Jipin agility
Agilityssa moni homma sujuu todella kivasti. Jippi on oikeasti mielestäni ikäisekseen aika osaava typynen ja teknisesti taitava. Se tekee hyvää työtä sekä treeneissä että kisoissa, mutta oma kisamoodini vielä aiheuttaa yliyrittämistä tai luovuttamista jo ennen kuin aloitammekaan rataa, joten tulostaso on ollut nyt kolmosissa suorastaan surkea! Kyllähän se tietysti sikäli on harmittavaa, koska en voi väittää, etteikö me niitä SM-nollia haluttaisi kerätä. MUTTA: Kisoissa Jippi on tosi kivassa vireessä, tekee töitä täysillä, on hyvin ohjautuva, mutta kuitenkin riittävän irtoava ja hoitaa siis oman tonttinsa melko mallikkaasti. Moni asia sujuu jo kisoissakin hyvin ja olen uskaltanut testata erilaisia ohjauksia ja ollut rohkea keppiohjausten yms. kanssa. Haluan siis keskittyä siihen hyvän fiiliksen saamiseen radoille ja iloita kaikista onnistuneista pätkistä takertumatta siihen lopputulokseen. Kyllä ne nollat sieltä vielä tulee, kun saadaan rutiinia ja itselle sellainen rauhallisuus, jota treeneissä löytyy - kisoissa se on toistaiseksi ollut vielä kateissa. Pääasia on, että meillä on superkivaa agilityn parissa!
Meidän treenit on nyt talvikaudella pääosin JAU Areenalla ja se on paikkana osoittautunut sikäli haatavaksi, että Jipillä on jostain syystä siellä korkeammat kierrokset. Jippi normaalisti juutaa kisaradoilla, mutta treenatessa ei koskaan muuten paitsi JAU:lla treenatessa. Siellä on aika pitävä pohja eli olisiko se osasyy? Ainakin JAU:lla tuntuu rimat olevan meillä herkemmässä ja tätä samaa on muillakin esiintynyt - toki voi johtua siitäkin, että meidän treenikentällä on käytössä tooooodella kevyet muovirimat eli Jippi on mm. hännällään onnistunut niitä pudottamaan. Mutta siis tätä treenikentän haastavuutta en koe missään nimessä huonona asiana, sillä on ehdottoman hyvä päästä treenaamaan meille vaikeassa ympäristössä ja kun siellä saadaan rimat pysymään, niin sitten se pitäisi olla ihan helppo nakki muuallakin :)
 |
| Jippi kaverinsa Binan kanssa odottamassa Tiltun tokoyksärille pääsyä! |
Eteenpäin mennään koko ajan, mutta pientä viilaamistahan riittää kaikessa. Tuntuu välillä, että hakkaisi tiettyjen liikkeiden kanssa päätä seinään. Sitten kuitenkin aina jos alkaa miettiä vähän kauemmaksi taaksepäin huomaakin, että ollaan menty hurjan paljon eteenpäin. Seuruussa oli jossain vaiheessa kontaktin rakoilua, mutta se ongelma on tiessään. Pientä "ylivireisyyttä" on välillä nykyään, mikä esiintyy lievänä edistämisenä ja ajoittaisena pompottamisena seuruussa, mutta tähän saatiin hyviä vinkkejä eilen Tiltun treeneissä ja Jippi niihin selvästi alkoi reagoida, joten olen luottavainen, että saadaan seuruu hyvään kuosiin :) Seuraamisessa Jipille on tehty sitä, että stoppaan kesken seuruun terävästi ja jos se valuu siinä liian eteen, niin olen sanonut "oho" ja vaatinut Jippiä korjaamaan takaisin vasemman jalan viereen. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että Jippi alkaa oppia tämän kaavan eli minun stopatessa Jippi on liian edessä, josta kuuluu "oho" ja se korjaa. Tässä on pelkona se, että seuruu alkaa mennä jojoiluksi eli koira hakee eteen ja korjaa itsenäisesti oikeaan paikkaan ja alkaa siis paikka elää. Vielä ei onneksi olla tähän ajauduttu, mutta otettiin nyt käyttöön vähän erilainen korjaustapa. Nyt siis on tarkoitus tehdä niin, että jos koira ajautuu seuruussa liian eteen, niin sitä pyydetään seistahtumaan paikalleen, korjataan itse oma asento koiran viereen ja samalla näytetään koiralle vielä vähän reiteen taputellen, että "tässä on seuraa". Sama juttu liikkeillelähdöissä eli tehdään vasemmalla jalalla ihan yksi askel, johon pysähdytään ja jos koira istuu perusasentoon yhtään liian eteen, niin ei pyydetä sitä korjaamaan, vaan mennään itse sen viereen ja muistutetaan oikaesta paikasta. Ikinä korjatuista suorituksista ei tule palkkaa, vaan palkkaus vasta sitten, kun on tehty kokonainen suoritus oikein ilman edistämistä. Pureuduttiin myös täyskäännöksen ongelmiin eli vasemmalle täyskäännös kävellessä on aika kiva, mutta juosten siitä ei tule mitään. Tämän havaittiin johtuvan juurikin siitä, että juostessa Jippi ajautuu herkästi vähän eteen, eikä näin ollen pysty reagoida riittävän terävästi täyskäännökseen, vaan jää herkästi jalkoihin. Tehtiin tähän sellaista treeniä, että seurautin juosten ja aina jäin sitten jossain kohdassa juoksemaan paikoilleni. Näissä Jippi herkästi valui eteen ja tästä sitten korjattiin samalla tavoin kuin yllä kuvasin. Parin korjauksen jälkeen Jippi jäikin paikoillani juostessani vierelleni, josta palkkasin hurjan isosti. Tästä sitten seuraava askel olisi se, että kun koira ei valu paikaoilla juostessa eteen, niin paikoilla tallaten tehdään käännös vasempaan. Ja sitten toki se selkeä paikoilla askellus ennen käännöstä tiputetaan pois, kunhan koira on oppinut olemaan valumatta eteen ohjaajan jäädessä paikoilleen tekemään käännöstä. Lopuksi tehtiin myös peruutusta ja tässä ongelmana se, että Jipin takapää valuu herkästi ulospäin pakituksessa parin askeleen jälkeen. Avoimessa tehtiin vain kolmea askelta peruutusta, jotka vielä sujuivat, mutta nyt kun ollaan alettu tekemään pidempää pätkää, niin onkin peruutus alkanut vinottaa. Olen korjannut sitä usein peruuttamalla oikealle kaarrattaen eli niin, että Jippi joutuu koko ajan vähän korjaamaan takapäällä ristiin askeltaen sitä takapään paikkaa, jotta pääsee oikeaan asentoon. Kuitenkin eilen sain toisenlaisen tavan korjata vinoutta eli sillä hetkellä, kun Jippi alkaa poikittaa, niin askellankin suoraan oikealle toistaen seuraa-käskyn. Tällöin koira ei siis pysty "vähitellen" liukumaan takaisin oikeaan peruutuskohtaan, vaan se huomaa heti mokanneensa ja joutuu samantien korjaamaan tilanteen. Kolme peräkkäistä korjausta tehtiin ja sen jälkeen Jippi selvästi tsemppasi oikein hurjasti, että takaosa pysyisi oikeassa kohdassa ja pääsin palkkaamaan suorasta peruutuksesta. Kuulostaa oikeasti omaan korvaankin loogisemmalta korjata vinoutta näin, eikä niin, että alan vähän kääntyä oikealle. Silloinhan koira ei välttämättä ole edes tajunnut, että siinä tehdään korjausta, vaan että vain tehdään käännöstä pakittaen. Nyt se selvästi joutuu epäonnistua eli tajuaa tekevänsä virheen, mutta saa sitten heti mahdollisuuden korjata tilanne. Eilen tehtiin siis tällaista aivojumppaa seuruun oikean paikan ja asennon kanssa ja Jippi alkoi todella selkeästi skarppaamaan. Tiltu kehuikin sen ongelmanratkaisutaitoa eli se todella tuntuu miettivän asioita ja yrittävän parhaansa mukaan päästä oikeaan lopputulokseen. Lisäksi se sai kehuja hyvästä työmoodista eli oli oikein hyvällä asenteella ja ilmeellä liikenteessä - innokas, mutta keskittynyt!
