Paimennuspuuhissa

Sunnuntaina 11.10. oltiin taas Wirneen porukalla paimentamassa. Ennakkoon jo vähän jännäsin, että mitäköhän siitäkin tulee, kun nyt pari-kolme edellistä kertaa ollaan taisteltu aika lailla samojen ongelmien kanssa.... Jippi nimittäin flänkille lähettäessä kovin mielellään lähtee oikomaan eli ei lähde rehellisesti kiertämään lampaita kaukaa, vaan lähtee oikaisemaan hakukaarella. Ei se tähtää lampaita kohti, mutta tekee kaaren sijaan melko suoran linjan ja vaikkakin näinkin se päätyy kyllä tasapainoon lopulta, niin tämä usein johtaa siihen, että lampaat liikkuvat Jipin liikesuunnan vuoksi eli tulee turhaa "häslinkiä". Ollaan treenailtu tätä kaarelle lähettämistä ilman lampaita, mutta tämä on ollut kyllä tosi vaikeaa. Jippi herkästi vähän ahdistuu siitä, ettei se selvästikään ymmärrä, mitä minä siltä haluan (koska en sitä osaa tarpeeksi selvästi sille kertoa) ja sitten tulee palautetta siitä, että tekee väärin. Pieniä onnistumisia kuitenkin saatiin juuri edellisellä viikolla kuivatreenatessa, mutta kuitenkin vielä aika pieniä.... :D Siksi olikin siis vähän pelonsekaiset tunteen paimennukseen lähtiessä!

Meidän kouluttaja sanoi heti alkuun, että nämä J-pentuset (paikalla oli Jipin lisäksi sisaruksista Just) ovat nyt jo sen verran isoja kakaroita, että pääsevät jo oikealle pellolle. Pyöröaitauksen tai pienen neliöaitauksen sijaan suunnattiin siis valtavalle pellolle ja tämän myötä myös lammaslauma kasvoi niistä totutusta muutamasta noin kymmeneen (ellei niitä ollut vähän enemmänkin). Teemana ekalla kierroksella oli ihan vain kuljetusta. Tarkoitus oli siis saada Jippi pysymään lauman takana ja pitämään riittävää etäisyyttä kuljetuksen aikana. Tässä vaiheessa itse olin vielä vähän uudesta tilanteesta jännittynyt, mikä näkyi mm. tarpeettomina käskytyksinä ja oman liikkumisen jäykkyytenä. Jäin monesti liikaa huseeraamaan koiraan päin, jolloin oma liike lakkasi ja lampaat alkoi mennä minusta ohi. Kuitenkin Jippi toimi kivasti eli kuunteli käskyjä, eikä tehnyt yhtään ns. rykäisyä eli malttoi hyvin liikkua rauhallisesti.

Tokalla kierroksella sitten sain jo itsellenikin paremman moodin päälle. Ekalla kierroksella oman liikkumiseni tahmeus teki hommasta hankalaa, mutta nyt menin lampaiden eteen ja kävelin oikeasti reipasta vauhtia selkä koiraan päin (mikä on muuten ylläriylläri huomattavasti helpompaa kuin peruuttamalla kulkeminen :D). Näin ollen koko homma tuntui nyt astetta sujuvammalta eli sain Jipin pysymään riittävän kaukana kuljetuksessa niin, ettei lampaat lähteneet painamaan minusta ohi, vaan homma sujui aika maltillisesti. Tehtiin myös pari suunnanvaihdosta tällä kierroksella niin, että pysäytin kulun ja lähetin Jipin kiertämään laumaa niin, että se päätyi vastakkaiselle puolelle ja sieltä sitten jatkettiin taas kuljetusta toiseen suuntaan. Varsinkin tokalla kerralla tämä sujui Jipiltä tosi hienosti eli lähti rehellisesti kiertämään ilman lampaita kohti tulemista ja kulki rauhallisella temmolla ja ilman lampaisiin päin vilkuilua. Enää pitäisi minun osata vaihtaa lennosta omaa sijaintiani eli minun pitäisi myös koko ajan siirtyä niin, että lampaat olisi koko ajan minun ja koiran välissä. Nythän en näin moneen asiaan kyennyt keskittymään, vaan lähettäessäni Jippiä kiertämään, jäin itse kököttämään paikoilleni ja pysäytettyäni Jipin, siirryin itse oikeaan paikkaan. Tässä on se ristiriitaista, että pysäytän koiran minun ollessa koiran ja lampaiden välissä eli koira ei ole silloin tasapainossa. Ensi kerran tavoitteena olkoon siis se, että kykenen vielä itsekin liikkumaan oikein noissa tilanteissa :)

Mutta kaikkiaan oli kyllä niin siistiä!! Ja miten hieno fiilis, kun edes hitaasti tulee edistystä varsinkin, kun tosiaan pari edellistä kertaa on aika lailla mennyt painiessa samojen ongelmien kanssa ilman edistymistä. Tämän tekstin loppupuolella on Jipistä muutama kuva, jotka Laura-kasvattaja otti paimennusreissun yhteydessä. Kiitos Lauralle tosi hienoista kuvista!

