Tänään käytiin Hugon kanssa HSKH:n kisoissa yhden hyppäristartin verran taas pyörähtämässä ja tänään vihdoin se 10 ratavirheen kirous karistettiin, sillä tulokseksi saatiinkin 0 ratavirhettä eli tulos -9,31 s, sij 4/22 ja LUVA. Oli vähän sateinen keli eli pikkusen tuntui ankealta lähteä kisaamaan tänään. Onneksi sade väheni sitten just ennen meidän starttia ja kivahan se oli, ettei ihan helteisen kuumaa ollut :)
Radalla haasteellisena koin rataantutustumisessa heti tuon alun eli käännön renkaalta kolmannelle esteelle ja sitten vielä seuraavana tulevat kepit. Yleensähän olen kisatilanteissa kepeillä varmistellut eli mennyt hyvissä ajoin tekemään niiston sinne ensimmäiseen keppiväliin, jos vain suinkaan on ollut mahdollista. Nyt arvelin, etten ehtisi mitään "törkkäsyä" sinne tekemään ilman, että häiritsisin Hugoa valtavasti, joten päätin vain luottaa, että kyllä se sinne tiensä löytää - ja niinhän se löysikin :) Paljon virheitä tuli tuossa Keppien edessä olevan putken jälkeisellä pätkällä, jossa kolmen hypyn kautta jatkettiin putkeen. Siinä ohjaajan linja ja rintamasuunta helposti johdatti väärään putkeen tai oikean putken väärään päähän. Hugo haki kuitenkin hyvin oikean putken ja oikean pään ilman mitään kovin voimakkaita haltuunottoja tms. Kokonaisuudessaan rata tuntui aika kivalta ja mitään valtavia pulmatilanteita ei suorittaessa muodostunut sitä seikkaa lukuun ottamatta, että käsivarressani oleva numerolapunpidike meinasi pudota koko radan ajan ja tuolla yhden putken aikana sitä revinkin ylös päin :D Mutta oli kyllä hieno fiilis radan jälkeen! Nyt ei enää LUVAa voida saada hyppyradoilta, mutta eiköhän me kontaktitreenien aikana käydä hyppäreillä kisakokemusta kuitenkin kartuttamassa :)
Huomenna aamulla lähden konferenssimatkalle Ranskaan ja palaan ensi perjantaina. Ihan kivaa päästä reissuun, vaikkakin tietysti Hugoa tulee ehkä aivan pikkuisen ikävä! Mutta saavatpahan viettää Markuksen kanssa kotona oikein poikienviikon eli tulee varmasti Hugo kyllä pärjäämään :)
Löysin ihan sattumalta googlettamalla kuvakansioihin, joissa oli satoja kuvia viikonlopun juhannuskisoista ja joukosta löytyi kuin löytyikin myös Hugosta kuvia yhdeltä hypyltä ja kepeiltä. Kuvia on kymmenkunta lisätty Hugon kuvakansioon, johon linkki tosiaan löytyy tuolta sivupalkista! Tässä muutama niistä :)
Hugo on nyt jo ihan aikuinen poika (pysyy ainiaan mamman pikkupoikana!), sillä se täytti viime perjantaina 3 vuotta. Juhlittiin synttäreitä juhannusjuhlintojen ohessa mökkeillessä - Hugoa muistettiin makaroonilaatikkokakun, luiden, uuden nahkaremmin ja narupallojen muodossa. Lauantaina suuntasimmekin Tuorlaan noin puolen tunnin ajomatkan päähän mökiltä, jossa järjestettiin agilitykisat.
Osallistuimme taas vain hyppyradalle, ja muutekin homma toisti tuttua vanhaa kaavaa: etenemä parantui entisestään, mutta kaksi pudotettua rimaa oli tuloksena tältä(KIN!) radalta. Kyllä mahtaa tuntua hienolta sitten, kun ensimmäistää kertaa rikotaan tämä kahden riman kirous - nythän kaikilta kolmelta kisaamaltamme hyppyradalta on tullut nimen omaan kaksi rimaa alas. Muuten oli taas kivan tuntuista menoa - itse varmistelin taas ehkä turhaakin, mutta kuitenkin ihan sujuvahkoa menoa. Tuloksena tältä radalta siis ratavirheitä 10, aika -10,90 s ja etenemä 4,27 m/s. Koirakoita radalle starttasi 31 ja sijoituksena oli 13. Hyvillä mielin taas poistuttiin radalta, vaikkakin kieltämättä oli pakko todeta, että tämä rimanpudottelu on nyt meillä ihan oikea ongelma, jolle täytyy tehdä jotain.
