Mitäs meille ja Tiesitkös tämän? vol 3

Hups - muutama viikko ehti vierähtää ilman, että ehdin päivittämään tapahtumia blogiin. Tosin eipä mitään kovin erityisen erikoista ole tapahtunutkaan...

Ensinnäkin tietysti täytyy todeta, että kovasti vaikuttaisi siltä, että jumien ja hyppäämättömyyden takan oli todella se takku. Sittemmin ei ongelmia ole esiintynyt ja tänään oltiin Heli Hyytiäisen fyssarivastaanotolla, jossa Hugon todettiin olevan mitä mainioimmassa kunnossa. Ei siis jumeja tai muitakaan löytöjä, vaan poitsu on hyvässä kunnossa. Selän jumit ovat siis lauenneet, kun syy (=takku) saatiin poistettua ja viime kerralla havaittu aavistuksen notko selän asento on korjaantunut, kun takuista ja jumeista on päästy eroon. Hienoa siis!

Valkkuryhmän treenit ovat nyt parilla kerralla sujuneet paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. No ekalla kerralla oli siis juurikin tuo takkutapaus, mutta vielä seuraavallakin kerralla Hugo oli kumman varovainen, vaikka hyppäsikin jo ihan mielellään. Veikkaanpa, että Hugon herkkispuoli näyttäytyi uudessa paikassa ja kesti vain hetken, että se tottui uuteen erilaiseen halliin, jossa valaistus on himmeämpi ja seinät lasia. Nyt tosiaan pari kertaa on jo ollut oma itsensä ja on voitu keskittyä täysillä treeneihin. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kotitreeneihin joka kerralta ja tuntuu, että jo näin lyhyessä ajassa edistystä on tapahtunut. Kotitreenit ovat siis ihan perustyöskentelyä - estehakuisuutta, irtoamista yms. Siis juuri niitä asioita, joiden olen tiennyt kaipaavan treeniä ja vahvistusta, mutta joita on tullut treenattua tosi yksipuolisesti. Nyt sain hyviä treeni-ideoita, että miten näitä kannattaa treenailla, ja on kyllä alkanut tulla kehitystä!

Kontaktien suhteen on meno tosi vaihtelevaa. Periaatteessa kyllä oppimista on selvästi tapahtunut, mutta olen myös saanut huomata, että ne vaativat kyllä jatkuvasti toistoja myös ns. helpotetusti. Jos erehdyn tekemään monet treenit peräkkäin kontakteja vain radan osana, kostautuu tämä kyllä nopeasti ja kontaktit taas hidastuvat. Eli pitää nyt muistaa ja malttaa tehdä ihan niitä peruskontaktitreenejä niiden ratatreenien rinnalla koko ajan!

Ja sitten "Tiestikös tämän?" -osuuteen. Useimmat tuntemani ja tietämäni koirat jahtaavat jos jonkinmoisia eläimiä. Valtaosalla koirista jänikset, oravat ja jopa linnut saavat vipinää kinttuihin. Muttei Hugolla. Hugoa moiset otukset eivät innosta. Se saattaa kyllä katsella jänisten perään aavistuksen hämmästyneenä, mutta mitään sen suurempaa reaktiota ne eivät onnistuu saamaan siinä aikaiseksi. Tämän olen kokenut positiivisena piirteenä, sillä eipähän tarvitse Hugoa vapaana pitäessä pelätä, että se säntäisi jonkin eläimen perään - tiedän nimittäin, että näin ei tule käymään! Olen kuitenkin alkanut pohtia, että mahtaakohan Hugolla olla minkäänlaista paimennusviettiäkään. Siis kyllä siitä paimennusluonteen näkee ihan ihmisten (ja koirien!) seurassakin helposti, mutta ne harvat kerrat, kun se on nähnyt lampaita, eivät kyseiset eläimet ole herättäneet ainakaan ihan valtavaa kiinnostusta Hugossa. Käytiin hiljattain Fallkullan kotieläintilalla ihmettelemässä erinäisiä eläimiä, ja muun muassa sitten lampaitakin siellä käytiin pällistelemässä (todistusaineistoa alla). Hugo vilkuili niitä aavistuksen epäluuloisena turvallisen matkan päästä hetken, kunnes kiinnostus lopahti täysin. Eli mitään kaukosyttymistä lampaiden paimennukseen ei tapahtunut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa jonain päivänä päästä testaamaan, että miten se reagoisi lampaisiin paimennustreeneissä. Voi olla, ettei mitenkään, jolloin voisi todeta, että ehkä Hugo ei ole lammaspaimen, vaan ennemminkin ihmispaimen - sen tehtävän se nimittäin kyllä hoitaa hyvin :) Mutta toisaalta olen minä kuullut sellaisistakin paimenkoirista, joilla se paimennusvietti syttyy hitaasti ja vaatii herättelyä. Siksi kiinnostaisikin käydä kokeilemassa, että onko Hugo kenties tällaista sorttia... Harmi, että paimennusmahdollisuuksia ei pääkaupunkiseudulla ihan valtavan tiheään ole.

