Röhröh

Eilen oli talvikauden agilitytreenien vika kerta ja leikkimieliset kisat. Yksi nollarata onnistuttiin tehdä ja siitäpä Hugo sai palkinnoksi röhkivän possulelun, joka olikin sitten poitsun mielestä maailman ihanin juttu. Eli toistaiseksi possu on saatu hiljaiseksi vain ja ainoastaan ottamalla se Hugolta pois. Tässä pikkuvideopätkä tältä aamulta. Pahoittelut taustanauruista, mutta ei vaan pystynyt olemaan hiljaa :)

Jes vai höh?

Useammilta blogin seuraajilta olen lähikuukausina kuullut, että tykkäys-toiminto ei toimi normaalisti. Pystyi siis ilmeisestikin tykkäämään, mutta tykkäys poistuu samalla, kun sivustolta poistuu tai sen päivittää. Voi olla, että ongelma on, että tykkäykset tallentuvatkin nykyään vain tietyiltä selaimilta tai sitten siinä on ihan joku muu ongelma. Kävin poistamassa tykkäys-mahdollisuuden ja muutin tilalle nyt vaihtoehdot "jes" ja "höh". Testataan siis nyt, että toimivatko nämä - mikäli eivät, niin poistan koko toiminnon. Kyllähän kävijälaskurista onneksi näkee, etten ihan yksikseni täällä blogissa häärää :) Harmi, että kaikki vanhat tykkäykset poistuivat tuossa klikkaustoimintoa päivittäessä, mutteipä siitä kauheasti iloa tuollaisenaan ollut!

Niin ja Hugo oli tänään fysioterapiassa ja Hyytiäinen kommentoi, että Hugon selän asento näytti jo nyt paremmalta. Mitään selkälihastreenejähän emme ole vielä tehneet, mutta ehkä lääkekuuri on johtanut lihasjumien häviämiseen ja auttanut myös selän asentoon. Ainakaan mitään kummempia jumeja sieltä selästä ei löytynyt. Lavan alueet ja rintaranka oli hieman jumissa, mutta mitään ns. normaalista poikkeavaa jumia ei löytynyt. Nyt pitää vain toivoa, että nämä jumit aina laukeavat hieronnan ja käsittelyn myötä, eikä muodostu krooniseksi vaivaksi, kuten sen edellinen selkäjumi! Tänään Hugo hierottiin läpi ja samalla Heli opetti minulle, miten voin Hugoa itsekin hieroa. Tarkoituksena onkin, että pystyisin itsenäisestikin kotona hieroa Hugoa etenkin treenien jälkeen ja vaikkapa kerran viikkoon ihan kunnolla läpi. Josko pysyisi lihakset paremmin auki säännöllisellä hieronnalla... Mennään jo reilun viikon päästä seuraavalle fyssarikäynnille lähinnä siis siksi, että Heli halusi nähdä, miten omat hieronnat vaikuttavat ja auttaako säännöllinen hieronta siinä, ettei mitään suurempia jumeja pääse muodostumaan. Ensi kerralla saadaan sitten harjoitusohjelma selän treenaamiseen ja sitten vuorossa onkin pidempi väli ennen seuraavaa kontrollikäyntiä. Kaikkiaan siis ehdottomasti oikeaan suuntaan on mennyt jumitilanne - nyt tehdään kaikkemme, ettei niitä pääsisi kertymäänkään normaalia enempää :)

Kevät vihdoinkinko??

Tänään lenkillä tosiaan tuli vastaan ensimmäinen merkki siitä, että kyllä se kesä ehkä tulee tänäkin vuonna! Hetken nimittäin näytti siltä, ettei kesärenkaita kannattaisi vaihtaa lainkaan alle tänä vuonna... Tässä kuvassa tämä todiste siitä kevään alkamisesti, oli nimittäin ensimmäinen leskenlehti, jonka olen tänä vuonna bongannut. Ja kyllä siinä oli Hugollakin ihmettelemistä - ilmeisesti oli ehtinyt jo sekin ajattelemaan, että tekee jääkausi tuloaan.

Edellisistä kirjoituksista tosiaan taas vierähti - lähinnä siksi, ettei mitään ihmeellistä tapahtunut. Hugo oli pari viikkoa tulehduskipulääkekuurilla ja sen aikaa myös otettiin kevyemmin. Treenit olivat täysin tauolla ja lenkitykset lyhyempiä. Nyt kuitenkin elämä on palannut normaaleille raiteilleen!

