Viime keskiviikkona (21.1.) peko-treenit pidettiin koulun pihamaastossa ja piiloja aseteltiin pihan katosalueelle, joka oli siihen aikaan illasta jo varsin hämärää. Jippi sai luvan olla ensimmäinen treenaaja, kuten aiempinakin kertoina, sille on vielä noin aloittelijana hyvä, ettei treenialue ole hajustettu monen koiran hajuilla sitä ennen. Jipille meni piiloihin kaikkiaan viisi maalimiestä ja olivat nyt jo ihan umpipiiloissa (pressuilla peitetyissä kehikoissa, kevythäkkeissä, korkeassa teltassa, hiekoituslaatikossa). Hämäryydestä ja "kummallisista" umpipiiloista huolimatta Jippi eteni epäröimättä ja ampaisi maalimiehille välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti. Teltat nimittäin heilui aikamoisesti, kun pieni vispilähäntä syöksyi niihin maalimiehen seuraksi ja innostuneena löydöstään ei malttanut millään pysyä paikoillaan. Hyvin se tuntui keskittyvän, sillä saatuaan hajun "pystyteltassa" seisomassa olevasta ihmisestä, se jatkoi ihmisen luokse pyrkimistä hyvin intensiivisesti, vaikka teltta oli umpinainen, eikä helppoa tietä löytynyt. Ei siis luovuttanut, vaan lopulta sai vähän raotettua teltan alareunaa löytäen ihmisen. Hieno typy. Vaikein piiloista oli selvästi hiekotuslaatikko. Se sai kyllä hajun sinne piiloutuneesta ihmisestä, mutta kesti tovin ennen kuin se paikansi, mistä haju tulee. Hyvin kuitenkin malttoi jatkaa etsimistä, kunnes ihminen löytyi. Jippi tuntuu tykkäävän ihmisten etsinnästä, eikä ole vielä ainakaan tullut vastaan alustaa tai piilomateriaalia, jota Jippi olisi arastellut, vaan varsin epäröimättä etsii kyllä maalimiehet kaikenlaisista piiloista.
Torstaina 22.1. vilkaisin ensimmäistä kertaa rally-tokon avoimen luokan kylttejä ja siellähän olikin sitten vaikka mitä meille ihan uusia liikkeitä, joiden uskoin olevan haastavia. Näihin kuuluivat mm. käännökset vasempaan ja oikeaan (myös täyskäännökset) suoraan perusasennosta, joista etenkin vasemmalle käännösten uskoin olevan meille vaikeita, sillä Hugon takapään käyttö ei ole vielä ollut kovin tehokasta. Lisäksi siellä oli perusasennosta koiran eteen tuleminen ja tämä pitäisi onnistua jo ilman apuaskelta. Lisäksi löytyi perusasennosta askel oikeaan, jolloin koiran pitäisi seurata sivusuuntaista liikettä ilman, että liikutaan eteenpäin. Nämä kaikki oletin olevan meille aika haastavia, joten niinpä päätin aloittaa treenaamisen heti :D Torstai-iltana siis pidettiin omalla parkkiksella treenisessio, jossa keskityttiin juurikin näihin edellä mainittuihin liikkeisiin. Koin positiivisen yllätyksen, sillä mikään näistä ei tuntunut täysin mahdottomalta. Paikalta käännökset sekä oikealle että vasemmalle sujuivat varsin mallikkaasti jo nyt ja yllätyin siitä, että Hugolta irtosi jo hyvää takapään sivuttaista askellusta näissä! Eteentulo perusasennosta ilman apuaskelta kaipaa vielä hinkkausta. Hugo kyllä tulee eteen luoksetulokäskyllä, mutta käännös jää helposti niin tiiviiksi, ettei Hugo mahdu suoristamaan itseään täysin edessäni. Täytyy siis hioa tähän sitä, että se malttaa mennä hieman etäämmäksi minusta tekemään sen käännöksen. Oikealle askelta hinkattiin alkuun namin avulla ja yritin namin avulla houkutella Hugoa ottamaan sivusuuntaisia askelia. Tästä ei tuntunut kuitenkaan tulevan yhtään mitään, vaan Hugo vain alkoi poikittamaan. Niinpä päätin kokeilla liikettä ihan vain yksinkertaisesti käyttämällä "seuraa"-käskyä ja tämä toimikin jo paremmin. Seuraa-käsky ilmeisesti tarkoittaa sen verran vahvasti ohjaajan sivulla oikeassa paikassa pysymistä, että ottaessani sivuttaisaskelia, Hugolle on selkeää, että täytyy edelleen pysyä ohjaajan vierellä. Vähän ehkä vielä tähän kaivataan napakkuutta, jotta se oikeasti askeltaa sivusuuntaan, eikä tule poikittamista tms., mutta eiköhän se saada hiottua koekuntoon siihen mennessä kuin päästään nousemaan avoimeen ;)