Nyt liidellään takuttomina!

Tiistain valkkuryhmätreenit peruin viime viikon keskiviikkona sen jälkeen, kun Hugo tosiaan oli treeneissä käyttäytynyt hassusti ja kieltäytynyt jopa hyppäämästä. Jo keskiviikkona selkää kokeillessani se tuntui paljon paremmalta. Löytyi yhä trigger point eli kohta, josta painaessa Hugo jännitti selkälihakset. Kuitenkaan mitään kosketusarkuutta tms. ei esiintynyt. Torstaina oli sitten fyssarikäynti ja siellä todettiin, että ristiselkä on jumissa, muttei niin pahasti, että välttämättä selittäisi hyppäämättömyyden. Saatiin ohjeeksi viikon tauko treeneistä ja sen jälkeen paluu normaaliin arkeen asteittain riippuen siitä, missä kunnossa selkä vaikuttaisi olevan. Saatiin myös jumppaohjeita, jotta saataisiin selkää ja takaosaa vahvistettua. Tämä tuntuu olevan ikuisuusprojekti ja olikin jo selkä aavistuksen paremmassa kuosissa välillä - nyt täytyy kyllä myöntää, että pieni takapakki taitaa mennä allekirjoittaneen jumppalaiskuuden piikkiin... Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja jumppailuja tehdään nyt joka toinen päivä, jotta saadaan lihaskunto hyvälle mallille!

Fyssarikäynnin jälkeen olo oli hämmentynyt. Niin kovasti toivoin, että sieltä löytyisi joku helposti hoidettavissa oleva selitys hyppäämättömyydelle. Tietysti tiesin, että pahimmillaan voi kertoa isoistakin ongelmista eli sen puolesta tietysti helpottavaa tietää, ettei selässä (tai muuallakaan kropassa) ollut mitään valtaisan isoa jumia. Kuitenkin jäi siis epätietoisuus siitä, mikä oudon käyttäytymisen treeneissä sitten aiheutti. Aloin epäillä jo Hugon näköä, sillä Hugo oli ulkona pimeällä säpsähdellyt herkästi lähiaikoina. Agilitytreenit ovat hallissa, jossa valaistus ei ole valtavan tehokas ja maahan tulee runsaasti varjoja. Niinpä yhdistin nämä kaksi asiaa mielessäni ja päädyin siihen, että josko Hugo onkin sokeutumassa? Silmäthän on kyllä peilattu reilu 1,5 vuotta sitten ja todettu terveiksi, mutta siitäkin huolimatta epäilys heräsi. Niinpä sitten kotona pimeässä tein jos jonkinmoista testiä hämäränäön selvittämiseksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että on tuolla koiralla mahdottoman hyvä näkö! Yksi testeistä sisälsi pienenpienen talouspaperipalasen pudottamisen Hugon edessä niin pimeässä, etten itse sitä paperia juurikaan nähnyt. Hugon katse kuitenkin seurasi paperia tiiviisti kerta toisensa jälkeen eli vedin sokeutumisen yli mahdollisten selitysten listalta.