Viimeksi kirjoittelinkin, että aion mennä toiselle ortopedille kuvien kanssa saadakseni selkeämmän kuvan siitä, kuinka vakavasta vaivasta on kyse. Niinpä viime keskiviikkona olimmekin sitten Hugon kanssa Mevetissä ortopedi Lotta Axelsonilla. Hän katsoi kaikki otetut kuvat (selkä/rintaranka/lonkat/olkanivelet) läpi ja palatessaan vastaanottohuoneeseen, hän otti tuon nimenomaisen olkanivelen kuvan esiin. Hän mainitsi, että ainoa mihin hän hieman kiinnitti kuvassa huomiota oli kuvassa nivelen takaosassa näkyvä aavistuksen vaaleampi alue, joka on pieni kuoppa. Kuvassa se ei näy edes kunnolla kuvaussuunnasta johtuen, mutta Axelson totesi, ettei pitäisi mitenkään vaivata koiraa, koska se ei ole nivelpinnalla lainkaan. Itse nivelpinta oli hänen mielestään siisti. Sanoin, että edellinen ortopedi oli kiinnittänyt huomiota kuvassa etualalla näkyviin pieniin nokkamuodostumiin, mutta niistä nyt ortopedi sanoi, etteivät ne tulisi koskaan Hugon elämää häiritsemään, vaikka siitä aavistuksen saattavatkin kasvaa. Virallisesti lausuntona: "Vasemmassa [olkanivelessä] minimaaliset nokkamuodostukset lapaluun takapinnalla ja olkaluun rustoreunan takapinnalla. Nämä tuskin tulee koskaan aiheuttamaan ongelmia tulevaisuudessa. Greater tuberkelin yläpinnalla pieni kuoppa, ei merkittävä muutos." Axelson suositteli uusintakuvauksia 2-3 vuoden päästä ns. varmuuden vuoksi, mutta oletus on, ettei nämä kuvissa näkyneet pienet muutokset aiheuta ongelmaa normaalielämällä tai edes harrastuksille. Selkäkuvat olivat hänenkin mukaansa kaikin puolin ok.

Uutiset olivat siis aivan loistavia! Nyt ei tarvitse murehtia, vaan jatketaan samaa rataa kuin ennenkin. Agilitytreenit aloitettiin taas heti silloin keskiviikkoiltana hyvät uutiset kuultuamme :) Ja tänäänpä päästiin jo aloittamaan ulkotreenikausikin, kun Kivikon kenttä on vihdoin sulanut!

Maanantaiksi on meillä varattuna Hugolle fysioterapia-aika Heli Hyytiäiselle ja hyvillä mielin mennään sinne. Alunperinhän kuvaukset tehtiin, jotta varmistutaan, ettei rangassa (tai muualla luustossa/nivelissä) ole mitään vakavampaa muutosta. Nyt, kun tämä on tehty, saamme luultavasti treeniohjeita selän ja koko keskivartalon lihasten parantamiseksi (siis Hugolle, vaikkei tekisi varmaan pahitteeksi emännällekään...). Jumiutuminenhan osittain varmaankin on johtunut juuri tuosta pitkäselkäisyydestä yhdistettynä liian heikkoihin selkälihaksiin. Ja Axelsonkin keskiviikkona totesi, että turhan usein ajatellaan virheellisesti, että jumit tarkoittavat yhtä kuin että koira on rikki. Näinhän varsin usein ei ole, vaikka tokihan tämäkin vaihtoehto on hyvä poissulkea, jos jumiutuminen on pitkäkestoista tai toistuvaa. Hän kuitenkin painotti, että jumiutuminen on ihan normaaliakin aktiivisella koiralla, eikä sitä liikaa pidä varoakaan, vaikka hyvä onkin tietysti minimoida jumit kunnollisilla lämmittelyillä, jäähdytteilyillä, venyttelyillä, hieronnoilla, fysioterapioilla yms. Mutta tottahan se on sikäli, että ei sitä itsekään lepotauolle jää kaikista aktiviteeteista joka kerta, kun joku paikka on jumissa. Eli toivotaan, että fysioterapia/hieronta tuo apua tuohon selän toistuvaan jumiutumiseen, mutta muilta osin yritän olla panikoimatta, jos silloin tällöin jossain esiintyy jumiutumista. Hugoahan nämä eivät ole näyttäneet vaivanneen eli pitäisi ottaa mallia siltä ja ottaa vähän lungimmin :)

Lieviä olkanivelen muutoksia?