Treenisession jälkeen Hugo lähti vanhempieni kanssa vielä lenkkeilemään, kun taas minä pakkasin Jipin autoon ja lähdettiin Niinun treeneihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Jippi pääsi Niinulle treenaamaan. Niinu kyseli vähän taustoja eli tietoja siitä mitä ja miten ollaan treenailtu ja siinä sitten mainitsin, että ohjauksien lukeminen sujuu melko hyvin, mutta suurempana haasteena on ihan vain suoralla esteiden hakeminen, sillä tällaisissa kohdissa Jippi tuntuu ottavan vielä paljon häiriötä ohjaajan liikkeestä. Niinpä tehtiin pätkää, jossa oli mukana putkesta suoraan hypylle irtoaminen. Jippi kyllä suoritti hypyn, mutta putkesta tultuaan se otti heti kontaktia minuun ja lähti automaattisesti minua kohti, kunnes vasta huomasi edessä olevan hypyn. Niinu antoi hyviä vinkkejä siihen, miten erilaisin tavoin kannattaa treenata esteiden hakemista. Nythän ollaan virheellisesti treenattu estehakuisuutta aina tarjoamisen kautta vain niin, että ohjaaja pysyy paikoillaan ja odottaa, että koira itse irtoaa hypylle ja kaartaa sitten takaisin ohjaajan luokse hakemaan palkkaa. Tässähän nimenomaan vahvistetaan esteen jälkeen ohjaajan luokse hakeutumista. Nyt siis saatiin tehtäväksi treenata näiden lisäksi (kääntyviä treenejä ja ohjauksiin tulemista siis sopivassa suhteessa näiden kanssa!) estehakuisuutta niin, että palkka ei tule ohjaajalta. Tokihan ollaankin tehty aiemminkin ihan estesuorilla irtoamista etupalkalle, mutta tässä ei niinkään käytetty näkyvissä olevaa etupalkkaa, vaan sitä, että koira ensin tarjoaa esteele irtoamista ja palkka tulee vasta sitten - esimerkiksi ohjaaja voi heittää lelun hypyn yli eteenpäin. Tämä vaikutti kovin loogiselta, sillä ainakin itsestä tuntuu, että näin tämäkin treeni lähtee siitä, että koira itse tarjoaa tekemistä, eikä se irtoa hypylle vain sen vuoksi, että siellä on edessä näkyvissä palkka, jonka luokse nyt sattuu pääsemään helpoiten ylittämällä hyppy. Tehtiin tätä ensin ihan vain yhdellä hypyllä niin, että olin lähtötilanteessa joko koiran vierellä, vähän sen edellä tai vähän sen takana, ja aina vaadittiin, että koira katsoo estettä ennen kuin se vapautettiin. Tärkeää oli myös, että ohjaaja ei lähden ennen koiraa tai edes sen kanssa samaan aikaan liikkeelle, sillä tällöin koira lähtee taas mukaan ohjaajan liikkeeseen. Sen sijaan koira vapautettiin ja sen täytyi itsenäisesti lähteä hakemaan edessä olevaa estettä ja vasta sitten ohjaaja lähti liikkeelle. Muutamien toistojen jälkeen otettiin sama juttu pienenä ratana eli hyppyä edelsi putki-hyppy-putki-pätkä. Jo nämä treenit saivat aikaan sen, ettei Jippi enää vilkaissutkaan minua putkesta tullessaan, vaan lähti hakemaan edessä olevaa hyppyä. Nyt vielä toki siellä oli Niinu esteen takana heittämässä lelun, joten varmasti Jippi alkoi myös oppia, että palkka tulee ihmiseltä esteen takaa, mutta kotitreenissä täytyy nyt alkaa kokeilla myös sitä versiota, että heitänkin palkan itse koiran edelle, jolloin Jippi oikeasti joutuu irtoamaan esteelle ilman, että sillä on vielä palkkaa tai palkkaavaa henkilöä näköpiirissä. Hyvä treenit oli ja saatiin paljon ajateltavaa!
Lauantaina 24.1. oli vuorossa kolme agistarttia Hugon kanssa Kirkkonummella. Ratoihin mahtui paljon hyvää ja monet vaikeammat kohdat radoilla sujuivat, mutta tuli myös itselle selväksi, että meillä tällä hetkellä vielä on moni ns. perusjuttu liian kesken, jotta selvittäisiin kunnialla kolmosten radoista. Aloin nimittäin oikeasti nyt miettimään, että miten ihmeessä se nollan saaminen kolmosten radoilta on näin kamalan mahdotonta (nytkin siis tuloksina 3xHYL) ja kyllä se vain niin on, että ne on ne muutamat jutut, joihin radat kaatuu joka ikinen kerta: kontaktisuoritukset (yliloikkia juoksu-A:lta, puomi sen sijaan toimii nyt paremmin, kun olen alkanut vapauttamaan ns 4on-asennosta), keppikulmat (avokulmat vaikeita, samoin sivuttainen irtoaminen keppien lopetuksessa), putki-kontaktierottelu (Hugo valitsee lähes poikkeuksetta ensimmäisellä suorituskerralla putken - korjaa kyllä treeneissäkin usein heti tokalla huomattuaan, että pieleen meni, mutta tämä ei tietysti kisoissa auta, kun ei pääse korjaamaan...), takaakierrot (oma ohjaus ja Hugon suoritustekniikka näissä ontuu). Niinpä päätin, että meillä alkaa kisatauko ja aletaan vapaatreenata näitä listattuja asioita yksinkertaisin treenein ja käyttäen paljon palkkaa vahvistamaan oikeaa suorittamista. Tuli nimittäin havahduttua myös siihen, ettei olla kauheasti vapaatreenailtu moneen kuukauteen, vaan vain käyty ratatreeneissä. Tämähän varmaan toimii, mikäli kaikki perusasiat ovat hallinnassa, mutta koska meillä on vielä näitä puutteita näissä, niin tämä ei oikein tunnut toimivan, eikä kehitystä näissä tapahdu vain tekemällä näitä aina radan osana, jolloin palkkaus ei tule useinkaan oikeankaan suorituksen jälkeen, vaan vasta monta estettä tämän jälkeen.
Niinpä nyt otan Hugolle ohjelmaan viikottaisen vapaatreenin, joita varten teen ennakkoon treenisuunnitelman, jotta treenaan loogisesti ja treenit etenevät myös riittävän pienin askelin, eikä niin, että yritän korjata kaikkea heti ja nyt. Kiire meillä ei ole kisaamaan, sillä kyllähän tavoitteena on käydä kisoissa sellaisessa tilanteessa, että itsellä on se tunne, että rata on edes teoriassa mahdollista suorittaa puhtaasti läpi. Nyt rata on monesti rataantutustumisessa tuntunut helpolta ja suoritettavalta, mutta sitten, kun yhdistää siihen puutteelliset perustaidot, niin pakka hajoaa hyvinkin pian... Ja se tähän paasauksen päätteeksi täytyy vielä todeta, että tämähän ei toki ole Hugon vikaa, enkä yritä tässä nyt millään muotoa todeta, että se ei osaa tai se olisi jotenkin huono. Päin vastoin, Hugon asenne treenatessa ja kisatessa on huikea. Se tekee aina parhaansa ja sen vuoksi minun onkin helppo sanoa, ettei kyse ole siitä, että koira löysäilee tai sikailee, vaan ihan oikeasti kyse on siitä, ettei meidän taidot vain vielä riitä. Ja siihenhän ei auta muu kuin treenaaminen :)
Sunnuntaina 25.1. käytiin Jipin kanssa samaisessa kisapaikassa turisteilemassa, kun Jipin kasvattaja kisasi siellä Hopun (W. Hermosaha) kanssa hienolla menestyksellä! Jippi pääsi mukaan lämmittelylenkeille, jottei silläkään käynyt aika täysin pitkäksi ja lisäksi se pääsi leikkimään myös ksiaamassa olleen Naurun kanssa. Hauskaa tuntui kaksikolla olevan :) Samalla reissulla sain Lauralta tilaustyönä tehdyn agihihnan, jossa siis on kestävästä paracord-narusta tehty puolikuristava panta, jossa on kiinteästi yhdistettynä remmi. Aivan huikean hieno siitä tuli ja osoittautunut myös käytössä loistavaksi! Niin helppoa, kun saa pannan helposti päälle ja pois, muttei ole myöskään pelkoa, että tuo varsin liukasliikkeinen penneli saisi itsensä vapautettua pienellä nykäisyliikkeellä :) Hugollekin on tilauksessa omansa, tosin hieman suuremmilla mitoilla ja väriltään sini-turkoosina!
Eilen, maanantaina, olikin vuorossa ensimmäiset tokotreenit Nina Mannerin kouluttamana. Olemme siis nyt hänen kuuden kerran (yksi kerta tosin jää väliin), ja siellä ryhmissä on eritasoisia koirakoita ja kukin koirakko treenaa vuorollaan haluamaansa liikettä oman tasonsa mukaan. Me olemme selvästi ryhmässämme aloittelevimmat, mutta tämäpä ei haittaa lainkaan, sillä treenit tosiaan muokataan aina tason mukaisiksi. Eilen halusin aloittaa kurssin treenaamalla seuraamista ja käännöksiä. Seuraamisessa paikka on kuulemma pääosin hyvä, joskin välillä sekä perusasennossa että seuraamisessa kuulemma lähtee edistämään odottaen palkkaa. Niinpä kehotuksena oli palkata paljon niin, että palkka tuleekin oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja palkka koiralle sitten vasemmasta kädestä. Tällä tavoin päästään ehkäisemään koiran eteen ajautumista.
Vasemmalle käännöstä varten testattiin, että miten Jippi käyttää takapäätänsä ja sivuttaisten askelten ottaminen takaosalla oli selvästi hämmentävää. Niinpä kotiläksyksi saatiin opetella takaosan pyöritystä etuosan ollessa korokkeella ja vasta sen jälkeen alkaa tehdä tiukkoja vasemmalle käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Toistaiseksi tehtiin siis käännöstä vasemmalle ihan vain tekemällä ikään kuin kaarrosta vasemmalle ja tässä seurasi nätisti.
Saatiin kehotukseksi alkaa rohkeasti pidentämään seuraamismatkoja. Nyt olen jäänyt aika jumiin lyhyisiin pätkiin, koska tällöin saadaan selkeitä onnistumisia, kun taas pidemmillä pätkillä helposti tuleekin mukaan pätkiä, joissa kontakti tippuu tai seuraamispaikka valuu kauemmaksi, ja olen pelännyt, että näin koiralle tulee epäselväksi, että mikä on se oikeasti toivottu suoritustapa. Sainkin vinkiksi, että tällaisessa tilanteessa joko antaa koiran tarjota oikea paikka uudestaan (jos tekee sen siis nopeasti automaattisesti) tai sitten vähän vaikkapa taputetaan reiteen muistuttaen kesken olevasta tehtävästä ja sitten palkataan vasta, kun seuraaminen on taas hyvää.