Taisi olla sunnunta, kun sitten vein kurakelien takia Hugon pesulle. Siinä pesun ja kuivauksen yhteydessä sitten havaitsin, että Hugolla on takku jalkovälissä. Takku ei ollut valtaisan suuri, mutta kuitenkin sellainen, että siihen oli sotkeentunut nivusalueen karvoja useammasta paikasta. Ja takku oli niin kireällä, että tuntui melkeinpä ihan jo seisoma-asennossa kiristävän. Hankkiuduttiin takusta eroon ja omaan silmiin näytti siltä, että takajalkojen raviaskellus piteni - olin huomannut Hugon liikkuvan tahmeasti (vaikkakin puhtaasti) takaa, mutta oletin sen johtuvan selkäjumista. Kertaheitolla tahmeudesta näytettiin pääsevän eroon, joten vakavasti nyt mietin, että johtuiko hyppäämättömyyskin kenties tästä pienestä ilkimyksestä, takusta?? Tuleepahan ainakin jatkossa tarkistettua säännöllisemmin nuo piiloon jäävät karvat takkujen varalta...!

Tänään treeneissä hyppäämisen kanssa ei ollut empimistä, eikä kieltäytymistä. Tuli kylläkin huomattua, että itse ohjaan aivan eri tavoin koiran ollessa vasemmalla puolella kuin oikealla puolella - niinkin eri tavoin, että toiseen suuntaan saatiin yksi kohta radasta onnistumaan helposti ja toiseen suuntaan ei sitten niin millään! Mutta pääasia tämän päivän treeneissä oli se, että näin Hugon taas treenaavan mielellään ja hyppäävän empimättä :) Ensi treeneissä voidaan taas asettaa rima vaatimusten suhteen vähän korkeammalle, tällä kertaa meni omalta osaltani vähän hutiloimiseksi. Saatiin kylläkin parit hyvät vinkit taas siihen, mitä kannattaisi vapaatreenailla! Eli sivuttaista irtoamista etenkin niin, että koira on minun vasemmalla puolellani (oikeaan kierrokseen ongelmaa ei vaikuttanut olevan!) ja toisena sitten takaakiertoja muurille. Hugo kyllä lähti kiltisti takaakiertoon, mutta muurinpalikat lenteli. Suoraan hypätessä mitään ongelmia ei ollut, mutta ilmeisesti takaakierto muurille on vielä liian outo ja vaikea hahmottaa - toisaalta ei tätä ollakaan tehty kuin kerran aiemmin.

Nyt kovasti pidellään peukkuja, että ensi tiistaina treeneissä Hugo on myös hyppäämisen suhteen normaali! Muuten on pakko alkaa epäillä, että outo käyttäytyminen johtui takun sijaan kuitenkin jostain ko. paikkaan liittyvästä tekijästä.

Tässä lopuksi muutama kuva Hugosta viime vuonna tokokokeissa. Löysin kuvat vasta muutama päivä sitten ja oli kyllä kiva saada omiin arkistoihin vihdoin myös tokokuvia meistä :)

Hugo paikkamakuussa (kuvassa näyttää oikein keskittyneeltä, vaikka tosiasiassa juoksi luokseni kesken kaksiminuuttisen):

Ilman hihnaa seuraaminen:

Perusasento:

Liikkeestä maahanmeno, jossa Hugo lipoo kieltä (ilmeisesti on sitä mieltä, että viimeistäänkin tässä vaiheessa koetta on pakko jo herua jotain palkkanameja!):

Liikkeestä seisomaan jääminen: 

