Keppejä ja kontakteja hinkkaamassa

Eilen minä ja Jippi käytiin Tean ja Malvan kanssa vapaatreenaamassa keppejä ja kontakteja. Tein kepeille ihan suoria lähestymisiä, mutta parin esteen takaa eli joko hyppyjen kautta tai sitten putken kautta. Tean etupalkatessa Jippi kiirehti palkalle ja jätti alkuun kepeillä joitan välejä pujottelematta, kun ryysi vain täysillä kohti lelua. Ilman etupalkkaa tätä ei tapahtunut ja lopulta saatiin sitten lisättyä myös se etupalkka sinne takaisin niin, että Jippi malttoi siltikin pujotella loppuun saakka.

Puomia tehtiin myös yhdistäen este puomin eteen ja jälkeen. Palkkasin vaihtelevasti myös namilla kontaktille, mutta vapautus tapahtui aina lentävälle lelulla (apupalkkaaja taas palkkasi lelulla). Palkkailu kontaktille tuntuu auttavan, sillä nyt ei tullut yhtään läpijuoksua tai omatoimista vapautusta, vaan Jippi kesti liikehäiriötkin hyvin.

Lopuksi tehtiin vielä muutamia toistoja madallettua keinua. Keinu oli edelleen matalimmassa asennossa ja alkuun tehtiin pari toistoa niin, että pidin valmiiksi jo namia keinun alastulolla, jonka seurauksena Jippi siis juoksi suoraan keinun päätyyn, pysähtyi namille ja siitä vapautin erikseen keinun laskeuduttua apupalkkaajan heittämälle lelulle. Uskaltauduin Tean kehottamana kokeilemaan mitä tapahtuu, jos en pidäkään namia valmiiksi alastulolla. Itse epäilin, että Jippi tekee, kuten vielä pari treenikertaa sitten eli juoksee täysillä keinun läpi ja loikkaa päädystä ilmaan ennen kuin keinu on ehtinyt juurikaan heilahtaa. Toisin kävi, sillä Jippi pysähtyikin päätyyn, odotti keinun laskeutumisen ja tarjosi sitten 2on2offia. Palkkasin kontaktille pysähtymisestä sitten maahan ja vapautin siitä etupalkalle. Olin ollut kahden vaiheilla, että haluanko keinulle 2on2offin vai 4onin, mutta nämä parit toistot näin kyllä saivat minut päätymään siihen 2on2offiin, koska Jippi selvästi todella luonnostaan tarjoaa sitä sinne keinun päätyyn.

Hugon rally-tokoista täytyy pikaisesti mainita tähän loppuun sen verran, että olen nyt parin lenkin yhteydessä treenannut sen kanssa puolenvaihtoja ohjaajan takaa. Olen ottanut sille käskyiksi "selkä-seuraa", kun Hugon tulee vaihtaa oikealta puolelta vasemmalle puolella ja "selkä-viereen", kun vaihto tapahtuu vasemmalta oikealle. "Selkä" tarkoittaa siis sitä, että sen täytyy siirtyä taakseni ja sitten "seuraa" tai "viereen" antaa ohjeen siitä, että kummalla puolella seuraaminen jatkuu. Ekalla treenikerralla oli tosi suuria haasteita sen selän taakse siirtymisen kanssa eli Hugo ei millään meinannut kädellä auttaenkaan jättäytyä taakseni, mikä toki tässä liikkeessä on puolenvaihdon kannalta ihan ehdoton juttu. Tänään kokeilin hommaa uudestaan ja se teki kaikkiaan kuusi vaihtoa puolelta toiselle peräkkäin todella sujuvasti eli ehkä se on prosessoinut asiaa tässä muutaman päivän aikana??!! Edelleen näytän sille kädellä sen, että sen tulee siirtyä taakseni, mutta käsiavuista täysin ei varmasti pyritäkään eroon tämän liikkeen kohdalla, kunhan saadaan avut mahdollisimman pieniksi.

