Ja ei kun joulua odottelemaan!

Juhannus nyt siis takana ja aika alkaa odottelemaan joulun tuloa? No ehkäpä tässä välissä voisi hieman vielä nauttia kesästä ennen kuin alkaa lumia odottamaan - varsinkin kun säät ovat olleet taas nyt niin hienot!

Tässä nyt muuten vihdoin se video Hugon palloleikeistä, jota olen useaan otteeseen yrittänyt tänne ladata! Vihdoin onnistui.

Ja lupailin kuvia myös juhannukselta, jolloin siis juhlistettiin pienimuotoisesti myös Hugon synttäreitä. En muuten ymmärrä, mitä blogin päivämäärille on tapahtunut? Olen aivan varma, että kirjoitin edellisen postauksen 21.6. tiistaina eli Hugon synttärinä, mutta nyt näyttää, että olisin kirjoittanut sen 19.6 sunnuntaina...

Ensimmäisessä juhannuskuvassa Hugo ryntää frisbeen perään:


Sitten yhteisposeeraus koiralta ja omistajalta

Hugo nauttimassa synttäritarjoiluista. Kuvassa myös lahjaksi saadut luukengät, naudan jalkaa (ei aavistustakaan, että mikä osa??) ja kettulelu, joka ristittiin Onniksi. Yksivuotiskakun tein maksalaatikosta, jonka kuorrutin kermaviilillä ja koristelin nakein - maistui Huksulle vallan mainiosti!

Hugon lempipuuhaksi on tänä kesänä osoittautunut frisbeen noutaminen :)

Mökkipeleihin meillä kuuluu aina mölkky, mutta havaitsimme, että senkin pelaamisessa on omat haasteensa, kun Hugo osallistuu. Tässä kuvassa minä siis heittovuorossa ja mölkkykapulan voi nähdä ilmassa lentämässä melko tarkalleen siinä mihin Hugo on tähtäämässä!
Mölkyn jälkeinen lepohetki:

Hugo löysi hyvän vartiopaikan mökin edustalta - kyllä oli taas turvallinen olo :)

Siinä kuvakooste juhannusreissulta lyhykäisyydessään. Metsäjälkeä kerittiin myös reissulla hieman harjoitella. Tällä hetkellä keppimotivaatiota yritetään kasvattaa lyhyillä jälkiharjoituksilla. Tallasin siis neljä hyvin lyhyttä jälkeä, joihin jätin jopa neljä keppiä. Hugo nosti kaikki kepit ja palkkasin aina keppileikillä ja lopulta namilla. Toivonkin, että tällaisilla harjoituksilla se alkaa saada jutun jujusta kiinni ja näin ollen pääsisimme sitten pikkuhiljaa harjoittelemaan hieman pidempiä jälkiä!

1-vuotias Hugo

Tänään on tosiaan Hugon 1-vuotissyntymäpäivä - on se aika mennyt kamalan nopeasti! Tänään synttäreitä on vietetty herkkuaamiaisen merkeissä ja nyt illalla lähdemme metsäjälkipienryhmän kokoontumiseen. Päätimme kuitenkin juhlistaa Hugon synttäriä virallisesti vasta juhannuksen yhteydessä mökillä eli lahjatkin se saa vasta silloin. Kuvapäivityksiä varmasti tulee sitten mökkireissun jälkeen!

Olen yrittänyt nyt jo viikon ladata tänne videota Hugon palloleikeistä. Jostain syystä video ei kuitenkaan lataudu.. täytyypä vielä yrittää esimerkiksi hieman lyhyempänä versiona!

Huh hellettä!

Otsikon mukaisesti viime aikoina hellettä on riittänyt ja se onkin muokannut meidän päiväjärjestystä aika lailla. Pitkäkarvaisena ja tuuhea turkkisena koirana Hugo kyllä väsyy todella nopeasti näillä helteillä ja näinpä olemmekin suosiolla jättäneet pitkät lenkit iltaan, kun on jo viilennyt hieman. Sisälläkin lämpötila nousee helposti ja sitä vastaan olen yrittänyt taistella läpivedon, verhojen sulkemisen ja tuulettimen avulla. Sen verran nämä toimet ovat auttaneet, että täällä on sentään siedettävää olla ja Hugokin pystyy nukkumaan.

Metsäjälkipienryhmä kokoontui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa - aurinkoa riitti silloinkin, muttei onneksi ihan näin helteistä. Syksyllä aloittelimme tosiaan ihan jäljestyksen alkeita pellolla ja tällöin "ajavana voimana" toimivat namit. Nyt lähtökohta on erilainen eli namitusta ei ainakaan toistaiseksi ole otettu käyttöön, vaan koiran motivaatio jäljelle pyritään löytämään keppileikkien yms avulla. Kisajäljellähän on kuusi merkittyä keppiä, jotka koiran tulee ihmisen hajun perusteella erottaa muista tavallisista metsän kepeistä ja joko nostaa tai muutoin ilmoittaa omistajalleen.

Hugo kyllä nostaa keppejä, kun olen keppejä pudotellut ja pyytänyt etsimään. Jäljelle lähetettäessä se ei kuitenkaan selvästikään tajunnut homman jujua. Toki sen jäljen haistoi ja usein seurasikin sitä alkuun, muttei kenties ymmärtänyt, että mitä hyötyä sen seuraamisesta sille oli. Ohjaaja sanoikin, ettei Hugolla ole välttämättä kovin vahvaa luontaista motivaatiota jäljelle. Nyt olen Hugon kanssa ottanut paljon pieniä harjoituksia ja leikkejä keppien kanssa eli yrittänyt saada sitä kiinnostumaan niistä kovasti. Seuraavalla pienryhmäkerralla sitten kokeillaan josko motivaatio löytyisi ihan keppien avulla. Jos ei, niin sitten on aika ottaa esiin ruokapalkka ja alkaa harjoitella metsäjälkeä samalla tyylillä kuin jäljen alkeita pellolla olemme harjoitelleet. Seuraava pienryhmäkerta siirtyy eli vielä on hieman epäselvää, koska kokoonnumme jälleen treenailemaan. Kirjoittelen taas edistymisestä ja siitä mitä apukeinoja olemme päättäneet käyttää :)

"Mä en tajua..."

Tänään lenkillä harjoiteltiin seuraamisesta istumaan jättöjä. Kotona olemme tätä tehneet ja Hugo on istunut melko heti käskyn saatuaan, vaikka olenkin jatkanut kävelyä eteenpäin. Ulkona epäröintiä istumisen kanssa olikin sitten huomattavasti enemmän. ensimmäisellä kerralla kävelin aika reippaasti ja niinpä istu-käskyn saatuaan Hugo jäikin seisomaan näyttäen hämmentyneeltä. Se kyllä pysähtyi minun jatkaessa, mutta istui vasta uudella käskyllä. Eli selvästi epäröi, että mitäköhän siinä pitikään oikein tehdä. Niinpä teimme homman uudestaan ja tällä kertaa otin seuraamisenkin hitaassa vauhdissa. Hitaasta vauhdista annoin selkeän käskyn ja näin Hugokin jo selvästi hoksasi idean ja istui heti ensimmäisellä kerralla. Olin myös valtavan ylpeä, kun ruohoniityllä Hugon ollessa vapaana se pysyi maahan-käskyllä paikoillaan koiran ohittaessa meidät. Koira ohitti tosin vähän matkan päästä, mutta joka tapauksessa hieno saavutus! Hugo, kun on välillä osoittanut turhan suurta kiinnostusta muita koiria kohtaan ollessaan vapaana. Kiinni ollessaan ohitukset kyllä sujuvat useimmiten hienosti.

Alla vielä muutama kuva tältä päivältä.





Niin ja eilen tosiaan piti olla ensimmäinen metsäjälkiryhmän treenikerta, mutta treenit jouduttiin perumaan. Eli näin ollen ensimmäisen jäljet päästään ajamaan puolentoista viikon päästä viikonloppuna, jolloin treenejä onkin sitten sekä la että su!

Mökkikausi avattu :)

Käväisimme tänä viikonloppuna Hugon kanssa mökillä ja oli tosiaan Hugon ensimmäinen mökkireissu. Verbi käväistä sopi tähän yhteyteen hyvin, sillä tosiaan menimme sinne eilen aamulla ja kotiin päin lähdimme ajamaan tänään aamupäivällä. Hieman etukäteen jännitti itseäni, sillä ajomatkaa on noin viiden tunnin verran koiran kanssa, ja lisäksi vielä ihan loppupätkä matkasta pitää taittaa moottoriveneellä. Minkäänlaisia ongelmia ei kuitenkaan matkan suhteen ollut eli kyllä Hugo on selvästi kunnon mökkeilijä :) Alla mökkireissun kuvasatoa.









Esineruutua treenailtiin tuossa viikko sitten Kaijan kanssa ja meni aika kivasti mielestäni. Tottista olemme treenailleet lenkkien yhteydessä ja nyt olen harjoitellut mm. seuraamisesta istumaan jättöjä. Tiistaina meillä alkaa Hugon kanssa metsäjälkipienryhmä, jota odotamme jo kovasti! Pienryhmä kokoontuu viisi kertaa, mutta koirakkoja on vain kolme, joten saamme varmasti intensiivistä opetusta :) Saa nähdä miten lähtee metsäjälki sujumaan - jälkiähän olemme ajaneet tähän mennessä vain nurmikolla/pellolla ja sielläkin melko helppoja harjoituksia. Mutta treeneistä tulee varmasti päivitystä sitten tiistain jälkeen!

Jes!

Tänään oli taas videointi päällä kotona, jotta näkisin mihin suuntaan oli kehittynyt tämä yksin oleminen. Ja oikein mukava yllätys oli katsella videota, jossa Hugo jäi sanaakaan sanomatta kotiin. Hieman välillä tepasteli, mutta ääntä ei pitänyt ja nukkui paljon pidempiä pätkiä kuin viime viikolla. Eilenkään ei kuulemma ollut kuulunut mitään (naapuri kertoi) eli vahvasti luotan nyt siihen, että tämä on ohimenevä vaihe, jonka kaikki muutokset ovat saaneet aikaan Hugolla :) Ja ehkäpä se DAP-haihdutinkin on oikeasti tehokas..!

Tänään oli ihana lenkkikeli! Voi, että oli lämmintä - Hugo ei ehkä ihan yhtä paljoa osannut nautiskella kuumuudesta, mutta toisaalta kun rauhakseen käveli niin sekin selvisi vallan mainiosti lenkistä :) Tässä pari kuvaa ihanan vehreistä lenkkimaisemista - kyllä alkukesä on aina kauneinta aikaa!

Hugon suusta

Nyt, kun yksin jääminen on Hugolla ollut hankalaa ja seuran kaipuu kova, sopii tämä Pam Brownin runo hyvin teemaan.

Tulen kotiin.
Koira heittäytyy minua vasten.
Missä sinä olet ollut? Viivyit niin kauan.
Kaipasin sinua, kaipasin sinua, kaipasin sinua.
Rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua.
Mitä kassissa on? Onko minulle jotain?
Oi, anna kun nuolaisen korvaasi.
Oi, anna minun pureskella käsineitäsi.
Sinä olet kotona!

Kiirettä pidellyt

Viime kirjoituksesta vierähtänyt jo lähes kaksi viikkoa. On ollut paljon koulun kanssa tekemistä, kuten usein aina näin keväisin on. Treenailuja ollaan jatkettu lenkkien yhteydessä ja esineruutuakin ollaan harjoiteltu.

Sen verran tullut Hugon kanssa ns. takapakkia, että on alkanut ulvomaan välillä yksin ollessaan - naapurilta kuulin. Syynä varmastikin se, että tässä lähiaikoina olen ollut hyvin suuren osan viikosta Hugon kanssa kotona. Nyt sitten oli intensiivikurssi koulussa ja nyt alkavat työt eli täytyy totutella taas siihen yksinoloon. Ensiapuna käytössä on nyt DAP-haihdutin, jonka hankin ensimmäisen kerran jo silloin, kun Hugo pentuna tuli minulle. En osaa sanoa auttoiko silloin, muttei Hugo ainakaan edessä alussa silloin kauheasti itkeskellyt - kotiutui siis helposti. Toivonkin, että se auttaisi Hugoa rauhoittumaan yksin ollessaan. Olen videoinut web-kameralla Hugon touhuja päivän aikana ja on aika levottoman oloinen vaikkakaan ei kyllä onneksi kovin usein päivän aikana metelöi. Olemme nyt alkaneet tekemään pieniä yksinolo- ja rauhoittumisharjoituksia kotona, ja videoin sen touhuja säännöllisesti niin näen mihin suuntaan homma kehittyy! Naapurit onneksi kaikki koiraystävällisiä, eikä kukaan ole oikeastaan valittanut - asiasta maininnutkin kertoi vain, että tietäisin asiasta. Tokihan silti tästä pitää päästä eroon, sillä videonkin perusteella Hugo kyllä stressaa yksin jäämistä, eikä tietysti pidemmän päälle voi kerrostalossa asuvan koiran antaa metelöidä.

Esineet hukassa

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana esineruutupäivässä, jossa siis nimensä mukaisesti treenattiin esineruutu- eli esine-etsintätehtävää. Alla lainattu esineruudun säännöt HPH ry:n nettisivuilta:

Jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeen maasto-osuuteen kuuluu myös esine-etsintä. Koiran tehtävä on viiden minuutin aikana etsiä tallatulta alueelta (50x 50m) sinne tiputetut käyttöesineet, esim. hanska, lompakko, vauvan kenkä. Alokasluokassa riittää yksi esine, avoimessa kaksi ja voittajaluokassa tavoitteena on löytää kaikki kolme esinettä. Esine-etsintää voi verrata noutoliikkeeseen jossa koira joutuu käyttämään nenäänsä esineen löytämiseen.

