Syksyn värit

Huomenna jo syyskuu ja keleistä päätellen se syksy on todella nyt tulossa kovaa vauhtia. Korkea aika siis päivittää blogiinkin syysilme!

Ruututreenit

Eilen oli metsäjälkipienryhmän viimeinen harjoittelukerta ja otimme jäljen sijaan aiheeksi esineruudun. Teimme siis täyspitkän 50 metriä syvän ruudun, jonka leveys oli tavallisen 50 metrin sijaan nyt noin 10 metriä. Veimme esineet aivan ruudun takareunaan, jotta koirat oppisivat alusta lähtien hakemaan esineitä sieltä. Esineethän voivat olla missä tahansa kohdassa ruutua, mutta koiran juostessa takaosaan se saa usein hajun matkan varrella olevista esineistä. Ongelmana voi siis olla ennemminkin se, ettei koira mene ruudun takaosaan asti, jolloin takaosaan sijoitetut esineet jäävät täysin huomaamatta.

Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja vei esineen ruudun takaosaan Hugon katsellessa eli teimme niin sanotun näkölähdön. Lähetin Hugon ruutuun etulinjalta ja se ampaisikin reippaasti siihen suuntaan, mihin se oli nähnyt esineen jäävän. Esine ei kuitenkaan löytynyt, vaan Hugo palasi hetken päästä luokseni. Otin sen siis kiinni ja kävimme yhdessä ruudussa katsomassa esineen jättökohdan. Kun Hugo yritti napata esineen maasta, käänsinkin sen pois ja juoksimme ruudusta. Tein uuden lähetyksen ja tällä kertaa esine löytyi pian ja Hugo palautti sen minulle.

Toisella kertaa teimme jälleen näkölähdön, nyt vain toiseen takakulmaan. Innostin Hugoa jo ennen lähetystä hokien esimerkiksi "missä lelu" ja "etsi lelu". Lähetettyäni Hugon se ampaisi saman tien oikealle suunnalle. Se meni aavistuksen ruudun takarajan yli, mutta palasi nopeasti ruutuun ja jatkoi etsimistä. Se selvästi sai hajun esineestä, sillä se alkoi kiertää ympyrää sen ympärillä. Esine löytyikin melko nopeasti ja Hugo palautti sen minulle. Palautukset toistaiseksi tehtiin niin, että koiran juostessa luokse esineen kanssa kehuimme kovasti ja juoksimme vielä pois päin varmistaaksemme, että koira palaa ruudusta vauhdikkaasti ja palauttaa lelun omistajalle asti.

Koska ensimmäiset treenit menivät hyvin, otimme Hugon kanssa vielä yhden ruutuharjoituksen, joka oli jo hieman lähempänä varsinaista esineruututehtävää. Hugo odotti siis autossa viedessämme esineet ruutuun ja se tuotiin etulinjalle suoraan autosta. Lähetin sen, kuten aiemminkin ja Hugo lähti etsimään lelua edeten melko ruudun keskiosaa pitkin kohti takalinjaa. Takana se kaarsi vasempaan takakulmaan sai jo pian hajun esineestä ja palautti sen minulle vauhdikkaasti. Tähän meni aikaa kaikkiaan alle puoli minuuttia eli olin oikein tyytyväinen Hugoon! Ohjaajakin kehui Hugon ruututyöskentelyä ja tosiaan se selvästi on ymmärtänyt mitä siellä ruudussa pitää tehdä.

Reissusta palattu

Kesän viimeinen mökkireissumme on nyt tehty ja heti aluksi pitää myöntää, että kamera unohtui kotiin. Kännykkäkameralla en sitten vitsinyt kuvia otella ja oikeastaan oli sen verran paljon ohjelmaa, ettei oikein jäänyt aikaakaan kuvauksille :) Otin tänään kuitenkin aamulenkillä pari kuvaa Hugosta ja ne ovat tässä.