Suunnitelmat uusiksi

Jipillä piti olla huomenna toko-kokeet ja oikeastaan odotin niitä tosi innolla! Muutama päivä sitten kuitenkin aloin bongailla merkkejä juoksujen alkamisesta (nuolemista, merkkailua, urosten kiinnostuneisuutta, turvotusta) ja eilen sitten se tiputus alkoi. Juoksut tuli aika yllätyksenä, koska juoksuväli on nyt vain 5,5 kk eli odotin niitä vasta myöhemmin ja lisäksi Jippi ei ole juurikaan tehnyt juoksuja, vaikka ekalla kerralla esim. merkkailua esiintyi vaikka kuinka pitkään ennen varsinaisia juoksuja. Niinpä lähti siis ilmoitus tokokokeen järjestäjälle, että joudutaan jättämään kokeet väliin. Kyllä vähän harmittaa, muttei voi mitään. Nyt on jo kiikarissa kokeet sitten marraskuun lopulle.

Pakko tähän väliin myös lisätä lyhyt video, jossa Hugo tasapainoilee DOBO-pallolla. Tämä tuli kuvattua siksi, että kaverini ei uskonut, että Hugon kokoinen jättiläinen voisi mahtua tuolle pallolle, mutta hyvin se mahtuu, kuten videolta näkee :D

Hugon kanssa ollaan agilitytreeneissä nyt keskitytty itsevarmuuden lisäämiseen palkkaamalla pieniä pätkiä. Loivat takaakierrot tuntuu olevan Hugolle hankalimmat eli niissä ajautuu lähemmäksi hyppyä ponnistamaan kuin, jos takaakiertoon lähetys on jyrkemmästä kulmasta. Kaikkiaan Hugolla on nyt näkynyt taas treenatessa parempaa estehakuisuutta ja irtoavuutta eli suunta on oikea!

Rally-tokoja ollaan treenattu ahkerasti omatoimisesti. Vasemmalle käännösten treenailu jatkuu edelleen - ei niistä siis sen enempää... Nyt olen tosi tyytyväinen ohjaajan sivulla tehtäviin istu-seiso-maahan -vaihtoihin! Ollaan näitä treenattu kovasti ja aluksihan Hugo tarvitsi vielä aika voimakasta vartaloapua ja silloinkin herkästi poikitti. Nyt tekee vaihdot pelkällä käskyllä ja kun en joudu käyttämään vartaloa apuna, niin suorituksetkin ovat suoria! Jee! Ollaan alettu myös treenailla nyt puolen vaihtoja ohjaajan edessä ja takana. Edessä vaihto sujuu hienosti vasemmalta oikealle, mutta oikealta vasemmalle vaihtaessa Hugo todella herkästi tekee ylimääräisen pyörähdyksen edessä. Tämän treenaaminen on sikäli haastavaa, etten pysty käyttämään selkeitä käsiapuja, kun Hugo on sen verran iso, etten yletä pitämään vaihdon aikana kättä sen kuonon kohdalla. Tässä kosketuskepistä voisi olla apua, mutten kyllä millään taida jaksaa opettaa kosketuskeppiä vain tätä varten... Eli yritetään saada homma toimimaan ilman ja jos ei ala toimia, niin sitten pitää miettiä uudestaan. Nyt on myös koepaikka varattu marraskuun puoliväliin eli ei auta muu kuin rohkeasti korkata AVO!

Jippi kävi viime lauantaina 17.10. Janita Leinosen agilitykoulutuksessa ja alla lyhyt videokooste niistä treeneistä (vaikkakin suurimmat ahaa-elämykset tapahtuivat ilman koiraa kuivatreenatessa, eikä näitä siis näy videolla). Sain suuria oivalluksia valsseihin (etenkin katseen suuntaan ja ajoitukseen liittyen) ja sokkareihin liittyen, ja vaikkei ne tietystikään suoraan siirry käytäntöön (vanhat tavat on niin selkärangassa), niin yritän nyt muistaa keskittyä treeneissä niihin asioihin. Valsseista merkittävin oppi oli se, että katseen pitäisi suuntautua valssin aikana koiraan, kun nyt minä tuijotan kiinteästi koiran ponnistuspaikkaan. Koiraan katsoessa näen selkeästi, että milloin koira on lukinnut esteen ja pystyn ajoittamaan valssin oikein sen sijaan, että tuijotan ponnistuspaikkaa ja alan tehdä valssia sen vuoksi vasta, kun koira ilmestyy ponnistuspaikan lähettyville. Tämä pelkkä katseen siirto ihan oikeasti auttoi siinä, että valssit sai tehtyä aikaisemmin, kun oli koko ajan tieto siitä, että milloin koira on lukinnut esteen.