Koulutukseen osallistui kymmenen koiraa, jotka vahitelivat aloittelijoista sellaisiin, jotka olivat jo käyneet kilpailuissa. Esine-etsintää treenattiin koira kerrallaan niin, että kullekin koiralle sovellettiin sille sopivaa ongelman ratkaisua. Koulutuksesta jäikin käteen runsaasti vinkkejä, joiden avulla voin Hugolle lähteä ko tehtävää opettamaan. Hugon kanssahan emme vielä olleet esineruutua treenanneet.

Tänään suunnittelinkin lenkin niin, että matkan varrella oli sopiva metsä, jossa voisin esine-etsintää harjoitella. Otin laukkuun mukaan muutamia erilaisia esineitä, kuten nahkahanskan, sukan ja kangasheijastimen. Metsässä laitoin Hugon puuhun kiinni ja näin alkuun annoin sen seurata puuhasteluani. En tehnyt mitään varsinaista ruutua, vaan ihan vain pienen kaistaleen - leveys ehkäpä vain sellaiset viisi metriä. Tallasin aluetta ja vein esineen aluksi ihan vain viiden metrin päähän. Tässä vaiheessa vielä näytinkin esineen Hugolle, kun pudotin sen maastoon. Palasin Hugon luokse, irrotin sen, näytin kädellä suunnan ja annoin komennon "esine". Hugo käytti mielestäni hyvin nenää ja oli innostunut tehtävästä. Esineen se löysikin melko nopeasti ja palautti sen minulle saaden valtavat kehut ja palkinnoksi leikkimistä narupallolla.

Toisella kerralla vein esineen hieman kauemmaksi. Tästä seurasi, että Hugo jäi herkästi etualalle haistelemaan - löysi mm. paikan, johon ensimmäisellä kerralla olin esineen jättänyt. Hetken päästä se palasi luokseni hämmentyneen oloisena. Kiinnitin sen takaisin puuhun kävelin esineen luokse ja näytin sen sille uudelleen. Heitin sen hieman uuteen paikkaan ja vapautin Hugon uudestaan. Tällä kertaa juoksikin taaemmaksi ja löysi esineen saaden jälleen kehut ja leikit. Yhteensä tein tehtävän neljä kertaa ja pari viimeistä kertaa sujuivatkin paremmin eli Hugo ei jäänyt ainakaan pitkäksi aikaa etualalle etsimään, vaan jatkoi peremmälle, ja näin esinekin löytyi nopeammin.

On se vaan ihmeellinen värkki se koiran nenä! Ihan uskomatonta seurata miten Hugo esimerkiksi hansikkaan ohi juostessaan stoppasi kuin seinään saadessaan hajun ja lähti sitten nenän avulla sitä etsimään. Ja esineet eivät olleet kovin värikkäitä eikä ihan paljaalla maalla, joten Hugo ei nähnyt niitä, vaan todella haisteli tiensä perille aarteen luo :)

Eilen olimme Hugon kanssa myös tottistreeneissä ja aiheena oli eteenmeno. Tehtävää harjoiteltiin Hugon kanssa narupallon kanssa (Hugon suosikkilelu). Näytin palloa Hugolle ja hieman "ärsytin" sillä niin, ettei se kuitenkaan saanut pallo kädestäni. Vein Hugon kanssa pallon pienen laatikon päälle ja palasimme sitten noin kymmenen metrin päähän laatikosta. Ympäri käännyttyämme annoin kädellä suunnan ja käskyn "eteen". Hugo oli aluksi selvästi hämillään, että mikä ihmeen eteen ja että mitä ihmettä hänen oikein piti tehdä. Se siis otti ehkäpä pari askelta eteenpäin ja jäi sitten seisomaan ympärilleen katsellen. Kun Hugo ei siitä lähtenyt pallon luo, kouluttajan ohjaamana menin uudestaan Hugon viereen otin sen kanssa askeleen eteenpäin niin, että sen nenä osoitti kohti palloa ja toistin käskyn. Lopulta se hoksasi laatikon päällä odottavan pallon ja riensi sen luokse.

Harjoitusta toistettiin pari kertaa, ja selvästi hankalin homma on juuri se, että Hugon saa ymmärtämään mitä siltä halutaan. Käsky, kun ei tietysti vielä tässä vaiheessa ole mitenkään tuttu koiralle. Nyt vain sitten treenaillaan tätä hommaa itsenäisesti, että Hugo alkaa ymmärtämään eteen-käskyn tarkoittavan aina eteenpäin juoksemista. Ja pallon kanssa tätä varmasti treenataan, koska tällä hetkellä pallo tuntuu olevan jopa motivoivampi kuin namit.

Tässä kuva tämän päivän lenkiltä:

Pääsiäisterveiset!