Sekä kaukoissa että tunnareissa on haasteena ollut vääränlainen viretila. Jipin kiekat nousee aina, kun se pääsee tekemään jotain yhdessä ja siitä sopivaan rauhalliseen moodiin pääsy on ollut vaikeaa. Välillä tämä aiheuttaa vähän päänvaivaa, mutta toisaalta täytyy muistaa, että se yli-innokas treenkaveri on kuitenkin minun makuuni paaaljon kivempi kuin vähän liian matalavireinen, jota pitää yrittää nostattaa. Eli pienet ilokiepit ja tassujen teputtelut yli-innokkaana ovat kuitenkin aikaa positiivisia ongelmia ja ne on kuitenkin helpompi työstää pois kuin se, että koira olisi haluton tekemään yhteistyötä tai olisi kaikeassa omaan makuun liian hidas. Ja ollaan me jo vähän saatu etenkin kaukoihin oikeampaa viretilaa! Jippihän ennen vispasi ihan hurjana häntää läpi kaukojen, mistä jo valmiiksi tiesi, että tarkkuus tulee kärsimään. Nyt vispaaminen on vaihtunut keskittyneeseen, mutta innokkaaseen ilmeeseen ja vaihdot ovat muuttuneet rauhallisimmiksi. Yleisesti ottaenhan liikkeissä vauhti on hyvä juttu, mutta kaukot on kyllä yksi niistä liikkeistä, joissa pieni maltti on valttia :) Nyt Jippi tekee vaihdot minun makuuni sopivalla vauhdilla eli reagoi heti, muttei niin rytinällä, että jalat liikkuu vain siitä asentosiirtymän voimasta ja vauhdista. Kaukothan otti hurjan harppauksen eteenpäin silloin, kun alettiin käyttää takajalkojen edessä palikkaa/lautaa muistuttamassa siitä, että takajalat ei voi seilata. Nyt pystytään tekemään jo niin, että ekalla toistolla on lauta paikoillaan ja sen jälkeen poistan sen muutaman vaihdon ajaksi ilman pakan hajoamista. Ja sitten taas väliin tehdään pari toistoa niin, että lauta taas on paikoillaan. Tästä pikku hiljaa sitten vähennetään apuvälineen käyttöä yhtä harvempiin toistoihin ja toivotaan, että päästään siitä lähiaikoina kokonaan eroon. Välimatka ei tunnu olevan Jipille ongelma - ennemminkin se on taipuvaisempi epäsiisteihin vaihtoihin silloin, kun olen ihan lähellä, sillä palkan odotus on silloin kova.
 |
| Ostin uuden pallon, jonka oletin olevan lähinnä Jipin mieleen, mutta todellisuudessa Jippi ei ole päässyt juurikaan edes testaamaan pallolla leikkimistä, koska Hugo omi pallon heti ja siitä tuli yksi sen lempileluista :) |
Hugolla on nyt saikun jälkeen parilla rally-tokokerralla esiintynyt aika paljon äänehdintää etenkin treenin alkupätkällä. Se haukkuu perusasentoon pyytäessä ja saattaa myös haukahdella kesken tehtävien. Ääntelyyn on käytössä aika lailla nollatoleranssi eli jos Hugo haukahtaa, niin yhdessä tekeminen loppuu, kunnes se odottaa hiljaa ja pyydän sitten taas uudestaan tekemään. Ja sitten, kun kykenee suorittamaan ääntelemättä, niin saa superpalkan. Ekat haukahdukset kieltämättä saivat aikaan pientä ärsyynnystä. Sitten kuitenkin mietin asiaa vähän toiselta kantilta ja tajusin, että oikeastaan se, että Hugo haukkui ja kirjamellisesti keuli tehtäviä tehdessä ja kehuja saadessa (se siis nykyään kunnon kehuista loikkaa kunnolla takajaloilleen), on jotain aika hienoa :) Toko"uramme" aikana meillä oli jatkuvana ongelmana motivaationpuute eli en millään keksinyt, että miten saan Hugon tekemiseen asennetta ja säpäkkyyttä. Nyt rally-tokoa treenatessa ilmeisesti olen itse osannut olla luovempi, kekseliäämpi ja innostavampi treeni- ja palkkaustapojen suhteen, ja tämän seurauksena Hugo on ihan hullaantunut rallyn treenaamiseen! Ja jos vaihtoehdot on hieman yli-innokas, innosta ajoittain ääntelevä (ääntely kuitenkin loppuu onneksi aina alkutreenin jälkeen, kun ei vain anna sen jatkaa hommia äännellessä) koiruus tai tahmea, innoton ja suostuteltava koiruus, niin tottahan toki minä mieluummin tämän valitsen! Hugo on oikeastaan aika hellyyttävä siellä treeneissä, kun sen silmistä näkee sen, että se on aivan tohkeissaan. Ja eilen oli niin täpäkkänä, että ensimmäistä kertaa IKINÄ se teki vasemmalla 360 käännöksen ilman, että rintamasuunta poikkesi lainkaan minun rintamasuunnasta, enkä joutunut juurikaan odotella sitä kääntyessäni eli se teki oikeasti kunnolla töitä takaosalla läpi käännöksen. Huikea saavutus, kun takapään käyttöä on treenattu oikeasti vuositolkulla ilman suurempaa menestystä! Ihan tuli sellainen olo, että pakko alkaa taas selailla koekalenteria :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti