13.10.2017 Ohjatut tokot (Jipin päiviksestä kopioitu)

Kouluttajana Marianne Forsell.

Tehtiin alkuun noudon palautusta. Kovemmasta vauhdista selän takaa kiertäessä Jippi ajautuu herkästi liian eteen perusasennossa eli pitäisi löytää jarrut.. Tehtiin ihan palkka-avulla eli nami ohjaajan lantiolle ja perusasentoon tultua vaadittiin namista luopumista ennen kuin palkattiin. Apuna käytettiin myös maahan aseteltuja kartioita eli tehtiin "kaukalo", joka ohjasi Jipin asentoa sivulla (myös eteen kartio heti, kun koira on lähetetty noutamaan, jottei ajaudu liian eteen).

Eteenmenoissa perussäännöksi se, ettei treenata juuri lainkaan sitä kymmentä metriä, vaan aina vähintään 15 metriä. Jippi periaatteessa etenee kyllä suoraan, mutta herkästi jää ennakoimaan ohjaajalta tulevaa palkkaa. Eli nyt pitäisi sada ajettua sisään ajatus siitä, että etupalkka saattaa olla milloin tahansa valmiiksi vietynä sinne eteenmenon suoran päähän. Paljon siis palkkausta etupalkalle, jonka viemistä Jippi ei näe.

Lisähuomio: Jipillä oli treeneissä iiiihan liikaa energiaa... Vähän meni homma välillä säheltämiseksi :D

Sateet saisi jo riittää

Pieni sade ei meitä sulata, eikä vähän isompikaan, mutta tämä päivätolkulla tauotta sataminen alkaa jo olla vähän tympeää. Vaatteet ei kuivu riittävän nopeasti, että saisi lenkeille kuivaa päälle ja koiria ei yhtään huvittaisi lenkkeillä tuossa kelissä. Jippi kyllä kiikkuu mukana, mutta näytää masikselta pää roikkuen taapertaessaan. Hugo puolestaan ei oikeasti meinaa edes kävellä. Tai ainakin joka risteyksessä olisi kurvaamassa kotia kohti :D Treenien osalta on tullut tehtyä ne ns. pakolliset eli ohjatuissa on käyty ja hallilla käytiin tekemässä vähän omatoimitreeniäkin, mutta ulkona tokoilu on kyllä nyt jäänyt kokonaan. Olkkaritreenit on siis nyt olleet ihan hitti!

Lystikästä... or not?

Hugon kanssa ollaan otettu olkkaritreeneissä työn alle uusi temppu. Aloitettiin lyhyt koiratanssikurssi, kun Vuosaaren Koirakerho sellaisen järkkäsi ja halusin Hugolle aktivointia :) En päässyt ekalle kerralle itse, mutta saatiin kuitenkin läksyksi miettiä joku temppu, jonka haluaa kurssin aikana opettaa ja pohtia, miten lähtee sitä opettamaan. Temput esitellään huomisella treenikerralla. Meidän temppu on sellainen, että Hugo irtoaa kauempana olevalle vadille, nostaa etutassut vadille ja pyörii vatia ympäri. Hugo vielä melko helposti kääntyy vadin päällä, jos minä liikun siinä vadin toisella puolella eli osaa hakea ikään kuin tasapainoa niin, että on vastakkaisella puolella kuin minä. Nyt haasteena on se, että Hugon pitäisikin pyöriä vatia ympäri ilman, että minä liikkeelläni autan. Ja toisekseen se, että homma pitää tehdä kaukana ohjaajasta... Ollaan aloiteltu treenailua ja ollaan päästy siihen, että Hugo pyörähtää siihen tasapainopisteeseen. Tänään saatiin pieni onnistuminen, kun Hugo suostui ottaa parit sivuaskeleet vielä sen jälkeenkin, kun oli päätynyt nenä kohti minua. Eli suunta on oikea ja treenit jatkukoon!

