Pentuetapaaminen

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin koko pentueen voimin ja kyllä oli mukavaa - niin koirilla kuin meillä emännillä ja isännilläkin! Voi sitä vilinän määrää, kun ympäriinsä juoksi kuusi 7-kuukautista pentua ja lisäksi kolme aikuista collieta. Valokuvia yritin ottaa, mutta melko huonolla menestyksellä. Sen verran oli meno kovaa, etten ehtinyt edes kaivamaan kameraa esiin, kun pennut olivat jo hävinneet kameran ulottumattomiin :) Eli nyt laitan esille vain pari kuvaa ja yhden videon.

Näistä kuvista huomaa, ettei mitään yhteiskuvia olisi voinut edes suunnitella ottavansa - sen verran poukkoilevaa oli pentujen meno :)



Ja tässä video. Huomioikaa, että tämä on kuvattu juuri ennen kotiinlähtöä, takana pennuilla siis reilu kaksi tuntia jatkuvaa riehumista!

Silkkaa hauskanpitoa!

Hugolla on tosiaan ollut tässä lähipäivinä oikein onnenpäivät ja tulee sama vielä jatkumaan! Kavereita ollaan nimittäin nähty nyt urakalla. Sunnuntaina Hugo pääsi leikkimään tutun basset hound -pennun kanssa, maanantaina käyvimme leikkimässä Ronja-pennun kanssa, tänään olimme koirapuistossa leikkimässä kolmen pennun/nuoren koiran kanssa. Ja tosiaan samanlainen meno jatkuu, sillä huomenna olisi taas vuorossa Ronjan kanssa leikit, perjantaina Nepin kanssa leikkimistä ja lenkkeilyä, ja sunnuntaina sitten Joyhill X-pentueen pentuetapaaminen, jota odotamma jo Hugon kanssa täällä kovasti :)

Tekee niin hyvää tuo kavereiden kanssa rymyäminen - tervettä liikuntaa, ja kotona käyttäydytään iltaisin oikein asiallisesti! Ei sillä, että Hugon kanssa mitään suurempia ongelmia koskaan olisi kotosalla ollutkaan.. mutta uni maistuu ainakin öisin hyvin!

Sitten vielä pari kuvapäivitystä. Nämä ovat viime lauantain lenkiltämme. Oli aivan mahtava keli - n. 8 astetta pakkasta ja aurinko paistoi pitkästä aikaa!

Oli ihan pakko ottaa kuva, kun näin hangessa kahdet rinnakkain kulkevat pupun töppösten jäljet - ei ole pupunkaan hyvä yksin olla (ei edes citykanin!)

Ja vielä kuva Hugosta nauttimassa auringonpaisteesta - kuvasta melkein näkee, kuinka Hugo imee nykyään niin harvinaista luonnon-D-vitamiinia itseensä :)

Korvattomuuden kanssa selviytyminen

Ollaan treenailtu seuraamista ja liikkeestä istumista nyt parina päivänä kotosalla. Aiemmin käytii aina tuossa omalla pihalla harjoittelemassa perusjuttuja, mutta se ei tunnu tulevan enää kuuloonkaan. Hugolla on sen verran jo tuota murrosikää iskenyt, että ulkosalla hajujen maailmassa minun sanomisillani ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Eli treenailu ei oikein tunnu sujuvan, kun Hugo juoksee ympäriinsä nenä maassa vähät välittäen mitä minulla olisi sanottavana. Olemmekin päätyneet siihen, että tällä hetkellä tuossa pihalla riittävät haasteet ovat palloleikit (niin, että Hugo pysyy myös leikissä mukana eikä säntäile koirien tai ihisten perässä) sekä luoksetulo. Luoksetulokin on ollut hieman haastavaa aika-ajoin, pihalla kun asuu sen verran monia koiria, että niiden tuoksuja haistelemassa saa kulutettua rattoisasti aikaa. Olenkin nykyään kantanut mukanani superherkkuja (nakkeja, juustoa tms.) aina, kun olen pitämässä Hugoa vapaana.

