TK2 Wirneen Jippijaijee

Eilen siis käytiin Jipin kolmansissa AVO-luokan tokokokeissa ja tuloksena AVO1, joten tämän myötä siis uusi titteli "TK2". Edellisenä iltana oli kaamea jännitys, mutta onneksi koeaamuna huomasin olevani rento, eikä liiemmin jännittänyt. Treenit ovat menneet hyvin, joten oli hyvä fiilis pohjalla. Ainoastaan jäävien istuminen oli alkanut ihan aavistuksen takkuilemaan niin, että aina välillä onkin jäänyt seisomaan. Tätä ongelmaa ei ole pitkään aikaan enää ollut eli en oikein tiedä, mistä se nyt yhtäkkiä ilmaantui taas, mutta kauheasti ei enää asialle ehtinyt myöskään tehdä ennen koetta, kun tosiaan ilmeni vasta pari päivää ennen koetta. Mutta muutoin tosiaan on treenit sujuneet ja etenkin kaikista ongelmallisin seuruu on mennyt nyt tosi paljon eteenpäin lyhyessä ajassa! Seuruussahan siis ollut ongelmana keulimista ja edistämistä, mutta ollaan saatu nyt tätä parempaan kuntoon.

Koepaikalla ehdittiin katsella edellistä luokkaa rauhassa ja tehtiin ihan miniherättelyt tekemällä pätkä seuruuta, kaukot ja jäävät. Tässä jäävät sujui ongelmitta. Tämän jälkeen sitten siirryttiinkin luoksepäästävyyden tarkastukseen. Oltiin tokassa paikkaistumisryhmässä ja itse menin paikkikseen levollisin mielin, sillä kyllähän Jipsu paikkiksen osaa. Ja niinhän se kökötti hienosti rauhallisena, mutta valppaana sen minuutin. Ja arvosanana paikalla istumisesta siis 10.

Yksilökehään mentiin viidentenä ja tässä tuli ehkä vähän turhan paljon paikoillaan odottelua. En ole oikein vieläkään keksinyt, että miten kehää varten valmistelu pitäisi tehdä. Kävin vähän kävelyttämässä Jippiä, mutta muuten vain hengailtiin. Just ennen omaa vuoroa vähän nostatin virettä, otin hihnan pois ja jätin "käy siihen" käskyllä odottelemaan, josta sitten kutsuin sivulle kehään mennessä. Jippi oli enemmän mukana heti aloittaessa eli aiemmanlaista "ympäristön ihastelua" ei ilmaantunut, vaan Jippi tuli heti perusasentoon ja otti kontaktia. Seuraamiseen lähtö olisi siis parempi kuin monissa aiemmissa kokeissa. Meillehän siis yleensä just se eka liike on ollut haastava, koska Jippi ei ole ollut vielä työntekomoodissa, koska en ole osannut sitä siihen moodiin saattaa (ollaan menty kehään hihnassa ja siellä sitten olen alkanut siltä vasta vaatia yhteistyötä).

Seuraaminen: 8,5. Alussa Jippi oli aavistuksen kyselevän näköinen eli ei ihan täysillä mukana, mutta kuitenkin aika jees. Otti perusasennon reippaasti ja peruutus ok (nämä siis alkupätkällä). Sitten tuli suora kohti kehän laitaa, jossa tuuli lennätti lehtiä ja tässä Jipillä laski kontakti hetkeksi, kun pakkohan se toki oli katsoa kivoja lenteleviä lehtiä ;) Harmiksi tällä sekunnilla tuli myös täyskäännös ja Jippi ei todellakaan ollut skarppina. Annoin siis uuden "seuraa"-käskyn ja tästä pistevähennys. Tämän jälkeen tuli vielä oikealle käännös, täyskäännös, juoksua ja stoppi ja nämä kaikki tosi jees! Eli kaikkiaan kiva seuruu siihen nähden, että meille on ollut aina tosi haastavaa, jos kehä alkaa seuraamisella. Nyt, kun perusseuraaminen alkaa olla kivaa, niin aletaan kyllä urakalla lisäämään häiriöitä, jotta seuruu myös säilyy samanlaisena häiriöistä huolimatta :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9. Muuten oikein jees seisominen, mutta kävellessäni Jipin ohi se kääntyi etuosallaan aavistuksen perään. Tämä on moka, joka on nyt käynyt kahdessa peräkkäisessä kokeessa, vaikkei sitä IKINÄ tapahdu treeneissä. Eli täytyy tehdä treeneissä oikein kunnolla häiriköityjä seisomisia, jotta kokeessakin sitten toimii. Veikkaan, että kokeessa olen kuitenkin itse asteen jäykempi kuin treeneissä ja tästä syystä Jippi on vähän epävarma sen tassujen liikkumattomuuden kanssa.

Luoksetulo: 10. Ripeä maahanmeno käskyllä ja tuli luokse vauhdikkaasti. Sivulletulo oli vähän pompahtava, joka ei sinällään ainakaan AVO:ssa virhe, mutta ollaan kyllä yritetty treeneissä päästä tästä eroon. Eikä treeneissä moista pomppimista olekaan oikeastaan enää ilmennyt eli selvästi oli nyt kisavireen tuomaa ekstrajousitusta havaittavissa ;)

Istuminen seuraamisen yhteydessä: 0. Jep, tämä sitten meni nollille, kuten kokeen alla olleet treenit ennakoivatkin. En oikein tiedä, miksi tämä on nyt yhtäkkiä haastavaa, mutta täytyy treenailla yhä enemmän jäävien erottelua, jottei vastaavia mokia tapahdu jatkossa.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno: 10. Virittelysanalla laski katseen kohti ruutua, kuten pitikin ja käskyllä lähti vauhdikkaasti ja varman oloisesti ruutuun. Ei ennakoinut käskyä, vaan pysähtyi hyvin käskystä ja meni maahan reippaasti käskyn kuultuaan. Oikein mallikas suoritus Jipiltä siis! Ja siis minultakin toki, koska tällä kertaa - toisin kuin SM-kisoissa - en astunut Jipin tassulle!

Noutaminen: 9. Rehellisesti sanottuna olisin kyllä ehkä itse miinustanut tästä aavistuksen enemmän kuin yhden pisteen. Jippi meni vauhdilla kapulalle, mutta siellä teki kunnon loikan kapulaa kohti. Palautti nätisti, mutta perusasento jäi vinoksi.

Kauko-ohjaus: 9. Meni ripeästi maahan vierellä. Varsinaisissa kaukoissa Jippi vilkaisi liikkuria liikkurin nostaessa asentonäyttötaulun eteensä eli juuri silloin, kun annoin ekaa istu-käskyä. Hetken jo pelkäsin, että käsky menee Jipiltä ohi, mutten viitsinyt jäädä odottamaan katsekontaktia, vaan annoin käskyn siitä huolimatta, että Jippi ei katsonut minuun. Jippi onneksi nousi istumaan, joskin vähän epävarmasti. Muut vaihdot hyviä.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon: 10. Virittelysanalla Jippi laski katseen, mutta huomasin, että katsoi väärään suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt uusia virittelysanaa, joten lähettäessä Jippi selvästi lähti kohti jotain muuta kuin oikeaa kartiota ja valui siis oikealta linjala liian oikealle. Onneksi jo pian Jippi bongasi kartion ja vaihtoi kurssia. Kierto itsessään oli aika jees ja paluu perusasentoon samalla tavalla lennokas kuin luoksarissa. Tuomari naureskeli, että koira teki kierrosta itselleen vain vaikeamman, kun valui alkuun tosiaan oikealle ja joutui näin ollen kiertämään pidemmän reitin kartion ympäri.

Estehyppy: 10. Tämä oikein jees. Ei tepsuttelua jättämisen yhteydessä ja vauhdikas suoritus.

Kokonaisvaikutus: 9. Jippi päästi pienen piippauksen parissa kohtaa liikkeiden välissä, kun pyysin korjaamaan perusasentoa liikkeiden aloituspaikoissa. Se herkästi saattaa näissä asentojen toistoissa/korjauksissa treeneissäkin piipata, jos on palkattomuutta/epäonnistuminen takana eli tätä pystytään työstämään treeneissäkin. Varmasti tässä liittyi siihen, että takana oli jo koesuoritusta ja palkattomuutta. Treeneissä ei yleensä piippaile, ellei tosiaan ole epäonnistumista taustalla.

Kokonaispisteet siis 283,5 p, sij. 2/8 ja KP. Ei siis hullummin nollasta huolimatta.