Jipin kanssa ollaan olkkaritokoiltu lähinnä noutoa treenaten. Päätinkin kokeilla sille noudon palautuksen rakentamista uudestaan, kun mielestäni noudot on ottaneet kovasti takapakkia sen takia, kun palautus on Jipin mielestä tylsä. Se herkästi kolauttaa kapulalla jalkaani tullessaan sivulle ja Jippi on sen verran herkkä suustaan, että selvästi alkaa vältellä noita kolahduksia. Tämän myötä sivulletulo on hidastunut ja palautukseen on tullut pureskelua. Niinpä päätettiin nyt kokeilla sitä, että Jippi palauttaakin kapulan kiertäen selkäni takaa perusasentoon. Mariannen kouluttamissa treeneissä tämä vaihtoehto nousi esiin ja vaikken sitä heti siinä ostanut, niin jälkikäteen pohdittuani päätin kokeilla. Nyt homma onnistuu ilman apuja jo lyhyeltä matkalta eli vähitellen lisätään varmuutta. Ainakin Jippi tuntuu olevan tästä enemmän innoissaan ja tekee nyt palautustreenejä häntä innosta vispaten :) Eli uskoisin tämän olevan hyvä muutos. Luoksareissa kuitenkin edelleen paluu perusasentoon tapahtuu ihan normaalisti sivulla kiepsahtaen eli tämä muutos koskee vain noudon palautuksia (myös tunnarin, vaikkei tunnareilla ollakaan vielä treenattu).

Muuten Jipin kuulumisista sen verran, että se on nyt taas vaihteeksi doping-varoajalla, jonka takia viime viikonlopun rally-toko- ja agilitykisatkin peruuntuivat... Jippi hotki sellaisen määrän kasvillisuutta noin pari viikkoa sitten peltolenkkeillessään Pirkon kanssa, että seurauksena oli jatkuvaa kakomista, nieleskelyä ja välillä jopa sellaisia kohtauksia, että selvästi oli kurkussa jotain kurjan tuntuista. Niinpä matka kävi eläinlekuriin. Ennen tätä Jippi ehti oksentaa valtavan määrän ruohoa ja muuta kasvillisuutta, mutta koska kakominen ja nieleskely jatkuivat, niin matkattiin eläinlääkäriin. Jipillähän on kerran aiemmin nukutuksessa poistettu nielusta ruohonkorsi, joka oli jumiutunut nielurisan ympärille ja tehnyt haavan ja tulehduksen nieluun, joten en uskatanut nytkään jäädä odottelemaan, kun Jipillä oli selvästi epämukava olo. Niinhän siinä sitten kävi, että Jippi täytyi taas nukuttaa, jotta nieluun näkisi kunnolla. Ruohoa sieltä ei löytynyt, mutta vahva veikkaus oli, että Jippi oli saanut ruohon irroitettua kakomisella/oksentamisella ja nieleskely oli jäänyt päälle, kun kurkku oli ehtinyt ärtymään. Nukutuksen myötä Jippi oli kanttuvei sopivan pitkään ja nieleskelytkin sitten helpotti. Seuraavana päivänä kurkun oireilu oli jo tiessään. Vähän harmitti, että piti turhaan nukuttaa, kun ei sieltä nielusta löytynyt mitään, mutta toisaalta voi olla, että se kakominen olisi jäänyt ikään kuin päälle ja ärsyttänyt sitten entisestään nielua, ellei olisi saatu Jippiä hetkeksi unten maille. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin. Lokakuun lopulle sitten pidetään kisataukoa, koska doping-varoaika ko. nukutusaineelle oli 28 vrk...

Hyppytekniikkatreenit (Jipin päiviksestä kopioitu)

Yli vuosi vierähtänyt edellisistä hyppytekniikkatreeneistä ja pakko myöntää, etten ole treenannut hyppytekniikkaa omatoimisestikaan... Jipin tekniikka aiemmin todettu hyväksi, joten en ole saanut aikaiseksi treenata. Tänään kuitenkin tekniikassa havaittiin puutteita. Kuulemma rakenne on hyvä ja Jipillä on hyvä selkä, mutta tekniikassa näkyi korkea vire (Jippi siis aikuisten oikeasti kiljui innosta tehdessään kaarevalla uralla olevaa in-and-out -treeniä!) ja ratatreeneihin painottaminen. 

