Eilen siis agilitykurssin toinen kerta ja ohjelmassa olikin pujottelun ja putken kertausta, pussia, putken ja hypyn yhdistelmää sekä A-estettä. Putki sujui jo nyt hyvin samoin kuin putken ja hypyn yhdistelmä. Siinä lähetin Hugon putkeen (nyt juoksee putkeen jo ihan sillä, että osoitan putkea ja annan komennon "putki"), joka teki 90 asteen kulman putken keskivaiheilla. Hugon juostessa ulos putkessa annoin kädellä merkin edessäolevalle esteelle ja hyppykomennolla Hugo hyppäsi esteen, jonka takana sitten odotti namialusta.
Myös pussi sujui yllättävän hyvin. Ensimmäinen kerta jännitti Hugoa taas kovasti. Siinä siis koiran tulee mennä lyhyen putken pätkän läpi, jonka perässä on kangas, joka roikuuu parin metrin matkan maata pitkin. Koiran tulee siis juosta putkeen ja työntää itsensä pussin/kankaan läpi. Ensin pidin kangasta koholla niin, että Hugo näki pussin läpi. Kun vihdoin sain sen suostuteltua ensimmäisen kerran pussista läpi, niin seuraava kerta sujuikin taas helposti. Hugo tuli jo kuin vanha tekijä ja suostuipa se parin kerran jälkeen kulkemaan pussin ihan niin kuin se pitääkin suorittaa eli työnsi itsensä siitä läpi.
A-este osoittautuikin sitten varsinaiseksi ongelmaksi. A-estettä olemme siis harjoitelleet tottiksessa, eikä tuota enää minkäänlaista ongelmaa. Päin vastoin, se tykkää siitä ja juoksee innoissaan esteen yli. Nyt A-este oli kuitenkin pinnaltaan erilainen, kuten viimeksi selitin ja Hugon mielestä kamala. Tassut liukuivat pinnalla ja sehän sai Hugon jähmettymään täysin. Vapaaehtoisesti se ei liikkunut esteellä mihinkään, vaan saimme melkeinpä nostaa sitä yli siitä. Ja siltikin Hugo oli kauhusta jäykkänä ja se yritti kynnet esillä saada otetta jostain. Menimme esteen näin neljä kertaa, mutta oikeastaan meni vain huonompaan suuntaan. Este oli namitettu koko matkalta, mutta siltikin jännitys vei voiton.
Tänään on vuorossa tottistreenit ja toivonkin, ettei A-esteestä ole nyt tullut mitään mörköä Hugolle. Aion ainakin käydä kokeilemassa meneekö se tottiskentän A-esteen vielä normaalisti. Ja jos menee niin ajattelin mennä jokin päivä sinne kentälle kokeilemaan sitä A-estettä sillä tyylillä, jolla sitä agilityssä opeteltiin. Eli nameja koko matkalle niin, että koira etenee esteen rauhallisesti ja tassut pysyy esteessä koko matkan. Hugo, kun tuntui innostuvan A:sta siellä tottiksessa viime kerralla niin, että yritti hypätä alas tulossa jo liian aikaisin esteeltä maahan. Namituksen avulla voisin saada sen malttamaan oikeasta kiivetä este alas asti. Toivotaan sitten, että Hugo alkaa tajuta, ettei se A ole sen peloittavampi sielä agilityssäkään, vaikka pinta onkin vähän liukkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti