Ollaan treenailtu seuraamista ja liikkeestä istumista nyt parina päivänä kotosalla. Aiemmin käytii aina tuossa omalla pihalla harjoittelemassa perusjuttuja, mutta se ei tunnu tulevan enää kuuloonkaan. Hugolla on sen verran jo tuota murrosikää iskenyt, että ulkosalla hajujen maailmassa minun sanomisillani ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Eli treenailu ei oikein tunnu sujuvan, kun Hugo juoksee ympäriinsä nenä maassa vähät välittäen mitä minulla olisi sanottavana. Olemmekin päätyneet siihen, että tällä hetkellä tuossa pihalla riittävät haasteet ovat palloleikit (niin, että Hugo pysyy myös leikissä mukana eikä säntäile koirien tai ihisten perässä) sekä luoksetulo. Luoksetulokin on ollut hieman haastavaa aika-ajoin, pihalla kun asuu sen verran monia koiria, että niiden tuoksuja haistelemassa saa kulutettua rattoisasti aikaa. Olenkin nykyään kantanut mukanani superherkkuja (nakkeja, juustoa tms.) aina, kun olen pitämässä Hugoa vapaana.
Mutta sisällä harjoitellessa on kylläkin tullut tulosta. Seuraaminen sujuu jo aika kivasti. Asento ei ehkä vielä ole ihan täydellinen, mutta katsekontakti löytyy ja Hugo seuraa hyvin minua - istuu siis aina pysähtyessäni ja lähtee terävästi liikkeelle minun lähtiessä. Vähän ollaan myös treenailtu liikkeestä, esim. seuraaisesta, istumaan menoa. Hugo aina heti istahtaa, mutta paikalla pysyminen tuntuu välillä hankalalta, kun pienen pojan päähän ei mahdu, että miksi hänen pitäisi istuskella siellä, kun nakkipala menee tuonne! Tämäkin on kuitenkin alkanut jo sujua melko hyvin, enkä vielä vaadikaan, että Hugon pitäisi odotella pitkiä aikoja paikallaan. Mitään minuutin tai useammankin paikallaoloja ei olla vielä harjoiteltu, ei vielä voi odottaa pieneltä niin suurta keskittymistä :)
Mutta nyt tuo pitkäkuono tuijottaa vieressä lelu suussa siihen malliin, että "minulla on tylsää, voisitko viihdyttää minua". Eli ei muuta, kun veto- ja heittelyleikkien pariin!
Niin se vähän on, että kriittisessä iässä täytyy vaatimustasoa laskea :)
VastaaPoistaMukava löytää toinenkin collie-blogi, jatkan ehdottomasti lueskelua!
Niinhän se on - ja onneksi joukkoon mahtuu näin murrosiän kynnykselläkin kuitenkin myös niitä päiviä, jolloin ihan kaikkea emännän sanomaa ei uhmata :)
VastaaPoistaKävin lueskelemassa blogiasi, ja todella harmillinen tuo koirasi lonkkavika.. :/ Onneksi kyseessä kuitenkin nuori koira ja vielä ilmeisesti oireetonkin. Luvassa siis lukuisia iloisia ja riemuntäyteisiä hetkiä teille, ja helpottava tietää, että mahdollisten oireiden ilmaantuessa on vielä hoitokeinoja käytettävissä!
Lisäänpä blogisi tuonne blogiluetteloon - mielelläni teidän kuulumisianne lueskelen. Kiva, kun kirjoitit tänne :)