Nyt lähiaikoina treenit ovat painottuneet taas aika tavoin tokon puolelle. Hiomista löytyy vielä liikkeissä, mutta suurin painopiste on nyt koesuorituksen rakentamisella, sillä se on se suurin treeniä tarvitseva juttu, jotta saisin vietyä seuraavassa kokeessa kehään yhteistyöhaluisen ja innokkaan koiruuden. Olen pohtinut, että mikä on isoin huonon koefiiliksen aiheuttaja ja olen tullut siihen lopputulemaan, että kaikki lähtee paikkiksen mielentilasta. Jippi ääntelee melkein poikkeuksetta siinä, kun tuon sen paikkisriviin ja myös käskyttäessäni sen maahan. Itse paikkamakuun se tekee hiljaa ja levollisen näköisenä, mutta se alku on surkea ja Jipillä selvästi siinä tosi vääränlainen fiilis, mikä aiheuttaa sitten sen, että myös yksilökehiin tulee väärässä mielentilassa oleva koira. Osittain se mielentila johtunee pienestä ahdistuksesta, joka paikkikseen liittyy, mutta osittain ihan myös tylsistymisestä. Kouluttajan kanssa tästä puhuttiin ja tultiin siihen lopputulemaan, että Jippi on vähän ehkä myös oppinut siihen, että jos se hieman siinä mutisee, niin se saa aikaan minussa reaktion. Herkästi sitten vähän lähden siihen sen kuvioon mukaan eli nyt ohjeena on lakata huomioimasta mutinaa. Tokikaan sitä ei sallita eli jos mutinaa kuuluu, niin paikkikseen marssiminen tehdään uudestaan ja jättö tehdään vasta, kun se tapahtuu ihan hiljaa. Ja tällä reseptillä homma on ottanut mielestäni ison harppauksen eteenpäin. Eilen tehtiin EVL:n paikkis täysin hiljaa läpi ja ilman mitään kummempia häsläyksiä eli meni omien kriteerien mukaan aika täydellisesti. Vielä välillä tulee mutinaa siinä perusasennossa istuessa, mutta sitten vaan otetaan se aloitus uusiksi.
Toinen ohjeistus koekokonaisuuksien treenaamiseen oli se, että alan tehdä säännöllisesti välipalkatonta treeniä, jossa treenikaveri saa päättää meille neljä liikettä, jotka tehdään kokeenomaisesti putkeen. Ennen aina valkkasin liikkeet itse jolloin välttelin kaikkia sellaisia, joissa jouduttaisiin epämukavuusalueelle. Tästä eteenpäin liikkeet valitsee joku muu ja ne vedetään läpi mahdollisimman kokeenomaisesti, joskin selkeisiin virheisiin kyllä puututaan. Esim. jos ruudussa koira jää ulkopuolelle, niin tehdään korjaus ja siitä kehutaan, jonka jälkeen otetaan liike uusiksi. Eli kunnon sosiaalisen palkan saa vasta, kun homma toimii. Tänään tehtiin Wilman liikkuroimana neljän liikkeen setti, johon Wilma valikoi L:n (asentoina istu ja maahan), luoksarin, tunnarin ja ohjatun. Jippi oli treenissä tosi kivalla asenteella mukana, joskin virtaa oli asteen verran liikaa (en tajua, mistä sille on nyt muutamana päivänä löytynyt jokin ekstrabuusti, koska se on ollut ihan älyttömän täynnä sähläenergiaa :D). L oli tosi jees eli asennot hyvät ja seuruussakin oli aika kivasti kuulolla. Omaan makuun oikein kiva suoritus. Luoksarissa haukotteli kuuluvasti jätössä ja pieni mutina kuului. Tätä ei yleensä ole treeneissä enää kuulunut eli uskoakseni johtui lähinnä siitä, että oli tosiaan aika energinen ja veikkaan, ettei oikein olisi malttanut jäädä paikoilleen odottelemaan. Luoksari itsessään tosi jees ja hieno stoppi! Tunnarissa kapulat ei oikein erottuneet kentälle pudonneista lehdistä ja Jippi ampaisikin niiden yli. Palasi pian kapuloille ja hienosti nappasi oman heti, kun sen kohdalle tuli eli ei jäänyt varmistelemaan. Jes! Palautuksessa pureskelua, mutta tämä oli täysin tämän hetken tason mukainen, koska valitettavasti sitä pureskelua tosiaan aina esiintyy (täytyy ottaa työn alle...). Vikana liikkeenä ohjattu. Vähän jäi kiinni kapuloihin ja tätä on nyt esiintynyt taas jonkin verran eli täytyisi taas työstää kapuloista luopumista erikseen. Stoppi hyvä, kapulalle meneminen hyvä ja palautus hyvä lukuun ottamatta perusasennossa tapahtunutta otteen löystymistä. Vähän myös törmäsi kapulalla reiteeni sivulletulossa, mutta tähänä saatiin Mariannen treeneissä eilen treenivinkkejä. Kaikkiaan oli kiva setti tänään! Näitä treenejä tarvitaan nyt lisää :)