Mutta sisällä harjoitellessa on kylläkin tullut tulosta. Seuraaminen sujuu jo aika kivasti. Asento ei ehkä vielä ole ihan täydellinen, mutta katsekontakti löytyy ja Hugo seuraa hyvin minua - istuu siis aina pysähtyessäni ja lähtee terävästi liikkeelle minun lähtiessä. Vähän ollaan myös treenailtu liikkeestä, esim. seuraaisesta, istumaan menoa. Hugo aina heti istahtaa, mutta paikalla pysyminen tuntuu välillä hankalalta, kun pienen pojan päähän ei mahdu, että miksi hänen pitäisi istuskella siellä, kun nakkipala menee tuonne! Tämäkin on kuitenkin alkanut jo sujua melko hyvin, enkä vielä vaadikaan, että Hugon pitäisi odotella pitkiä aikoja paikallaan. Mitään minuutin tai useammankin paikallaoloja ei olla vielä harjoiteltu, ei vielä voi odottaa pieneltä niin suurta keskittymistä :)

Mutta nyt tuo pitkäkuono tuijottaa vieressä lelu suussa siihen malliin, että "minulla on tylsää, voisitko viihdyttää minua". Eli ei muuta, kun veto- ja heittelyleikkien pariin!

Poseerausta

Viime viikolla Hugo pääsi ihan ammattilaisvalokuvaajan kuvaamaksi meillä täällä kotona. Olin odottanut suurta kaaosta, kun yhdistää puolivuotiaan pennun, kuvausvalot, salamavalot, taustalakanat, suuren kameran ja sateenvarjon. Hugo kuitenkin poseerasi melkeinpä kuin vanha tekijä - malttoi odottaa ja ihan oikeasti katsoi kameraan ja käänteli päätä näyttääkseen mahdollisimman söpöltä.

Alla siis kuvasatoa viime viikolta; kuvien © Roni Rekomaa





Ja kuka väittää, että Hugolla on pitkä kuono??:

Entäpä kuka väittää, etteikö Hugolla voisi olla hurmaava hymy???:

Entä kukas sitten väittää.. tai no se me nyt kaikki tiedetäänkin (ainakin kyseisen tapauksen tavanneet), että Hugolla on kyltymätön herkkunälkä (huomaa kuolapisarat suun kärjessä seuraavissa kuvissa Hugon nähdessä kädessäni olevat herkut) :)


Kuvien © Roni Rekomaa

Varhaisteini?

Kuten otsikko jo kuvastaakin, Hugo on lähiaikoina alkanut käyttäytyä hieman aikuisen pojan tavoin. Tämä on osoittautunut tietynlaisena uhmakkuutena - luokse ei tullakaan, kun emäntä tahtoo, vaan sitten kun itselle sopii, jos sopii! Toistaiseksi tämä on onneksi ollut vielä melko harvinaista, mutta odotellaan tässä sitä kunnon murrosiän alkamista... Lisäksi Hugo on alkanut ulkona haistella huomattavasti aiempaa enemmän ja tyttöjen hajuja tuntuu löytyvän joka puolelta. Ja onpa se pikkupoika jo alkanut silloin tällöin merkkailemaankin - välillä jalkaa nostaen välillä vielä tyttömäisesti kyykistyen :) Toistaiseksi on ollut ihan hauska seurailla tätä varhaisteinin kehitystä, mutta odotellaan tosiaan sitä varsinaista murrosikää - tämä on selvästi vasta "harjottelua" eli nämäkin oireilut tulevat ja menevät.

Tässä muutama valokuva tämän aamun leikkituokiosta pihalla:

Uninen uusivuosi

Uusi vuosi vaihtui meillä aika rauhallisissa merkeissä. Hugon osalta ei siis mitään paniikkeja tai levottomuutta. Sisällä oli täysin rauhassa ja nukkui suurimman osan illasta, vaikka paukuntaa kuuluikin sisälle. Ulkonakaan ei pelännyt lainkaan paukahduksia, mutta Hugoa kyllä pelottivat ne raketit, jotka se näki poksahtavan. Eli välähdykset yhdistettynä paukahduksiin olivat omituisia ja pelottavia, mutta pelkkä ääni ei - mikä onkin tärkeintä :) Eli ei tunnu olevan paukkuarka!