä sekaisin rallya ja tokoa. Rallyn osalta treenattin oikealla puolella seuraamista ja myös siinä pyörähdyksen tekemistä. Pyörähdys toimii vähitellen paremmin, vaikkakin tarvitsee edelleen aavistuksen enemmän käsiapua kuin silloin kuin tehdään pyörähdystä vasemmalla puolella seuraten. Nyt Hugo on hahmottanut jo sen, että oikealla puolella seuratessakin ohjaajan pysähtyessä täytyy istuutua. Istumiset oikealla puolelle meinaa vielä vähän poikittaa, mutta pitää kiinnittää itse huomiota enemmän palkkaukseen (Hugohan tässä ennakoi varmasti lähinnä vasemmasta kädestä tulevaa palkkaa). Tehtiin myös puolenvaihtoja selän takana ja sujuivat aika kivasti. Hugo lähtee nyt jo melko pienellä käsiavulla selän taakse vaihtamaan puolta. Edessä vaihtamista kokeiltiin, mutta tulee haasteeksi se, etten pysty näyttämään tarpeeksi selkeää käsiapua, koska Hugo on pitkä, eikä näe kättäni ollessani edessä. Koska käsiapu jää Hugon taakse, se herkästi poikittaa nähdäkseen käden. Näin ollen tuli mieleen, että voisinpa kokeilla sille tähän kosketuskeppiä apuna! Kosketuskeppiä on nyt ihan lähiviikkoina tullut treenattua hajuerottelutreenejä varten, joten nyt, kun Hugo on tajunnut kepin idean, niin voisinpa hyödyntää sitä näissäkin treeneissä :) 

Hugon kanssa tokoiltiin ihan lähinnä huvittelumielessä, mutta yllätyin parin liikkeen kohdalla siitä, että Hugo osasikin jotain mitä en kuvitellut sen osaavan. Ensin tehtiin merkinkiertoa, jota ei sellaisenaan olla ikinä Hugon kanssa tehty. Se lähti selvästi ennemminkin tarjoamaan merkille pysähtymistä, joten vaihdoinpa sitten "kierrä"-käskystä "merkki"-käskyyn. Merkille lähetystä ollaan treenattu muutamissa treeneissä kolmisen vuotta sitten ja muistan niistä treeneistä sen, että vaikka Hugon sai kyllä lähtemään merkille, niin se ei millään kääntynyt merkin takana suoraan rintama kohti ohjaajaa. Mutta nytpä se sitten tekikin todella kauniita pysähdyksiä merkin taakse. Se laukkasi merkille ja siellä käännähti nenä suoraan kohti minua. Mistä lie tuonkin oppinut! Tai olisikohan vain vaatinut kevyttä kolmen vuoden prosessointiaikaa ;) Toinen mistä yllätyin, oli ruutu. Ollaan sitä joskus kauan aikaa sitten (myöskin ehkäpä kolme vuotta sitten) treenattu jättämällä lelu ruutuun, mutta itsellä oli aina sellainen fiilis, ettei Hugo oikein yhdistänyt sitä lelulle juoksua siihen, että samalla tuli juostua ruutunauhojen sisälle. En siis silloin saanut hommaa toimimaan ilman ruutuun jätettyä lelua, joskaan ei sitä ruutua kauhean paljon myöskään ehditty treenailla. Nyt kokeilinkin sitten ihan huvikseen, että mitä tapahtuu jos lähetän Hugon ruutuun ilman lelua. Tehtiin lähetyksiä vain ehkäpä viidestä metristä ja ensimmäisellä kerralla tehtiin näyttöruutu. Hugo käskyllä lähti varman oloisesti ruutuun ja hakeutui takaosaan - vau! Tosin pysäytyskäsky meinasi alkuun kaikua kuuroille korville, kun Hugoa alkoi ruutuun päästyään kiinnostaa ympäröivät narut :D Toistettiin pari kertaa niin, etten enää näyttänyt ruutua erikseen ja edelleenkin Hugo juoksi hienosti ruutuun ja nyt jopa pysähtyi sinne käskystä. Hieno poika! Ei sillä vieläkään tokoillessa ole mikään päätä huimaava vauhti, mutta kyllä se sentään nyt teki laukalla siirtymät, kun silloin ahkerammin tokoillessahan onnistuin laskemaan Hugon tokomotivaatiota niin, että esim. luoksarikin tapahtui ravilla laukan sijaan. On kyllä hienoa nähdä, että nykyään Hugolla on selvästi enemmän intoa rally-tokoiluun/tokoiluun kuin aiemmin - ehkäpä olen oppinut itsekin tekemään treenaamisesta hauskempaa..?