Päivityslaiskuutta...eli tässä viiveellä koostetusti menneet parit viikot (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Kovasti olen miettinyt tätä treenipäivisblogin kohtaloa. Otin alusta alkaen tavaksi kirjata tänne erillisinä päivityksinä jokaiset treenit. Eikä sitten aikaakaan, kun se alkoi tuntua hiukan kuormittavalta eli tuli kirjoiteltua päivityksiä usein puolen yön aikaan, koska oli sellainen fiilis, että pakko oli saada teksti kirjoitettua ennen seuraavia treenejä, muttei aikaa oikein löytynyt päivityksille yhtä tiheään kuin treenejä sateli. Niinpä jo ajattelin, että jättäisin tämän blogin kokonaan ja vaihtaisin kirjoittelemaan peruskuulumisia taas tuonne Jellona & Vispilähäntä -blogin puolelle. Mutta nyt törmäsin toisaalla blogissa sellaiseen, että tyyliin jokaiselle viikolle oli oma päivityksensä ja sinne päivitykseen koosti sitten kaikkea viikon aikana olevaa. Ja tästä nyt innostuinkin kovasti!

Eli teen tänne jokaiselle viikolle oman postauksen (siis sitä mukaa kuin ne viikot vierii) ja päivitän sinne aina sitten joko koko viikon jutut kerrallaan tai sitten pitkin viikkoa täydennellen, jos aika riittää. Eli ei tarvi stressata siitä, että ehtiikö varmasti ajoissa ennen seuraavia treenejä päivittää edellisten asiat, vaan voi kirjoitella just siihen tahtiin kuin itselle parhaiten sopii :) Nyt koostan tämän vuoden vikojen parien viikkojen treenikuulumiset vielä tähän yhteen postaukseen ennen kuin ensi vuoden alusta aloitan tuon uuden päivitystavan.

Oltiin lauantaina 16.12.2017 JAU-areenalla kisailemassa espanjalaisen tuomarin Javier de Escaleran radoilla. Oli kivat kisat ja meillä oli Jipin kanssa oikeasti hurjan hauskaa, vaikkei taaskaan nollia tippunut. Jotenkin oli kiva huomata, että kisojen päätteeksi mulla oli sellainen olo, että oli ihan ok taas kerryttää HYL-tiliä (karttui sieltä joku vitostuloskin tosin). Kyllähän sitä taas aina kovin toiveikkaina niihin kisoihin lähtee ajatellen, että josko nyt vihdoin niitä nollia tulisi. Mutta kun ei tule niin ei tule. Useasti ne nollat on kiinni pienistä jutuista, mutta toisinaan sitten sinne mahtuu useampaakin hässäkkää. Mutta nämä molemmat mun täytyy vain hyväksyä tässä vaiheessa, kun en vain yksinkertaisesti osaa vielä(kään) tuota koiraa aina tulkita ja ohjata :) Jippi on mitä loistavin agikoira, mutta mulla on vain paljon opettelemista sen kanssa! Tässä eräs kouluttaja mainitsi hiljattain, että Jippi vaikuttaa olevan koira, joka kyllä haluaa hirveästi tehdä juuri niin kuin ohjaa, mutta haluaa tehdä tehtävät mahdollisimman nopeasti, joten se ei kauhean moneksi sadasosasekunniksi jää odottelemaan ohjeita, vaan tekee heti, kun se saa jonkinlaisen vinkin mun ohjauksesta siitä, että mihin pitäisi mennä. Ja monesti voi olla, etten ihan niin täydellinen ole ohjauksineni, että se ihan eka vinkki välttämättä ohjaa just sinne, minne todellisuudessa koiran haluaisin :D

Ekalla kisaradalla olin tyytyväinen etenkin lopun saksalaiseen, jonka tein rohkeasti. Olin päättänyt jo jänistää (kun näissä Jipillä rimat herkässä) ja tehdä päällejuoksulla sen toka vikan hypyn ja ohjata vikan hypyn toiselta puolelta, mutta kun sitten radalle mahtui yhtä sun toista pientä vikaa jo ennen tätä, niin rohkenin kokeilemaan saksalaista ja hyvin sujui! Tältä radalta kotiläksyksi tuli kepit. Jipillä on nyt ollut aika paljon aloitusvirheitä kisoissa kepeillä. Ei siis nyt varsinaisesti paljoa, mutta kuitenkin parit mokat mahtuu viimeisiin viikkoihin, mikä Jipin tapauksessa on epätyypillisen paljon. Ja nämä koskee nyt aina sellaisia lähestymisiä, joissa tullaan joko loivasti avokulmaan loivasta umpikulmaan eli Jippi herkästi hakee vasta tokaan väliin näissä, kuten tässä radallakin:
https://youtu.be/LD3i3FaE_s8