Ollaan muuten tehty nyt kotona kaukoja ja näissä tullut taas pieni edistysaskel. Jipillä heikkeni huomattavasti seiso-maahan -vaihto hetkellisesti (syy tietämätön) ja seiso-istu on ollut aina huono. Nyt on alkanut tulla taas kivoja seiso-maahan -vaihtoja. Saattaa edelleen tulla myös huonoja vaihtoja, joissa jalat liukuu pari senttiä eteenpäin (varsinaisia askeleita se ei ota eteenpäin, mutta tekee vaihdon sen verran voimakkaasti, että jalat liukuu), mutta kun huomauttaa näistä, niin korjaa suoritusta eli pääsee sitten palkkaamaan onnistumisesta. Seiso-istu -vaihtoon olin kokeillut jo melkein kaikkea, mutta nyt ehkäpä viimeisenä oljenkortena otin kokeiluun kengät :D Eli Jipin jalat minun ballerinoihin ja sitten ei muuta kuin kaukoja hinkkaamaan! Ja niin siinä vain kävi, että Jippi joutuu oikeasti miettimään niitä kengissä olevia takajalkojaan niin kovasti, että suoritus on sopivan rauhallinen ja ajatuksen kanssa tehty. Tässä yksi vaihto eli iso edistys tosiaan aiempaan!
Käytiin muuten Susanna Korrin tottiskoulutuksessa torstaina saamassa vinkkejä seuraamiseen. Jippihän tekee parhaimmillaan kivan asenteikasta aktiivista seuruuta, mutta valitettavan paljon sillä tulee kontaktin rakoilemista yms. löysyyttä, jos on häiriötä. Nyt lähdettiin työstämään tätä niin, että palkka laitettiin ohjaajan treeniliivin kauluksen alle vasemmalle puolelle eli sillä ohjataan myös kontaktin suuntaa, vaikkei koira sitä palloa seuruussa näekään. Lähdettiin myös antamaan virhesignaali kontaktin pudotessa ja voi olla tosiaan hyvä, että nyt otetaan tällainen mustavalkoinen linja seuruun kriteereihin. Tätähän kyllä paljon kokeiltiin silloin alkuaikoina, mutta silloin Jippi ei ehkäpä ollut vielä valmis siihen. Nyt sen pitäisi kyllä jo tietää, mitä siltä halutaan eli jos kontakti tippuu, niin sanotaan "oho"ja sitten kehutaan jos kontakti säilyy. Palkkalelu tiputetaan sitten sieltä kauluksesta koiran ulkopuolelle, kun seuruu on tosi hyvää. Treenin aikana Jippi alkoi skarpata tosi paljon ja tuli tosi kivaa seuraamista. Liikkeellelähdöt ja käännökset on ne ultimaattiset ongelmakohdat eli suorilla kyllä pitääkin usein aika kivasti kontaktia, mutta kaikki muutokset siinä perusseuraamisessa saa kontaktin rakoilemaan eli erityishuomiota kiinnitetään nyt niihin. Esim. käännöksiä ennen kehuin koiraa, jolloin se skarppasi käännöksen läpi. Toisekseen tehtiin myös sitä, että palkka tippu heti käännöksen jälkeen, jolloin koiralla olisi palkanodotus myös käännöksissä riittävän korkea. Yleensähän se palkka tulee aina niillä suorilla pätkillä, joten käännökset menettävät arvoaan.
Paljon on taas läksyjä tehtävänä ja innokkaasti ollaan niiden parissa alettu treenailla :) Kunnon tokomotivaatio on taas löytynyt!
Tullut pidettyä taas pienoinen päivitystauko. Ei tarkoituksella, vaan on vain vähän tämä päivittäminen unohtunut, kun ei ole enää sellaista samanlaista rutiinia.... Monesta asiasta olisi pitänyt tänne kirjoitella, mutta niin vain ei ole saanut aikaiseksi. Yritänpä ryhdistäytyä! Taas...