Tänään kävimme Yliopistollisessa eläinsairaalassa ortopedin pakeilla Hugon jatkuvan jumiutumisen syyn ja selän aristuksen tutkimiseksi. Ortopedikin totesi lihaksistossa olevan paljon jumeja - etenkin olan ja selän alueella. Taivutuksissa yms. ei kuitenkaan kipuilua tai aristelua ollut havaittavissa. Hugosta otettiin röntgen-kuvat olkanivelistä, rintarangasta, selkärangasta ja lonkista. Suureksi helpotuksekseni selkärangassa ei näkynyt mitään muutoksia eli siltä osin kaikki oli kunnossa. Vasemman olkanivelen kuvassa näkyi lievää muutosta - ei kuitenkaan osteokondroosia tai rappeumaa, vaan aivan pienet "harjanteet"/ulkonemat nivelen ulkopinnalla. Ortopedin mukaan nämä muutokset oletettavasti pahentuvat ajan myötä, mutta mahdollisesti hyvin hyvin hitaasti, eikä näin aiheuttaisi estettä normaalille käytölle. Kyselin tietysti, että miten tehdä agilityn harrastamisen kanssa ja sanoi, että voi harrastaa, ellei kipuilua ilmene. Vuoden päästä otetaan sitten uusintakuvat, jotta nähdään, miten nivelmuutokset ovat edenneet, jos ovat.

Käynnin jälkeen itsellä oli kyllä valtava harmitus. Olin päästä pyörällä sen suhteen, että uskaltaako harrastaa agilitya vaiko eikö? En oikein saanut itseä tyydyttävää vastausta siihen, että voiko agilitya harrastaa hyvillä mielin vai onko mahdollista, että se nimenomaan pahentaa tilannetta ja nopeuttaa muutosten etenemistä. Kotona katselin sitten vielä kuvia uudestaan ja googlailin terveiden olkanivelten kuvia. Hieman helpotuin huomatessani, että vastaavanlaisia lieviä muutoksia näkyi myös joissain sellaisissa kuvissa, joissa olkanivelet oli todettu täysin terveiksi.

Nyt Hugo on kaksi viikkoa tulehduskipulääkityksellä ja tämän aikaa myös treenilevossa. Lenkityksetkin suositeltiin tänä aikana tehtävän useina keskipitkinä eli esim. 3x30 min /päivä. Näin etenemme siis seuraavat kaksi viikkoa ja sitten meillä on nyt fyssariaika varattuna 22.4. - tätä aiemmin en valitettavasti aikaa saanut... Tuolloin näkee siis tilanteen kehityksen ja mikäli jumit ovat helpottaneet, uskon, että jatkamme agilityn parissa, ellemme toisenlaista kehoitusta jostain lähteestä saa. Tietysti täytyy seurailla tulevaisuudessa tarkemmin, ettei jumiutuminen ole toistuvaa ja ettei ontumista tms. ilmene. Hugo sai myös nyt jatkuvaan käyttöön glukosamiinia sisältävää lääkettä, joka hidastaa nivelmuutosten etenemistä. Näillä eväin siis jatkamme. Emme siis aio passivoitua, vaan jatketaan Hugon kanssa harrastamista aiempaan tapaan, mutta tietysti Hugon ehdoilla ja kunnon mukaisesti!

Oman mielenrauhan tyynnyttämiseksi päätin varata myös konsultaatioajan toiselle ortopedille. Ei siis niin, ettenkö uskonut tätä diagnoosia ja etsin uutta lausuntoa kumoamaan tämän, vaan lähinnä haluan saada tarkempaa tietoa siitä, miten vakavasta asiasta todella on kyse ja miten tämä vaikuttaa tai voi tulevaisuudessa vaikuttaa Hugon elämään. Varmasti mitään tarkkaa kuvausta kukaan ortopedi uskaltaa antaa, mutta haluaisin vain muutamiin kysymyksiini vastauksen. Hysteerinen ensikoiran omistaja kun olen, niin tuppaan aina ajattelemaan sen pahimman mahdollisen - niinpä on kiva saada hieman suuntaa tämän nivelmuutoksen todellisuudesta vakavuudesta!

Tuplaliidot

Otsikon mukaisesti olen liidellyt nyt tuplasti. Meidän treenikaverit Sonja ja Ofelia tulivat keskiviikkona treeneihin, mutta Sonja oli sen verran kipeänä, ettei viitsinyt itse treenata. Niinpä minä treenasin ohjatut treenit sekä Hugon että Ofelian kanssa :) Ja kivaa oli! Haastetta touhuun tuo ehdottomasti se, että koirilla on eri käskysanoja agilityssa ja pitää yrittää pysyä kärryillä siinä, mitä millekin koiralle sanoo. Lisäksi haastetta toi se, että tällä hetkellä Hugon kanssa emme tee A-estettä ja niinpä Ofin kanssa tehtiin rata A:n kera ja Hugon kanssa sen sijaan A:n ali menevän putken kera.

Tässä video ekasta treenipätkästä Hugon kanssa:

Tokalla treenipätkällä yhdistettiin pätkiä - tosin kaikkea ei voitu yhdistää, kun tehtiin rataa soveltaen tehden A:n sijasta putkea. Tällä kierroksella ongelmaksi minulla itselläni osoittautui simppeli putkeen lähetys. Se oli tuo samainen putki tuossa A:n alla, vaikka edeltävä pätkä olikin eri kuin tuossa videolla. Kuitenkin putki oli helppo - ei umpikulmaa tai muutakaan erityisen hankalaa. Ja silti kerta toisensa jälkeen minä sössin tämän :D Tein siis oletuksen, että kyllä se koira sinne menee, onhan kyseessä VAIN helppo putki. Niinpä näytin putken Hugolle ja siitä sitten kurvasinkin jo kohti seuraavaa estettä kääntyen itse vasemmalle pois päin putkelta. Enkä yhtään katsonut koiraa, joten en huomannut, että Hugo reagoikin tähän omaan yhtäkkiseen suunnan muutokseeni tulemalla ohi putkesta ja lähtemällä seuraamaan muuttunutta rintamasuuntaani. Eli Hugo toimi siis kuuliaisesti ja hienosti! Aina, kun muistin katsoa koiraa ja odottaa, että se todella oli lukinnut katseellaan putken pään ja jo sujahtanut sinne ja vaihdoin vasta tämän jälkeen rintamasuunnan, homma toimi hienosti. Kuitenkaan ei ollut vain yksi tai kaksi kertaa, kun sössin tämän kohdan! Eli ei voinut kuin syyttää itseään huonosta keskittymisestä ja huolimattomasta ohjaamisesta.

Ofelian kanssa tehtiin ensin pätkissä ja sitten vielä yhdistettiin pätkiä. Yhteistyö tuntui sujuvan ihan kivasti, vaikka vasta tokaa kertaa ikinä olin ohjaamassa Ofeliaa :) Ofi lähti kiltisti aina mukaani, mutta oli myös niin liikkis, kun aina palkattuani pallolla se juoksi Sonjan luokse aivan kuin sanoakseen, että "äiti, äiti, näitkö miten hieno minä olin?". Ja sitten homma taas jatkui. Saatiin tehtyä lopulta useampikin pätkä yhteen ja hienosti toimi. Ofelia teki kontaktit varmasti eli joka ikisellä kerralla stoppasi oikeaan kohtaan ilman minkäänlaisia epäröintejä. Tällä videolla (kuvattu ekalla treenipätkällä) minä vielä varmistelen kontaktien kanssa, kun Hugon kanssa tehtyäni olen tottunut siihen, että kontaktit ovat ongelma :) Myöhemmin kuitenkin jo teimme kontakteja vain nopeilla stoppauksilla ja niin, että oma paikkani oli A:n sivulla, eikä kontaktipinnan edessä. Hienosti sujui näinkin eli ehkä turhaan varmistelin tässä alussa, mikä videolla näkyy. Jotenkin sitä vain toisen koiran kanssa ottaa mieluummin varman päälle kuin hutiloi ja näin mahdollisesti jopa pilaa jotain vaivalla treenattua :)

Tarkkakorvaiset voivat kuulla tuossa minun ja Ofelian treenivideolla taustalla tasaista itkua, joka on tunnistettavissa Hugoksi. Tosin sillä on tapana agilityn odotusvuoroilla aina itkeskellä, kun mieli tekisi niin kovasti kentälle, mutta videolla itku on jatkuvampaa. Varmaan Hugo kuulee, että siellä se oma mamma on treenaamassa toisen koiran kanssa :) Ei kuitenkaan näyttänyt Hugo olevan mustasukkainen jälkikäteen, kun sai kuitenkin itsekin reilusti treeniaikaa!

Ofelian emäntä on nyt sairastanut niin perusteellisesti, ettei pääse vielä huomennakaan treenaamaan Ofelian kanssa heidän viikottaisissa appenzellinpaimenkoirien agitreeneissä. Niinpä menen huomenna taas Ofin kanssa treenailemaan - sen kanssa on kiva treenata ja pääsee koirakin purkamaan agilityintoaan. Se on nimittäin Hugon tavoin täysin toivoton agilityhullu :)