Kyseisestähän kokeesta saatiin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen ALO1-tulos pistein 160 (hitsin paikkamakuu...!). Itseä kyllä harmittaa ihan vietävästi, että se paikkamakuu tuntuu niin mahdottomalle... Jos se saataisiin varmaksi, olisi ihan realistiset mahdollisuudet niihin pariin ALO1-tulokseen, jotka tarvittaisiin TK1-koulariin. Mutta se paikkamakuu tuntuu niin kamalan vaikealta... Yksin treenatessa Hugo pysyy ihan jokaikinen kerta, mutta sitten se häiriö ja koejännitys on liikaa. Nyt ei pitkään aikaan olla saatu edes sitä häiriötreeniä eli jopa tuttujen koirien kanssa on jo levotonta se paikallaolo... Mutten oikein tiedä, miten näitä treenailisin. Tokokurssille voisi tietysti ilmoittautua, mutta toisaalta kurssilla usein kuitenkin keskitytään kaikkeen muuhun kuin siihen paikkamakuuseen, vaikka joka kerralla luultavasti olisikin paikkamakuutreeni.. Monesti ne kuitenkin tehdään lyhyempikestoisena tai lyhyemmällä etäisyydellä, kun me taas nyt kaivattaisiin kokeenomaista paikkistreeniä. Tuttu koiraporukka kyllä tokoilee melko säännöllisesti, mutta menee päällekäin meidän agilitytreenien kanssa, niin ei päästä sinnekään paikkista treenaamaan. Pitänee yrittää löytää treeniseuraa meidän treenivapaille päiville tai sitten tosiaan ilmoittautua johonkin kurssille, mikäli tokon kanssa nyt aikoo jotenkin edistyä. Tosin onhan se jo nytkin ollut ihan valtavan hyödyllistä, kun ihan sellainen perustottelevaisuus ja sitä kautta luottamus koiraan on kasvanut hirmuisesti :)

No voi höh!

Valtavasti odotin tämän päivän lupaavien ryhmän treenejä, mutta into romahti kyllä nopeasti vuoromme tultua. Hugo oli kaukana omasta itsestään. Oli hidas, kankea, empi hypyillä ja lopulta jopa kieltäytyi kokonaan hyppäämästä. Ei siis lainkaan normaali Hugo.

Tarkistin jäähdyttelylenkillä, että ravaa normaalisti ja näytti ihan puhtaalta liike, joskin vähän jäykältä. Kotona sitten kopeloin koiraa läpi ja huomasin nopeasti, että lannealue on tosi jumissa ja oli ihan kosketusarka. Eli syys oudolle käyttäytymiselle treeneissä löytyi... Ja nyt vasta tajusin yhdistää, että normaalia suurempi haluttomuus portaissa kulkemiseen mahtaa olla samasta syystä johtuvaa.

Nyt siis hämmästyttää vain se, että mitä on tapahtunut? Viikko sitten keskiviikkona kävimme osteopaatilla ja selän todettiin olevan hyvässä kunnossa. Ainoastaan SI-nivelessä oli jumia, mutta sekin aukesi kuulemma hyvin ja selässä ei tosiaan mitään häikkää ollut silloinkaan. Eli jotain on täytynyt tapahtua viime keskiviikon jälkeen, mutten saa päähäni, että mikä se jokin voisi olla! Mitään erikoista ei olla tehty, enkä ole huomannut mitään outoa. Ainoastaan se portaissa yhtäkkiä lisääntynyt empiminen ja jopa pienet itkeskelyt ennen portaisiin lähtöä on ollut selvästi tähän selkäongelmaan liittyviä. Ja jos nyt alan oikein muistelemaan, niin taisipa olla viimeksi näitä vastaavia porrasongelmia viimeksi silloin viime vuonna, kun oli lanneselän ongelmia huonon (kovan ja liukkaan) agilitypohjan takia. 

Mutta kyllä harmittaa ja isosti! Juuri ollaan päästy tilanteeseen, ettei jumeja ole ilmaantunut ja fyssarissa ollaan useaan kertaan käyty vain kontrollissa toteamassa, että lihasten osalta kaikki on ok. Ja tietysti sitten tulee taas takapakkia...

Ensi viikon torstailla on varattuna fyssariaika - sitä ennen jää sitten harrastamiset väliin.