Ratatreenissä usein panostetaan vauhtiin ja koira oppii kiireiseksi ja Jipillä tämä näkyi siinä, että meno on siirtynyt etuvetoisemmaksi. Nyt siis saatiin treeniä, jonka avulla saadaan työstettyä taas takaosaa aktiivisemmaksi ja hallintaa takaosaan ja selkään. 

Läksyt (itselle muistiin):

Kaareva ura, 20 cm korkeus ja esteiden väli kuusi jalkaa keskeltä, viisi hyppyä

Esteentarjoamistreeni ja palkka siivekkeen juureen.

Setpoint, eturima 30 cm, takarima 35 cm. Koira 2 jalan päähän rimasta ja palkka kolmen jalan päähän hypystä.

Palkkana enemmän namia ja syöttelyä myös ennen tehtävän aloittamista, jotta vire laskee. 

Kouluttaja Vappu Alatalo

Treenipäiväkirja

Olen päättänyt kirjoittaa Jipin treenipäiväkirjoja jatkossa sähköisenä (https://jipintreenipaivis.blogspot.fi/). Olen jonkin aikaa yrittänyt kirjoitella päiviksiä vihkomuodossa, mutten vain saa aikaiseksi raapustaa sinne vihkoon tekstiä riittävän nopeasti treenin perään, jotta asiat olisi vielä tuoreessa muistissa. Nyt ajatus olisi päivittää edes ranskalaisin viivoin pääkohtia heti treenipaikalta kännykällä ja sitten jälkikäteen täydentää päiväkirjamerkintää tekstein, kuvin ja/tai videoin. Päiviksien tarkoituksena on olla oman treenaamisen tukena, mutta alun empimisen jälkeen päätin tehdä senkin julkisen blogin muotoon. Ei haittaa, vaikkei sitä yksikään lukisi, koska sen tavoite on toimia meidän treenien apuna, mutta jos joku siitä jotenkin vaikkapa hyötyisi, niin hyvä sekin.

Tämä blogi toimii jatkossakin meidän kuulumisten kertomisen foorumina. Kerron yleiset jutut treeneistä ja edistymisistä - sekä Hugon että Jipin - täällä, samoin kuin arjen kulun. Tarkemmat analyysit Jipin agility- ja tokotreeneistä säästän kuitenkin tuonne päiväkirjan puolelle, jottei täällä lukijat pitkästy ainaista analysointia lukiessa :D

Koesuoritus rakenteilla

Nyt lähiaikoina treenit ovat painottuneet taas aika tavoin tokon puolelle. Hiomista löytyy vielä liikkeissä, mutta suurin painopiste on nyt koesuorituksen rakentamisella, sillä se on se suurin treeniä tarvitseva juttu, jotta saisin vietyä seuraavassa kokeessa kehään yhteistyöhaluisen ja innokkaan koiruuden. Olen pohtinut, että mikä on isoin huonon koefiiliksen aiheuttaja ja olen tullut siihen lopputulemaan, että kaikki lähtee paikkiksen mielentilasta. Jippi ääntelee melkein poikkeuksetta siinä, kun tuon sen paikkisriviin ja myös käskyttäessäni sen maahan. Itse paikkamakuun se tekee hiljaa ja levollisen näköisenä, mutta se alku on surkea ja Jipillä selvästi siinä tosi vääränlainen fiilis, mikä aiheuttaa sitten sen, että myös yksilökehiin tulee väärässä mielentilassa oleva koira. Osittain se mielentila johtunee pienestä ahdistuksesta, joka paikkikseen liittyy, mutta osittain ihan myös tylsistymisestä. Kouluttajan kanssa tästä puhuttiin ja tultiin siihen lopputulemaan, että Jippi on vähän ehkä myös oppinut siihen, että jos se hieman siinä mutisee, niin se saa aikaan minussa reaktion. Herkästi sitten vähän lähden siihen sen kuvioon mukaan eli nyt ohjeena on lakata huomioimasta mutinaa. Tokikaan sitä ei sallita eli jos mutinaa kuuluu, niin paikkikseen marssiminen tehdään uudestaan ja jättö tehdään vasta, kun se tapahtuu ihan hiljaa. Ja tällä reseptillä homma on ottanut mielestäni ison harppauksen eteenpäin. Eilen tehtiin EVL:n paikkis täysin hiljaa läpi ja ilman mitään kummempia häsläyksiä eli meni omien kriteerien mukaan aika täydellisesti. Vielä välillä tulee mutinaa siinä perusasennossa istuessa, mutta sitten vaan otetaan se aloitus uusiksi.

