Tokaa kertaa ASCAamassa

Viime viikonloppuna 21.-23.7. kisailtiin Ojangossa ASCA:n agilitykisat. Osallistuin ko. karkeloihin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja silloin kirjoittelin hieman ASCA-kuvioista eli jos touhu kiinnostaa, niin voi lueskella täältä. Tällä kertaa osallistuttiin kaikkiin kolmeen päivään eli olin ilmoittanut Jipin yhteensä 18 startille. Hurja määrä startteja kieltämättä, mutta radat on ASCA-kisoissa yleensä aina lyhyempiä kuin FCI-kisoissa ja rimakorkeudet matalampia, joten koirat kyllä jaksoivat taas hyvin, vaikka ohjaajalla (ainakin minulla) meinasi turnausväsymys iskeä jo tokana päivänä :) Onneksi ASCA-kisoissa on aina hurjan hyvä fiilis ja mitä mainiointa porukkaa, joten jaksoi kummasti rutistaa sen kolmannenkin kisapäivän!

Tulosten osalta meillä meni nämä kisat paljon paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Tässä listattuna kaikki startit suoritusjärjestyksessä ja niiden tulokset. Sijoituksiin liittyen vielä sen verran tiedoksi, että ASCA-kisoissa koirat jakautuu useampiin säkäluokkiin eli esim. maksit jakautuu yli 50,8-senttisiin (joihin Jippi kuuluu) ja alle 50,8-senttisiin ja lisäksi on monta eri luokkaa esim. veteraanikoirille, juonioriohjaajille jne. Eli kukin näistä muodostaa oman kisaluokkansa ja siksi yhdessä luokassa on verrattain vähän koiria ja siksi sijoituksetkin helposti hyviä :) Pikakertauksena myös siis, että tasoluokat on novice, open ja elite, ja nollaradasta saa aina 10 pisteen Q-tuloksen, joka vastaa ikään kuin LUVA-tulosta ja lisäksi agilityradoilla eli regular-radoilla voi saada myös 5 pisteen Q-tuloksia, jos esim. pudottaa riman (kontaktivirheillä ei voi saada ko. tuloksia).

PERJANTAI
Jumpers 1, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - JS-N -titteli
Jumpers 2, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Open-luokka, 48 pistettä + onnistunut gamblers, Q-10, sij. 1 - GS-O -titteli
Gamblers 2, Open-luokka, 51 pistettä + onnistunut gamblers, Q-10, sij. 1
Regular 1, Novice-luokka, 5 rv (rima), Q-5, sij. 2
Regular 2, Novice-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

LAUANTAI
Regular 1, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - RS-N -titteli
Regular 2, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Elite-luokka, 31 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 3
Gamblers 2, Elite-luokka, 34 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 1
Jumpers 1, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 2 - JS-O -titteli
Jumpers 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

SUNNUNTAI
Jumpers 1, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - JS-E -titteli
Jumpers 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Elite-luokka, 43 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 1
Gamblers 2, ei osallistuttu, kun gamblers-osiossa todella haastava keinusuoritus, johon tiesin, ettei meillä osaaminen vielä riitä.
Regular 1, Elite-luokka, 10 rv (todella vaikea putki-puomierottelu, jossa Jippi alkuun valitsi putken ja tästä 10 rv - ASCAssa tästä ei saa hylättyä), sij. 2
Regular 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

Jippi ja saadut nauhat ja ruusukkeet. Tosin yksi Q-nauha löytyi vielä kassin pohjalta kuvan jälkeen eli tässä näkyvillä vain 12 Q:ta.

Kaikkiaan voi siis todeta, että kisat menivät tuloksellisesti huiman hienosti! Jippi on nyt ASCA:n tittelilistauksin Wirneen Jippijaijee GS-O, JS-E, RS-N. Perjantaina Jippi oli High in Trial eli tulosten perusteella päivän paras ja samoin sunnuntaina. Koko viikonlopun yhteistuloksissa Jippi oli viikonlopun paras eli sai vielä kaiken kukkuraksi High Combined -ruusukkeen. Ihan huikea fiilis oli viikonlopun jäljiltä :) Kaikkein hienointa oli se, että kun ollaan tuskailtu agilitykisoissa nyt monen asian parissa, niin nyt yhtäkkiä ne palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen!