Hugo nautti mökillä olemisesta kyllä taas ihan täysin siemauksin. Se kirmaili päivät pitkät pitkin pihamaita ja juuri ja juuri malttoi levätä siinä välissä aina hetken, kunnes oli taas meno päällä. Lisävauhtia antoi myös naapurissa majaillut mittelspitz-narttu, jolla oli ilmeisesti juoksut alkamassa. Hugo oli tytöstä erittäin kiinnostunut ja niinpä kaksikko juoksikin ympäri pihaa peräkkäin useampaankin otteeseen - tietysti tyttö ensin ja Hugo perässä. Varsin ihastuneita nämä kaksi toisiinsa olivat, mutta onneksi ei näytä Hugo tulleen lemmenkipeäksi eli ei ole itkeskellyt perään ja ruokahalukin on tallella.

Lauantaina kävimme tekemässä mökillä pari metsäjälkeä. On se mukavaa saada jäljestää maastossa, missä voi olla melko varma, ettei kukaan ole hetkeen käynyt siellä tallustamassa. Jäljet olvat kumpainenkin noin 100 metriä pitkiä ja keppejä jätin tälle matkalle neljä. Merkkasin keppien kohdat nyt itseäni varten krepeillä. Tämä systeemi tuntuu kyllä meillä toimivan, sillä nyt näin, että Hugo pysyi suurin piirtein oikealla suunnalla ja saatoin antaa sen näin ollen rauhassa työskennellä.

Ensimmäisellä jäljellä alku hieman kangerteli. Maasto oli todella kuivaa ja jonkin verran tuulikin eli liekö sitten hankaloittanut hommaa. Matkalla ensimmäiselle kepille Hugo niin sanotusti hieman hukkasi homman idean. Lähti kyllä innokkaasti matkaan, mutta sitten tuntui hukkaavan jäljen ja tuntui hieman hämmentyvän. Kannustin vain etsimään lisää, mutten näyttänyt suuntaa avuksi. Ja kyllähän se jälki sieltä hetken etsinnän päästä taas löytyi ja loppu sujuikin paremmin. Kepit nousi kaikki ja loppujälki sujuikin kuono maassa ilman sen suurempaa jäljen hakemista.

Toinen jälki sujui kaikkiaan mielestäni hyvin. Oikeastaan missään vaiheessa Hugo ei hukannut jälkea, vaan pystyi jäljestämään aika lailla alusta loppuun kuono maassa jälkeä seuraten. Kepeistä kolme ensimmäistä nousi helposti, neljättä se joutui hieman etsiä, mutta senkin Hugo kyllä merkkasi selvästi alkamalla kierrellä sen ympärillä.

Aiemmin Hugolla oli havaittavissa seilaamista eli herkästi alkoi risteillä jäljen yli siksakkia, jos ei ollut aivan varma mihin suuntaan tulisi mennä. Nyt tällaista seilailua ei enää esiintynyt kummallakaan jäljellä. Lisäksi tällä toisella jäljellä vauhtiakin oli jo sopivasti. Sain itse harppoa jo reippaasti perässä, mutta kuitenkaan Hugo työskentely ei mennyt mielestäni hutiloinniksi. Oikein tyytyväinen olin treenien jälkeen ja niin tuntui olevan Hugokin :) On niin kiva nähdä, miten se nykyään siitä touhusta syttyy. Poikaystäväni Markus oli avustajana ja piteli siis Hugoa aina minun tehdessä jälkeä. Palatessani heidän luokseen, Hugo aina selvästi tiesi jo mitä tuleman piti. Innokkaasti lähti vetämään kohti aloituskohtaa ja välillä joutuu vähän rauhoitellakin sitä ennen kuin lähettää sen jäljelle. Itse jäljen ajaminen meni taas häntä heiluen eli selvästi on Hugolle mieleistä puuhaa!

Pesupäivä

Hugo on saavuttanut nyt jo 14 kuukauden iän joutumatta kertaakaan kokovartalopesulle, joten eilen päätin korjata tilanteen. Tokiha tassuja ja mahan alustaa on joutunut pesemään joskus kurakeleillä, mutta koko turkkia en ole aiemmin pessyt. Eikä se vieläkään varsinaisesti likainen ollut, mutta ajattelin, että tekisi hyvää näin karvanlähdön loppusuoralla, että pesisi irtonaiset karvat pois.