Eilen oli vuorossa Hugon agitreenit ja sieltäkin tuli lähdettyä hymyssä suin! Edellisviikon treenit (jotka oli ekat talvikauden treenit tuon ryhmän kanssa) meni melko penkin alle omalta osaltani, kun kolmet peräkkäiset valssit ei vaan mitenkään meinanneet onnistua ja Hugostakin näki, että epävarmuus kasvoi ja kasvoi ohjaajan sählätessä. Silloin myös lopuksi kouluttaja halusi nähdä kontaktien tilanteen A:lla ja Hugopa loikkikin sitten toistamiseen juoksarit yli kontaktin, joten se omalta osaltaan aiheutti myöskin hartioiden painumista... Tällä kertaa kuitenkin saatiin tehtyä oikein sujuvia pätkiä ja kouluttajan vinkein ja  Hugoa palkkaamalla saatiin Hugo irtoamaan tosi kivasti esteille ja taas tuli huomattua, että kyllä sekin pystyy itsenäisempäänkin työskentelyyn agiradalla, jos vain annan sille mahdollisuuden, enkä väen väkisin änge lähelle esteitä sitä "auttamaan". Ja mikä huipuinta, radalla mentiin A kahteen suuntaan ja yhteensä siis A-suorituksia tuli varmaan kymmenkunta, eikä yhtään yliloikkaa tullut! Pari suorituksista oli sellaisia, että askeleet osui kontaktipinnan yläosaan, mutta valtaosa oli minun makuun oikein kelposuorituksia :) Lisäksi eritysesti minua ilahdutti myös tiukkojen takaakiertojen onnistuminen ilman empimisiä, kun nämä ovat olleet juurikin niitä kohtia, joissa Hugo lähelle estettä ajautuessaan ainakin empii, ellei jopa kiellä. Nyt jäi oikein hyvä fiilis treenien jälkeen ja meillä oli hurjan hauskaa agittaa yhdessä! Niin hienoa, ettei Hugo joutunut jäämään lihasvamman takia agista eläkkeelle, sillä kyllä se agility niin saa tuon koiran innon kattoon :)

(c) Laura Lönnberg

Jipin tokoista täytyy kirjoittaa sen verran, että ollaan edetty noudossa nyt tekemään kokonaista liikettä ja homma toimii yllättävänkin hyvin (siis siihen nähden, miten inhottavaa Jipin mielestä kapulanpito on). Jipillä on ollut tapana saalistaa kapulaa eli noutaessa herkästi syöksyy kapulalle vähän turhan innokkaasti sinkauttaen kapulan jopa välillä tassuilla ilmaan. Toistojen myötä tämä on kuitenkin vähentynyt ja kapulan käsittely on muuttunut asteen kauniimmaksi. Töitä toki täytyy yhä tehdä, jotta kaikki se kapulalla tapahtuva ylimääräinen hösellys saadaan pois. Tarkoituksenani oli aluksi tehdä kapulan palautukset eteen, mutta koska Jippi tässä kovin mielellään tarjosi sivulle palauttamista (eikä ihmekään, kun kyllähän meillä luoksarikin on sivulle), päätin tehdä luovutuksen sivulla. Ja tämän päätöksen jälkeen luovutukset on opittu kuin automaattisesti eli tätä ei tarvinnut varsinaisesti erikseen opettaa, vaan Jippi automaattisesti kurvaa kapula suussa sivulle, ellen yritä estellä :) Tässä vaiheessa itselle huomio, että muista olla käyttämättä liian hyvää palkkaa. Lihapullapalkka nimittäin aiheutti sitä, että Jippi ennakoi luovutusta ja pudotti kapulan maahan kurvatessaan vierelle, mutta saatuaan tästä palautteen, korjasi kyllä toimintaansa. Vastaavaa ei kuitenkaan tapahtunut sitten, kun käytettiin ns. perushyvää palkkaa eli tosiaan täytyy muistaa missä liikkeissä voi käyttää superpalkkaa. Kaukot on toinen, joissa superpalkka ei Jipillä toimi, koska se käy liian maltamattomaksi ja ilmenee herkästi jalkojen teputtelua, jota ei enää muutoin ilmene.

(c) Laura Lönnberg

Hugon kanssa ollaan omatoimitreenattu rally-tokoa ja etenkin vasemmalle käännöksiä ja istu-seiso-maahan-vaihtoja sivulla. Vasemmalle käännöksessä ehkä tapahtuu hiiiiiitaasti pientä edistymistä, mutta tämä on kyllä selvästi meidän vaikein liike! En tiedä johtuuko se Hugon isosta ja pitkästä kropasta vai mistä, mutta sille takapään sivusuuntaiset askeleet ovat todella vaikeita. Vasemmalle käännökset sujuu ihan ok, jos itse liikun tosi hitaasti, mutta herkästi jään jopa paikoilleni "odottamaan", että Hugo kääntyy perässä ja tämähän on pistevähennyksiin johtava juttu. Eli kovasti toiveissa olisi saada käännökset sujuvammiksi, mutta we'll see... Istu-seiso-vaihdossa Hugo alkuun herkästi käänsi takapäätä ulospäin käsiapua käyttäessä, mutta nyt ollaan opeteltu näitä vaihtoja vahvoiksi ihan pelkällä suullisella käskyllä. Pelkän käskyn avulla siirtymät ovat suoria, kun taas käsiapu saa Hugon kai ennakoimaan palkkaa ja siksi vinottamaan. Näissä on siis tullut nyt edistystä! Olenkin jo päättänyt yrittää saada Hugolle koepaikka marraskuulle eli nyt vain toivotaan, että mahdutaan mukaan, jotta päästäisiin korkkaamaan AVO :)

(c) Laura Lönnberg