Toka hyppäri oli aika sujuvaa menoa. Oli parit vaikeat kohdat ja olinkin hurjan tyytyväinen siihen, että ehdin ohjauksiin kaikkialla suunnitelmien mukaan, vaikka aikamoista luukutustakin tuonne mahtui mukaan! Keppien jälkeinen elämä oli sellainen, että mietin, että pakko vain juosta mahdollisimman kovaa, jotta ehtisi riittävän pitkälle ennen kuin koira ampuu putkesta. Itselle tuli sen verran kiire, että seuraavan takaakierron ohjaus oli surkea (videolta tajusin, että multa puuttui kokonaan ohjaus koiran puoleisella jalalla eli ei ihme, ettei ollut koiralle selkeä), mutta tämä tuomari ei oikeasti juuri lainkaan tuominnut kieltoja, joten tuosta ei meillekään virhettä tullut :) Okserin jälkeen olin päättänyt ehtiä kahteen peräkkäiseen persjättöön, joten pakko oli luottaa koiraan ja lähetin sen okserille lähtien itse jo rohkeasti pinkomaan persjättöön. Jipille okserit ovat välillä tuottaneet ongelmia ja varsinkin, kun on tuollainen erivärinen takarima, joten olin nyt tosi tyytyväinen siihen, että rima pysyi :) Ja ehdin molempiin persjättöihin ongelmitta - JEE!! Persjättöjen jälkeiseltä putkelta seuraavalle hypylle ohjasin ihan vain vedolla, sillä Jipille tuollainen rintaman avaaminen ja käden laskeminen toimii aika kivasti noissa kertomaan sitä, että haluan sen hyppäävän hypyn ohjaajan puolelta. Valitettavasti tokavikalta hypyltä tuli rima alas, mutta muuten olin hurjan tyytyväinen rataan!

https://youtu.be/w2ExEs-R2k4

Kolmannen radan osalta video puhukoon puolestaan :D Seurakaverit hämmästelivät radan jälkeen sitä, kuinka viilipyttymäisen tyynesti reagoin varastukseen ja kävelin täysin hermostumatta ulos radalta. Ja noi lähdöt oikeasti on sellaiset, että olen onneksi saanut itselle niihin nyt muodostettua selkeät kriteerit, joita on helppo seurata. Joten tuossa tilanteessa oli päivän selvää, etten voi toimia muulla tavoin kuin ottamalla koiran hihnaan ja kävelemällä ulos. Eipä siinä siis sen kummempaa!

https://youtu.be/QbiM4WcB4bA

Seuraavalla radalla suurin onnistuminen olikin sitten se lähtö! Sain testattua heti karkaamisen perään, että miten lähtö toimii, kun menin lähdössä jo aika pitkälle eli koeteltiin todella koiran pysymistä. Ja hyvin pysyi, joten kyllä tuo karkailuun puuttuminen siis on meille se oikea tapa :) Radan lopussa oli kuvio, johon ei millään rataantutustumisessa löytynyt hyvää ratkaisua. Päätin tehdä päällejuoksun kolmanneksi vikalle hypylle ja tokavikalle tosi tiukan takaakiertoniiston. Moni kuitenkin onnistui tekemään kohdan edes about sujuvasti niin, että väänsivätkin ennen tokavikaa hyppyä valssin ja lähettivät koiran takaakiertoon hypyn vasemmalta puolelta (videolta katsottuna). Niinpä lennosta muutin suunnitelmat näin tutustumatta tähän versioon lainkaan. Eikä kannattanut, kuten videolta näkyy :D Valssi pyöri ympäri väärällä hypyllä, eikä siinä sitten ollut enää paljoa tehtävissä :P

https://youtu.be/aOgL59RpxAs

Treenien ollessa joulutauolla, ollaan nyt käyty treenailemassa kotiläksyjä. Tehtiin ensinnäkin häiriöesteistä luopumista eli putkiralleja, joissa pitää ihan aikuisten oikeasti odottaa ohjaajalta vinkkin siihen, että mihin putkeen saa mennä, eikä suuna päänä juosta putkesta putkeen. Tämä alkoi toimia tosi kivasti, mutta huomasin sitten seuraavissa treeneissä, että Jippi olikin sitten alkanut vältellä putkiansoja niinkin tehokkaasti, että oikein kurvasi pois edessä olevalta putkelta, kun yritin suullisin käskyin tehdä vierekkäin olevia putkia ja keppejä vuoron perään. Kepeille haki hienosti sanallisella vihjeellä, mutta putkeenpa en enää saanutkaan Jippiä millään :D Eli jonkinlainen kultainen keskitie on nyt meillä hakusessa!

Ollaan tehty Jipin kanssa nyt kotiläksyinä myös takaakiertoja. On tullut videoitua näitä paljon ja takaakierto-päällejuoksuissa tulee kyllä ihan törkeän paljon rimoja alas. Huomasin kuitenkin sen, että tämä aika vahvasti liittyy kyllä siihen, että mikä on minun sijainti esteeseen nähden. Eli kunhan luotan takaakiertoon lähetykseen ja uskallan edetä pois riittävän ajoissa, niin rimat pysyy. Tähän ongelmaan pureuduttiin sitten toissa päivänä Vapun hyppytekniikkayksärilläkin. Tehtiin näitä takaakiertoja ja Vappu heti parin toiston jälkeen totesi, että koska olen noissa myöhässä, Jippi saa ihan liian myöhään informaation siitä, että pitää hypätä ristiin ja laukka pitäisi vaihtaa. Se siis vaihtaa laukkaa tästä syystä usein riman päällä. Kun sitten tehtiin niin, että oikeasti lähetin ajoissa takaakiertoon ja etenin rohkeasti pois alta päällejuoksuun, niin Jippi vaihtoikin laukan jo siivekkeen takana ja hyppy oli rennompi. Eli tämä on nyt itselle ihan tosi iso opettelun paikka!!! Vieläkin Hugo-agista kummittelee se ajatus, että niihin takaakiertoihin pitää saattaa koira, mutta tästä mun on nyt vain päästävä eroon. Tästä syystä olenkin nyt alkanut vahvistaa takaakiertojen suullista käskyä ja treenata noita kauempaa lähetyksiä (kun kyllähän oikeasti Jippi sinne taakse irtoaa, kun vain uskallan irrottaa).