Eli ei, kun collie ammeeseen ja vettä ja shampoota päälle. Käytin ihan eläinkaupasta ostettua pohjavillan omaaville koirille tarkoitettua shampoota, jossa luvattiin helppoa huuhtoutuvuutta. Ja yllättävän helposti se lähtikin. Pelkäsin nimittäin, että saisin huuhtoa ikuisuuden ennen kuin Hugon turkista olisi viimeisetkin shampoojäämät karistettu, mutta itse pesutapahtuma oli ohi varmaankin noin vartissa.

Se kuivatus oli sitten oma juttunsa, sillä havaitsin, että föönääminen on aikasmoisen mahdoton homma yksin. Pitäisi ehdottomasti olla toinen henkilö nameja antamassa, jotta siitä touhusta tulisi mitään. Onneksi Hugo on aina rakastanut tuuletinta, joten laitoin Hugon pötkölleen sängylle ja tolppamallisen tuulettimen koiran viereen sängylle kumoon ja ei kun puhaltamaan. Hugo nautiskeli ja makoili tuulen vireessä niin, että sai pahimmat kosteudet turkista. Ja ihan kuiva siitä lopulta tulikin, eikä ole tulehduksista merkkiä eli sanoisin, että ihan onnistunut pesukeikka :)

Tässä kuva Hugosta shampoon vaahdotusvaiheessa:


Puhtaasta Hugosta ei nyt vielä ole kuvia - en pesu-urakan jälkeen jaksanut enää aloittaa kuvaussessiota. Ensi viikonloppuna suuntaamme taas mökkeilemään Varsinais-Suomeen eli siellä sitten napsin kuvia puhdasturkkisesta hauvasta. Kyllä se turkki muuten tuntuu ja näyttää nyt erilaiselta, vaikkei ennen pesuakaan mielestäni ollut havaittavasti likainen!

Päivitys

Nyt on Hugon rokotukset päivitettu ajan tasalle! Hieman pohdin, onkohan hot spotin yhtetdessä olleesta eläinlääkärireissusta jäänyt Hugolle traumoja, mutta ilmeisesti ei osaa yhdistää sitä kurjuutta kaikkiin eläinlääkäreihin. Käyttäytyi taas siis oikein mallikkaasti, oli uteliaan innokas tutkimaan paikkoja, tuli mielellään sisään ja seurasi eläinlääkäriä innokkaasti huoneeseen. Käsittelyt ja itse rokotus sujuivat myös ongelmitta eli jälleen yksi positivinen lääkärikokemus Hugolle.

Eilen tavattiin pitkästä aikaa oman pihan koiria ulkosalla. Ilmeisesti kaikilla lomat olleet niin päällekäin, että oikeastaan muutamaan kuukauteen ei olla oltu naapurin koirien kanssa leikkimässä. Eilen pääsivät sitten taas vihdoin pihalla temmeltämään ja kyllä oli Huksulla kivaa! Tällä kertaa kokoonpanona oli Hugo, kääpiösnautseriuros ja ranskan bulldogginarttu. Uroksen kanssa tulevan Hugon kanssa hyvin toimeen - eivät siis rähinöi toisilleen. Ja nartusta Hugo on kyllä kiinnostunut, mutta se on juuri riittävän topakka pitämään Hugon kurissa. Eli hyvin uskaltaa antaa näiden kaverusten leikkiä, vaikka kokoeroahan on jonkin verran. Tekee niin hyvää Hugolle!

Jäljessä

Kävin viikonloppuna tekemässä Hugolle pari jälkeä ja eilen oli metsäjälkipienryhmän treenit, jossa tein myös pari jälkeä. Kaikki aika samalla kaavalla eli pituutta 50-100 m ja normaalisti jätin kaikki kuusi keppiä jäljelle. Eilen viimeisellä jäljellä tein vain kolmen kepin jäljen, jolloin keppiä etäisyydet olivat pidemmät ja näin ollen Hugokin pääsi ehkä enemmän jäljestämisen makuun, kun ei tullut jatkuvasti keskeytyksiä siihen jäljen seuraamiseen.