Yksi mielenkiintoinen oppi oli se, että koira valitsee radalla yleensä aina ohjaajan puoleisen laukan. Tämä johtaa kokemattomalla koiralla siihen, että esim. kepeille takaaleikatessa koira saattaa lähestyä keppejä ns. väärässä laukassa siihen nähden, millä laukalla kepeille pitäisi mennä sisään. Tämä on todennäköisesti syy siihen, että Jippi avokulmia takaaleikatessa helposti lähtee kääntymään ekasta keppivälistä vasemmalle eli se ei pysty kääntymään oikealle, kun sillä on vasen laukka. Kokemuksen myötä koirat oppii lennosta vaihtamaan laukkaa esteitä lähestyessä, mutta nuori koira ei sitä välttämättä vielä tee. Enpäs ollut tätäkään ikinä ajatellut, vaikka kuulostaa todella loogiselta varsinkin, jos miettii laukkojen vaikutusta esteratsastuksessa!

Kävin molempien koirien kanssa sunnuntaina 18.10. vapaatreenaamassa suoraviivaista rataa, jossa oli A ja puomi mukana. A:lla käytin nyt alastulolla boksia molemmille ja Hugolla tuli boksilla hienoja osumia! Puomin alastulolla empii vikan askeleen kanssa eli palkkauksella yritettiin nopeuttaa, mutta tarvitsisi kyllä paljon treeniä, jotta tulisi oikeasti varmaksi. Jippi teki myös nyt A:ta ja puomia tämän suoraviivaisen radan osana ja A toimi kivasti. Ensimmäinen A-suoritus oli varovainen eli alastulolle tuli kolme askelta, mutta tämän jälkeen homma alkoi rullata ja loput toistot olikin hyviä osumia. Puomilla keskityttiin alastulolle pysähtymiseen ja malttiin sekä siihen, ettei Jippi vapaudu alastulolta minun liikkeestä, kuten se Janitan treeneissä teki useamman kerran. Kävin siis noin joka toisella toistolla palkkaamassa alastulolle ennen vapautusta lentävälle lelupalkalle. Nyt tuli ensimmäisellä toistolla läpijuoksu, mutta huomautin siitä ja uusittiin este onnistuneesti, jonka jälkeen ei enää läpijuoksuja ilmaantunut. Alastuloille täytyy nyt treenata paljon liike- ja sanahäiriöitä niin, että pysyminen alastulolle tulisi varmemmaksi.

Paimennuspuuhissa

Sunnuntaina 11.10. oltiin taas Wirneen porukalla paimentamassa. Ennakkoon jo vähän jännäsin, että mitäköhän siitäkin tulee, kun nyt pari-kolme edellistä kertaa ollaan taisteltu aika lailla samojen ongelmien kanssa.... Jippi nimittäin flänkille lähettäessä kovin mielellään lähtee oikomaan eli ei lähde rehellisesti kiertämään lampaita kaukaa, vaan lähtee oikaisemaan hakukaarella. Ei se tähtää lampaita kohti, mutta tekee kaaren sijaan melko suoran linjan ja vaikkakin näinkin se päätyy kyllä tasapainoon lopulta, niin tämä usein johtaa siihen, että lampaat liikkuvat Jipin liikesuunnan vuoksi eli tulee turhaa "häslinkiä". Ollaan treenailtu tätä kaarelle lähettämistä ilman lampaita, mutta tämä on ollut kyllä tosi vaikeaa. Jippi herkästi vähän ahdistuu siitä, ettei se selvästikään ymmärrä, mitä minä siltä haluan (koska en sitä osaa tarpeeksi selvästi sille kertoa) ja sitten tulee palautetta siitä, että tekee väärin. Pieniä onnistumisia kuitenkin saatiin juuri edellisellä viikolla kuivatreenatessa, mutta kuitenkin vielä aika pieniä.... :D Siksi olikin siis vähän pelonsekaiset tunteen paimennukseen lähtiessä!