Hyppytekniikasta läksyksi saatiin takaakiertoihin myös sellainen, että laitan lelun laskeutumispuolen siivekkeen juureen. Eli koira palkataan siitä, kun se laskeutuu. Tällä saadaan vähän sitä ohjaajan perään kohdistuvaa kiirettä purettua (Jippihän joskus tönii siivekkeitä, kun kurvailee tiiviisti hätiköidessään ohjaajan perään). Alkuun se lelupalkka laitettiin valmiiksi jo sinne siivekkeen eteen, mutta vähitellen tarkoitus on siedättää siihenkin, että palkka tippuu sinne siivekkeen eteen ohjaajan kädestä päällejuoksun yhteydessä.

Itselle muistiin myös toinen läksy sen kummemmitta selittelemättä (koska tosiaan tämän tarkoitus on olla vain itselle muistissa): 15-5-5-5-12 (keskellä max 20 cm, päädyt normikorkeuksiin). Aloitetaan keskiosasta, lisätään päädyt mukaan yksitellen. Myös niin, että aloitetaan toisesta päädystä ja palkka keskellä sarjaa eri kohdissa.

Yleisesti ottaen hyppäriltä jäi itselle oikein hyvä fiilis. Parilla hyppytekniikkatuurauskerralla ollaan oltu ja päällimmäiseksi ajatukseksi on jäänyt se, että Jipillä on tekniikassa pahasti puutteita sen takia, että sillä on liian kiire. Osittain tuntui olevan etupalkan syytä, mutta anyway kova oli hoppu ja tekemisestä laatu sen takia kaukana. Nyt kuitenkin oli kokonain tunti käytettävänä, joten keskityttiin paljon ihan vain mielentilaan. Tehtiin niin, että syöttelin lähdöissä nameja, kunnes Jippi oli riittävän rauhallisessa mielentilassa, eikä yhtään nykinyt eteenpäin. Tässä tilassa kun sen vapautti tehtävää suorittamaan, niin meno oli hallitun näköistä, eikä Vapun mukaan tekniikassakaan ollut valittamista eli Jipillä tekniikka kytkeytyy hyvin pitkälti viretilaan ja siihen, miten se malttaa hyppäämiseen keskittyä. Nyt siis täytyy treeneissäkin muistaa keskittyä lähtöjen mielentilaan eli täytyypä kokeilla vaikka ihan sitä, että namittelisin sitä lähdöissä juuri sen zen-ilmeen löytämiseksi :) Ja kyllä se toi ohjaajallekin kummasti rauhaa, kun joutui odottaa koiran rauhoittumista. Tulikin itse todettua, että ohjaaja ja koira on molemmat välillä vähän turhan hektisiä....

Yhtenä juttuna yksärillä keskityttiin myös palkkaukseen. Kerroin, etten ole voinut nyt palkata antamalla rallata palkan kanssa, koska Jipillä on se kiva tapa singota putkesta toiseen omatoimisesti vahvistaen putkien arvoa ihan liikaa. Näin ollen palkkaus on nyt tapahtunut vain ja ainoastaan leikittämällä lelusta kiinni pitäen. Treenattiin kahden lelun leikkiä ja vaikka sitä onkin tullut joskus pentuaikoina tehtyä, niin tuli havaittua, että olen tehnyt sitä eri tavalla! Olen sen oman kahden lelun leikin jostain kyllä lukenut ja siinä siis heitellään kahta lelua vuorotellen ohjaajasta poispäin ja koira siis lennosta aina irrottaa noutamastaan lelusta ja juoksee sitten toisen lentävän lelun perään. Nyt kuitenkin haluttiin vahvistaa sitä ajatusta, että ohjaajan luokse kannattaa palata, koska sielläkin tapahtuu kivaa leikkimistä. Eli ensin leikitettiin kädessä olevalla lelulla ja sopivalla hetkellä se lelu passivoitiin ja toinen heitettiin, jolloin koira säntäsi lentävän lelun perään. Tämän jälkeen se kädessä oleva lelu taas aktivoitiin ja houkuteltiin koira palaamaan sieltä lentäneeltä lelulta kiinni kädessa olevaan leluun ja leikkimäänkin sillä. Jipin kanssa tässä oli vähän työtä, koska sen reaktiohan toki oli samantien lähteä rallaamaan sen lentäneen lelun kanssa. Jouduin siis alkuun käyttää kunnolla houkuttelua, jotta sain sen palaamaan leikkimään kädessä olevalla lelulla, mutta vähitellen se helpottui. Sain myös vinkiksi mahdollistaa Jipille lelurallit loppupalkkana, kun se niin selvästi sitä rallausta rakastaa! Nytkin lopuksi heitin sille lelun ja annoin erikseen luvan rallata "mene vaan" -käskyllä. Suureksi yllätyksekseni Jippi ei juossut lelut kanssa yhtään ainutta putkea, vaan juoksi vain ympäri kenttää! Ja lopulta jopa hakeutui minun luokseni, jolloin leikitin sitä isosti ennen kuin annoin taas rallata. Tällöin Jippi tulikin jo pian luokseni leikkimään kanssani eli tätä ihan ehdottomasti alan nyt treenata, jotta saataisiin tota omatoimipalkkausta siirtymään enemmän siihen suuntaan, että Jippi hakeutuisikin mun kanssa leikkimään :)

Ja sitten tokoihin. Tokoiltu ollaan nyt aika pitkälti vain kerta viikkoon. Treenit on sujuneet kivasti ja fiilikset treenatessa on olleet hyvät eli nyt on jo katsottu kisoja ensi vuoden alkuun :) Tätä vahvisti vielä sekin, että tänään Jippi sai RTK2-koularin toistaiseksi vikasta rally-kokeestaan (katsotaan rallyn jatkamista sitten vaikkapa eläkelajina) ja tänään radalla oli jälleen ihan hurjan iloinen kisakaveri :) Saipa se jopa tuomaripalkinnon 96 pisteen suorituksellaan siitä, että teki todella hienoa työtä (tuomarin mukaan täydellistä menoa) ja oli tuomarin mukaan niin kuulolla koko ajan, että toteutti tehtävät heti, kun käskyn sai. Ja tosiaan ekoissa rally-kokeissa nähty pieni ahdistuksen pilkahdus on ollut nyt kyllä viimeisissä muutamissa kokeissa tiessään eli Jippi ei nytkään välittänyt muista koirista, kisapaikasta, mun jännityksestä (tänään nimittäin oikeasti jostain syystä selvästi jännitin!) tai muustakaan ulkopuolisesta seikasta, vaan oli hurjan hyvällä fiiliksellä ja ihan into pinkeänä mukana sekä ennen kehää, sen aikana että sen jälkeen. Kehän ulkopuolelle jätetty lelupalkka toimi muuten taas hienosti eli jätin edeltävän koirakon aikana lelun Jipin nähden reilun matkan päähän kehästä ja sitten kehästä tultiin seurauttamalla lelun viereen ja perusasennosta vapautus lelulle. Tämä siis käyttöön tokossakin!

Tokoissa ollaan hinkattu Nina Mannerin treeneissä läksyksi saatuja perusasentoja. Näistähän todettiin siellä treeneissä, että yksi syy liikkeiden alkujen levottomuuteen ketjutetuissa treeneissä on se, että sitä perusasentoa joutuu siinä lähdössä hinkata ja mä itse sorrun siihen reiden taputteluun ja lisäaskeliin yms, jotta saan Jipin sopivalle kohdalle (sehän ei yleensä ole vino, mutta valuu turhan eteen, kun se on niin aina saanut tehdä...). Nyt siis ollaan hinkattu perusasennon paikkaa aavistuksen taaemmaksi ja se on alkanut tuottaa tulosta! Niin huippua :) Samalla on kuitenkin tullut huomattua, että sama ongelma meillä on kyllä seuruussakin. Jippi ei edistä mitenkään räikeästi, mutta sen verran sillä on liikaa ajatus edessä ja kohti mun kasvoja, että seuruu on aavistuksen vino, kun Jippi hakeutuu niin tiiviiseen katsekontaktiin. Nyt siis on tarkoitus saada siirrettyä katsekontaktia kohti olkapäätä varsinaistn ohjaajan silmien tavoittelun sijaan. Tähän kuitenkin ainoa hyvä keino on tehdä peilin avulla, koska minun täytyy saada oma katse kokonaan pois Jipistä, jottei se saa tukea siihen silmiin tuijotteluun. Nyt olenkin perjantaitreeneissä Racinelilla käyttänyt ahkerasti peiliä hyväksi ja treenannut seuruun paikkaa. Huomasin kylläkin, että kunhan kävelen riittävän reippaasti, niin seuruukaan ei ole pahasti vino, mutta haluaisin kuitenkin vahvistaa Jipille sitä kontaktia enemmän ylöspäin kuin banaanina ohjaajan eteen ja kohti katsetta. Joten aika perusasioiden kanssa painitaan nyt tokossa. Liikkeitä ollaan tehty siinä rinnalla muistutteluina ja hommat kyllä toimii aika kivasti eli selkeitä virheitä ei ole nyt liikkeissä juuri tullut. Se on nyt tätä hiomista lähinnä, mitä kyllä sitten riittääkin vähän siellä sun täällä ;)

Takaisin yhden blogin malliin

Jonkin aikaa käytössäni on ollut toinen blogi, johon olen päivittänyt yksityiskohtaisemmin tiedot Jipin kaikista treeneistä. Tuon blogin tarkoitus oli siis korvata vihkomuotoinen treenipäivis ja sinne olisi siis tarkoitus päivittää jokaikisistä treeneistä ainakin tärkeimmät jutut. Noh, kuten nyt arvatakin saattaa, niin jo nyt parin kuukauden päivittelyiden jälkeen tuli todettua, ettei tämä systeemi nyt kuitenkaan onnaa. Nythän on nimittäin tilanne se, että tänne pääblogiin ei tule kirjoiteltua tiheään, koska kaikki blogipäivitysaika menee treeniblogin päivittämiseen ja sitten kuitenkaan aika ei oikein riitä senkään riittävään ylläpitämiseen, koska sitähän pitäisi päivittää tyyliiin viidesti viikossa (jos meillä esim. jollain viikolla on viidet treenisessiot). Joten täytyy nyt sitten kuitenkin tehdä niin, että teen treenipäivismerkinnät vihkoon, jotta saan oikeasti heti treeneissä kirjattua esim. läksyt ylös. Sitten pidemmät treenikirjoitukset kirjoittelen jatkossa taas tänne blogiin. En jokaisista treeneistä, enkä kaikkia yksityiskohtia, mutta pääpiirteittäin ja olennaisimmat jutut sisällyttäen.

Nyt sitten enää pitäisi päättää, että mitä ihmettä teen niille parin kuukauden postauksille, jotka sinne toiseen blogiin kirjoittelin :D En haluaisi jättää tuollaista tynkäblogia lainkaan olemaan, mutta toisaalta en haluaisi tuhota niitä sinne kirjoitettuja tekstejä... Vähän pohdin, että onnistuisikohan niiden siirtäminen tänne eli lisäisin ne tekstit jälkikäteen tänne ko. päivämäärien kohdalle... Täytyypä pohtia ja kokeilla ajan kanssa, että miten onnistuu.