Kesälomareissulla Strömforsin ruukissa.
Kesälomareissulla Loviisassa.
Yksi tässä välillä tapahtunut isompi juttu on se, että Jippi tosiaan sterkattiin elokuun puolivälissä. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja leikkauksen tehnyt kirurgi käytti yhden portin tekniikkaa eli mahaan tuli yksi ainoa pieni haava. Nyt on jäljellä enää ihan pikkuruinen arpi, jota ei silmin oikein meinaa edes erottaa. Paraneminen sujui kaikin puolin hyvin ja Jippi ei tuntunut alussakaan olevan erityisemmin kipeä. Ekan viikon ajan piti lenkittää vain hihnassa, mutta sitten tokalla viikolla pääsi jo lenkkeilemään vapaana. Kolmisen viikkoa pidettiin taukoa agilitysta ja sitten aloitettiin 40 cm rimoin. Rimoja kuitenkin nostettiin 10 cm viikossa eli nyt ollaan jo ihan normikorkeuksissa. Kontakteista A-este oli tauolla tähän viikkoon asti, mutta muuten aika normisti ollaan pystytty treenailla! Ja nyt palattiin jo kisailunkin pariin, kun muutaman päivän kipulääkekuurin aiheuttama doping-karenssikin on jo takana eli tosiaan hienosti on kaikki sujunut toipumisen osalta. Leikkauksen yhteydessä Jipiltä muuten kuvattiin myös selkä virallista spondyloosilausuntoa varten ja sieltä tuli hyviä uutisia eli selkä nyt kaikkiaan lausuttu olevan LTV0, VA0 ja SP0 :)
Vikat treenit ennen sterkkausta takana ja kyllä hymyilytti, kun oli niin kivaa :)
Kisailuista sen verran, että vihdoin eilen kisoissa tuntui loksahtavan palaset kohdalleen. Ennen sterkkaamista oli taas parit aika kaoottiset kisat ja itsellä fiilikset oli jo sellaiset, ettei koko hommasta tule mitään. Kisoissa onnistuin aina lähteä radalle jotenkin nollapakko mielessä, mikä johti hirveään varmisteluun ja yliohjaamiseen, eikä se tuottanut haluttua tulosta (kas kummaa!). Saikun jälkeen päästiin Jipin kanssa aloittelemaan agin treenailua Saija Mustosen (jonka valkkuryhmässä ollaan nyt tuleva kausi) koulutuspäivässä, jossa treenattiin isolla kentällä ja nollaratameiningein. Tuli huomattua, että sain ihan samat paineet kuin kisoissakin, eikä ohjauksesta tullut tuon taivaallista. Ensimmäistä kertaa oikeasti sain treeneissä sen saman sähellys-fiiliksen aikaan ja vaikka sillä hetkellä olisinkin voinut vajota maan alle, niin olin lopulta aika tyytyväinen siitä, että onnistuttiin saamaan se ongelma esiin treeneissä! Se kun tarkoittaa sitä, että pystytään asiaa myös työstää treeneissä. Nyt meidän treeneihin on otettu ihan säännölliseksi osaksi nollatreenit. Jokainen ohjattu treeni aloitetaan nollatreenillä eli teen ensin yhdellä yrittämällä rataa niin pitkälle kuin päästään. Näin tarkoituksena olisi, että oppisin tekemään rataa sen sijaan, että jään viilaamaan jokaista pientä yksityiskohtaa. Ei sellaiseen kisoissakaan pysty, joten treeneissäkin pitäisi ko. asiaa harjoitella, vaikka sitten nollayrityksen jälkeen toki jäädäänkin hiomaan ja testailemaan eri kohtia. Mutta tosiaan nyt ekoihin saikun jälkeisiin kisoihin lähdin sillä ajatuksella, että haluan tehdä radat yhdessä Jipin kanssa eli muistaa olla koiran kanssa ja nähdä koiran eteneminen radalla sen sijaan, että säntäilen esteeltä toiselle jättäen koiran suorittamaan ihan yksin. Ja yritin takoa päähäni, ettei tuloksella ole väliä, vaan että ne nollat tulee sitten, kun ovat tullakseen, kunhan saadaan nyt tämä ohjaajan asenneongelma ensin ratkaistua :)