Perusasentoa tehdessä olen toistaiseksi tehnyt niin, että jos Jippi tulee vinoon tai liian eteen, olen uusinut koko liikkeen. Sen sijaan sain nyt neuvoksi tällaisessa tilanteessa pyytää koiraa (tarvittaessa käsiavun kera) perusasento oikeaksi ja tämän jälkeen palkata vain kehuin. Sitten liike uusitaan ja kun saadaan hyvä suoritus, niin palkataan isosti. Tällöin siis koiralle heti siinä virhellisessä suorituksessa selkeytetään, että millä tavoin se suoritus oli virheellinen.
Treeneissä toisten koirien suorituksen ajan odoteltiin hallissa kentän laidalla ja tuli sitten treenailtua jotain pientä, leikittyä ja lisäksi ihan vain "hengailtua". Tosi hyvää rahoittumistreeniä saatiin tehtyä ja Jippi malttoi hienosti "käy siihen"-käskyllä mennä makoilemaan rennon oloisena. Agilitytreeneissä tämä ei taitaisi ihan vielä onnistua, mutta hiljaa hyvä tulee!
Tein seuraamista vielä kotipihalla pari pätkää ja tuli siinä sitten huomattua, että Jippi lähtee helposti seuratessa pudottamaan kontaktia ja tarjoamaan ikään kuin nenäkosketusta vasempaan jalkaani. Tällöin siis ensinnäkin tosiaan kontakti katkeaa ja toisekseen ajautuu liian lähelle jalkaa, jolloin se vähän ehkä jopa nojaa. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota! Korjasi kyllä taas kontaktin kuntoon ja itsensä oikeaan seuraamispaikkaan, kun muistuttelin vähän sille, että missä sen pitäisi olla, joten täytyy nyt vain huomata aina heti korjata tällaiset suoritukset. Voi tosin olla, että tämä johtui ihan siitä, että Jippi alkoi olla jo vähän väsähtänyt treenien jäljiltä, eikä keskittymine enää riittänyt.
Sitten muihin asioihin: Jipin kanssa olen nyt hiljattain tarttunut vetämisongelmaan. Olen käyttänyt sillä ensimmäiset kuukaudet oikeastaan pelkästään valjaita, enkä ihan kauheasti stressannut vetämisestä. Nyt on kuitenkin tullut se vaihe, että tuli mieleen, että ehkä se vetämätön koira kuitenkin olisi kivempi, varsinkin, kun Hugokaan ei vedä ja lenkkeilystä voisi saada varsin miellyttävää, kun Jipinkin vetämisen saisi aisoihin. Niinpä nyt olen alkanut käyttää sillä pantaa lenkeillä ja hihnan kiristyminen johtaa pyshätymiseen ja vaadin sitä ottamaan katsekontaktia ja palaamaan takapakkia luokseni ennen matkan jatkumista. Tätä ei nyt kauhean pitkään ole vielä tehty, mutta tuntuu toimivan eli alkulenkin jälkeen vetäminen aina vähentyy huomattavasi ja loppulenkistä riittääkin vain, että vähän muistuttaa hihnan kiristymisestä ja Jippi automaattisesti hakee takaisin löysälle hihnalle. Tämä ei kuitenkaan vielä millään muotoa toimi, jos lenkkeillään muiden seurassa (Hugon ollessa lenkillä mukana, tämä kyllä toimii, mutta muut kaverikoirat on vielä liian iso häiriö...), joten sain vinkiksi käyttää vielä tällaisissa tilanteissa valjaita. Tarkoituksena siis, että koira ymmärtäisi eron siinä, että kun ollaan pannassa, niin vetämistä ei missään nimessä hyväksytä, kun taas valjaissa vetämättömyyttä ei vaadita. Näin saan säännöt selkeämmäksi Jipille, koska kieltämättä on tuntunut epäloogiselta itsekseen lenkkeillessä olla tosi tarkka vetämättömyydestä, kun taas jos seurana on muita edes vetämättömyyden yrittäminen on turhaa, kun se ei vain vielä tässä vaiheessa millään toimi! Olen lähdössä ensi sunnuntaina Sveitsiin kuuden päivän työmatkalle ja tällä aikaa varmaankin ohjeistuksena on Jipin lenkittäjille, että käyttävät suosiolla valjaita :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti