Viimeksi hehkutin kevättä ja ei sitten mennytään kauaa, kunnes tuli taas takapakkia.
Jippi alkoi oireilla tavalla joka kieli jonkinlaisesta vinoudesta. Ensimmäinen selkeä oire oli se, että tokon kaukokäskyissä ilmaantui jokaikiseen seiso-maahan -vaihtoon selvä about kymmenen sentin siirtymä etuvasemmalle. Eli säännön mukaisesti tuossa vaihdossa Jippi hypähti etuvasempaan ja kun sitten kokeilin laittaa kirjat takajalkojen viereen estämän tätä siirtymään, se kieltäytyi kokonaan menemästä maahan. Tämä toki sai hälytyskellot soimaan ja aloin siinä sitten pohtia, että taisi löytyä syy myös siihen, miksi paikkiksissa oli ollut vaikeaa pysyä istumassa ensimmäistä kertaa koko Jipin elinaikana... Ja myös perusasennoissa alkoi ilmaantua maahan valumista, jos kestoa tuli enemmän eli tosiaan kaikki tämä oireilu sai aikaan sen, että varasin ajan osteopaatille. Ennen ekaa osteopaattiaikaa oli myös agitrenit, joissa Jippi pudotteli ihan hurjasti rimoja eli sekin antoi osviittaa, ettei kaikki ole kunnossa. Ja osteopaatillahan sitten löytyikin syyt tähän vinouteen! Nyt on kaksi kertaa käyty osteopaatilla ja Jipiltä on avattu lukkoja parilta alueelta. Ensimmäinen ongelma-alue oli rinnan alue ja niihin lukkoihin todennäköinen syy on jonkinlainen tärähdys etuosaan eli esim. esteeltä putoaminen (jota ei kylläkään ole tapahtunut) tai huonot laskeutumiset esteiltä (osteopaatin mukaan mahdollista, että tämä on yhä peruja niistä edellisen talvikauden treenaaisista liian pitävällä pohjalla). Lisäksi sitten lantion alueella oli selvää vinoutta ja SI-nivel oli oikealta puolelta ihan jumissa. Sitä avattiin ja lopulta löytyi kunnon jumit ileopsoaksessa, mikä on mahdollisesti johtanut sitten SI-nivelen ongelmiin. Jo ensimmäisen käsittelykerran jälkeen parin päivän levon jäljiltä Jippi oli suoristunut. Kaukoissa ei enää näkynyt vinoutta ja kulku näytti letkeämmältä. Eilen Jippi oli tokaa kertaa osteopaatilla ja tosiaan rinnan alueen lukot oli pysyneet poissa ja takaosasta avattiin enää pienempiä ongelmakohtia, mutta kaikkiaan edistys oli huomattava. Saatiinkin lupa parin päivän levon jälkeen palata normaaliin arkeen. Loistavaa, että tämä selvisi ihan kropanhuollolla! Todennäköisesti Jippi on ottanut tälliä tai liukastunut tuossa muutama viikko sitten, kun oireet alkoivat niin yhtäkkisesti. Onneksi saatiin kuitenkin hoidettua näinkin nopeasti tilanne kuntoon :) Ensi viikolle varasin vielä fyssarin, jotta saadaan loputkin jumit helpottamaan nyt, kun lukot on avattu!
Ja nyt kun Jipillä on tilanne parempi, niin olikin sitten Hugon vuoro taas ottaa takapakkia.... Se yksi ilta taas tuijotteli Jippiä ja vaikutti jotenkin äreämmältä, vaikkei varsinaisesti ärissytkään. Tulipahan siinä sitten mieleen tarkistaa takajalkojen tilanne, kun kerran tuollaiset äreyttä ei ole esiintynyt sen nivusrevähdys kipuilun jälkeen. Ja vasemman takajaan taakseviennistä seurasi taas ihan selkeä reaktio (ärähdyksen kera) eli kireänä tai jopa kipeänä on taas. En voi kuin ihmetellä, että mikä siinä oikein on vialla nyt, ettei tuo vaiva millään parane... :( Voiko olla, että edelleen se muutama kuukautta sitten diagnosoitu nivusrevähdys vaivaa vai onko taustalla sittenkin jotain muuta kuin pelkkä revähdys... Ensi viikolla Jipin fyssarin yhteydessä vilkaistaan pikaisesti Hugonkin tilanne ja sen jälkeen varailen eläinlääkäriä, jos ja kun vaikuttaa tarpeelliselta. Niin tylsää ja oikeasti alkaa jo vähän huumori loppua tämän jatkuvan saikkukierteen kanssa...
Pitäkäähän peukkuja siis, että Hugon oireisiin löytyy jokin helposti hoidettava syy ja että Jipin osalta saikkuilut olisi nyt oikeasti takanapäin. Sillekin on mahtunut 10 kk sisälle neljä saikkujaksoa... Ensin oli sterkan jälkeinen saikku sitten jouduttiin poistamaan kynsi, sen jälkeen kynnet oireili muuten vain (nämä nyt onneksi parempana! *kopkopkop*) ja nyt sitten oli tuo vinous. Onneksi kaikki vain tällaisia tilapäisiä ongelmia eli mitään pysyvää ja vakavampaa ei onneksi ole ollut, mutta siltikin toki tylsää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti