Tokotilanteen päivitystä

Vaikka otsikko viittaakin tokoon, niin pakko myös mainita, että käytiin eilen ekaa kertaa pariin kuukauteen paimentamassa Seutulassa. Tauon takia otettiin nyt eka kerta taas aika iisisti lähinnä kuljetuksia tehden. Pääosin Jippi teki töitä maltillisesti ja saatiin paljon hyviä pätkiä. Ihan vain pari turhautumisen purkautumista tapahtui ja nämä siis sellaisissa tilanteissa, joissa itse olin epävarma, että miten lähteä liikkeelle. Heti, jos minä jään kyttäämään Jippiä siihen päin kääntyneenä ja yritän tehdä liikkeellelähdön "ylivarovaisesti", Jippiä alkaa vähän jänskättämään ja ratkaisee epäselvän tilanteen ryntäämällä. Mutta kunhan vain itse liikun mahdollisimman varmasti ja jäämättä kyttäämään Jippiä, niin se hoitaa kyllä oman tonttisa hyvin. Seuraava paimennuskerta on parin viikon päästä!

Karvanlähtö vei turkin tehokkaasti, joten Jippi on talvea vasten kivan kevyessä turkissa :D

Vielä ennen siihen tokoon siirtymistä kerron myös pikapäivityksen agilitysta. Ensinnäkin myös Hugo pääsi taas viime viikolla agia treenaamaan, kun kävin hallilla omatoimitreenaamassa. Tehtiin sen kanssa etenevää ratapätkää, jossa oli kuitenkin välissä sitten tiukka takaakierto. Nämä on edelleenkin Hugolle vaikeita, mikä näkyy empimisenä hypätessä, mutta kuitenkaan ei enää kiellä takaakiertoja, kuten pahimmillaan teki. Puomin kontaktia palkkailin muutamaan otteeseen, mutta se vika askel on kyllä toooosi hidas. Hugon mielestä se on ihan täysin turha se vika askel, kun ihan yhtä hyvin voi jäädä 4on-asentoon :) Ja eihän me tosiaan ihan hirveästi noista enää nipoteta - lähinnä haluan muistutella 2on2offista siksi, ettei alkaisi tekemään törkeitä loikkia, jolloin sitten toki on myös isompi loukkaantumisriski..

Agilityn sijaan Hugo treenasi tänään rally-tokoa. Meillä on talvikaudelle kasattu omatoimiryhmä, joka treenaa siis aina keskiviikkoisin. Tänään tehtiin yhdellä pisteellä merkille lähettämistä ja toisella treenattiin häiriöitä eli viljeltiin kenttä täyteen nameja, leluja, esineitä yms. Häiriössä seuraaminen ei tuottanut Hugolle ongelmia, mutta meinasi taas edistää. Olen senkin kanssa alkanut käyttää seuruunpaikan korjaamista eli jos se edistää, stoppaan liikkeen ja sen pitää automaattisesti korjata oikeaan paikkaan. Hyvin jo korjaa paikan ihan oikein, joten toivotaan, että tällainen treeni alkaa tuottaa tulosta ja päästään edistämisestä eroon. Toisella treenipisteellä tehtiin merkille lähettämistä, jossa Hugon kanssa on ollut ongelmana se, että se ei oikein tajua hakeutua merkin taakse, vaan se ajattelee merkin enemmänkin kosketusalustana. Se siis juoksee vauhdilla merkkiä kohti ja kääntyy merkin kohdalla niin, että merkki saattaa jäädä Hugon mahan alle pysähdyksessä, Hugo saattaa tehdä etutassukosketuksen merkille tai sitten Hugo vain keilaa sen surutta kumoon. Treenikaveri sanoi käyttäneensä alkutreeneissä kosketusalustaa merkin takana ja päätinkin kokeilla sitä. Ja vitsit miten hienosti Hugo lähti tarjoamaan sinne merkin taakse menemistä! Yksittäisellä kerralla teki sitten alustalle maahanmenon (jäänyt ilmeisesti maahanmenoilmaisu mieleen noseworkista :D ), mutta muutoin stoppasi sinne merkintaakse alustalle tosi kivasti. Täytyy siis jatkaa treenejä alustan avulla!