Myöskin voin todeta, että useimmiten meidän ongelmat tuntuvat nyt johtuvan minusta. Eilen treeneissä jälkiä ei merkattu mitenkään ja vaikka jälki on noinkin lyhyt, niin minä onneton onnistun kyllä aina jossain vaiheessa unohtamaan mihin suuntaan se jälki jatkui. Tai no se vielä menisikin, mutta kun minä muistan aina väärin, että mihin suuntaan se jälki jatkui. Eli molemmilla jäljillä kävi eilen niin, että jossain pisteessä Hugo lähti "harhailemaan" jäljeltä ja minä seisahduin ja odottelin josko se sieltä palaisi oikealle reitille. Lopulta annoin periksi, kun se niin vankasti tuntui olevan varma suunnastaan ja oikeassahan se Hugo oli. Kepit löytyi Hugon reitiltä, eikä suinkaan sieltä, minne minä olisin jatkanut.

Ohjaaja sanoi, ettei yleensä suosi jäljen kreppaamista (merkkaamista värillisin nauhoin), koska tällä tavoin saattaa huomaamattaan avustaa koiraa liikaa oikealle suunnalle. Totesimme kuitenkin, että meidän tapauksessa se voisi olla näin alkuun ihan hyvä idea. En nimittäin vielä luota Hugon jäljestystaitoihin niin, että uskoisin aina, että se on oikealla suunnalla. Ja näin ollen näitä tällaisia "väärään suuntaan auttamisia" tulee aina, kun muistan jäljen väärin. Eli päädyimme siihen, että jos minä kreppaan jälkeä sieltä täältä, muistan itse paremmin suunnan ja voin antaa Hugon työskennellä rauhassa. Toinen seikka oli, että minun pitäisi hankkia jäljestämistä varten pidempi liina, jolloin Hugo saisi enemmän tilaa työskennellä ilman, että olen heti kiskomassa narun päästä. Nyt nimittäin olemme jäljestäneet ihan normaalilla nahkaremmillä, jonka pituus on ehkäpä sen kaksi metriä.

Hugon karvanlähtö on käynyt ihan villiksi. Parina päivänä olen harvalla kammalla kammannut irronnutta pohjavillaa ja sitä tuntuu riittävän ihan mahdottomasti. Nyt jo muovipussissa kunnon kasa karvaa, olen nimittäin alkanut kerätä sitä talteen. Collien karvasta voi kehrätä lankaa, jos siihen yhdistää lampaan villaa ja olisi hauska ajatus, että minulla olisi vaikkapa lapaset tai villasukat Hugosta. Pitää alkaa muistella yläasteella opittuja kutomistaitoja (niitä vähäisiä)... Tässä kuva, jossa Hugo eilisen kampaussession tulosta esittelemässä.

Maanantain treenit sujuivat kuin sujuivatkin jo paremmin kuin ennen kesätaukoa. Silloin tosiaan ongelmana oli Hugo huomion kiinnittyminen kaikkeen muuhun kuin minuun ja treenailuun, mutta nyt touhua pystyi jo hyvällä omallatunnolla kutsumaan treenaamiseksi. Edelleen sain aika paljon työskennellä, että sain Hugon keskittymisen pysymään minussa ja toisaalta myös siihen, ettei se kyllästynyt. Aika herkästi tylsistyy, jos hetkeksikin vain seisahtaa tekemättä mitään ja tällaisessa tilanteessahan Hugo keksii mielellään oheistoimintaa: pallon varastelua taskustani, hyppimistä, haukkumista, vaatteiden näykkimistä. Mutta niin kauan tekemistä ja harjoiteltavaa riitti niin kaikki sujui aika kivasti.

Oli paljon uusia harjoittelijoita eli aloiteltiin aika perusteista, mikä ei tehnyt meillekään yhtään pahaa. Ihan perusasentoa hiottiin, samoin kuin asentoa seuraamisessa. Seuratessa asento onkin ollut aika hyvä, mutta sivulletulossa helposti jää vähän vinoon ja tähän perusasentoon saimmekin treenivinkkejä. Sitä siis hiomaan!