Tänään olimme vain Hugon kanssa vapaatreeneissä, tosin Markus tuli seuraksi myös. Ei tehty tällä kertaa mitään erikoisempaa. Ihan vain vauhtiympyrää putkilla parilla esteellä. Lisäksi muutamia keppikulmia putkelta eli niin, että U-putkelta tultiin lähestymisiä loivissa avo- ja umpikulmissa. Hugo teki kaikkiaan vain yhden aloitusvirheen kepeillä, mutta muuten haki aina oikeaan väliin, vaikka olin itse joka kerralla kaukana kepeistä. Nyt Hugo on alkanut saada selvästi varmuutta kepeille ja voidaankin alkaa jo tosiaan treenailla tätä itsenäistä suorittamista ilman, että näytän aloitusvälin ja juoksen tiiviisti vieressä. Edistystä siis tulee hitasti, mutta varmasti! Muutama toisto tehtiin myös puomilla ja ilokseni senkin kanssa on tullut edistystä. Hugo etenee kohtuu nopeasti puomilla tosin hidastaa kohti alastulokontaktia. Hidastamisesta huolimatta se ei enää näytä jäävän arpomaan, että mihinköhän pitäisi pysähtyä, vaan se kyllä tulee sieltä oikeaan kohtaan, kunhan saa aikaa keskittyä hommaan. Eli eiköhän sekin saada varmemmaksi nyt, kun onnistumisia tulee ja pääsen palkkaamaan Hugoa :)

Kuten kirjoituksista näkee, tässä vaiheessa ainakin olen asennoitunut vielä niin, että agilityn harrastaminen jatkuu Hugon kanssa tiistain ortopedin jälkeen. Joka tapauksessa selkä vaatii jumppausta eli vaikkei selästä mitään varsinaista vikaa löytyisikään, niin selän lihakset tarvitsevat lisää voimaa. On siis mahdollista, että jonkin mittainen treenitauko on edessä anyway, mutta sehän ei meitä haittaa, kunhan tietäisi, ettei kokonaan tarvitse lajia lopettaa tai normaalia elämää rajoittamaan! Hugo on agilitysta niin valtavan innoissaan, että olisi todella kurja joutua lopettamaan treenaaminen täysin. Ja pakkohan se on myöntää, että tässä reilun vuoden agilityn harrastamisen aikana olen kyllä itsekin ehtinyt hurahtamaan lajiin aika lailla... Tärkeintä on saada selkä sellaiseen kuntoon, ettei toistuvaa jumitusta ilmaannu. Eiköhän tiistain jälkeen olla tämän tilanteen suhteen viisaampia!

Ortopedille, mars!

Käytiin Hugon kanssa silloin tammikuun lopulla fyssarilla Sofie Henrikssonilla ja silloin havaittiin, että takajalkojen lihaksisto epäsymmetrinen eli vasen jalka oli heikompi, mikä näkyi myös ihan liikkuessa. Muuten oli kaikki suht ok tuolloin. Nyt olimme kontrollikäynnillä viime viikon tiistaina ja tällä kertaa fysioterapeuttina oli Heli Hyytiäinen.

Liikkeessä ei näkynyt silmin epäpuhtautta ja tunnusteltaessa takaosan lihaksisto oli hyvä ja symmetrinen - siis sen mitä nyt käsin tuon turkin alta on tunnisteltavissa ;) Joka tapauksessa näyttäisi siis, että tähän on tullut edistystä tekemiemme treenien ja jumppailujen myötä! Hugo käytettiin myös askelmatolla, jossa koiraa juoksutetaan pitkää mattoa pitkin useita toistoja. Matossa on minimaalisia antureita, jotka mittaa koiran askelvoimaa ja askelpituutta kunkin jalan osalta. Näissä testeissä näytti, että vasen takajalka ottaa aavistuksen oikeaa takajalkaa lyhyempää askelta. Tätähän havaittiin siis edellisellä kerralla ihan silminkin, mutta nyt lyhennys oli niin pientä, että silmin tätä ei erottanut.

Takapakkia oli tullut selän suhteen. Hugollahan hieronnoissa tuo selkä ja nimenomaan lannealue on ollut jumissa toistuvasti. Aina on rentoutunut hieronnan myötä, mutta seuraavalla kerralla tilanne on ollut taas sama. Tammikuun fyssarikäynnillä selkä oli melko ok eli mitään ihmeempiä jumituksia ei löytynyt. Kuitenkin tällä kertaa Hugo aristi selkää paineltaessa rankaa juuri lannealueen kohdalta. Heli totesi Hugon selän olevan aavistuksen notkolla ja voi olla, että aristelu johtuu tästä selän vääränlaisesta kuormituksesta notkoasennon vuoksi. Notkoasennon saa korjattua treeneillä ja lihaksiston vahvistamisella, mutta Heli suositteli ortopedillä käyntiä ennen kuin uskaltaa aloittaa selän tehotreenaamisen.