Edellisestä kuvasta puuttuneen yhden nauhan takia otettiin uusi kuva kaikkien nauhojen kera ja lisättiin mukaan palkintolelutkin :) Malli vaan kerkesi väsähtää, kun asettelussa kesti tovi :D

Ensinnäkin lähdöt ovat olleet lähi aikoina kaikkea muuta kuin optimaalisia. Jipillä on ollut pitkään jo lähtö maasta istumisen sijaan, mutta hiljalleen siinä on käynyt niin, että Jippi on nostellut kyynärpäitään maasta ja olen halunnut sen olevan vakaasti maassa ennen radalle lähtemistä, joten kaikki radat on alkaneet tiukalla neuvottelulla siitä, pitääkö ne kyynärät pitää maassa vai ei. Tämä on aiheuttanut turhaa latausta siihen alkuun, mikä on näkynyt Jipillä kierrosten nousemisena (on saattanut nousta lähdössä kokonaan ylös ja lähtenyt sieltä ikään kuin väärässä moodissa). Edellisten kisojen jälkeen päätin muuttaa lähdön kriteerejä niin, että annankin käskynä "down", enkä "maahan" ja Jippi saa itse valita asentonsa. Eli se saa mennä maahan tai jättää kyynärät ylös. Kriteerinä on se että, liikkua ei saa paikoiltaan ja että asiasta ei neuvotella. Eli annan tasan yhden rauhallisen käskyn, jonka jälkeen taakse vilkuilematta kävelen lähtöpaikalle. Ehdin tasan kerran käydä näitä uusia lähtöjä treenaamassa ennen ASCA-kisoja, mutta kisoissapa tehtiin 17/17 onnistunutta lähtöä! Yhdellä radalla Jippi nosti takapuoltaan, kun pysähdyin esteiden taakse, mutta sanoin sille rauhallisesti uuden "down"-käskyn ja korjasi takapuolen maahan. Muilla 16 radalla Jippi jäi vaihtelevasti maahan tai kyynärät ilmaan, mutta jokaikisellä radalla lähdettiin vasta vapautuskäskyllä ja Jippi näytti lähdöissä melko rauhalliselta. Lähdöt oli minun osalta rauhallisia, eikä niihin liittynyt mitään tahtojen taistelua tai latausta.

Toisekseen nyt pitkään kontaktisuoritukset ovat olleet kovin vaihtelevia. Keinuilla on tullut todella herkästi lentokeinuja (etenkin agimetin keinulla) tai ainakaan Jippi ei ole malttanut odottaa keinulla vapautusta, vaan on vapautunut pamahduksesta. Puomeilla valtaosin kyllä pysähtyy, mutta on ollut siinä ja siinä, että ehdinkö vapauttaa sen vai onko se vapautunut katseeni siirtymisestä tms. Luin jostain, että kontakteilla auttaa, että koiran ikään kuin liimaa kontaktille katseellaan eli ohjaajan katse pysyy siellä, mihin koiran haluaa pysähtyvän. Nyt käytin tätä aina puomilla ja keinulla, kun aiemmin monesti jo epätoivoisesti aloin katseella etsiä seuraavaa estettä. Ja arvatkaa mitä - keinut ja puomit onnistui 100-prosenttisesti eli jokaikisellä kerralla Jippi vapautui vasta käskystäni. Sen sijaan A-este oli selvästi Jipille haastava suoritettava. Koko viikonloppu kisattiin Agimetin A:lla ja se on selvästi jäykempi kuin Smartin A, joita on omalla seurallamme. Jipin on aina ollut vaikea saada askeleet sovitettua jäykemmälle A-esteelle ja niin oli selvästi nytkin. Vain kerran viikonlopun aikana se sai virheen A:lta, mutta selvästi askeleet osui kontaktialueelle ylemmäs kuin normaalisti, kun suoritus ei oltu yhtä rento kuin normaalisti, eikä näin ollen kantanut yhtä pitkälle. Pitäisi ehkä ottaa jäykemmällä A:lla kuuri ponnarin avulla, josko Jippi oppisi sovittamaan askeleensa paremmin myös niillä.

Agilityn parissa ei ole juurikaan tuloksilla juhlittu pitkään aikaan, joten pakko myöntää, että olihan tämä kiva fiiliksen nostatus, kun nyt menikin näin hyvin :) Tuloksia tärkeämpää kuitenkin taas oli se, että oikeasti tuntui ihan erilaiselta kisata Jipin kanssa! Vaikka vauhdit on ASCA:n suoraviivaisilla radoilla mataline rimoineen kovia, niin tekemisessä oli kuitenkin tietynlaista rauhaa. Jippi ei tehnyt mitään ylimääräistä tai suorittanut omiaan, vaan oli täysin kuulolla koko ajan eli teki juuri niin kuin ohjattiin. Oli kyllä ihan huikean kivaa kisata sen kanssa ja toivon, että sama rauha siirtyisi myös haastavammille FCI-kisojen radoille!

Lopussa vielä muutama kuva, kun käväistiin Helsingin keskustassa kävelykierroksella. Tästä on tullut vuotuinen perinne, että käydään Leevi-kultsun kanssa city-kierroksella aloittaen itiksestä metrolla matkaamalla :)

Jippi kävi ostoksilla jätskikioskilla!

Lisää rally-tokoilua

Meillä olikin jo keskiviikkona 12.7.2017 Jipille seuraava rally-tokokoepaikka varattuna, kun oli vuorossa meidän oman seuran I-HAH:n järkkäämät iltakokeet. Itselle ylös sellainen huomio, että Jippi oli tutulla kentällä selvästi rennompi odotellessa eli pälyilyt, turhan pöhinä ja stressaantuneisuus oli tiessään ja se odotteli aitaan kytkettynä ihan lungisti. Itselläkin oli rento fiilis, kunnes sitten juuri ennen meidän vuoroa ei enää ollutkaan. Siinä vaiheessa, kun syötin vikan namin Jipille ja olin astumassa kehän aitojen sisäpuolelle, tuli pieni jännitys vastaan. En tiedä johtuiko se siitä, että kokeet oli oman seuran järjestämät ja sen myötä oli paljon tuttuja seuraamassa vai oliko se vain se fakta, että Jippi taas vähän näytti hämmentyneeltä. Se koekehään marssiminen on Jipille selvästi aina vähän jännää ja jotenkin siihen pitäisi saada jo sellainen keskittynyt lataus (tämä nyt lähinnä ajatellen tokon kisaamista) sen sijaan, että Jippi pääsee haahuilemaan heti siinä alussa, jonka myötä minua itseäni alkaa ahdistaa, kun näen, että koira on poissaoleva. No mutta nyt kuitenkin taas sain Jipin tsempattua tekemään ihan hyvällä fiiliksellä hommia.

Jippi odottelemassa rennosti kisapaikalla. 

Lähtöpaikalla taustalta alkoi kuulua juuri jonkun räjäytystyömaan varoituspiippauksia ja vikat piippaukset kuului juuri tuomarin kysyessä "oletko valmis" ja vähän pohdin, mutta sanoin kuitenkin, että valmiita ollaan. Eipä Jippi siitä räjäytyksestä mitään häiriötä ottanutkaan, eikä se onneksi kuulunut ihan läheltä. Aika alussa radalla oli askeleet eteenpäin (1, 2 ja 3 askelta) ja nämä nyt sinänsä ei ole haasteelliset, mutta nyt harpoin niin isoja askeleita, että ekalla askeleella Jippi ei selvästi osannut yhtään odottaa, että pysähdyn, vaan se oli jatkamassa matkaa. Istui kyllä ihan nättiin perusasentoon, mutta vähän joutui omaa seuruupaikkaa korjata taakse ennen perusasentoon istumista. Tästä ei kuitenkaan virhettä, kun ei tullut tuplaistumisia tms. kuitenkaan. Radalla oli eteentulo ja siitä vasemman kautta perusasentoon istuminen ja siinä Jippi vähän omatoimisesti suoritti osan liikkeestä :D Se tuli hienosti suoraan asentoon eteeni istumaan, mutten kerinnyt antaa sivulle-käskyä ennen kuin se jo käden liikkeestäni lähti ennakoimaan siirtymistä - oltiin tätä hinkattu juuri ennen kehää eli taisi olla liikeketju hyvin selkeänä Jipin mielessä :) En siis sivulletuloissa anna käsimerkkiä (osaahan Jippi ne toki ilmankin), mutta koska eteen vielä ohjaan vähän kädellä auttaen, niin palauttaessani kättäni normaaliin asentoon, Jippi lukikin tämän sivulletulo-ohjauksena. Tästä ei tullut virhettä, kun kuitenkin istui eteen ja eihän rallyssa ole pakko antaa aina suullista käskyä, vaan voi tulla myös käsiavulla, mutta kyllä se vähän kiireinen se liike oli ja tarkoituksena meillä tietysti on, ettei Jippi tee mitään omatoimisesti, vaan odottaa käskyt :D Täytyy siis muistutella tästä säännöstä ja itse muistaa ohjata rauhallisemmin.

Rata sujui kokonaisuutena hyvin, vaikka tosiaan itsellä oli vähän hätiköivä olo. Jotenkin aina tulee sellainen fiilis radalla, että nyt äkkiä nämä liikkeet pakettiin, niin päästään pois :D Eli rauhaa pitäisi yrittää löytää itselle ohjaamiseen! Mutta joka tapauksessa virhepisteitä ei radalta tullut, joten tuloksena 100/100 pistettä ja sijoitus oli 1/30. Huikeaa! 100 pisteen suorituksia oli jopa kolme muutakin (taitavia koirakoita kaikkiaan oli kisat täynnä!), joten aika ratkaisi sijoitukset. Oli ekstrakivaa saada olla palkintopallilla kahden muunkin I-HAH:laisen kanssa :) Olihan täydet pisteet toki kiva juttu, mutta kaikista tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että vaikka tällä kerralla huomasin selvästi radalla jännittäväni, niin siltikään Jippi ei mennyt lukkoon, vaan suoritti iloisesti ja hyvin keskittyen radan alusta loppuun! Se oli hurjan iso saavutus meille ja niin paljon tärkeämpää kuin lopullinen sijoitus. Näitä onnistumisia juurikin tarvitaan nyt kisatilanteista ja mehän aiotaan vielä saada se sama fiilis tokokehiinkin!!!

Jipin eka rally-tokokoe

Jipin kanssa tosiaan lähdettiin sunnuntaina 9.7. Tampereelle rally-tokokokeeseen kokeilemaan, että minkälainen fiilis löytyy rally-tokon puolella koekehässä, kun tokossa koefiilis on ollut vähän hakusessa. Jippi reagoi koepaikalle tullessa samalla tavoin kuin tokossakin eli vaikka kyllä makoili melko rauhallisesti koko odotuksen ajan, niin silti se oli vähän levottoman oloinen ja läähätteli, vaikka hallissa oli melko viileää. Asteen verran huolestunut ilme onneksi kaikkosi, kun tehtiin pientä treenailua omaa vuoroa odotellessa.

Valmistautumista koesuoritukseen.

Kehään astellessa Jippi oli taas vähän kummissaan. Katseli lähtöpaikalla perusasennossa ollessaan vieressä olevaa ajanottajaa vähän pohdiskelevasti ja oli omissa maailmoissaan. Seuruuseen lähti löysästi ja kontakti oli kateissa. Ekana tehtävänä oli 360 asteen käännös oikeaan ja tämän aikana Jippi selvästi terästäytyi ja siitä lähtien keskittyikin hienosti. Pari kontaktin putoamista radan aikana tuli, mutta ihan vain hetkeksi ja mitään haahuilua ei ilmennyt ja seuraaminen oli kivan terhakkaa. Tehtävät sujui mielestäni täysin meidän osaamistason mukaisesti, mikä on hienoa, sillä tokossa ei tähän olla päästy koetilanteessa aikoihin.

Olin ilahtunut siitä, että vaikka tehtäviä on rallyssa tiheään, niin ei tapahtunut pskan hajoamista, eikä myöskään tullut minkäänlaisia ääntelyitä. Toinen mistä olin iloinen oli se, että vaikka pelkään aina seuraamisen ja suoruuden heikentyvän rallya tehdessä, niin nyt seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää ja perusasennot ja eteentulot oli suoria. Kaksi yhden pisteen vähennystä tuli vinouksista tehtävissä 270 astetta vasempaan ja 360 astetta vasempaan. Molemmissa siis sama virhe ja kyllähän se ihan on videoltakin bongattavissa. Jippi kyllä pystyy tekemään käännökset suorassa, mutta radalla lähdin käännöksiin aika vauhdikkaasti, kun pelkäsin Jipin ehtivän muuten istahtaa (tätä on välillä ilmennyt). Jippi ei sitten ennättänyt saada itseään käännökseen heti mukaan ja rintamasuunta käännösten alussa oli vähän vino. Hyvin korjasi kuitenkin käännösten edetessä! Eli Jipiltä oikein hienot käännökset ja jatkossa minä yritän muistaa tehdä käännökset ihan aavistuksen rauhallisemmin :)