Meidän kouluttaja sanoi heti alkuun, että nämä J-pentuset (paikalla oli Jipin lisäksi sisaruksista Just) ovat nyt jo sen verran isoja kakaroita, että pääsevät jo oikealle pellolle. Pyöröaitauksen tai pienen neliöaitauksen sijaan suunnattiin siis valtavalle pellolle ja tämän myötä myös lammaslauma kasvoi niistä totutusta muutamasta noin kymmeneen (ellei niitä ollut vähän enemmänkin). Teemana ekalla kierroksella oli ihan vain kuljetusta. Tarkoitus oli siis saada Jippi pysymään lauman takana ja pitämään riittävää etäisyyttä kuljetuksen aikana. Tässä vaiheessa itse olin vielä vähän uudesta tilanteesta jännittynyt, mikä näkyi mm. tarpeettomina käskytyksinä ja oman liikkumisen jäykkyytenä. Jäin monesti liikaa huseeraamaan koiraan päin, jolloin oma liike lakkasi ja lampaat alkoi mennä minusta ohi. Kuitenkin Jippi toimi kivasti eli kuunteli käskyjä, eikä tehnyt yhtään ns. rykäisyä eli malttoi hyvin liikkua rauhallisesti.

Tokalla kierroksella sitten sain jo itsellenikin paremman moodin päälle. Ekalla kierroksella oman liikkumiseni tahmeus teki hommasta hankalaa, mutta nyt menin lampaiden eteen ja kävelin oikeasti reipasta vauhtia selkä koiraan päin (mikä on muuten ylläriylläri huomattavasti helpompaa kuin peruuttamalla kulkeminen :D). Näin ollen koko homma tuntui nyt astetta sujuvammalta eli sain Jipin pysymään riittävän kaukana kuljetuksessa niin, ettei lampaat lähteneet painamaan minusta ohi, vaan homma sujui aika maltillisesti. Tehtiin myös pari suunnanvaihdosta tällä kierroksella niin, että pysäytin kulun ja lähetin Jipin kiertämään laumaa niin, että se päätyi vastakkaiselle puolelle ja sieltä sitten jatkettiin taas kuljetusta toiseen suuntaan. Varsinkin tokalla kerralla tämä sujui Jipiltä tosi hienosti eli lähti rehellisesti kiertämään ilman lampaita kohti tulemista ja kulki rauhallisella temmolla ja ilman lampaisiin päin vilkuilua. Enää pitäisi minun osata vaihtaa lennosta omaa sijaintiani eli minun pitäisi myös koko ajan siirtyä niin, että lampaat olisi koko ajan minun ja koiran välissä. Nythän en näin moneen asiaan kyennyt keskittymään, vaan lähettäessäni Jippiä kiertämään, jäin itse kököttämään paikoilleni ja pysäytettyäni Jipin, siirryin itse oikeaan paikkaan. Tässä on se ristiriitaista, että pysäytän koiran minun ollessa koiran ja lampaiden välissä eli koira ei ole silloin tasapainossa. Ensi kerran tavoitteena olkoon siis se, että kykenen vielä itsekin liikkumaan oikein noissa tilanteissa :)

Mutta kaikkiaan oli kyllä niin siistiä!! Ja miten hieno fiilis, kun edes hitaasti tulee edistystä varsinkin, kun tosiaan pari edellistä kertaa on aika lailla mennyt painiessa samojen ongelmien kanssa ilman edistymistä. Tämän tekstin loppupuolella on Jipistä muutama kuva, jotka Laura-kasvattaja otti paimennusreissun yhteydessä. Kiitos Lauralle tosi hienoista kuvista!