Ja niin siinä sitten vain kävikin, että kisat sujui myös tulosten puolesta ihan yli odotusten, kun osasin höllätä tulostavoitteista :) Oltiin kisareissussa Tampereella ihan yksin ja ihan tarkoituksella näin. Ajattelin, että haluan nyt oikein kunnolla keskittyä Jippiin ja yhdessä tekemiseen. Ekalla radalla olin onnettomasti myöhässä yhden ohjaajasta poispäin olevan vinohypyn ohjaamisesta, mutta muuten tosi sujuva hyppäri. Eli tältä radalta kieltovitonen, mutta hirmu tyytyväinen olin muuten rataan. Tokalla radalla Jippi päätti testata ohjaajaa ja vapautti itsensä lähdöstä sillä hetkellä, kun olin kävellyt ekan esteen taakse ja nostin käteni kutsuakseni Jipin lähdöstä. Koska Jippi tuli ekan hypyn kuitenkin ilman vapautuskäskyä, niin otin Jipin sivulle ja käveltiin hallitusti ulos radalta. Harmitti, mutta toisaalta olin tyytyväinen, että maltoin pitää pääni. Käytiin tekemässä lämppäesteellä parit lähdöt niin, että pääsin palkkaamaan oikeasta toiminnasta ja kolmannelle radalle lähdin ihan luottavaisin mielin. Lähtö toimi ja niin toimi muutkin osat, sillä tuloksena oli kivalta tuntunut nolla, 2. sija ja SERT-A! Tämä nolla oli itselleni jotenkin todella tärkeä, sillä edellisestä on kauan aikaa ja tämä sai uskon taas hieman nousemaan siihen, että kyllä me niihin nolliin pystytään, kunhan molempien keskittyminen on oikeissa asioissa. Vikalle radalle lähdettiin rennoin fiiliksin, mutta kuitenkin riittävän skarppeina, sillä yllättäen saatiin sitten vielä siltäkin nolla ja 3. sija. Avattiin siis SM-nollatili tuplalla, mikä on aika kiva juttu :) Jipillä on nyt kaksi SERT-A:ta ja viimeisen voi saada aikaisintaan joulukuussa. Mutta tulee, kun on tullakseen. EDIT: Opin muuten vasta tässä vaiheessa sertisäännöt, sillä kuvittelin, että SERTit saisi olla kahdelta eri tuomarilta, kuten tokossa EVL1-tulokset, mutta niistä jokainen täytyykin olla eri tuomarilta!
Jippi ja SERT-A!
Hugo kiikutti ruusukkeen treenikassista minulla namien toivossa. On tullut puolivahingossa opetettua Hugo tuomaan kaikenlaisia tavaroita (etenkin hanskoja), kun olen palkannut sitä tippuneiden hanskojen nostamisesta lenkillä.
Tänään käytiin parin regular-radan verran ASCA-kisoissa kisailemassa. Radat olivat helppoja ja tuloksina nollat molemmilta, joten 2xQ ja Jippi sai RS-O -tittelin. Vähän itseä jäi harmittamaan se, että tokalla agiradalla Jippi teki vähän ruman keinun eli ei odotellut vapautusta. Johtui varmasti siitä, että vapautin sillä radalla puomila tosi nopeasti ja niin, ettei Jippi ollut ehtinyt 2on2offiin ja hirveän herkästi Jippi tällaisen perään sitten olettaa seuraavallakin kontaktilla, ettei tarvitse pysähtyä. Minun tavoitteena on kuitenkin opettaa Jipille niin varmat ja toimivat pysärit, että pystyn tarvittaessa vapauttamaan sen ikään kuin lennosta säästäen aikaa, mutta niin, että sen saisi kuitenkin sitten myös sen jälkeen pysähtymään 2on2offiin. Tämä näköjään ei vielä ihan toimi kisatilanteissa, joten täytyypä ottaa treeneissä kaikenlaiset variaatiot käyttöön eli paljon nopeita vapautuksia, joiden jälkeen seuraakin seisotus sekä erilaiset häiriöt ja hetsaukset ilman, että kontaktilta saa karata.
Eräs kesäpäivä Haltialassa.
Kisatulosten osalta tänne on päivittämättä myös viimeisin Jipin rally-tokokoe 29.7., josta tuloksena 90 pistettä ja RTK1. -10 pistettä tuli siitä, että Jippi nappasi vikana liikkeenä olleessa juosten suoritetussa spiraalissa hihnan hetkeksi suuhun :D Turha virhe ja olisihan se 100 pistettä ilman tätä tyhmää virhettä ollut ihan kiva, mutta toisaalta sitten taas jotenkin minua melkeinpä nauratti, että virhe tuli tällaisesta :) Noh, eipähän pelkoa vastaavan toistumisesta, kun seuraavat kisat kisaillaankin sitten ilman hihnaa AVO:ssa.