Jipin kanssa aloitettiin talvikauden ohjatut agility ja nyt talvella meitä kouluttaa Saija Mustonen. Kahden treenikerran perusteella olen kyllä tykännyt hirveästi! Saijalla on tosi kiva tyyli olla suora, mutta silti tosi positiivinen ja kannustava. Maanantain treeneissä tuli tehtyä neljä peräkkäistä valssia onnistuen ihan ekalla yrittämällä ja voi vitsit siitä tuli hyvä fiilis! Valssit on minulle yksi vaikeimpia ohjauksia, mutta nyt ei tuntunut edes mahdottoman kököltä, vaikka pari peruuttelevaa askelta sinne joukkoon eksyikin. Niistäkin päästiin sitten pienellä viilauksella eroon ja lopulta Saija totesikin, ettei siinä kohdassa oikeastaan ole enää mitään korjattavaa, joten mennään eteenpäin. Takaakiertovalssissa sen sijaan olikin sitten haastetta. Jään niissä tosi herkästi peruuttamaan, jolloin minä pakitan valssatessa suoraan koiran linjalle eli siihen, mihin sen pitäisi hypyltä laskeutua. Ja tästä syystä sitten rima tippuu. Heti, kun tajusin liikkua peruuttelematta suoraan kohti seuraavaa estettä, rima pysyi. Tässä yhteydessä mainitsin kylläkin myös siitä, että Jipillä takaakierroissa on rima monesti herkässä siksikin, kun se on oppinut takaakierrot jo matalilla rimoilla ja siksi tekee takaakierrot liiankin tiiviisti. Muistiin itselle siis, että seuraavan koiran kanssa ei takaakiertoja aloiteta vielä minirimoin! Nyt otetaan projektiksi käydä omatoimitreenaamassa takaakiertoja niin, että käytän ponnaria/rimaa siivekkeen takana, jotta Jippi vähitellen oppisi hakemaan linjan vähän kauemmaksi siivekkeestä.

Tänään olikin eka omatoimitreeni takaakiertojen parissa. Aloitin 55 cm rimalla ja tosiaan niin, että laitoin siivekkeen taaksen nojaamaan riman, joka siis pakottaa koiran linjan kauemmaksi siivekkeestä. Parilla ekalla toistolla Jippi hämmentyi rimasta niin, että juoksi riman ali! Siis oikeasti päätti alittaa 55 cm riman, mitä ei oikeasti tapahdu koskaan. Selvästi oli vain hämillään, sillä tämän jälkeen ei enää alituksia tapahtunut, vaikka rimaa sitten nostettiinkin. Tein ensin 55 cm rimalla pari toistoa molempiin suuntiin, jotta Jippi vain tottui siihen vinoon rimaan siellä siivekkeen takana. Tämän jälkeen nostin 60 senttiin, eikä tässä ollut ongelmaa. Muutamien toistojen jälkeen nostin riman 65 senttiin. Oikeaan kierrokseen (eli niin, että siiveke jää kierrossa koiran oikealle puolelle) ei ollut ongelmaa eli hyppäsi hyvin ja kiinnitin huomiota nättiin tekniikkaan eli ojensi takajalat rennon näköisesti taakse hypyssä. Vasempaan kierrokseen sen sijaan otti pari kertaa riman alas, josta käskin sen maahan ja käytiin "yhdessä" nostamassa rima. Tämän jälkeen sitten ei enää pudotellut, vaan tulikin useampi onnistunut toisto. Loppuun tehtiin vielä parit kierrot 55 cm rimoin, jotta Jipille jäi sellainen olo, että sehän on helppoa kuin heinänteko :) Tuntuisi siis olevan apua tuosta rimasta, kunhan vaan saa sen kiertolinjan yleistymään myös sellaiseen tilanteeseen, jossa apurimaa ei ole. Vaatii siis varmasti useita toistoja ja näin ollen useita treenikertoja! Mielenkiintoista oli huomata, että vasen kierros oli Jipille selvästi haastavampi ja oikeastaan en ihmettele sitä lainkaan. Jippi on nimittäin selvästi "oikeanpuoleinen" koira samalla tavoin kuin me ihmiset ollaan oikea- tai vasenkätisiä. Jippi valitse AINA kääntymisen oikeaan kierrokseen eli myötäpäivään, jos se saa valita ja tämä tulee esiin monessa tilanteessa. Meidän mennessä kotitalon rappukäytävän portaat alas, Jippi juoksee alas odottamaan minua ja Hugoa ja siellä se pyörii vimmatusti ympyrää, koska tietää saavansa "porrasnamin". Tässä tilanteessa se valitsee aina myötäpäivään pyörimisen, joskin olen opettanut sille sen, että kun näytä kädellä pyöräytystä, se pyöriikin vastapäivään eli käytän tätä joka kerta portaissa, jotta se tekisi myös toiseen suuntaan niitä pyörähdyksiä. Lisäksi esim. allasuinnissa huomaa, että Jippi kääntyy aina myötäpäivään altaan päädyssä. Näiden seikkojen perusteella ei siis ihmetytä lainkaan, että takaakiertokin on sille helpompi myötäpäivään!

