Uusi tuttavuus: vekkaus!

Tässä alkuun pari kuvaa tämän aamun lenkiltä Koirametsästä. Tulipa lähipäivinä havaittua, ettei löydy turhan montaa kuvaa minusta ja Hugosta yhdessä, joten tänään otettin yksi yhteiskuva lenkillä.Minähän siis toimin tänä vuonna I-HAH ry:n kenttätoimikunnan pj:nä ja toimikuntien puheenjohtajista tulee jäseninfoon lyhyet esittely kuvineen. Ja tähän tosiaan yritin etsiä minusta ja Hugosta yhteiskuvaa, mutta onnistuin löytämään koneeltani  vain pari-kolme kuvaa, jos ihan pentuaikojen kuvia ei lasketa mukaan. Eli oli siis korkea aika ottaa yksi kuva lisää.

Ollaan aloitettu taas omatoimitokotreenit torstai-iltaisin Viikissä, ja yleensä paikalla siis muutama koirakkoa. On ollut kiva huomata, että Hugolla on taas sitä treeni-intoa alkanut tulla ihan uudella tavalla, kun treenejä on ollut nyt vähän harvemmin ja yksittäiset treenikerrat olen yrittänyt pitää vaihtelevina eli yhtä ja samaa liikettä ei hinkata turhan kauaa.

Agilitytreeneissä ollaan nyt opittu uusi tuttavuus: vekkaus. Alkuun tuntui jotenkin kamalan vaikealta. Siinähän siis pyritään jo ennen estettä saattamaan koira sellaiselle linjalle, että eseten jälkeen on suora linja seuraavalle esteelle. Alla on ratapiirros puolentoista viikon takaa treeneistä.

 Ensimmäisillä yrittämillä Hugo teki kakkosesteelle takaakierron, ja tämä saatiin korjattu ohjaamalla vastakädellä eli tavallaan ottamalla Hugo haltuun ennen estettä ja vasta sitten ohjasin esteelle. Kakkoselta valssattiin putkelle 3 ja tässä sai pitää vauhdin yllä itselläkin putkeen lähetyksessä, sillä heti jos jäin seisomaan ja lähettämään Hugoa putkeen, vauhti hiipui silläkin. Emme vielä tehneet radalla A-estettä (treenailemme kontaktia yhä), joten teimme sen sijaan nelosesteenä putken, joka oli A:n alla, mutta eri suuntaan kuin esteellä 8. Jos jäin odottamaan lähelle 5. estettä, Hugon liike meinasi tyssätä ennen estettä, koska en itsekään liikkunut kunnolla. Huomasi siis selvän eron sitten, kun meninkin Hugoa vastaan putken päätyyn ja sieltä etenimme yhdessä kohti estettä. Muurille (7) tuli tehdä nyt siis se vekkaus. Tässä kohdassa se siis tarkoitti, että koira ohjattiin ikään kuin jo hieman esteen ohi ja sitten vasta käännettiin V:n muotoisesti kohti muuria, jolloin jo ponnistaessa ja siten myös muurilta laskeutuessa Hugolla oli rintamasuunta kohti seuraavaa estettä eli putkea. Tässä Hugo meinasi useammalla kerralla mennä selkäni takaa suoraan muurille, sillä se selvästi ennakoi radan jatkuvan siihen suuntaan. Tähän Emppu neuvoikin, että pidän katseen koirassa ja näin saan sen pidettyä hallussa vasemmalla puolellani,  kunnes teen käännöksen. Ja se toimi!

Myös okseri oli uusi tuttavuus, mutta sen kanssa ei ollut sen kummempia ongelmia. Hypätään nyt vielä ainakin ensi fyssarikäyntiin asti medikorkeuksilla eli okserikaan ei siis ollut täydessä korkeudessaan. Mutta ainakaan noilla korkeuksilla ei tuntunut olevan suurempaa hahmotusongelmaa siitä, miten korkealle tai pitkälle tai kaukaa piti hypätä. Putken 15 kaltaiset mutkaputket, joille ohjattiinkin putken umpipuolelta, tuottivat aiemmin syksyllä treeneissä paljon ongelmia. Näitä olemme kuitenkin omatreeneissä harjoitelleet ja nyt toimikin hyvin, kunhan muisti käyttää vastakäden apua putkeen lähetyksessä eli vastakädellä ikään kuin vedettiin koiraa oikeaan putken päähän.

Kaikkiaan sai taas kyllä huomata, kuinka suuri merkitys sillä oman liikkeen rytmityksellä on! Hugo reagoi hirveän herkästi minun hidasteluihin niin, että jarruttaa itsekin ja jää ihmettelemään, että mitäs nyt. Eli minun pitää varoa, etten etene liian nopeasti Hugoon nähden, sillä jos olen ohjauksissa paljon ennen sitä, joudun stoppaamaan oman vauhtini. Tällaisissa tapauksissa Hugokin usein pysähtyy tai ainakin jarruttaa selvästi, jolloin sujuvuus katoaa.

Viime keskiviikkona treenit olivat pienellä puolella, joten teimme pieniä ratapätkiä, joissa treenasimme vekkausta, persjättöä ja takaaleikkausta. Persjättö ja vekkaus sujuivat aika kivasti, mutta takaaleikkaus on kyllä osoittautunut minulle tosi vaikeaksi. Ja kun minä itse olen sen kanssa niin epävarma, niin Hugokin epäröi, että mitäköhän siinä pitäisi tehdä. Eli yleensä kyllä hyppää sen esteen, jolle takaaleikkaan, mutta kääntyy heti esteen jälkeen minuun päin. Nyt esimerkiksi takaaleikkausesta tuli edetä eteenpäin putkeen, mutta putkeen lähetys ei onnistunut sitten millään. Eli huomisen omatreeneissä tämä menee harjoituslistalle. Helpotan treeniä sen verran, että takaaleikatulta esteeltä edetäänkin suoralle putkelle, eikä U-putkelle, kuten treeneissä. Ja sitten tehdään lelulla palkaten muutamat takaaleikkaukset ensin ilman putkeen lähetystä ja kun se alkaa sujua, niin kokeillaan lisätä vielä se putki mukaan. Ja irtoamista ei haittaisi kyllä yhtään taas treenailla... Tämä on jotenkin sellainen, että jos ei ole vähään aikaan treenattu, niin huomaa kyllä, että radallakin irtoaminen on taas heikompaa. Eli näitä irtoamistreenejä sekä eteenpäin että sivusuuntaan olisi hyvä tehdä säännöllisesti :)