Myös Hugo on päässyt rallattelemaan. Se on käynyt treeneissä viikoittain ja vähitellen VOI:n liikkeet on alkaneet tuntua olevan melko hyvin paketissa. Oikealla puolella vielä käännökset tuottaa vähän vaikeuksia ja peruutus vierellä on ollut vaikea, mutta muilta osin liikkeet sujuu aika kivasti. Niinpä ilmoittauduttiin meidän seuran rally-kokeisiin VOI-luokan nollakoirakoksi. Oiva mahdollisuus päästä testaamaan kisamaista suoritusta ilman virallisen kokeen tuomaa lisäpainetta :) Hugo oli kehässä häntä heiluen ja teki tosi hienosi töitä eli fiiliksen osalta ihan täydellinen suoritus! Saatiin tuomarilta Heikki Palosaarelta arvostelu, vaikka kyseessä tosiaan meidän osalta olikin ihan vain epävirallinen suoritus. -1 pistettä tuli juoksuun siirtymisessä kontrollivirheestä. En itse oikein huomannut, mitä tässä tapahtui, eikä rataa ole videolla, joten olisikohan ollut niin, että Hugo olisi poikittanut sen verran, että olisin törmännyt siihen tms? -10 pistettä tuli peruutuksesta, jossa Hugo poikitti heti alkuun rajusti ja lopulta kääntyi rintama melkein minua kohti. Tätä en päätynyt uusimaan, koska totesin, ettei Hugo vain vielä osaa sitä riittävän hyvin, että voisin vaatia sen onnistumista kisoissa. Joten jatkettiin matkaa todeten, että yritettiin ainakin. -1 pistettä tuli kyltillä "istu-käännös oikeaan-istu" vinoudesta siinä tokassa istumisesta. Tämän Hugo kyllä osaisi eli olisi voinut suoriutua ilman miinuksiakin, mutta nyt tällä kertaa näin. Muilta osin rata meni tosi sujuvasti ja Hugo oli ihan hirmu kivan tuntuinen radalla. Kuulolla koko ajan ja keskittyi tekemiseen ja pysyi kontaktissa. Pahimmillaanhan se on ottanut niin kovasti häiriötä, ettei ole juurikaan kontaktia pitänyt, joten olin todella todella iloinen radan jälkeen siitä, miltä se tuntui. Ja tosiaan plussana oli se, että virallisena suorituksena siitä olisi tullut 88 pistettä eli hyväksytty tulos! Päätin, että kunhan ollaan treenattu peruutus kuntoon, niin uskaltaudutaan virallisiin kisoihin. Nyt se peruutus alkaa olla aika kivalla mallilla, joten pitäisipä laittaa pian kisailmoa menemään. Ehkä vielä pientä tehotreeniä tehdään oikealla puolen käännöksiin ennen kisaa :)
Hugo tienasi rally-tokon nollakoirakkona tuomaripalkinnon ja sai ohjaajalta palkaksi vieläpä palan marjapiirakkaa. Kyllä kannatti!
Kisakuulumiset on nyt päivitelty, mutta mitäs muuta meille kuuluu? Ensinnäkin koirilla kävi fyssari kotona syyskuun alussa ja molemmat oli hyvässä kunnossa. Jipillä oli ennen fyssarointia ollut kolmen viikottaisen kerran sarja akupunktiota ja niiden hoitojen myötä Jipin selkäjumit saatiin todella hyvin kadotettua! Fyssaroitaessa Jippi olikin kauttaaltaan tosi hyvässä kunnossa. Hugolla löyty yksi trigger selästä oikealta puolelta, mutta muutoin sekin oli varsin vetreä. Jipille jatkossa varmastikin tarkoitus aina tarvittaessa antaa akupunktiota fysioterapian "tueksi", niin pysyisi jumit poissa!