Hugolle on siis nyt varattu aika Viikin pieneläinsairaalaan ortopedille tiistaina 2.4. Mahdollisesti ortopedi haluaa ottaa selästä kuvat, mutta itse olen tullut siihen päätökseen, että voisin pyytää kuvauksen selän ja myös polvien osalta joka tapauksessa. Eipähän täytyisi sitten enää päätä vaivata miettimällä, onko siellä kaikki kunnossa vai ei :)

Toistaiseksi saatiin ja meidän oikeastaan täytyikin jatkaa normaalia elämää treeneineen päivineen. Lepoon laittaminen ennen ortopedin tutkimuksia voisi antaa väärän kuvan tilanteesta eli agilitytkin jatkuvat ainakin toistaiseksi normaalisti. Minkäänlaista ontumaa en ole nyt havainnut, eikä myöskään agilityssa näy kipuilua tai jäykkyyttä - käännökset on Hugon kokoon nähden tiukkoja ja nopeita :) Eli nyt vain peukut pystyyn, että selkärangassa ei olisi mitään vikaa!

Ekat agilitykisat

Eilen oltiin ekoissa virallisissa agilitykisoissa ja kuten aiemmin jo kerroin, starttasimme vain hyppyradalla kontaktiongelmien vuoksi. Ihme ja kumma, agilitykisoissa jännity oli minimaalinen verrattuna tokokokeiden jännitykseen - jes!

Rataan tutustuessa havaitsin pari kinkkistä kohtaa. Ensinnäkin keppikulma oli meille hankala, koska nuo umpikulmat ovat vielä Hugolle haastavia. Niinpä päätin tehdä kepeille viennin niiston avulla eli näyttämällä reilusti Hugolle, että mistä välistä pujottelu tulisi aloittaa. Hetken Hugo näyttää olevan tuossa keppien aloituksessa hämillään, mutta käsiavulla kuitenkin löytää oikean välin ja itse pujotteluhan sujuu sitten hyvin. Seuraava hankala kohta oli heti keppien jälkeiselle esteelle vienti. Tähän täytyi saada ohjauspuolen vaihto. Olisi varmasti onnistunut takaaleikaten jollan koirakolla hyvin (näin sen kohdan jotkut tekivätkin), mutta koska meillä takaaleikkaus ei ole vielä millään muotoa varma, en tätä uskaltanut yrittää. Niinpä päädyin valssaamaan keppien jälkeen. Itse valssin tekeminen tuntui radalla ihan luontevalta, mutta valssin suunta ei ollut riittävästi estettä kohti, jolloin Hugo meinasi tästä tulla ohi - mikäänhän ei Hugolle kertonut, että odotin sen hyppäävän tuota estettä. Sain kuitenkin otettua askeleen kohti hypättävää estettä ja Hugo sitten venyi kuin venyikin oikealle esteelle. Ilmeisesti tästä meni kuitenkin rytmi sen verran sekaisin, että seuraavalle esteelle tuli riman pudotus. Videon perusteella näytti ihan mahakosketukselta eli ilmeisesti ei saanut Hugo enää koottua itteään kunnon hyppyyn..? Tokavikalle esteelle tuli sitten toinen pudotus. Hugo ponnistaa tälle esteelle aivan liian aikaisin, enkä oikeastaan osaa nyt vähillä hyppytekniikkatiedoillani analysoida tähän syytä. Mielestäni se olisi kyllä mahtunut ottamaan vielä pienen askeleen ennen estettä, mutten tiedä miksei näin tehnyt.

Tuloksena oli siis ratavirheet 10 vp, aika 36,96 s ihanneajan ollessa 43 s. Olin hirmu tyytyviänen radan jälkeen, sillä yleisesti ottaen oli suhteellisen sujuvaa menoa. Olin nimittäin etukäteen jännittänyt sitä, että jos teen pienenkin virheen, menisi keskittymiskykyni täysin ja loppurata olisi katastrofaalinen. Keppien jälkeisessä ohjauksessa tosiaan vähän sössin sen valssin suunnan kanssa, mutta kuitenkin saatiin jatkettua hommaa :) Eli tyytyväinen sai olla - olihan kyseessä sentään ekat agilitykisamme! Ja nyt kisakärpänen pääsi puraisemaan eli on jo vilkuiltu seuraavia kisoja.

Nyt tarkoituksena on ahkerasti treenata kontakteja, jotta saisimme nekin kuntoon. Olisihan se kisojakin ajatellen kivempi, että voisi osallistua kahteen starttiin kerrallaan. Ongelmana on ollut, että olen päässyt harjoittelemaan näitä kontakteja kunnolla vain sunnuntaisin vapaatreenivuorolla. Kotona ollaan tehty 2on2off-treeniä laatikon kanssa, mutta mielestäni ongelmana on saada Hugo yhdistämään se treeni oikeille kontakteille. Niinpä olinkin valtavan innoissani eilen illalla, kun lenkillä poikkesimme erääseen koirapuistoon ja löysin sieltä sopivan kontaktien harjoittelupaikan. Kyseessä oli hiekoituslaatikko, jonka kansi toimi meille nyt toooooosi loivana A-esteenä, kun lunta oli niin paljon, että laatikosta ei näkynyt paljoa kantta enempää. Saatiin tehtyä "estettä" vauhdin kanssa ja harjoiteltua stoppeja näin. Ensimmäiset parit kerrat autoin oikean kohdan löytämisessä käsiavulla, mutta tämän jälkeen jätin avut pois. Tein nopeita vapautuksia lentävän lelupalkan kanssa, josta Hugo sai intoa ja vauhtia touhuun. Sanoisin, että edistyimme siis selvästi eilen! Nyt vain suunnataan tuonne koirapuistoon säännöllisesti harjoittelemaan :)

Maata näkyvissä!