Jäin jälkikäteen vielä pohtimaan tätä rimanpudottelua, ja tajusin, että kohtalaisen usein rimoja putoilee putken jälkeen. Tällöin voi hyvin olla, että vauhtia on vain liikaa, jotta Hugo malttaisi keskittyä riittävästi, mutta kyllähän rimoja välillä putoilee muissakin kohdissa. Niinpä oli todettava, että korkeudenarviointitehtävät olisivat meille varmasti tarpeen! Sain seurakaverilta myös vinkiksi, että olisi hyvä ratatreeniä tehdessäkin sijoittaa radalle eri korkuisia rimoja. Nyt olemme ratatreeneissä lähes poikkeuksetta asettaneet rimat 55 cm:iin, joten jos sen sijaan laittaisimmekin rimat vaihteleviin korkeuksiin, joutuisi Hugo luultavasti oikeasti keskittyä siihen, että kuinka korkealle on hypättävä, eikä vain räiskisi menemään totutulla tavalla.
Tänään suuntasinkin sitten I-HAH:n agilityhallille. Aloitimme kontaktitreeneillä, joissa ollaan nyt edetty siihen, että asetan puomin alasmenon viereen maksipöydän, josta Hugo hyppää alasmenolle ja tekee kontaktin. Vaihtelen nyt treeneissä niin, että palkka tulee välillä ihan siitä kontaktin jälkeen ja välillä taas välissä onkin vielä esim. putki tai hyppy. Tänään nämä treenit sujuivat hienosti - haki joka kerta reippaasti 2on2off-asennon ja pääsin vapauttamaan palkalle nopeasti. Hienoa on, että Hugo tuntuu vapautuvan nopeasti eli se vapautussana tuntuu varmistuvan myös koko ajan!
Kontaktien lisäksi tehtiin muutama toisto viiden hypyn suoraa. Laitoin esteiden väliksi 5 m, joten tarkoituksena ei ollutkaan tehdä mitään etäisyydenarviointeja, vaan ihan vain katsoa, miten Hugo lukee esteiden korkeuksia. Laitoin rimat vaihteleviin korkeuksiin (30 cm - 65 cm) niin, että rimat eivät olleet mitenkään nousevassa järjestyksessä, vaan korkeudet pieneni ja suureni. Ja tässä huomasi hyvin, ettei Hugo tosiaan juurikaan näytä katselevan niitä korkeuksia ja sopeuta hyppyä sen mukaan, vaan se räiskii menemään vakiohypyllä riman korkeudesta huolimatta - ja poikkeuksetta 65 cm rima tuli alas aluksi. Pysäytin pelin aina riman pudotessa ja otettiin uusiksi. Jos tätä 65 cm rimaa edelsi kohtalaisen korkea rima, niin Hugo selvitti tehtävän puhtaasti, mutta mikäli sitä ennen oli selvästi matalampi este, putosi 65 rima poikkeuksetta. Niinpä helpotin tehtävää sen verran, etten juossut Hugon vierellä tai muutenkaan häirinnyt koiraa, vaan menin kutsumaan Hugon hyppysuoran päähän. Tällöin saimme muutaman hyvä toiston peräkkäin ja lopetimme tähän hyvillä mielin. Eli nyt ei muuta kuin korkeudenarviointia treenaamaan, kun vain tietäisi miten :D Ilmoittauduin seuran järjestämälle Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, mutta vielä ei tiedä, mahduimmeko mukaan. Toivon hartaasti, että pääsemme kurssille, mutta jos näin ei käy, niin pitänee keksiä muita keinoja saada hyppytekniikkaoppia. Näitä en viitsisi lähteä opettamaan koiralle ilman, että oikeasti tiedän, mitä olen tekemässä :)
Helpottavaa joka tapauksessa oli nähdä se, että kyseessä ihan oikeasti tuntuu olevan se, että Hugo ei osaa arvioida korkeutta. Tämä on siis helpottavaa siksi, että tätä voidaan treenata ja sitä korkeuden lukemista voi oppia! Tokihan moni moni riman pudotus johtuu ihan siitä, että ohjaukset on pielessä, mutta kisoissa rimoja on pudonnut usein juuri sellaisissa paikoissa, joissa ei mitään ihmeempää ohjausta olla tekemässäkään, vaan ihan vain suoralla. Eli nyt, kun ohjatut treenit ovat heinäkuun ajan tauolla, meillä on hyvä mahdollisuus hioa ongelma-alueita :)
Tässä valokuvia viime viikon lenkiltä Mustavuorelta 3-vuotiaasta Hugosta. Juhannuskuvat eivät vielä ole päätyneet haltuuni, joten niitä tulee tänne sitten jälkijunassa!