Joulu lähestyy - aika jee!

Treenien saralla ollaan keskitytty aika pitkälti Jipin agilityyn ja tokot ja rally-tokot on jäänyt kieltämättä nyt paitsioon. Vähän on ollut huono omatunto Hugon suhteen, kun rallyt on jääneet vähälle... Onhan meillä toki viikottaiset omatoimiryhmän treenit, mutta niiden ulkopuolella ei olla treenailtu satunnaisia lenkin yhteydessä tehtyjä puuhasteluja lukuun ottamatta. Huksi on niin innoissaan edes pienistä treenisessioista, joten tokihan sille pitäisi niitä suoda! On se onneksi ollut omatoimiagitreenikerroilla monesti mukana ja päässyt sitten myös höntsäämään esteillä, mikä on ollut sen mielestä hurjan kivaa :) Nyt alkaa aikataulut vähän järkevöityä taas, niin täytyy panostaa taas enemmän siihen, että tulee touhuttua molempien kanssa monipuolisesti!

Ei olla nyt otettu jouluisia valokuvia koiruista, joten tällä kertaa joulutoivotukset tulevat meidän rallyn omatoimiryhmän jouluvideon muodossa :) Videolla leffatähtinä muiden muassa sekä Hugo että Jippi, vaikkakin Jippi vain vierailevana tähtenä, koska sehän ei todellisuudessa ko. ryhmässä treenaa.

Näihin aikoihin olisi aika taas vilkaista vuosi sitten asetettuja tavoitteita sekä asettaa uudet seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa päätin kuitenkin olla tekemättä niin. Viime vuonna asetetuista tavoitteista valtaosa jäi saavuttamatta, sillä piti olla jo viime vuonna SM-kisoissa (no ei oltu) ja olla tyyliin jo nyt ensi vuoden SM-nollat kasassa (no ei ole vasta kuin tuplanolla plakkarissa) ja tokossa olla saanut TK3-koulari (yhtään ykköstä ei vielä VOI-luokasta olla saavutettu) ja varmaan Hugollakin oli tavoitteena korkata rallyssa VOI tänä vuonna (nollakoirakkona kyllä käytiin 88 pisteen edestä, muttei virallisiin uskallettu siltikään). Tänä vuonna on kuitenkin tullut opittua kaikkien pettymysten ja epäonnistumistenkin myötä, että ei tässä oikeasti ole kyse niistä tuloksista. Jos harrastaisi vain ja ainoastaan tulosten takia, niin kyllä nämä koiraharrastukset oikeasti olisi aika tylsiä. Esimerkiksi eilen kisailtiin Jipin kanssa ja yksi rata oli tosi lähellä nollaa ja pari sitten sisälsi yksittäisiä sekoiluja, mutta muuten kivaa tekemistä, joten olen oppinut näistäkin ihan oikeasti nauttia. Jotenkin on vain niin liikkistä, miten täpinöissään Jippi kisatilanteissa on, joten me kisataan sitten ihan vaikka vain sen yhteisen innon takia - tulokset tulee, jos on tullakseen, tai sitten ovat tulematta :) Ja ihan oikeasti meillä on siltikin hauskaa! Tämä on ollut tämän vuoden suurin oppi, joten sanoisin, että meidän (siis minun) oppimisen kannalta oli äärimmäisen hyvä juttu, ettei päästy sinne agin SM-kisoihin ainakaan vielä viime vuonna ja toisaalta myös, ettei VOI-luokassa tokossa kaikki sujunutkaan niin kuin oli ennalta toiveissa. Olen joutunut vähän miettimään enemmän, miten ja mitä treenaan ja mitkä asiat sen koiran kanssa tekemisessä oikeasti merkitsee. Minulla on kaksi ihan parasta koiruutta, eikä tätä asiaa muuta se, ettei kisoissa aina (tai edes melkein ikinä) tipu niitä nollia tai ykköstuloksia :)

Tavoitteena siis ensi vuodelle on ensinnäkin, että pidetään hauskaa! Sekä kisakentillä että treeneissä :) Ei murehdita tulostavoitteita, vaan tehdään parhaamme ja nautitaan. Ja jos oikeasti miettii, niin näinhän koirat ihan aika jokaikinen kerta treeni- tai kisakentälle mennessään tekevät, joten niin pitäisi meidän ohjaajienkin muistaa tehdä!

Lajien osalta en aseta nyt minkäänlaisia tulostavoitteita ensi vuodelle, mutta tarkoituksena on Jipin kanssa kisata agia ja tokoa. Rally-tokosta tänä vuonna ollaan saatu RTK1 ja yhtä tulosta vajaa RTK2 ja yksi kisa on vielä loppuvuonna jäljellä. Jos sieltä saamme RTK2:n, niin Jipin rallyt jäänee toistaiseksi tauolle ja keskitymme tokoon. Ehkä palaamme rallyyn sitten "eläkelajina". Hugon kanssa on tarkoitus uskaltautua VOI-luokkaan korkkaamaan rallyssa ja pyrin nyt aktivoitumaan sen kanssa Nose Workin parissa. Se vähän jäi, koska laatikkoetsintä on osoittautunut ihan kaamean hankalaksi, kun Hugo unohtaa etsiä nenällä ja tarjoaa vain ensimmäistä vastaan tullutta laatikkoa. Muut etsinnäthän sillä sujuu melko hyvin, kun ei ole kohteita, joita voisi silmillä etsiä..