Syksy saapuu, mutta koirien hymyt ei hyydy :)
Talvikausi on nyt muotoutunut niin, että meillä on Saijan valkkutreenit joka toinen viikko torstaisin. Hugolle tulee kerran viikossa paikka rally-tokon omatoimiryhmään. Jippi tokoilee kerran kuussa Nina Mannerin kouluttamana läpi talvikauden, mikä on juuri sopiva määrä ohjattua koulutusta, kun sitten on tarkoitus ehtiä tehdä riittävästi omatoimitreenejä ohjattujen välissä. Kaikkiaan ohjattuja treenejä on aiempiin kausiin verrattuna nyt ihan ennätysvähän, mutta tarkoituksellakin pyritään nyt siihen, että ohjatuista saataisiin läksyt, joita sitten omatoimisesti työstettäisiin. Agilityssa meillä on pitkään ollut se tilanne, että läksylistalla on sitä sun tätä, muttei koskaan ehditä niitä treenata, joten nyt oikeasti aiotaan pureutua niihin läksylistan asioihin. Lisäksi toivottavasti saataisiin vihdoin lisättyä juoksulenkit viikkorytmiin. Tämä on ollut tavoitteena jo jonkin aikaa ja aina olen saanut luistettua tästä, mutta josko nyt vihdoin saisin itseni toteuttamaankin tämän suunnitelman.
Jippi odottaa tokotreeneissä omaa vuoroaan. Fiksun näköinen otus, eikös??
Tokon osalta treenit on sujuneet tosi kivasti. Jippi on ollut niinkin täpinöissään, että mukaan kuvioihin on tullut pienoinen ennakointi liikkeissä. Ei niin, että tekisi tehtäviä ennen aikojaan, mutta herkästi tulee liikkurin käskytyksistä nykimistä yms. Nyt siis ollaan tehty paljon kaavojen rikkomista ja haettu arvaamattomuutta treeneihin. Melkein tekisi jo mieli kokeeseen, mutta sitten samaan aikaan ei kuitenkaan millään uskaltaisi. Edellinen koe oli fiiliksen puolesta niin suuri pettymys, että oikeasti haluan, että seuraavassa kokeessa ei samanlaista koeta. Pitäisi siis olla varma, että fiilis on parempi, mutta mistäs ihmeestä sen tietäisi, kun ei se silloin viimeksikään treeneissä näkynyt. Joskin pakko sanoa, että nyt asioita pohdiskeltuania, niin olihan Jipin treenit tuolloin loppukeväästä/alkukesästä muuttuneet vähän pakkopullamaisiksi ja kyllä sen tekemisistäkin sen näki. Se kyllä suoritti aina kaiken ja vieläp häntä heiluen, mutta se paras terä oli poissa. Osittain ehkä juoksujen takia, mutta osin varmasti siksikin, että tuli liian kiire lähestyvien SM-kisojen takia, ettei ehditty enää treenata oikein, vaan määrä korvasi laadun. Nyt ollaan taas päästy tältä tieltä pois ja onneksi tajusin asian ajoissa. Suunnitelmanani on nyt käydä ainakin yksi rallyn AVO-koe tuosa lokakuun alussa, jotta nähdään, mikä fiilis Jipillä on koekehässä. Ja jos kaikki menee siellä hyvin, niin enköhän laita taas kohta tokokoeilmoakin menemään!
Viksu ja vilmaattinen!
Hugo on pääsyt nyt muutamaan otteeseen lähiviikkoina höntsäagittamaan eli tekemään matalin rimoin pientä ratatreeniä. Se on näistä aina kovin innoissaan, mutta pakko oli kyllä taas videota katsoessa todeta, että kyllä se sen verran hankalan näköistä menoa on, ettei kauhean usein kyllä raaski Hugon kanssa agilitya treenata... Rimat on tosiaan 40 cm, mutta silti se hakee ihan hurjasti ponnistuspaikkoja, eikä ime esteille. Huutaa kyllä senkin edestä eli palkan odotus nostaa kierroksia, mutta minusta tuntuu, että se kaipaa enemmänkin sitä yhteistä tekemistä ja pallon perässä juoksemista kuin nimenomaan agilitya. Ja koska tosiaan videota katsoessa tuli melkeinpä paha mieli siitä, miten hankalan näköistä se Hugon eteneminen radalla oli, niin varmaan taas jatkossa meidän puuhastelut keskittyy kyllä rallyyn ja leikkimiseen. Talvella ehkäpä sitten mennään taas nose work -kurssille.
Eräiden agitreenien jälkeen.
Loppuun parit videot Jipin treenailuista nyt lähiviikoilta. Ekassa Jippi on Saijan treeneissä 9.9. ja tässä päivän vika pätkä. Ja tokassa omatoimitreeneissä kuvattu pätkä nollaratatreenistä.
