Olipahan uintireissu!

Jep eli totta tosiaan mökillä olimme. Sää oli kuuma ja niinpä suurin osa meistä mökkeilijöistä vietti aikaa järvessä viilentyen useamman kerran päivässä. Hugolle tämä ihmisten pulikointi oli selvästi outo tilanne. Ensinnäkin se itse ei pidä erityisesti vedestä ja toisekseen se paimenkoirana selvästi oli sitä mieltä, että sen "lampaat" olivat joutuneet vaaraan. Niinpä meidän uiskentelu sai aikaan sen, että Hugo haukkua räksytti tassut rantavedessä meille ja oli selvästi hieman poissa tolaltaan.

Hugo itsekin päätyi pariin otteeseen uimaan perjantain aikana - aamupäivällä ja sitten uudestaan iltapäivällä. Uintimatkat olivat lyhyitä, eikä se selvästikään oikein tiennyt miten siihen veteen pitäisi suhtautua. Varsinaista vesipetoa siitä ei kuitenkaan tullut, ja ehkäpä vain hyvä niin. Nimittäin perjantai-iltana havaitsin sillä ihotulehdusta takajalkojen välissä. Siis jo ihan puolessa vuorokaudessa uimisen seurauksena iho oli tulehtunut ja etenkin lauantaiaamuna havaitsimme tulehduksen olevan melko ärtynyt. Niinpä ei auttanut muu kuin tilata aika päivystävälle eläinlääkärille. Viitasaaren sivuilta löysin päivystysnumeron, mikä kuitenkin johdatti minut juttusille niin sanotun lehmälääkärin kanssa. Hän antoi minulle sitten pari uutta numeroa, johon soitella, ja sanoi vielä lopuksi, että ellei niistä tärppää, niin hän voisi ehtiä myöhemmin katsomaan koiraa. Hänen antamistaan numeroista sain kuitenkin päivystävän pieneläinlääkärin kiinni ja niinpä lähdimme melkein heti ajamaan puolentoista tunnin ajomatkaa kohti Karstulassa sijaitsevaa eläinklinikkaa.

Klinikalla vietimme puolitoista tuntia, jonka aikana Hugo sai kaksi rauhoittavaa piikkiä, menetti sylikaupalla karvaa ja sai lääkkeet tulehdukseen, joka osoittautui olevan hot spotia. Lääkesalvan lisäyksen jälkeen Hugo oli tosi kipeä ja niinpä sille annettiinkin vielä kipulääkepiikki ja tötterö päähän ennen kotimatkalle lähtöä. Matka takaisin mökille menikin sitten Hugon nukkuessa minun sylissäni.

Pari ensimmäistä päivää olivat hyvin vaihtelevia. Hugo välillä leikki innokkaasti, välillä oli todella väsynyt ja välillä valitti. Sen jälkeen oireet ovat kuitenkin alkaneet hävitä ja nyt tulehdusalue ei oikeastaan enää juurikaan vaivaa. Tavallista väsyneempi Hugo on kyllä yhä, mikä johtuu luultavasti antibiooteista.

Tässä pari kuvaa Töttiksestä. Tällaisen lempinimen Hugo ehti saada, ja nyt pohdinkin voinkohan yhä pitää sillä tämän lempinimen sittenkin, kun kaulurin käyttö on ohi? Ensimmäisessä kuvassa olemme Hugon kanssa venematkalla kohti saarta eläinlääkäriltä palatessamme. Hugosta on muuten tullut ihan oikea veneilijä, sillä se nykyään osaa jo ihan omatoimisesti hypätä veneeseen istumaan ja pois sieltä. Ja se tekee sen vielä innoissaan!

Tämä toinen kuva on otettu lauantai-iltana. Muussa asennossa Hugoa ei juuri sinä iltana nähtykään! Kuvasta ei juuri erota, että karvan määrä olisi vähentynyt lainkaan, mutta kyllä sieltä oikeasti lähti ihan valtava määrä karvaa. Valtaosa on kuitenkin jalkovälistä ja ulospäin karvojen ajelu näkyykin oikeastaan vain pienentyneinä housukarvoina.

Haava tassussa

Jälkitreenit siirtyivät vielä ensi viikolle. Toisaalta siinä on hyvätkin puolensa, sillä nyt olemme ehtineet Hugon kanssa treenailla rauhassa ja edistystä alkaa nyt tulla! Kävimme Kaijan ja Nepin kanssa treenailemassa Tuusulassa sunnuntaina. Hugolle tehtiin yhteensä kolme jälkeä. Tallasin jäljet itse ja sopivaksi tavaksi on nyt löytynyt sellainen, etten namita jälkeä lainkaan, vaan vaihdan kepit sitten nameihin Hugon nostaessa ne.