Tänään toteutettiin suunnitelma lähteä metsälenkille :) Ja olipas kyllä kivaa puuhaa -  aurinko paistoi (vaikkakin laski lenkin loppua kohti) ja olimme ainoat lenkkeilijät tällä pienellä metsäpolulla, jonka löysimme. Olimme tosiaan Husöön suuntaamassa, mutta koska olen siellä ratsastuspäivinä nähnyt tosi paljon hiihtäjiä, käännyttiinkin jo aiemmasta risteyksestä, jossa tiesin olevan myös parkkipaikat ja lenkkimaastoja. Eli kartan mukaan lenkkeilimme Salmenkalliolla :) Menimme ihan umpimetsässä valtaosan lenkistä ja reittinä oli siis ihan pikkuinen kapea tallattu polku, joka kiemurteli tehden lenkistä varmastikin monta kertaa pidemmän kuin mitä se olisi suoraa tietä ollut! Tässä alla kuvia matkan varrelta, nuo ylhäältä otetut kuvat otin Hugosta lintutornista, joka oli yhden pellon reunassa.

Doboa kokeilemassa

Viime sunnuntaina oltiin Hugon kanssa normin agivuoron sijaan doboilemassa. Meille Hugon kanssa siis ihan uusi laji - tosin sellaista littanaa tasapainotyyny"palloa" ollaan käytetty jo aiemmin takaosan kehittämiseen. Kuitenkin olin hieman skeptinen doboilemaan mennessä, sillä lähtökohtaisestihan ajattelin, että alustakammoisen collien pallon päälle saaminen tulisi olemaan tuskien taival. Toisinpa kuitenkin kävi. Nameilla ja kehuilla Hugo pomppasikin kaikki neljä jalkaa pallon päälle jo parin yrittämän jälkeen. Tokihan se alkuun haki kovasti siinä pallolla makuuasentoa, mutta vähitellen toistojen myötä se alkoi jo hakea myös seisoma- ja istuma-asentoja. Todella reipasta! Lisäksi teimme pallolla ohjaajan ja koiran yhteisiä liikkeitä, joissa esim. minä istuin pallolla ja nostin toisen jalan vaakatasoon esteeksi Hugolle. Sitten kierrätin Hugoa pallon yli selkäni takaa ja hyppäytin aina edessäni. Hugo tuntui tästä palloilusta oleva kovin innostunut ja siksi varmasti tullaan doboilemaan myös kotona - tosin tilan puute toimii rajoittavana tekijänä joidenkin liikkeiden osalta... Tässä kotoa kuva ihan perusjutusta, Hugo siis hypännyt pallolle makaamaan. Huomasin, että paljon herkemmin hakee tuota makuuasentoa kotona doboillessa. Luulenpa, että Hugo vähän arastelee tuota ahtautta täällä meillä sisätiloissa eli ei ihan yhtä rohkeasti uskalla yrittää noita vaikeampia liikkeitä, kun ei ole vapaata tilaa ympärillä...

Agilityssa tehtiin eilen rataa (alla), jossa oli parikin hankalaksi osoittautunutta hommaa :) Ensimmäinen hankala kohta oli pätkä 1-4, joissa siis esteellä 2 tehtiin valssi, joka käänsi kohti estettä 3 ja heti uusi valssi esteellä 3, joka käänsi kohti keppejä. Pari kertaa sai hioa, jotta esteelle 2 tuleva valssi ajoittua yhtään oikein. Ensin tein sen liian myöhään, jolloin Hugo valui kakkoshypyn jälkeen ja tuli loiva kaarros. Seuraavaksi teinkin valssin sitten liian ajoissa ja jouduin pysähtyä odottamaan Hugoa valssauksen jälkeen, jolloin vauhti tökkäsi, eikä päästy etenemään pituudelle. Lopulta saatiin myöskin ihan hyviä valsseja tähän väliin, mutta osoitti kyllä, että näitä ihan perusvalssauksiakin pitäisi taas ottaa omalle treenilistalle... Pituudella valssaus olikin sitten hankalaa myös Hugon mielestä. Eli ensin hiottiin ohjauksen ajoitusta, mutta vaikka ohjauskin olisi ollut kohtuu oikean aikainen, Hugon mielestä oli outoa, että pituutta seurasi tiukka käännös.