Eilen oli vuorossa Hugon agitreenit ja sieltäkin tuli lähdettyä hymyssä suin! Edellisviikon treenit (jotka oli ekat talvikauden treenit tuon ryhmän kanssa) meni melko penkin alle omalta osaltani, kun kolmet peräkkäiset valssit ei vaan mitenkään meinanneet onnistua ja Hugostakin näki, että epävarmuus kasvoi ja kasvoi ohjaajan sählätessä. Silloin myös lopuksi kouluttaja halusi nähdä kontaktien tilanteen A:lla ja Hugopa loikkikin sitten toistamiseen juoksarit yli kontaktin, joten se omalta osaltaan aiheutti myöskin hartioiden painumista... Tällä kertaa kuitenkin saatiin tehtyä oikein sujuvia pätkiä ja kouluttajan vinkein ja  Hugoa palkkaamalla saatiin Hugo irtoamaan tosi kivasti esteille ja taas tuli huomattua, että kyllä sekin pystyy itsenäisempäänkin työskentelyyn agiradalla, jos vain annan sille mahdollisuuden, enkä väen väkisin änge lähelle esteitä sitä "auttamaan". Ja mikä huipuinta, radalla mentiin A kahteen suuntaan ja yhteensä siis A-suorituksia tuli varmaan kymmenkunta, eikä yhtään yliloikkaa tullut! Pari suorituksista oli sellaisia, että askeleet osui kontaktipinnan yläosaan, mutta valtaosa oli minun makuun oikein kelposuorituksia :) Lisäksi eritysesti minua ilahdutti myös tiukkojen takaakiertojen onnistuminen ilman empimisiä, kun nämä ovat olleet juurikin niitä kohtia, joissa Hugo lähelle estettä ajautuessaan ainakin empii, ellei jopa kiellä. Nyt jäi oikein hyvä fiilis treenien jälkeen ja meillä oli hurjan hauskaa agittaa yhdessä! Niin hienoa, ettei Hugo joutunut jäämään lihasvamman takia agista eläkkeelle, sillä kyllä se agility niin saa tuon koiran innon kattoon :)

(c) Laura Lönnberg

Jipin tokoista täytyy kirjoittaa sen verran, että ollaan edetty noudossa nyt tekemään kokonaista liikettä ja homma toimii yllättävänkin hyvin (siis siihen nähden, miten inhottavaa Jipin mielestä kapulanpito on). Jipillä on ollut tapana saalistaa kapulaa eli noutaessa herkästi syöksyy kapulalle vähän turhan innokkaasti sinkauttaen kapulan jopa välillä tassuilla ilmaan. Toistojen myötä tämä on kuitenkin vähentynyt ja kapulan käsittely on muuttunut asteen kauniimmaksi. Töitä toki täytyy yhä tehdä, jotta kaikki se kapulalla tapahtuva ylimääräinen hösellys saadaan pois. Tarkoituksenani oli aluksi tehdä kapulan palautukset eteen, mutta koska Jippi tässä kovin mielellään tarjosi sivulle palauttamista (eikä ihmekään, kun kyllähän meillä luoksarikin on sivulle), päätin tehdä luovutuksen sivulla. Ja tämän päätöksen jälkeen luovutukset on opittu kuin automaattisesti eli tätä ei tarvinnut varsinaisesti erikseen opettaa, vaan Jippi automaattisesti kurvaa kapula suussa sivulle, ellen yritä estellä :) Tässä vaiheessa itselle huomio, että muista olla käyttämättä liian hyvää palkkaa. Lihapullapalkka nimittäin aiheutti sitä, että Jippi ennakoi luovutusta ja pudotti kapulan maahan kurvatessaan vierelle, mutta saatuaan tästä palautteen, korjasi kyllä toimintaansa. Vastaavaa ei kuitenkaan tapahtunut sitten, kun käytettiin ns. perushyvää palkkaa eli tosiaan täytyy muistaa missä liikkeissä voi käyttää superpalkkaa. Kaukot on toinen, joissa superpalkka ei Jipillä toimi, koska se käy liian maltamattomaksi ja ilmenee herkästi jalkojen teputtelua, jota ei enää muutoin ilmene.