Muuten ollaan nyt pyritty mahdollisimman paljon lenkkeilemään niin, että koirat pääsisi juoksemaan vapaana. Toisilla tämä on ihan itsestäänselvyys, mutta nyt pimeinä aikoina, kun ei töiden jälkeen enää ehdi metsään, niin tämä ei mitenkään ole päivänselvää. Käyn yleensä lenkit vasta iltamyöhällä, jottei olisi niin paljoa lenkkeilijöitä liikenteessä ja olenkin pystynyt nyt onneksi aika paljon juoksuttamaan koiria, koska siitä ne tykkää :)

Tuurausagitreenit (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Jipillä on huomenna Saijan valkkuryhmän treenit, mutta ostin poikkeuksellisesti tällekin päivälle tuurauspaikalla Saijan ryhmään. Tarkoituksen oli, ettei tehdä tänään lainkaan rataa (eikä tehtykään), vaan lähinnä treenataan esteosaamista ja saadaan vinkkejä meidän suurimpiin ongelmakohtiin. 

Aloitettiin pätkällä, jossa yhdistyi kahden asian treenaaminen: ensin takaaleikattiin okseri ja siitä lähetettiin koira keinulla leijeröiden samalla putki. Okserit on Jipille hankalia hahmottaa ja varsinkin, jos samalla käännytään tai jos takarima on erivärinen kuin eturima. Tänään oli kaikki nämä haasteet käytössä eli rimat oli eriväriset, okserille tehtiin takaaleikkaus ja lisäksi vielä okseri hypättiin viistosti seinää kohti, mikä sekin on haastavaa. Okserilla ei kuitenkaan rimoja tullut alas eli saatiin hyviä onnistumisia ja sen myötä vahvistusta okserille :) Keinun leijeröinnissä oli alkuun apuna etupalkka. Jippi irtosi keinulle hienosti ja pysähtyi keinulla varman oloisesti. Kolmas toisto ilman etupalkkaa ja hyvin irtosi ja pysähtyi silloinkin. Ihan aavistuksen se kääntyi minua kohti keinun päässä, mutta tämä on minun mielestä ihan ok. 

Tokana treeninä kyselin vinkkejä meidän takaakierto-ongelmaan. Tehtiin pieni pätkä, jossa muutaman hypyn pätkällä oli takaakierto-päällejuoksu, takaakierto-niisto ja takaakierto-valssi. Tässä tuli esiin ongelma päällejuoksujen kanssa: Jippi tiputtaa tosi herkästi riman, jos olen vähänkään edessä. Eikä siis minun todellakaan tarvitse olla sen laskeutumispaikassa tai linjalla (jolloin tiputus olisikin ihan ymmärrettävä), mutta sen hyppääminen muuttuu heti, jos olen lähelläkään hyppyä sen ponnistaessa. Nyt siis aletaan totuttaa Jippiä siihen, että minä voin olla hypyn lähettyvillä tai jopa sen tulosuunnasta katsottuna "edessä", kuitenkin toki niin, että sillä on aina laskeutumisalue vapaana. Eli tehdään nyt treenejä niin, että esim. jään tarkoituksella päällejuoksuissa lähelle siivekettä niin, että koiralle jää kuitenkin minun ja siivekkeen väliin tila laskeutua. Ensin ihan ilman ohjaajan liikettä eli totutetaan vain siihen, että on ok hypätä, vaikka ohjaaja onkin hieman "koiran tontilla" ja että koiran tehtävä on silti pitää rima.

Omatoimitokoa ja -agia (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Paikka: I-HAH:n halli
Omatoimitreenit

Toko:

Tehtiin ensin kisamainen palkaton muutaman liikkeen setti. Ensin ruutu. Jippi ampui ruutuun sen verran kovaa, että ohjaaja ei pysynyt perässä :D Stoppi tuli liian myöhään ja Jippi valui takalinjan päälle. Pyysin korjaamaan ja siitä kehut, jonka jälkeen uusittiin liike. Toka suoritus oikein jees (seis-käsky vähän turhankin painokas, kun ohjaaja varmisteli, ettei virhe toistuisi :)

Tokana jäävät, asentoina seiso ja istu. Perussiisti suoritus, mutta olipahan hyvä, että tuli kuvattua, koska seisomisessa tuli pientä tepastelua perään! Täytyy vahvistaa seisomista siis. Mutta muuten ihan jees ja istuminen oli hyvä.

Kolmantena liikkeenä ohjattu nouto. Taustalla häiriönä ruutu. Normaalisti Jippi ei noudoissa ole ruutuhäiriöön mennyt, mutta nyt näytti lähetyksessä siltä, ettei ollenkaan tajunnut, että oli lähdössä noutamaan. Juoksi siis ruutuun ja sieltä sitten tajusi suunnan ja nouti kapulan. Tämä kaikki yhdellä käskyllä, joten kehuin isosti, kun päätteli kuitenkin omatoimisesti oikein :) Toka toisto siisti. Palautuksessa annoin avun, kun on työn alla nyt ne palautuksen pito-otteet.

Neljäntenä liikkeenä kaukot, jotka oli mun mielestä tämän hetken tason mukaiset. Seiso-istu -vaihdossa pientä siirtymää, mutta ajatus oli oikeaan suuntaan.

Lopuksi seuruu, joka oli vaikea toteuttaa ahtaasta tilasta johtuen. Seuraamisessa tuli pientä mutinaa peruutuksessa ja peruutus muutenkin aukesi. Jipille on nyt peruutukset olleet tosi haastavia jostain syystä ja ääni linkittyy suoraan siihen, että on kovin vaikea tehtävä. Tehtiin erikseen koemaisen setin jälkeen tota peruutusta käyttäen etupalkkaa ja oli ihan huippu hienoja peruutuksia. Piti kontaktin palkasta huolimatta ja lähti peruutukset oli tosi suoria! Täytyy tehdä kuurina noita etupalkan kanssa.

Mikä loistavinta, niin tässä palkattomassa setissä pysyi fiilis hurjan hyvänä! Tuli noita mokiakin joita paikattiin tekemällä joitain liikkeitä uusiksi, mutta siltikin pysyi hyvä vire ja Jippi vastasi innokkaasti sosiaaliseen palkkaan.

Tehtiin lopuksi erikseen vielä tosiaan peruutusta, mutta myös luoksetulon stoppeja. Stopit oli hyviä ja luoksarit vauhdikkaita, mutta ongelmana näissä on nyt ollut se, että Jippi nousee tosi usein istumaan jätön jälkeen. Nyt videolta näin, että nousi aika pian jo jättämisen jälkeen eli huomautus tulee tosi myöhässä, jos korjaan, kun käännyn ympäri. Nyt tein siis näitä kännykkäkameran avulla eli katsoin kännykän näytöltä peiliasetuksin, että Jippi pysyy maassa. Pointti olisi, että huomautuksen saisi annettua heti, kun se nousee - jos nousee - eikä vasta sekunteja sen jälkeen. Nyt ei näillä kamerakerroilla yhtään mokaa tullut, mutta täytyy jatkossakin käyttää tota, ellei ole treenikaveria kyttäämässä Jipin tekemisiä :)

Koostevideo: 

Agility:

Tehtiin tauon jälkeen pieni setti agia. Putki-keppierotteluja ihan sanallista keppikäskyä vahvistaen. Nämähän meille osoittautui alkuvuodesta Jennan treeneissä aika mahdottomiksi, mutta jotenkin on unohtunut niitä silti treenata :D Nyt otettiin näitä ensin ihan niin, ettei ollut esteitä alla ja lopulta sitten muiden esteiden kautta. Tosi hienosti erotteli käskyllä kepit ja putken!

Lopuksi muutama takaakiertotreeni ja tuli taas huomattua, että kyllä se vaan hitsi vie edelleen on Jipille kaamea vaikeaa. Siivekkeen ympäri pyörivät takaakierrot ei tuota ongelmia, mutta loivat (valuvat) takaakierto-valssit sekä takaakierto-päällejuoksut on tosi vaikeita. Otetaan näihin nyt taas tehotreeniä.

Omatoimitokoa (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Lenkillä vähän seuraamista. Kontakti tipahti koko treenin aikana pari kertaa ja näistä "oho" ja kehut, kun kontakti palasi. Muuten tosi kivaa ja aktiivista seuraamista ja mikä parasta, käännökset oli myös kivan aktiivisia! 

Olen tosiaan nyt jonkin aikaa rakentanut Jipille hypähdystä kehujen yhteydessä. Eli kun liikkeen päätteeksi vapautan Jipin ja kehun, niin Jippi hyppää vasten. Olen tätä siis ihan tarkoituksella nyt treenannut, koska ideana on se, että mikäli koetilanteessa tulisi täysi koomatilanne, niin pystyisin tarvittaessa tällaisella sosiaalisella palkalla nostaa virettä liikkeiden välissä. Ja tosiaan hyvin on alkanut Jippi vastata tähän palkkaustyyliin eli se palkkaantuu tästä selvästi :)

Kotona tehtiin tunnarikapulalla pitoja ja nostoja (enemmän noita nostoja). Annan maasta nostamisen jälkeen tehdä yhden korjauksen niin, että kapula päätyy kulmurien taakse, mutta kaikki sen jälkeiset pyörittelyt on kiellettyjä. Saatoin näistä huomauttaa "oho"lla tai vain ottaa rauhallisesti kapulan pois suusta. Tein myös sitä, että työnsin kapulaa sivusuunnassa, jotta otetta piti skarpata, ettei kapula putoaisi ja hyvin Jippi alkoikin tsempata. Hyviä onnistumisia saatiin!

Kooste pareista agitreeneistä (Jipin päiviksestä siirretty teksti)

Viime viikolla Saijan treeneissä jäi treenit Jipin kanssa lyhyeen, kun sen hyppääminen oli outoa (rimoista putosi yli puolet!! ja hypätessä vähän heitti takapäätä vasemmalle) ja laukkasikin kentällä jotenkin jäykästi. Venytellessä reagoi vähän vasemman takajalan taakse vientiin. Seuraavana päivänä oli kuitenkin jo ihan normaalin oloinen ja venytykset sujui. Kävin silloin hallilla kokeilemassa agia ja hyppääminen näytti normaalilta. Eli vahva epäilys, että Jippi oli esim. saanut tällin tai liukastunut lämppälenkillä riehuessaan ja siksi oli hetkellisesti jäykkä. Onneksi siis oli ohimenevää ja nyt ollut täysin normaali :)

Tänään oltiin tuuraustreeneissä Saijalla ja kylläpä olikin hyvät treenit! Viime aikoina on ollut havaittavissa vähän sellaista itsevarmuuden kasvamista Jipillä ja ohjauksiin tuleminen hetkellisesti on kärsinyt. Tänään kuitenkin Jippi oli tosi kuuliainen, mutta kuitenkin irtosi hyvin tarvittaessa eli tuntui jotenkin löytyvän sopiva tasapaino. Hyvä fiilis jäi treeneistä siis :) Tässä video treenien vikasta nollavedosta: https://youtu.be/dzJCBodH8aY

 

 Alku aiheutti kaikista eniten pohdintaa rataantutustumisessa. Olin jotenkin melko varma, että Jippi sinkoaisi kakkoselta neloshypylle tekisin sitten mitä tahansa, mutta sepä yllätti! Yhtään ainoaa kertaa ei tullut tällaista lipshadusta, vaan se kääntyi hienosti aina kolmoselle. Ohjasin tuon siis menemällä heti lähdössä tuonne kolmoshypyn "yläpuolelle" ja sieltä sivuirrotin yhdellä askeleella Jipin kakkoselle ja niistin kolmoselle. Selkeä niisto oli paras kääntämään Jipin kolmosella oikeaan suuntaan. Yritin kerran lennosta ehtiä sylivekkaukseen kolmosella, mutta Jippi hyppäsi hypyn ristiin ja löysi putken :) Tässä syy täysin hutiloivassa ja myöhässä olevassa ohjauksessa, kun en itse ollut edes päättänyt sylivekkausta siihen tehdä, vaan se tuli mieleen jotenkin lennossa :D

Neloselta vitoselle vienti oli sellainen, etten ollut ajatellut, että siinä pitäisi oikeasti huolehtia, että koira kääntyy neloselta kohti vitosta. Riitti siis ihan vain katse koirassa ja pieni kutsu, mutta jos näitä ei ollut, niin ohjasin herkästi Jipin putkeen nro 18. Eikä ihmekään, koska sehän toki oli koiralla ensimmäisenä edessä, kun ennen nelosta jo aloin sitä putkeen-käskyä hokea. 

Kasilla käännös ei ollut erityisen tiukka, mutta se selvästi toimia paremmin vastakäännöksellä kuin pelkällä peruskäännöksellä. Kyllähän Jippi ihan peruskäännökselläkin kääntyi, mutta rima tippui ensiyrityksellä, kun taas vastakäännöksellä rima pysyi. Videollakin näkee, että hyppy tuolla hypyllä on ruma eli Jipille nuo takaakierrot edelleen on haastavia, kun se ajautuu niin siivekkeen lähelle, että hyppääminen on vaikeaa (videolla näkyy hyvin, että hyppää jotenkin aika paikoiltaan ja pää pystyssä). Täytyy siis noita työstää ihan erillisenä juttuna edelleen... 

12-15 kohtaan tein ensin hypylle 14 poispäinkäännöksen (Vai vippauksen? En edes erota kummasta oli kyse :D). Jippi kääntyi tällä hyvin, mutta herkästi ohjauksen perään otin yhden peruuttavan askeleen, mikä ajoi koiran hypylle 2 tuon jälkeen. Toimivampi ratkaisu oli lopulta se, että valssasin hypyn 13 ja 14 väliin ja tein hypyn 14 takaakierto-niistolla. Tällöin oma liike lähti suoraan kohti hyppyä 15, eikä Jippikään epäröinyt yhtään, että mihin oli tarkoitus jatkaa. Keinun jälkeinen elämä oli kohta, josta tiesin, että se on meille haastava. Arvasin, että ajan Jipin herkästi putken väärään päähän ja niinhän siinä alkuun kävikin. Saatiin kuitenkin tämä korjattua tekemällä pieni haltuunotto/rytmitys ennen hyppyä 17, jonka jälkeen oma liike kohti putkea. Kokeiltiin myös niin, että leijeröisin hypyn 19/31, mutta tällöin Jippi luki ohjauksen aina päällejuosuna ja hyppäsi hypyn, jota leijeröin. Näitä täytyy muista treenata eli erottelua siihen, että milloin haluan sen ohittavan jonkun hypyn ja milloin puolestaan hyppäävän. Tällaista onkin tiedossa todennäköisesti viikon päästä treeneissä, joten päästään heti tämän haasteen pariin :) 

Hypyllä 19 oli tärkeää, että otin oikealla jalalla askeleen kohti hyppyä, enkä vain "viskannut" Jippiä selkäni taakse sitä suorittamaan. Jos yritin vain viskata, niin Jippi luki ohjauksen enemmänkin sylkkärinä ja hyppäsi hypyllä väärään suuntaan (halusin siis hyppäävän kauemman siivekkeen kautta, jotta A:lle tuli hyvä linja). A:lle Jippi haki hienosti eli putki-A-erottelu toimi hyvin, kunhan en lähtenyt mitenkään ihmeemmin lähettämään Jippiä A:lle, vaan luotin tässä sanalliseen vihjeeseen. Pituuden jälkeiseen puolivalssiin Jippi tuli hyvin. Hypylle 24 tein pakkovalssin sijaan ohjauksen, jossa vain "vedin" Jipin hypyn oikealle puolen eli rintama pysyi kyllä kohti hyppyä, mutta ohjauskäsi oli matalana ja ikään kuin merkkasi, että pitää tulla ohjaajan puolelta. Jotkuthan näihin on opettanut erillisen käskyn (esim. "in"), mutta meillä ei ole tätä mitenkään opeteltu, vaan olen vain havainnut Jipin lukevan noita tuollaisissa kohdissa automaattisesti hyvin. 24-25 ja 25-26 väleihin tein valssit ja ne tuntui yllättävän sujuvilta, vaikka yleisesti ottaen kammoksunkin toistuvia valsseja :D 30-32 meni poikkarilla. 

Kaikkiaan tosi kiva treeni ja tosiaan löytyi tänään sopiva balanssi irtoamisen ja ohjautuvuuden välillä! Treenattiin koko rata ensin pätkissä ja sitten olikin vuorossa kisamainen veto. Ja se tehtiinkin sitten nollalla. Tuntui tosi hyvältä kaikkiaan se vika veto ja siihen oli hyvä päättää nämä treenit :) Hieno Jipsteri ♥