Ja sitten niihin tokoihin! Lähiaikoina aina uusien kouluttajien treeneihin mennessä olen ollut tylsä ja valinnut treenattavaksi liikkeksi saman jutun: noudon. Ihan siksi, että sen kanssa on valtavia ongelmia, joiden suhteen ei ole tullut edistystä niin millään, vaikka treenattu kyllä ollaan! Ongelmaa olen kuvaillut aiemminkin, mutta lyhykäisyydessään Jippi menee kapulalle ihan liian ryysäten ja tekee kapulalle lähespoikkeusetta saalisloikan. Toisin sanoen rumaa! Tähän on ehdotettu seinän hyödyntämistä eli kapula lähelle seinää, jolloin koiran on pakko hidastaa kapulalle. Toisekseen ollaan kokeiltu sitä, että stopataan koira ennen kapulaa ja kutsutaankin ohjaajan luokse palkalle ja sitten vain välillä vapautetaankin kapulalle tai annetaan juosta suoraan kapulalle. Kolmanneksi ollaan testattu leikittämisestä vapautusta ja suoraan noutamaan lähettämistä ja sitten paluumatkalla taas leluun vapauttamista. Kaikki nämä keinot tepsivät silloin, kun näitä keinoja käyttää, mutta vaikka olen näitä testannut vähän pidemmänkin aikaa kutakin, niin oppi ei tunnu siirtyvän niille kerroille, joille en sitten näitä "apukeinoja" käytä. Niinpä meidän aloitettua viime viikolla talvikauden ohjatut tokotreenit Tiltu Antikaisen kouluttamana, otin ekan puolituntisen teemaksi noudon. Tiltu alkuun heti kysäisi, että olenko varautunut siihen, että tähän menee sitten se koko puolituntinen, mutta tämähän passasi minulle hyvin. Niinpä ensin kuvasin ongelmamme ja tehtiin yksi demonouto. Ja sen enempää ei tarvinnutkaan Tiltun nähdä ennen kuin havaitsi ongelmamme ja totesi, että aikamoista saalistamista. Kerroin mitä keinoja ollaan aiemmin käytetty ja että kuinka ne ei sitten kuitenkaan tunnu pidemmällä aikavälilläkään tuovan haluttua tulosta. Tiltu totesikin, että kun Jipin tapauksessa on kyse selvästikin saalisvietin heräämisestä noudon yhteydessä, niin ei tuollaiset poppaskonstit yleensä autakaan. Koira ei kykene sammuttamaan viettejään, joten siksi ainoa keinoa on opettaa nouto alusta alkaen niin, ettei saalisvietti yhdisty noutoon. Niinpä lähdettiinkin ihan alkeista. Toistaiseksi siis ei tehdä yhtään kunnon noutoa ennen kuin ollaan käyty noudon eri osat paloissa läpi treenaten oikeaa mielentilaa ja myös sitä, ettei noutokapulaan liity saalistamista.

Ekana treeninä tehtiin ihan pitoharjoituksia. Jipillähän pidon yhteydessä herkästi on yhdistynyt pientä pureskelua. Yleensä ei noudon palautuksessa tätä ilmene, mutta koska nyt on tarkoitus kaiken kaikkiaan opettaa, että kapulaa on käsiteltävä kauniisti ja että se on vain keino saada palkka, niin aloitettiin pidolla. Toiseen käteen nami ja toiseen kapula ja sitten lähdettiin luopumisen kautta treenaamaan. Koiran piti siis luopua sekä namista että kapulasta ja kapulalla ihan kunnolla "härkittiin" eli tarjottiin sitä ihan kuonoon kiinni yms., mutta ottaa ei saanut ilman lupaa. Tästä sitten alkuun vapautettiin koira "jes"illä namille ja sitten parin toiston jälkeen, kun Jippi ei enää tavoitellut kapulaa luvatta, niin tehtiin vaihdellen namille vapautuksia ja kapulan pitoja. Kun Jippi otti kapulan, namikäsi pysyi siinä koiran kuonon vieressä ja samalla toisella kädellä kapulaa vähän "tönittiin"/painettiin. Jippi piti ihan älyttömän tasaisella ja hyvällä otteella kapulaa näissä treeneissä eli kotiläksyksi tuli tehdä paljon tätä samaa treeniä ja niinhän me ollaan tehtykin.