(c) Laura Lönnberg

Hugon kanssa ollaan omatoimitreenattu rally-tokoa ja etenkin vasemmalle käännöksiä ja istu-seiso-maahan-vaihtoja sivulla. Vasemmalle käännöksessä ehkä tapahtuu hiiiiiitaasti pientä edistymistä, mutta tämä on kyllä selvästi meidän vaikein liike! En tiedä johtuuko se Hugon isosta ja pitkästä kropasta vai mistä, mutta sille takapään sivusuuntaiset askeleet ovat todella vaikeita. Vasemmalle käännökset sujuu ihan ok, jos itse liikun tosi hitaasti, mutta herkästi jään jopa paikoilleni "odottamaan", että Hugo kääntyy perässä ja tämähän on pistevähennyksiin johtava juttu. Eli kovasti toiveissa olisi saada käännökset sujuvammiksi, mutta we'll see... Istu-seiso-vaihdossa Hugo alkuun herkästi käänsi takapäätä ulospäin käsiapua käyttäessä, mutta nyt ollaan opeteltu näitä vaihtoja vahvoiksi ihan pelkällä suullisella käskyllä. Pelkän käskyn avulla siirtymät ovat suoria, kun taas käsiapu saa Hugon kai ennakoimaan palkkaa ja siksi vinottamaan. Näissä on siis tullut nyt edistystä! Olenkin jo päättänyt yrittää saada Hugolle koepaikka marraskuulle eli nyt vain toivotaan, että mahdutaan mukaan, jotta päästäisiin korkkaamaan AVO :)

(c) Laura Lönnberg

Iloinen Pikku Sika raunioilla

Eilen oli Jipin kanssa taas rauniotreenit ja teema yhä tunkeutuminen, jotta Jippi tosiaan rohkaistuisi sortuvien epävakaiden alustojen suhteen. Ensimmäinen maalimies oli piilossa sortumakasaan pinottujen renkaiden sisällä ja tämän kohdalla Jippi merkkasi selvästi saaneensa hajun ja pörräsi renkaiden ympärillä, mutta haastavaa oli se, että miten maalimiehelle pääsi. Rengaspinon päälle kurkottaminen oli selvästi vähän jännää, mutta kuitenkin uskaltautui niin tekemään ja löysi maalimiehen. Seuraavaksi lähettiin kiertämään meille annettua aluetta ja lähetin Jippiä tarkistamaan erinäisiä kasan alle ja keskelle meneviä ahtaita käytäviä. Ilokseni huomasin, että näihin Jippi eteni varman oloisesti ja jännittämättä eli selvästi tuolla epävakaalla kivilohkarealustalla kulkeminen ei enää ole Jipin mielestä outoa! Toinen maalimies löytyi melko lailla keskeltä kasaa rakennuspalkkien alta piilosta. Kun oltiin kierretty koko kasa ja olin lähettänyt Jipin tarkistamaan mielestäni kaikki käytävät, palattiin vielä lähtöpisteelle. Kolmas maalimies löytyikin ensimmäisen maalimiehen piilon vierestä samanmoisesta rengaskasasta ja nyt Jippi hoksasi jo aavistuksen nopeammin, että maalimiehelle päästäkseen täytyy kurkottautua rengas pinon päälle :) Kaikkiaan siis mielestäni kulki nyt alustoilla aika rohkeasti eli edistystä onneksi tulee! Lisäksi Jipin keskittymiskyky vaikuttaa hyvältä ja jaksaa tehdä töitä, vaikkei hetkeen saisikaan mitään hajuja.

Ja mistä sitten tuli tuo otsikossa mainittu Pikku Sika -nimitys, niin siitä, että raunioilla (ja myös hakutreeneissä) on tapana, että kun koiran treenivuoro on ohi ja homma hoidettu kunnialla, niin on tapana, että koiraa kehutaan oikein yhteisvoimin kaikkien treenaajien toimesta. Jippi kun on muutenkin aika hyvin sosiaalista palkkaa vastaanottava, niin sillehän nämä kehuhetket on sellaisia, että se loistaa onnensa kukkuloilla. Näinä hetkinä siitä kuoriutuu Iloinen Pikku Sika, joka surutta pomppii ryhmäläisten syliin, kerjää rapsuja/huomioita/ruokaa ja pakko sanoa, että ehkä sitä tähän vähän yllytetäänkin ;) Mutta Jippi nauttikoon Pikku Sikana olemisesta näinä hetkinä, kun muutoin onneksi osaa melko hyvin pitää tassunsa maan tasalla myös ihmisiä moikatessaan ja tosiaan onhan se ainakin hyvä, että se tosissaan palkkautuu hyvin treenien päätteeksi :D

Niin täydellistä!

Syksy ei tunnu yhtään ankealta tällaisina päivinä!