Metsäjälkitreenit ovat lähiaikoina olleet hyvin lyhyitä pätkiä maastossa ihan siitä syystä, ettei ihan tässä kotimma läheisyydessä löydy tarpeeksi suurta metsää, jossa ei olisi koiranulkoiluttajia. Huomenna suuntaamme kuitenkin Nuuksion suunnalle jälkiä tekemään ja sunnuntaina olisi ohjelmassa jälkitreenit ja lenkit+leikit Kaijan ja Nepin kanssa. Sitten taas maanantaina tottis ja tiistaina pitäisikin olla pitkän tauon jälkeen jälkipienryhmän treenit. Huomenna voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan niin saisi tänne kuvia ja ehkäpä pätkän videotakin jäljen ajamisesta :)

Mukavuudenhaluisuutta

Hot spotit on nyt saatu parantumaan, ja aika nopeasti se kävikin. Antibioottikuuri (ilmeisesti aika vahva sellainen - lääkkeenä Doximed) kesti kymmenen päivää, mutta jo toisesta päivästä lähtien oli havaittavissa tulehduksen parantumista. Viikossa tulehduksesta ei oikeastaan ollut jälkeäkään ja nyt kuurin jälkeen ainoa merkki hot spotista on paljas jalkoväli. Saa nähdä kauanko karvan takaisin kasvamineen kestää...

Olen havainnut, että tottelevaisuustreeneissä olemme juuttuneet niin sanotulle mukavuusalueelle. Seuraaminen on jo pidempään ollut vahvuutemme ja niinpä havaitsinkin treenavamme aika paljon sitä. Seuraamisessakin olisi viimeistään nyt aika ottaa askel haastavampaan suuntaan eli alkaa toden teolla treenata käännöksiä. Tähän saakka olen lähinnä harjoitellut Hugon kanssa suoraan seuraamista ja seuraamisesta istumaan jäämisiä. Eli nyt täytyy tosiaan alkaa harjoitella käännöksiä vasempaan ja oikeaan ja myös täyskäännöstä.

Luoksetulo sujuu myös melko hyvin, tosin asentoa saa vielä välillä hieman korjata. Olemme myös ottaneet hieman pidempiä (muutama minuutti) paikallaoloja makuuasennossa ja nekin Hugo on malttanut hyvin. Tosin olemme niitä kokeilleet vain kotosalla eli täytyypä testata miten käy, jos toteutamma paikalla makuun ulkona.

Sivulletulo on yhä aika vaihtelevaa. Aiemmin ongelmana oli se, että Hugo teki liian ison kaarroksen takana ja näin ollen sivulletulo oli hidasta ja hieman kömpelön näköistä. Tätä saatiin korjattua tekemällä sivulletuloa pallon kanssa namin sijaan. Ja nyt sujuukin jo huomattavasti rivakammin naminkin kanssa. Sen sijaan olenkin havainnut lipsumista paikan suhteen. Hugo keskittyy niin kovasti siihen vauhtiin, että istahtaa siihen viereen milloin mitenkin. Täytyy tähän siis alkaa myös kiinnittään enemmän huomiota nyt, kun homma muilta osin on alkanut sujumaan paremmin.

Tottistreenitkin alkoivat viime maanantaina. Me emme Hugon kanssa vielä ensimmäiselle kerralle päässeet, mutta ensi maanantaina sitten uudestaan. Saa nähdä kuinka se sujuu. Ennen taukoa Hugon kanssa oli aika ajoin hieman rassaavaa käydä treeneissä, sillä sen keskittyminen treenipaikalla oli kaikessa ja kaikissa muussa kuin minussa ja treenauksessa. Seuraamistakin joutui harjoitella ihan tutittamalla, vaikka kentän ulkopuolella seuraaminen on koko ajan sujunut ongelmitta. Tämä toki kuuluukin tähän murrosikään, mutta toivoisin että se menisi ohi mieluummin enemmin kuin myöhemmin :) Tuollaisena treeneistä ei nimittäin kauheasti jää käteen - ainoastaan paha mieli ja Hugolle sekava pää.