Huomenna suunnataan Viitasaarelle viikonloppua viettämään eli edessä on kesän ensimmäinen mökkireissu :) Toivotaan, että säät suosii - oli nimittäin ilmatieteenlaitoksen sääennustukseen Viitasaarelle lykännyt vesipisaroita viikonlopulle...
Nyt on ollut sellaisia helteitä, että sisälläkin alkaa taas tuntua trooppiselta :) Ei täällä onneksi ihan tukalan kuumaksi koskaan mene, mutta kuitenkin sen verran lämmintä on päivisin, että Hugoa läähätyttää. Niinpä meillä onkin nyt pitkin päivää pylvästuuletin puhaltamassa ja Hugo jo tajuaa parkkeerata sen eteen makoilemaan, kun haluaa viilennystä.
Treeneissä ollaan käyty helteistä huolimatta ja vaikka kuumuus ehkä näkyy vähän nopeampana väsähtämisenä, niin Hugo kyllä yhtä innolla lähtee treenaamaan kuumuudesta huolimatta :) Tänään olikin ensimmäinen Tattarisuon hallilta kesäksi otettu vakiovuoro eli oltiin siellä neljän koirakon porukalla. On kyllä ehdottomasti kiva, että on tuo toinen vakiovuoro viikossa ja koen myös erityisen järkeväksi sen, että siinä vuorolla on noin joka toinen viikko kouluttaja ja muulloin sitten tehdään omatoimitreenejä.
Tänään Hugon kanssa teimme ihan simppeleitä treenejä: pitkällä suoralla eteen irtoamista, vedätystä (joka on osoittautunut kisoissa kompastuskiveksi), keppikulmia ja lopuksi ihan vain puomin alastulokontaktia niin, että lähetin Hugon kontaktille siitä alastulon viereltä. Eteen irtoamisessa epäröi selvästi lähteä kaverin pitämälle etupalkkalelulle. Kovasti hämmästeli minun paikalle jäämistä - täytyy siis ehdottomasti treenata näitä ja paljon! Vedätys sujuin nyt hyvin eli yhtään rimaa ei tullut alas, vaikka oikein liioitellusti juoksin edellä ja vielä innostin Hugoa mennessäni. Kepeille taisi tulla yksi sisäänmenovirhe ja kerran myös kummallinen yhden keppivälin väliinjättö, joita Hugo ei ole oikeastaan koskaan tehnyt. Pääosin kuitenkin haki kepeille hyvin itsenäisesti ja pujotteli loppuun saakka reippaalla temmolla.
Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin niihin kontaktitreeneihin. Tehtiin siis tosiaan ihan yksinkertaistetusti niitä - ei missään nimessä siis lähdetty nyt ottamaan kokonaisia kontaktiesteitä, vaan vain ja ainoastaan sitä yhtä alastuloa lähetettynä sekä alastulon vasemmalta että oikealta puolelta. Ja Hugo haki oikean asennon joka kerta! Sain siis naksuteltua useammat onnistuneet suoritukset ja palkkasin ruhtinaallisesti :) Pitää siis nyt malttaa ottaa näitä helppoja perustreenejä riittävästi, jotta saan Hugolle riittävän selkeästi kerrottua, mitä siltä oikein pyydän. Ollaankin menossa keskiviikkona alkavalle I-HAH:n kontaktiklinikalle, jossa lähinnä siis opetetaan 2on2off-kontaktien alkeita ja treenataan, miten koiralle voidaan opettaa itsenäisiä kontakteja. Vaikka kyse ei ollutkaan mistään pulmaklinikasta, niin uskon, että sopii mainiosti meille, sillä tarkoituksenamme olisi nimen omaan palata nyt näihin pikkutreeneihin, jolla sitä 2on2offia saisi vahvistettua :)
Tässä alla vielä linkki videoon viime tiistain ohjatun ryhmän treeneistä. Tällä kertaa kouluttaja joutui olemaan poissa, joten treenasimme omatoimisesti rataa, joka oli edellin viikon valmennusryhmien treenejä. Olimme siellä Hugon kanssakin olleet tuuraavana koirakkona ja silloin homma oli monine valsseineen ja takaakiertoineen itselleni niin hankalaa, että rimoja tuli ropisten alas! Saatiin silloin kuitenkin monia hyviä vinkkejä ja ilmeisesti pientä parannusta on tullut, sillä meni jo hieman sujuvammin :) Pitäisi vain vielä saada oma ohjaus sujuvammaksi - niin kovin helposti teen yhden ohjauksen ja sitten unohdun paikoilleni odottamaan koiraa, jolloin ensinnäkin olen koiran tiellä ja toiseksi olen auttamattoman myöhässä seuraavasta ohjauksesta.