Mutta siis kaikkiaan radalta tuli 2 virhepistettä ja lopputulos oli siis ALO HYV pistein 98/100. Tuomarin kommentteina parissa oli "Hieno rata. Upeaa yhteistyötä!", mikä lämmitti mieltä, koska tosiaan itselläkin fiilis radalla oli palkon parempi verrattuna kaoottisiin tokokokeisiin :) Tässä rata videolla:

Keskikesä oli ja meni

Juhannuksen mökkivahdit

Juhannusta vietettiin mökkeilyn merkeissä ja koirat saivat pitää pääosin vapaata treenailuista eli ei tehty edes pihatokoja tms., joita usein mökillä on tullut tehtyä, kun siellä on iso tasainen nurtsikenttä pihassa. Valokuvasta tarkkasilmäiset saattaa bongata Jipin jalassa olevan liimasiteen. Ei mitään vakavampaa onneksi - kunhan ekan 5 minuutin aikana rallasi pitkän maita ja mantuja niin, että kannuskynsi napsahti kärjestä katki. Vähän tuli verta, mutta onneksi tosiaan katkesi ihan siististi, eikä haljennut mitenkään, joten riitti, että piti reilun viikon sidettä aina treenaillessa tai rallaillessa, mutta muuten pystyi ihan normaalisti härveltää menemään :)

Sen verran treenailtiin, että tein yhden Nose Work-treenin ulkoetsinnän merkeissä. Molemmat koirat löysivät hajun ja ilmaisivat oikein. Molemmilla koirilla ilmeni myös kummallekin ominaiset haasteet: Hugo tarvitsee tukea eli jos ei heti ala löytyä, niin hakee vahvistusta homman jatkamiseen minulta. Jippi puolestaan on hätäinen ilmaisujen kanssa eli tekee kyllä hienon maahanmenon löytäessään hajun, mutta sinkoaa herkästi ylös sieltä heti, kun naksautus kuuluu tai kehun sitä. Eli täytyy treenata malttia ilmaisuihin ja Hugon kanssa taas hakea varmuutta yksinkertaisesti tekemisen myötä.

Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla. Ei vain sen takia, että treenikaverilla pysyisi into kaikkina vuodenaikoina, vaan myös siksi, että Jippi on oikeasti ollut arjessakin aika apaattinen. Nyt vasta tajusin, että Jippi ei ole leikkinyt kotona lainkaan juoksujen alkamisen jälkeen! Se on yleensä kotona aina silloin tällöin puuhastellut ihan itsekseen leluilla, mutta nyt ei yhtään. Voihan tuo olla ihan aikuistumistakin, mutta se alkoi kuin tyhjästä juuri juoksjen aikaan, joten epäilen, että sillä on osansa asiaan. Lisäksi juoksujen alun aikaan se vaikuttaa vähän kipuilevalta ja kaikkinensa onhan sillä aika vähän sellaista tasaista kautta, kun juoksut on 6 kk välein ja se tekee juoksuja reilun kuukauden, juoksut kestää yli 3 viikkoa ja sitten tekee valeraskauden jotakuinkin kolmeksi kuukaudeksi juoksujen jälkeen, vaikkei kaikkein voimakasoireisempia nuo valeraskaudet olekaan onneksi olleet (ei petaile tai hoivaa pehmoleluja, mutta masistelee, on väsynyt, jokseenkin treeni-innoton ja herkistelee hassuja asioita).

Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta. Olen käyttänyt ruudussa targettia, mutta lähinnä sellaisena kohdealustana eli on riittänyt, että Jippi juoksee sinnepäin. Stopit ruudussa saisi kuitenkin olla napakampia, joten yritän nyt saada pysähdyksiin terävyyttä sillä, että opetankin targetille pysähtymisen tiukemmin kriteerein. Sitä naksuteltiin ja alkoi toimia vähitellen paremmin. Eli vaadin yhden etutassun kosketuksen ja pysymisen alustalla. Herkästi heti targettia läpsäytettyään Jippi tepastelee niin rajusti etujaloilla, että koheltaessaan siirtyy pois alustalata, mutta nyt aloin vaatia vähän kestoa sitten kosketukseen. Lopuksi tehtiin myös perusasennon ja seuraamisen tarjoamista ja yllättävää kyllä tarjosi tosi kivaa seuruuta ja perusasentoja ihan ilman käskyjä, vaikken ole varmaan koskaan näitä ihan puhtaasti tarjoamisella tehnyt :)

Jippi tokotreenien jälkeen (c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

Haettiin myös tokoon koekokemusta möllitokosta 30.6. Tehtiin ALO-luokka muiden tavoin ja osallistuttiin luokan ulkopuolisena, koska toki tuollaiset möllit on tarkoitettu ei-vielä kisanneille tai vain ALOssa kisanneille. Eipä sillä - ei me sijoituttaisi oltaisikaan, kun me tehtiin vähän treenimäisempi kokonaisuus :) Jippi oli paikkiksessa taas vähän levoton ja ekaa kertaa pitkään aikaan jopa tähyili vähän ympärilleen. Vierelle palatessa oli ihan omissa maailmoissa, eikä pitänyt kontaktia ja näin ollen eka sivulle-käsky meni ohi. Minusta on alkanut tuntua, että tuo paikkiksen huono fiilis on yksi iso syy siihen, että kokeista on tullut Jipille niin epämukavia. Eli täytyy nyt hakea hyvää fiilistä ja onnistumisia paikkiksiin ja ottaa vaikkapa taas etupalkka hetkeksi käyttöön rauhallisuutta tuomaan. Yksilökehät alkoi seuraamisella, jossa Jippi kyllä teki ihan jees seuruun, mutta tiedän, että se pystyisi paljon paljon parempaan, joten jäi kyllä huono fiilis siitä. Tokana liikkeenä maahanmeno ja Jippi jäi istumaan. Virhe, jota ei kyllä ole kuuna päivänä tapahtunut, vaan maahanmeno on ollut jäävistä se varma. No ei ollut tällä kertaa ja tämän liikkeen jälkeen kerroinkin möllien tuomarille, että meidän ongelmana on ollut kokeissa koiran paineistuminen/häiriöityminen. Tuomarikin mainitsi, että minä itse en vaikuta yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Joten yhdessä todettiin sen ottavan häiriötä ympäristöstä tms. ja sovittiin, että palkkaan lelulla heti, kun saadaan onnistuminen aikaan. Seuraavaan liikkeeseen nostatin sanallisesti Jippiä ja sainkin sen mukavasti luoksarin aloitukseen. Luoksari itsessäänkin oli hyvä, joten sen jälkeen tein yllärilelupalkkauksen ja Jippi oikein ärräsi lelulle ja selväsi rentoutui. Loppukehä olikin ihan eri moodissa sitten ja Jippi oli hyvällä intensiteetillä mukana ja vastasi kehuihin innokkaasti. Tällaisia treenikokeita pitäisi päästä nyt tekemään ja hakea Jipille hyviä koekokemuksia. Plussaa möllikokeessa oli ehdottomasti se, että liikkeenvälit toimi ja Jippi oli koko kehän minun mukana eli ei kiinnittänyt huomioita ympäröiviin asioihin, eikä nuuskinut maata tms. Ei edes ennen lelupalkkausta. Treeniä treeniä siis vain näihin. Harmillista kylläkin, että noita möllikokeita on niin kauhean harvoin.