Seuraava vaikea kohta oli hypyn 7 ohjaaminen. Se oli siis maksikorkuinen muuri, jolle takaaleikattiin. Ikinä ennen ei olla tehty muurille takaaleikkauksia, vaan se on aina hypätty helpohkolla lähetysmisellä suorassa linjassa. Tämä oli siis Hugon mielestä kummallista, että sen piti oikeasti kiertää valtavan muurin sivutolpan taakse ja hypätä sieltä tuon jättiläismäisen esteen minua kohti. Se kyllä hyvin lähti takaakiertoon, mutta ennen hyppyä tuli sellainen hetken epäröinti, että "ihanko oikeasti minun pitää hypätä"? Tämä sujui parin yrityksen jälkeen aika hyvin silloin kuin tehtii ns. ilman vauhtia eli ihan vain tätä yhtä hyppyä. Kuitenkin heti, kun otti alle pari estettä ja lähestyi vauhdilla, Hugo lähti kyllä takaakiertoon, muttei hypännytkään estettä, vaan kiersi sen kokonaan takakautta. Tehtiin siis tätä vauhdin kanssa hyppäämistä lelupalkan avulla eli palkkasin pallolla heti, kun se oli hypännyt takaakierrosta muurin. Nämäkin siis treenilistalle!

Nyt ei ollakaan hetkeen oltu kunnon metsälenkillä Hugon kanssa - täytyy korjata tämä tilanne ehdottomasti viikoloppuna! Siis tokihan me ollaan lenkkeilty, liikuttu ja aktivoiduttu, mutta ei niin, että Hugo olisi saanut olla vapaana. Tylsistyttää jo itseäkin taas nämä kotikulmien lenkkipolut eli suunnitelmissa olisi huomenna alkuillasta suunnata metsälenkeille - ajattelin kokeilla Husön seutua lenkkimaastona, ratsastusmaastona se onkin jo ennestään tuttua seutua :)

Tässä Hugon fiilikset viimelauantailta! Huom: vaikka kuvan perusteella näyttääkin siltä, että Hugoa ei ole aktivoitu päiväkausiin, niin kyllä me ihan oikeasti oltiin tuonakin päivänä lenkkeilty kunnolla :D

 Ja lauantaina sitten eka kisastartti edessä :) On ollut kiva huomata, että nämä lähestyvät agikisat ei ainakaan vielä ole tuonut mukanaan jännitystä! Tokokokeet, kun ovat aina tuntuneet hermostuttavan etukäteen. Agilityssa tuntuu enemmän, että sinne kisoihin voi mennä pitämään vain hauskaa - sitähän se agility nimittäin on! Toki yritetään tehdä omantasoinen suoritus ja sittenhän nähdään, että mitkä seikat on vielä kisatilanteita ajatellen treeniä vailla :) Kontaktit nyt tietysti yhtenä merkittävänä, olisihan se jatkossa kiva voida ottaa useampi startti per kisapäivä.

Hupsista...

...onkin sitten jäänyt blogin päivittäminen vähän vähellä lähiviikkoina! Hugo kävi hierojalla silloin pari viikkoa sitten, ja oli aika ok - ei pahempia jumeja siis. Agilitytreenit ovat sujuneet lähiaikoina aika kivasti :) Yhdessä tekeminen on ollut mukavaa ja Hugokin on just sopivan kierroksilla nykyään :D Eli pysyy lähdöissä, mutta silti on innolla lähdössä heti mukaan, kun saa lähtöluvan. Uskallauduinpa ilmoittautumaan ekoihin kisoihinkin - niistä lisää tuonnempana :) Tosin mennään vasta pelkästään hyppyradalle, koska kontaktitreenejä jatketaan yhä laatikon avulla ja pelkillä puomien alastulorampeilla. Tosin jostain kumman syystä keinu kyllä sujuu eli sitä ollaan myös voitu tehdä normaalisti!

Yritän ehtiä viikonloppuna kirjoittelemaan vähän enemmän. Lauantaina on poikkeuksellisesti agilitya ja sunnuntaina päästään kokeilemaan ihka ekaa kertaa doboilua! Saa nähdä mitä siitä tulee :) Kyseessähän siis on laji, jossa koiran kanssa suoritetaan erilaisia liikkeitä käyttäen valtavaa koiran kestävää jumppapalloa. Tässä siis tekevät jumppaliikkeitä sekä ohjaajat että koirat - täytyy katsoa pitääkö Hugo palloa niin kammottavana, ettei koske siihen tassullaankaan!