Totteleminen on väsyttävää puuhaa! Illalla siis uni maistui.

Tyytyväinen saa siis olla, mutta minussa asuva pieni perfektionisti aiheutti kuitenkin sen, että suoraan koesuorituksen jälkeen analysoidessani suoritusta oli sellainen fiilis, että tulipas useita pieniä mokia, joita ei kuuluisi tulla. Nollaus ei niinkään harmittanut (vaikka olisihan se yli 300 pisteen tulos ollut kiva :D ), sillä sellaisia vaan sattuu, kun ei ne koiratkaan ole koneita :) Mutta enemmänkin harmitti se, että sellainen viimeinen silaus liikkeistä jää uupumaan. Perusasennot Jipillä on yleensä suoria, seuruu oli suoraa, liikkeet suoritti innolla yms., mutta jokin siitä jää puuttumaan. Mutta sitten kun jatkoin pohdintaa, niin itse asiassa tajusin, että aiemmin se viimeisen silauksen puuttuminen on johtunut usein siitä, että Jippi on hieman ottanut häiriötä ympäristöstä ja ei ole ollut ihan täysin oma innokas itsensä sen vuoksi. Mutta tällä kertaa kyse ei ollutkaan siitä, vaan se oikeastaan teki vähän "yli-innokkaastikin" hommia, mikä näkyi sitten parina ekstrapomppuisena sivulletulona ja turhan rajuna kapulan käsittelynä. Ja tätä kun sitten pohdiskelin, niin tulin siihen lopputulokseen, että suunta on ehdottoman oikea! Jippi oli koesuorituksen aikana iloinen ja innokas itsensä ja vaikka se sitten aiheuttikin pieniä kauneusvirheitä liikkeen joissain osissa, niin kyllähän se vaan on hienoa, että koekehässäkin mukana on se intoa pursuava pieni otus :)

Hugon kanssa tehtiin viime viikolla myös hurjan innokas treeni. Koulutin kesäkauden tokoryhmälleni kauden vikat treenit ja teemana oli häiriöt, joten kentällä oli houkutusten highwayta ja lisäksi esim seuruuta treenattiin kaikenlaisten lelujen/namien/kartioiden ympäröimänä. Treenin jälkeen otin Hugon treenaamaan ja päätin hyödyntää häiriöt. Tehtiin rallyn pujottelua takapalkalla ja vitsit, kun käännökset toimi kivasti! Pujotteku on meille ollut tosi vaikea, kun aina oikealle kääntyessä Hugo pääsee valahtamaan eteen, eikä meinaa millään korjata paikkaa sitten vaihtaessa suuntaa vasempaan. Nyt kuitenkin oli hurjan skarppina ja piti paikan hyvin. Etäpalkkana oleva lelu toimii muutenkin Hugolla hyvin, sillä se selvästi saa kierrokset just sopivasti nousemaan ja keskittyminen on hurjan hyvää.

Hugo häiriötreeneissä.

Muista kuulumisista sen verran, että Jippi käväisi viime viikolla fyssarilla (Tamaralla) ja oli oikein hyvässä kunnossa. Ei löytynyt kummemmin jumeja eli kaikki ok!

Agileijona

Hugo tosiaan pääsi treenaamaan parit agilitytreenit Jipin ollessa kynsivamman takia saikulla. Viime viikon Maiju Korhosen treeneistä napsittiin pari valokuvaakin eli jäi todistusaineistoa agileijonasta :) Kiitos kuvista, Ida!

(c) Ida Alexandersson

(c) Ida Alexandersson

Hugon kanssa oli itse asiassa hurjan hauska treenata ja sekin nautti. Selkä sillä herkästi enemmästä agilitysta jumiutuu, joten kauhean säännöllistä agia en sen kanssa raaski tehdä, vaikka molemmat meistä muuten niin haluaisikin. Onneksi kuitenkin välillä pystyy käydä treenailemassa! Kontaktien kanssa on tullut ihan urakalla lepsuiltua Hugon kanssa ja se kyllä näky treeneissä :D Ei oikein pysähtyisi enää puomille eikä keinulle... A:tahan me ei enää tehdäkään sen kanssa. Mutta jotenkin nyt on päässyt Hugon kanssa sellaisen hauskan treenaamisen makuun eli ei nipoteta turhista - kontaktien suhteen minulle siis riittää, että ne suoritetaan turvallisesti, mutta that's it :)

Iloinen koiruus yksien agitreenien jälkeen!