Viime maanantaina (3.7.) Jippi fyssaroitiin (oli pientä jumisuutta vähän siellä sun täällä, muttei mitään mikä ei olisi auennut, eikä mitään yksittäistä isompaa) ja Hugo pääsi Jipin agivuorolle tiistaina. Hugo ei ole pitkään aikaan agia treenannutkaan ja nytkin teki ihan vain irtoamis- ja sokkaritreenejä. Irtoaminen sille on kovin vaikeaa ja vahvistettiinkin sitä palkalla, mutta onhan se vähän haastavaa, kun se lelupalkka ei Hugolla ole kauhean iso palkka, vaan se noutaa heitetyn lelun vain voidakseen kiikuttaa sen minulle ja päästä vaihtamaan sen namiin :D Sellaista kunnon vetoa sillä ei leluun ole silloin, kun on namit kehissä. Sitten, jos puhtaasti leikkii sen kanssa palloleikkejä ilman nameja, niin se kyllä innostuu leluista, mutta agilityssa se on oppinut tuon kaavan liiankin hyvin :) Mutta hauskaa meillä kyllä oli ja kylläpäs saatiinkin tehtyä hienot sokkarit! Eli toinen osa-alue sujui, vaikka irtoaminen tosiaan olikin haastavaa.

Keskiviikkona tehtiin Jipin kanssa "uusi aluevaltaus", kun oli VPY:n järkkäämän jälkikurssin ensimmäinen treenikerta. Itsellä on jo jonkin aikaa hakutreenit olleet tauolla ihan siitä yksinertaisesta syystä, ettei tunnu millään riittävän tarpeeksi aikaa hakutreenaamiselle, kun se vaatii aina sen isomman treeniporukan eli ts. pitää päästä treenaamaan treeniryhmille sopiviin aikoihin ja meillä monien lajien harrastajilla se on välillä vähän haastavaa... Niinpä ajattelin, että kokeillaankin jälkitreenaamista, sillä sitä pystyisi treenailla myös itsenäisesti. Jipin kanssa viime kesänä kokeiltiin pari kertaa jäljestystä, mutta joka kerta jossain lähistöllä sattui olemaan joku marjastaja, josta Jippi otti ilmavainua ja oli ihan hakumoodissa. Niinpä totesin, ettei voida ehkä ihan suoriltaan lähteä vain jäljestämään, vaan kai se pitäisi sille Jipille jotenkin opettaakin :D Jälkikurssilla lähdettiin mielestäni opettamaan asiaa toimivalla tavalla eli alkuun keskitytään ihan vain keppien (joita siis pk-jäljeltä löytyy kuusi) arvon kasvattamisella. Eli tehtiin treenejä pienissä tallatuissa ruuduissa, joihin oli tallaaja pudotellut keppejä. Koira päästettiin ruutuun ilman erillistä käskyä ja odotettiin koiran tarjoavan kepin nostamista. Jipillä alkuun kesti hetken, että pääsi hakumoodista yli (valjaat päällä metsään tullessa oli oitis tähyilemässä metsikköön, että missä se ukko mahtaa lymyillä), mutta kun se tajusi, että nyt ei ollakaan hakuilemassa, niin kepit kyllä löytyi ja nousi ongelmitta. Keppien löytämisestä nostettiin aina isot bileet pystyyn ja Jipin mielestä treeni olikin ehkä jotain siisteintä! "Ongelmana" oli se, että Jippi myös sylkäisi kepin suustaan heti sen siliän tien, kun aloin sitä kehua, mutta tähän ei nyt tässä vaiheessa vielä kiinnitetä huomiota, vaan opetan sen kepin pitämisen sitten erikseen). Jippi teki hyvin töitä nenällä heti, kun tajusi tehtävän ja toisella treenikierroksella meidän ruudun takana vähän kauempana oli ihminen tallaamassa jälkeä ja Jippi oli ihan maalimiestä etsimään lähdössä, mutta siitäkin huolimatta onnistui vaihtaa hienosti hakumoodista jälkimoodiin ja teki työt loppuun keskittyneesti. Nenä siis kyllä toimii mainiosti, kunhan saan Jipille ymmärryksen siitä, että kumpaa hommaa ollaan siellä metsässä tekemässä :) Kovasti tykkäsin treeneistä ja tuntui opetustapa ja logiikka meille passelilta. Keskityttiin myös siihen, ettei koiraa auteta, eikä sitä painosteta etsimään eli tavoitteena saada koulutettua itsenäinen ja omasta toiminnastaan varma jälkikoira, joka ei tiukan paikan tullen käänny ohjaajan puolen apua kyselemään, vaan luottaa enemmän omaan nenään.

Tässä loppuun vielä videota Hugon ja Jipin leikeistä parin päivän takaa :)