Ensimmäinen jälki oli hieman haparoivaa. En tallannut jälkeä kovin voimakkaasti ja muutenkin Hugon keskittyminen ei ollut täysillä mukana. Se seisahtui kesken kaiken ja alkoi haparoimaan - kuljeksi edestakaisin pää pystyssä ja hämmästeli, että mitäköhän sitä oikein puuhastelisi. Toinen ja kolmas jälki olivatkin jo selvästi parempia. Jäljillä oli mittaa vasta ehkäpä noin viitisenkymmentä metriä, mutta jätin jäljille kuusi keppiä. Nämä jäljet Hugo ajoi nenä maassa ja reippaasti edeten ilman pysähtelyjä ihmettelmään, että mitä tehdä. Touhussa oli selvästi jo jäljestämisen makua! Itse mokasin hieman tokalla jäljellä, sillä yritin selvästi liikaa ohjata Hugoa. Ja kaiken lisäksi vielä muistin itse jäljen kulkevan eri kohdasta kuin mistä se oikeasti kulki, joten yritin ohjata Hugoa siis väärään suuntaan. Siinä sitten ihmettelin, että miksi Hugo niin pontevasti yrittää toisaalle, kunnes huomasin sillä suunnalla jättämäni kepin. Kolmannella jäljellä yritin sitten olla ohjaamatta niin voimakkaasti (ohjaan toistaiseksi normaalilla talutusremmillä eli liina olisi tähän käyttöön huomattavasti parempi)ja homma sujuikin jo aika hienosti.

Kyllä piristi ja motivoi, kun näki, että vihdoin homma alkoi toimia! Aika pitkään junnasimme paikoillaan ilman edistystä, ja hieman jo pohdinkin, että onkohan laji kenties meille täysin väärä. Nyt olikin kiva nähdä, että Hugo näytti olevan touhusta itse innoissaan. Tästä on siis hyvä jatkaa treenejä pidentäen jälkeä vähitellen. Tähtäimenä meillä on ihan vain lajin harrastaminen. Jotkut kisat saatamme käydä, jos siltä tuntuu, mutta ihan leikkimielisesti. Meille tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa :)

Hugolla ilmaantui etutassun anturaan (se, joka ei ole varsinaisessa tassuosassa, vaan kymmenisen senttiä ylempänä tassussa) repeämä tai halkeama. Ilmeisesti tarrannut johonkin oksaan tms metsässä, sillä antura oli puoliksi kuoriutunut. Hugo ei millään tavoin arista tassua ja ainoa oireilu onkin silloin tällöin tapahtuva nuoleminen. Näin ollen olenkin nyt seurannut tilannetta, pitänyt haavan puhtaana ja suihkuttanut haavan desinfiointiin tarkoitettua suihketta. Näyttää jo paljon paremmalta - ei enää ole niin sanotusti avonainen, vaana on alkanut kuivua. Seurailen siis tilannetta ja jos tulehduksen merkkejä ilmaantuu, niin vien sitten Hugon eläinlääkäriin. Toistaiseksi kuitenkin kotikonsteina kokeilemme saada tassun kuntoon. Liikkumista halkeama ei kuitenkaan haittaa mitenkään, joten olemmekin lenkkeilleet ihan normaalisti, ehkä vähän enemmän olemme vältelleet risukkoja.

Torstaina olisi sitten edessä lähtö kohti Viitasaarta ja siellä sijaitsevaa mökkiä. Tosiaan, Hugo tulee vasta minun mukanani, eikä vanhempieni, kuten aiemmin kirjoituksissani pohdiskelin. Suurin syy tähän oli, että meillä piti olla tänään ne jälkitreenit. Vanhempani lähtivät eilen ja sain treeneistä tietää vasta tänään, joten oli myöhäistä enää muuttaa suunnitelmia. Näin on kuitenkin ehkä parempikin, sillä saapahan tassukin parantua kauemmin ennen mökillä riehumista. Plus, että olisihan minulle tullut ihan valtava ikävä pientä Huksua :)

Ei mitään kirjoittamisen arvoista

Tänne blogiin on tullut päivityksiä nyt aika harvalleen, mutta syynä tähän on yksinkertaisesti se, ettei ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Kuumuus muokkaa päiviämme nyt aika tavalla - lenkit tehdään siis myöhään illalla. Treenauksetkin ovat olleet melko lyhyenlaisia lähiaikoina, sillä päivisin ei vain voi vaatia koiralta esim pitkiä jälki- tai tottistreenejä. Olen kuitenkin yrittänyt koko ajan jotain pientä harjoitella.

Valokuviakaan en ole hirveästi räpsinyt lähiaikoina, sillä kuvissa näkyisi toistuvasti läähättävä väsähtänyt Hugo :) Eli niitäkin sitten, kun kelit ovat sellaiset, että jaksaa taas tehdäkin jotakin! Ensi viikolla onkin taas vuorossa mökkeilyä eli sieltä taas varmasti kuvia luvassa. Itse olen töissä ma-to eli mökille olen lähdössä vasta torstaina. Hugo kuitenkin näillä näkymin on lähdössä mökkireissulle jo viikon päästä maanantaina vanhempieni kanssa. Vähän olen ollut kahden vaiheilla, että raaskinko Hugon heidän mukaansa jo antaa... Tiedän, että itselläni tulee kaamea ikävä tuota karvakasaa, mutta toisaalta tiedän myös, että Hugolla on varmasti siellä hyvät oltavat vanhempieni kanssa ja extra-kivaa, kun saa temmeltää vapaana. Ja sitten torstaina olisi sitten taas iloinen jälleennäkeminen! :)