Toisena treeninä tehtin sellaista, että koira jätettiin istumaan ja minä menin n. 10 metrin päähän siitä maahan istumaan niin, että toisella puolellani maassa oli kapula ja toisella nami. Koira piti tästä kutsua luokse ja sen oli tarkoitus tulla suoraan minun luokse. Jippipä valitsikin namin ja tästä sitten vain estettiin namin saaminen, käskettiin uudestaan istumaan ja pakitettiin itse namin ja kapulan kera muutaman metrin verran, jonka jälkeen homma toistettiin. Muutaman erehdyksen jälkeen Jippi alkoi tajuta, ettei namia saa, jos sinne rynnii suoraan ja sitten tuli kiltisti minun luokseni ja siitä sai sitten vapautuksen namille. Tässä treenissä Jippi valkkasi selvästi mieluummin namin kuin kapulan, mutta voisi tehdä samaa treeniä myös niin, että molemmilla puolilla on kapulat ja tällöin koiran täytyy sitten luopua kapuloista ja valita ohjaaja.

Kolmantena treeninä tehtiin kapulan nostamista eli Jippi laitettiin istumaan ja kapulan sen eteen maahan. Itse jäin ihan lähelle seisomaan ja pyysin Jippiä tuomaan kapulan. Heti, kun se nosti kapulan suuhun, asetin käden kapulan laipalle. Jippi alkuun välittömästi hölläsi otetta, jolloin käsi otettiin pois. Jos koira höllää otetta liikaa, kapulan annetaan pudota eli ohjaaja ei missään nimessä saa auttaa koiraa kapulan kanssa, vaan tarkoituksena on juurikin se, että koira mokaa, mikäli se ei pidä kunnon otetta. Mitään kieltoja tai "oho"ja ei tässä saa tehdä, vaan ihan vain annetaan koiran itse tajuta mokansa. Silloin, kun koira piti hyvän otteen, vaikka käsi oli kapulalla, kehuttiin rauhallisesti ja sitten sopivalla hetkellä annettiin vapautuskäsky ja palkattiin. Tämä oli Jipille haastava treeni, koska selvästi sille oli alkuun epäselvää, mitä sen piti tehdä. Ote löystyi kapulasta alkuun herkästi ja sitten kun ei tullutkaan kehuja/palkkaa, se ratkaisi tilanteen pureskelemalla. Pureskelustakaan ei kielletty, vaan minun piti vain kääntää Jipille selkä, jolloin se siis menetti mahdollisuudet palkkaan, kun ohjaaja lopettikin yhteistyön siihen. Jippi reagoi selän kääntämiseen molemmilla kerroilla saman tien eli ote parani välittömästi ja pystyin kääntyä pian taas takaisin ilman, että ote huononi.

Näitä kaikkia treenejä on tarkoitus nyt jatkaa ja sitten lisätä pienin askelin haastetta. Koko nouto rakennetaan siis askel askeleelta takaperin ketjuttamalla uusiksi niin, ettei missään vaiheessa Jippi pääsee herättelemään sitä saalistusviettiään. Itsellä jäi tosi hyvä fiilis treeneistä ja omaotimitreenailut ovat olleet onnistuneita, joten minulla on luottoa siihen, että homma saadaan pelittämään ;)

Tarkoitus oli tässä julkaisussa kertoa kaikkien VOI-liikkeiden osalta, että missä mennään, mutta koska kertyikin vaikka millä mitalla kaikkean muuta kirjoitettavaa, niin tilannepäivitys muiden liikkeiden osalta odottakoon seuraavaan kertaan :)  Noudossa siis tosiaan palattiin alkeisiin, mutta ohjatun noudon suuntien kanssa ei tosiaan olekaan ongelmaa eli kunhan saadaan tämä nouto kuntoon, niin ohjattu kyllä pitäisi sujua!