Hugon kanssa meillä oli mahdollisuus hakea ja päästä I-HAH ry:n rally-tokon SM-joukkueeseen ja tämä oikeastaan oli sikäli toivottavaakin, että joukkue uhkasi jäädä vajaaksi. Pohdiskelin asiaa kovasti ja lopulta, kun kuitenkin ilman meitäkin saatiin onneksi joukkueeseen minimikoiramäärä hankittua, niin päätin jättäytyä joukkueesta pois (tosin lupauduin varakoirakoksi). Tämä ihan siitä syystä, että koen, ettei olisi ehkä ihan reilua koiraa kohtaan viedä sitä tuollaiseen massatapahtumaan (jossa ohjaajakin todennäköisesti jännittää normaalia enemmän), kun kuitenkin tiedän, että Hugo herkästi paineistuu minun jännittämisestäni ja ottaa myös häiriötä ympäristöstä. Edellisissä rally-tokokokeissa jo ihan normaali kisatilanne oli Hugon mielestä tosi jännä eli siksi en tahtoisi sitä viedä vielä ekstrajännään tilanteeseen saamaan huonoa kokemusta koetilanteista, jos ei ole pakko. Ja suunnataan sitten tässä syksyllä joihinkin ihan normaaleihin kokeisiin metsästämään sitä RTK2-koularia :)

Hugon kanssa rally-treeneissä on alkanut esiintyä haukkumista, joka onneksi rajoittuu vain ihan niihin ekoihin hetkiin kentällä. Ekan perusasennon yhteydessä päästää siis herkästi ilohaukkua, mutta itse kun haukkumista tokikaan halua esiintyvän, niin haukkuvan koiran kanssa en suostu lähteä radalle. Haukkumisesta homma siis keskeytyy ja hyvin pian onneksi Hugo aina alkaa skarpata ja tämän jälkeen ei enää minkäänlaista ääntelyä ilmaannu. Toisin oli kylläkin viikko sitten rally-treeneissä, joissa teemana oli hypyt ja putket radan osana. Hiukkasen agitaustaista koiraa kuumensi rata, joka sisälsi esteitä toistensa perään. Putkeenlähetyksissä alkoi ilmaantua agilitysta tuttua haukkumista.... Nämä rally-putket täytyykin siis ottaa erikseen työn alle ja keskittyä hiljaiseen työskentelyyn!

Ostin muutama viikko sitten Jipille juoksulenkkejä varten Zero DC:n valjaat, mutta pakko myöntää, että ei ole tullut kyllä yhtään lenkkiä juostua. Tavoitteena olisi aloittaa kuitenkin juoksulenkit, kunhan talvikausi alkaa ja treeni-/koulutuskalenterin osalta vähän rauhoittuu.... 

Jipille kuuluu myös hyvää ja kynsi on parantunut huimaa tahtia. Kynsihän halkesi vain osittain eli siitä ikään kuin sivusta irtosi palanen. Näin ollen ydin itsestään vetäytyi ja olen saanut kynttä lyhennettyä niin hyvin, että se lohkeama alkaa olla jo hävinnyt. Vielä en uskalla kontakteja Jipin kanssa tehdä, kun niissä kynsi varmaan todennäköisimmin ottaa osumaa, mutta muuten palailtiin jo tällä viikolla agilityyn. Ja hyvin kesti kynsi ilman minkäänlaisia paketointeja! Helpolla siis päästiin kynsivamman kanssa, kun ei tosiaan koko kynsi vioittunut, eikä joutunut poistamaan kynttä. Jippi on käynyt tällä viikolla sekä Niinun treeneissä että Maijun treeneissä ja voi vitsit, kun se on ollut pätevä typy! Intoa on piisannut, mutta kuitenkin ollut hurjan hyvin kuulolla. Ja eilen tehtiin niiiiin hienoja keppejä tiukasta umpikulmasta lähettäen ja sen jälkeen todella voimakkaasti takaaleikaten ilman, että Jippi kertaakaan otti häiriötä minun puolenvaihdosta. Se jatkoi kepit aina itsenäisesti loppuun, vaikka ohjaaja hääräsi takana :) Tuon koiruuden keppeihin olen kyllä hurjan tyytyväinen! Avokulmien takaaleikkaukset on vielä sellainen, jossa tulee herkästi virheitä, kun saattaa hakea tokaan keppiväliin, jos yhtään kiirehdin ohjauksen kanssa. Näitä pitää siis vielä vahvistaa. Mutta aika varma fiilis on jo siitä, että jos vain Jippi ekaan väliin löytää, niin kesken ei sieltä kepeiltä pois tule. Eli voi sitten rauhassa ottaa sivuetäisyyttä, tehdä takaaleikkauksia tai vedättää. Kiva juttu, että kepit edes on hyvällä mallilla, kun noiden pysäytyskontaktien kanssa on sen sijaan nyt ollut takkuamista... Mutta tosiaan niitä ei nyt vielä treenatakaan eli otetaan ne ihan omaksi projektiseen, kunhan kynsi on täysin kunnossa.

 Tokossa Jipin kanssa ollaan keskitytty aika paljon seuruuseen ja seuraamisen askelsiirtymiin. Tuli havaittua, että Jippi on alkanut hiukan edistää seuraamisessa, mikä on todennäköisesti seurausta siitä, että olen tarkoituksella tehnyt sille intensiteettiä seuruuseen. Nyt, kun se seuraa hurjan innokkaasti, niin sitten on kylkiäisenä tullut edistäminen. Edistäminen sitten vaikuttaa siihen, että kontakti elää, kun minä oikeasti kirjaimellisesti osun jalallani sen päähän sen pitäessä kontaktia jalkani edessä... Joten jotain oli tehtävä. Oltiin 28.8. Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa ja siellä puututtiin tähän ongelmaan. Saatiin hyviä vinkkejä siitä, miten tehostaa sitä, että koira oikeasti seuraa koko ajan ohjaajan vasenta jalkaa. Aloin siis tehdä treeniä, jossa kesken seuruun pysähdyn aika äkkinäisesti niin, että oikean jalka on edessä ja vasen takana. Tässä vaiheessa, jos koira yhtään edistää se päätyy vasempaan jalkaan nähden liian eteen. Tästä sitten koiraa huomautetaan "oho":lla ja pyydetään korjaamaan takaisin vasemman jalan viereen. Jippi jo parin huomautuksen jälkeen itse alkoi tajuta valuneensa eteen ja aktiivisesti korjasi paikan takaisin, jolloin pystyin kehumaan. Tästä ei kuitenkaan vielä anneta palkkaa, vaan sitten vasta, kun koira pitää paikan niin, ettei pysähdyksessä valu, vaan on edelleen vasemman jalan vierellä, se saa megapalkan. Tämä toimii Jipillä selvästi tosi kivasti ja se on alkanut taas skarppaamaan seuraamisissa ja automaattisesti myös kontaktiongelmat ovat hävinneet (kontaktiongelmathan ilmeni, kun edistäminen alkoi ja tosiaan edistämiseen puuttumalla sai kontaktinkin samalla korjattua). Tämä treeni on auttanut samalla myös askelsiirtymiin, koska Jipille on tullut selkeämpi ajatus siitä, että sen tulee säilyttää koko ajan paikka lapa vasemman jalkani vieressä, joten huolimatta siitä mihin suuntaan kuljen, se kulkee aika kivasti mukana pitäen paikan ja rintamasuunnan. Treenattiin viime viikon ohjatuissa treeneissä Pia Miettisen kouluttamana askelsiirtymiä vasemmalle ja oikealle. Näitä ei olla oiekastaan koskaan kauhean systemaattisesti treenattu, vaan lähinnä vain kokeiltu pari kertaa, että kuinka sujuu. Nyt lähdettiin näitä treenaamaan ja vaikeimmaksi osaksi osoittautui omien askelten sovittaminen. Ilman koiraa homma tuntuu selvältä, mutta kun koira tuli kuvioon mukaan, niin yhtäkkiä askelsinkin ihan väärin :D Kouluttaja kehui Jipin sivuaskellusta ja työskentelyä, mutta minä sain aiheellista noottia askelista. Täytyy siis treenata näitä ensin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa peilin avulla :)

Sanna (http://nalminlad.blogspot.fi/) teki Hugolle ja Jipille tilauksesta leluja. Olin ostanut pimeässä hohtavan pallon ja kumirenkaan ja niihin pyysin Sannaa tekemään varret - hirmu kätevää, kun saa aina just sellaisen lelun kuin haluaa :) 

Toinen vähän enemmällä treenillä ollut juttu on ruutu. Muutama viikko sitten tuli nimittäin havaittua, että ruutu on "rikki". Siis kyllähän Jippi ruutuun päätyi, mutta oli alkanut taas ennakoida palkkausta eli hidasteli jo ruudun etureunalla. Kertaalleen stoppasi jopa ennen ruutua, mutta jäi onneksi kertaluontoiseksi. Tämä ruudun kanssa sählääminen toi kuitenkin mieleen sen faktan, että ei ole tullut tehtyä ruutua avuilla (esim. targetti, näyttöruutu) enää sen jälkeen, kun Jippi alkoi juosta ruudussa hyvin aina takaosaan asti. Kouluttaja lohdutti, että tämä välivaihe on kovin yleinen eli kun ruutu saadaan "kuntoon", niin tulee taantuma, jolloin koira testaa, josko sen voisikin suorittaa vähän helpommin. Ja sitten, kun jaksaa vain kertoa sille, että ei sitä ruutua oikeasti voi lintsaten tehdä, niin sen jälkeen ei tarvitsisi olla koko aikaa jankkaamassa. Näin ainakin toivon ja lupaavalta näyttää. Ollaan nyt tehty muutamat ruututreenit niin, että ollaan käytetty joko hetsaamista yhdistettynä näyttöruutuun tai sitten tassutargettia. Ja nyt on pareissa treeneissä tullut vain tosi hyviä toistoja eli nyt jatketaan taas näin, että tehdään esim. alkuun yksi toisto targetilla, sitten yksi ilman ja vielä loppuun yksi targetilla.

Rappusten kiipeäminen vanhempieni luona on Jipin mielestä nykyään ihan tolkuttoman hauskaa. Puuhastelee sitä omatoimisesti riippumatta siitä, että missä ihmiset sijaitsee! 

Tunnaria ollaan myös treenailtu, mutta on kyllä pakko sanoa, että se ei kuulu omiin suosikkeihini. Jipin vire tuntuu oikeastaan aina olevan vähän turhan korkea tunnaritreeniin. Jos se käy kauhean kierroksilla, niin on melko varmaa, että se juoksee suorittamaan noutoa eli nappaa ekan näkemänsä kapulan suuhun. Näin ollen olen nyt vaatinut kierroksia alemmas ennen kuin ollaan treenattu tunnaria. Lähetän siis kapuloille vain jos vire on sopivan tuntuinen. Virittelysanana toimii rauhallinen "tehdään tunnari" ei siis mitään virettä nostattavaa, mutta kuitenkin sanallinen virittely, jotta Jippi osaa odottaa hajutyöskentelyä. Oma tunnari on vielä laitettu vähän piiloon eli pitkässä nurmikossa vain laitettu nurtsin juureen. Väärät on sitten laitettu ihan viereen läjänä. Hyviä toistoja ollaan saatu silloin, kun vire on sopiva eli täytyy nyt muistaa tätä treenailla säännöllisesti, mutta vain sopivan rauhallisena.

Kaikista eniten VOI-luokkaa ennen on töitä kaukoissa. Jipin liikkuvine tassuineen puhtaiden vaihtojen tekeminen tuntuu melkeinpä mahdottomuudelta. Ja siksi on tullut tehokkaasti välteltyä treenaamista. Ja nyt olenkin hyväksynyt sen, että kaukojen jumppaaminen saa olla tauolla, kunnes ollaan saatu AVO-luokka läpi ja sitten alkaakin kunnon tehokuuri kaukoihin.

Pientä karvanlähtöä ollut ilmassa.... Taitaa tehdä syksyn juoksuja!

Huomenna on kiva päivä, koska me lähdetään töiden jälkeen mökille! Todennäköisesti kesän vika mökkireissu, joten täytyy nauttia täysin siemauksin. Koirat pääsee juoksemaan mielin määrin (onneksi Jipin kynsikin jo kestää nurtsilla juoksemista) ja itse aion ehkä käväistä metsän puolella katsomassa sikäläisen sienitilanteen :)