Toinen ohjeistus koekokonaisuuksien treenaamiseen oli se, että alan tehdä säännöllisesti välipalkatonta treeniä, jossa treenikaveri saa päättää meille neljä liikettä, jotka tehdään kokeenomaisesti putkeen. Ennen aina valkkasin liikkeet itse jolloin välttelin kaikkia sellaisia, joissa jouduttaisiin epämukavuusalueelle. Tästä eteenpäin liikkeet valitsee joku muu ja ne vedetään läpi mahdollisimman kokeenomaisesti, joskin selkeisiin virheisiin kyllä puututaan. Esim. jos ruudussa koira jää ulkopuolelle, niin tehdään korjaus ja siitä kehutaan, jonka jälkeen otetaan liike uusiksi. Eli kunnon sosiaalisen palkan saa vasta, kun homma toimii. Tänään tehtiin Wilman liikkuroimana neljän liikkeen setti, johon Wilma valikoi L:n (asentoina istu ja maahan), luoksarin, tunnarin ja ohjatun. Jippi oli treenissä tosi kivalla asenteella mukana, joskin virtaa oli asteen verran liikaa (en tajua, mistä sille on nyt muutamana päivänä löytynyt jokin ekstrabuusti, koska se on ollut ihan älyttömän täynnä sähläenergiaa :D). L oli tosi jees eli asennot hyvät ja seuruussakin oli aika kivasti kuulolla. Omaan makuun oikein kiva suoritus. Luoksarissa haukotteli kuuluvasti jätössä ja pieni mutina kuului. Tätä ei yleensä ole treeneissä enää kuulunut eli uskoakseni johtui lähinnä siitä, että oli tosiaan aika energinen ja veikkaan, ettei oikein olisi malttanut jäädä paikoilleen odottelemaan. Luoksari itsessään tosi jees ja hieno stoppi! Tunnarissa kapulat ei oikein erottuneet kentälle pudonneista lehdistä ja Jippi ampaisikin niiden yli. Palasi pian kapuloille ja hienosti nappasi oman heti, kun sen kohdalle tuli eli ei jäänyt varmistelemaan. Jes! Palautuksessa pureskelua, mutta tämä oli täysin tämän hetken tason mukainen, koska valitettavasti sitä pureskelua tosiaan aina esiintyy (täytyy ottaa työn alle...). Vikana liikkeenä ohjattu. Vähän jäi kiinni kapuloihin ja tätä on nyt esiintynyt taas jonkin verran eli täytyisi taas työstää kapuloista luopumista erikseen. Stoppi hyvä, kapulalle meneminen hyvä ja palautus hyvä lukuun ottamatta perusasennossa tapahtunutta otteen löystymistä. Vähän myös törmäsi kapulalla reiteeni sivulletulossa, mutta tähänä saatiin Mariannen treeneissä eilen treenivinkkejä. Kaikkiaan oli kiva setti tänään! Näitä treenejä tarvitaan nyt lisää :)

Ollaan muuten tehty nyt kotona kaukoja ja näissä tullut taas pieni edistysaskel. Jipillä heikkeni huomattavasti seiso-maahan -vaihto hetkellisesti (syy tietämätön) ja seiso-istu on ollut aina huono. Nyt on alkanut tulla taas kivoja seiso-maahan -vaihtoja. Saattaa edelleen tulla myös huonoja vaihtoja, joissa jalat liukuu pari senttiä eteenpäin (varsinaisia askeleita se ei ota eteenpäin, mutta tekee vaihdon sen verran voimakkaasti, että jalat liukuu), mutta kun huomauttaa näistä, niin korjaa suoritusta eli pääsee sitten palkkaamaan onnistumisesta. Seiso-istu -vaihtoon olin kokeillut jo melkein kaikkea, mutta nyt ehkäpä viimeisenä oljenkortena otin kokeiluun kengät :D Eli Jipin jalat minun ballerinoihin ja sitten ei muuta kuin kaukoja hinkkaamaan! Ja niin siinä vain kävi, että Jippi joutuu oikeasti miettimään niitä kengissä olevia takajalkojaan niin kovasti, että suoritus on sopivan rauhallinen ja ajatuksen kanssa tehty. Tässä yksi vaihto eli iso edistys tosiaan aiempaan!


Käytiin muuten Susanna Korrin tottiskoulutuksessa torstaina saamassa vinkkejä seuraamiseen. Jippihän tekee parhaimmillaan kivan asenteikasta aktiivista seuruuta, mutta valitettavan paljon sillä tulee kontaktin rakoilemista yms. löysyyttä, jos on häiriötä. Nyt lähdettiin työstämään tätä niin, että palkka laitettiin ohjaajan treeniliivin kauluksen alle vasemmalle puolelle eli sillä ohjataan myös kontaktin suuntaa, vaikkei koira sitä palloa seuruussa näekään. Lähdettiin myös antamaan virhesignaali kontaktin pudotessa ja voi olla tosiaan hyvä, että nyt otetaan tällainen mustavalkoinen linja seuruun kriteereihin. Tätähän kyllä paljon kokeiltiin silloin alkuaikoina, mutta silloin Jippi ei ehkäpä ollut vielä valmis siihen. Nyt sen pitäisi kyllä jo tietää, mitä siltä halutaan eli jos kontakti tippuu, niin sanotaan "oho"ja sitten kehutaan jos kontakti säilyy. Palkkalelu tiputetaan sitten sieltä kauluksesta koiran ulkopuolelle, kun seuruu on tosi hyvää. Treenin aikana Jippi alkoi skarpata tosi paljon ja tuli tosi kivaa seuraamista. Liikkeellelähdöt ja käännökset on ne ultimaattiset ongelmakohdat eli suorilla kyllä pitääkin usein aika kivasti kontaktia, mutta kaikki muutokset siinä perusseuraamisessa saa kontaktin rakoilemaan eli erityishuomiota kiinnitetään nyt niihin. Esim. käännöksiä ennen kehuin koiraa, jolloin se skarppasi käännöksen läpi. Toisekseen tehtiin myös sitä, että palkka tippu heti käännöksen jälkeen, jolloin koiralla olisi palkanodotus myös käännöksissä riittävän korkea. Yleensähän se palkka tulee aina niillä suorilla pätkillä, joten käännökset menettävät arvoaan.

Paljon on taas läksyjä tehtävänä ja innokkaasti ollaan niiden parissa alettu treenailla :) Kunnon tokomotivaatio on taas löytynyt!

Oho hupsis. Taas se aika vierähti....

Strömforsin ruukissa visiitillä.

Tullut pidettyä taas pienoinen päivitystauko. Ei tarkoituksella, vaan on vain vähän tämä päivittäminen unohtunut, kun ei ole enää sellaista samanlaista rutiinia.... Monesta asiasta olisi pitänyt tänne kirjoitella, mutta niin vain ei ole saanut aikaiseksi. Yritänpä ryhdistäytyä! Taas...

Kesälomareissulla Strömforsin ruukissa.

Kesälomareissulla Loviisassa.

Yksi tässä välillä tapahtunut isompi juttu on se, että Jippi tosiaan sterkattiin elokuun puolivälissä. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja leikkauksen tehnyt kirurgi käytti yhden portin tekniikkaa eli mahaan tuli yksi ainoa pieni haava. Nyt on jäljellä enää ihan pikkuruinen arpi, jota ei silmin oikein meinaa edes erottaa. Paraneminen sujui kaikin puolin hyvin ja Jippi ei tuntunut alussakaan olevan erityisemmin kipeä. Ekan viikon ajan piti lenkittää vain hihnassa, mutta sitten tokalla viikolla pääsi jo lenkkeilemään vapaana. Kolmisen viikkoa pidettiin taukoa agilitysta ja sitten aloitettiin 40 cm rimoin. Rimoja kuitenkin nostettiin 10 cm viikossa eli nyt ollaan jo ihan normikorkeuksissa. Kontakteista A-este oli tauolla tähän viikkoon asti, mutta muuten aika normisti ollaan pystytty treenailla! Ja nyt palattiin jo kisailunkin pariin, kun muutaman päivän kipulääkekuurin aiheuttama doping-karenssikin on jo takana eli tosiaan hienosti on kaikki sujunut toipumisen osalta. Leikkauksen yhteydessä Jipiltä muuten kuvattiin myös selkä virallista spondyloosilausuntoa varten ja sieltä tuli hyviä uutisia eli selkä nyt kaikkiaan lausuttu olevan LTV0, VA0 ja SP0 :)

Vikat treenit ennen sterkkausta takana ja kyllä hymyilytti, kun oli niin kivaa :)

Kisailuista sen verran, että vihdoin eilen kisoissa tuntui loksahtavan palaset kohdalleen. Ennen sterkkaamista oli taas parit aika kaoottiset kisat ja itsellä fiilikset oli jo sellaiset, ettei koko hommasta tule mitään. Kisoissa onnistuin aina lähteä radalle jotenkin nollapakko mielessä, mikä johti hirveään varmisteluun ja yliohjaamiseen, eikä se tuottanut haluttua tulosta (kas kummaa!). Saikun jälkeen päästiin Jipin kanssa aloittelemaan agin treenailua Saija Mustosen (jonka valkkuryhmässä ollaan nyt tuleva kausi) koulutuspäivässä, jossa treenattiin isolla kentällä ja nollaratameiningein. Tuli huomattua, että sain ihan samat paineet kuin kisoissakin, eikä ohjauksesta tullut tuon taivaallista. Ensimmäistä kertaa oikeasti sain treeneissä sen saman sähellys-fiiliksen aikaan ja vaikka sillä hetkellä olisinkin voinut vajota maan alle, niin olin lopulta aika tyytyväinen siitä, että onnistuttiin saamaan se ongelma esiin treeneissä! Se kun tarkoittaa sitä, että pystytään asiaa myös työstää treeneissä. Nyt meidän treeneihin on otettu ihan säännölliseksi osaksi nollatreenit. Jokainen ohjattu treeni aloitetaan nollatreenillä eli teen ensin yhdellä yrittämällä rataa niin pitkälle kuin päästään. Näin tarkoituksena olisi, että oppisin tekemään rataa sen sijaan, että jään viilaamaan jokaista pientä yksityiskohtaa. Ei sellaiseen kisoissakaan pysty, joten treeneissäkin pitäisi ko. asiaa harjoitella, vaikka sitten nollayrityksen jälkeen toki jäädäänkin hiomaan ja testailemaan eri kohtia. Mutta tosiaan nyt ekoihin saikun jälkeisiin kisoihin lähdin sillä ajatuksella, että haluan tehdä radat yhdessä Jipin kanssa eli muistaa olla koiran kanssa ja nähdä koiran eteneminen radalla sen sijaan, että säntäilen esteeltä toiselle jättäen koiran suorittamaan ihan yksin. Ja yritin takoa päähäni, ettei tuloksella ole väliä, vaan että ne nollat tulee sitten, kun ovat tullakseen, kunhan saadaan nyt tämä ohjaajan asenneongelma ensin ratkaistua :)

Ja niin siinä sitten vain kävikin, että kisat sujui myös tulosten puolesta ihan yli odotusten, kun osasin höllätä tulostavoitteista :) Oltiin kisareissussa Tampereella ihan yksin ja ihan tarkoituksella näin. Ajattelin, että haluan nyt oikein kunnolla keskittyä Jippiin ja yhdessä tekemiseen. Ekalla radalla olin onnettomasti myöhässä yhden ohjaajasta poispäin olevan vinohypyn ohjaamisesta, mutta muuten tosi sujuva hyppäri. Eli tältä radalta kieltovitonen, mutta hirmu tyytyväinen olin muuten rataan. Tokalla radalla Jippi päätti testata ohjaajaa ja vapautti itsensä lähdöstä sillä hetkellä, kun olin kävellyt ekan esteen taakse ja nostin käteni kutsuakseni Jipin lähdöstä. Koska Jippi tuli ekan hypyn kuitenkin ilman vapautuskäskyä, niin otin Jipin sivulle ja käveltiin hallitusti ulos radalta. Harmitti, mutta toisaalta olin tyytyväinen, että maltoin pitää pääni. Käytiin tekemässä lämppäesteellä parit lähdöt niin, että pääsin palkkaamaan oikeasta toiminnasta ja kolmannelle radalle lähdin ihan luottavaisin mielin. Lähtö toimi ja niin toimi muutkin osat, sillä tuloksena oli kivalta tuntunut nolla, 2. sija ja SERT-A! Tämä nolla oli itselleni jotenkin todella tärkeä, sillä edellisestä on kauan aikaa ja tämä sai uskon taas hieman nousemaan siihen, että kyllä me niihin nolliin pystytään, kunhan molempien keskittyminen on oikeissa asioissa. Vikalle radalle lähdettiin rennoin fiiliksin, mutta kuitenkin riittävän skarppeina, sillä yllättäen saatiin sitten vielä siltäkin nolla ja 3. sija. Avattiin siis SM-nollatili tuplalla, mikä on aika kiva juttu :) Jipillä on nyt kaksi SERT-A:ta ja viimeisen voi saada aikaisintaan joulukuussa. Mutta tulee, kun on tullakseen. EDIT: Opin muuten vasta tässä vaiheessa sertisäännöt, sillä kuvittelin, että SERTit saisi olla kahdelta eri tuomarilta, kuten tokossa EVL1-tulokset, mutta niistä jokainen täytyykin olla eri tuomarilta!

Jippi ja SERT-A!

Hugo kiikutti ruusukkeen treenikassista minulla namien toivossa. On tullut puolivahingossa opetettua Hugo tuomaan kaikenlaisia tavaroita (etenkin hanskoja), kun olen palkannut sitä tippuneiden hanskojen nostamisesta lenkillä.

Tänään käytiin parin regular-radan verran ASCA-kisoissa kisailemassa. Radat olivat helppoja ja tuloksina nollat molemmilta, joten 2xQ ja Jippi sai RS-O -tittelin. Vähän itseä jäi harmittamaan se, että tokalla agiradalla Jippi teki vähän ruman keinun eli ei odotellut vapautusta. Johtui varmasti siitä, että vapautin sillä radalla puomila tosi nopeasti ja niin, ettei Jippi ollut ehtinyt 2on2offiin ja hirveän herkästi Jippi tällaisen perään sitten olettaa seuraavallakin kontaktilla, ettei tarvitse pysähtyä. Minun tavoitteena on kuitenkin opettaa Jipille niin varmat ja toimivat pysärit, että pystyn tarvittaessa vapauttamaan sen ikään kuin lennosta säästäen aikaa, mutta niin, että sen saisi kuitenkin sitten myös sen jälkeen pysähtymään 2on2offiin. Tämä näköjään ei vielä ihan toimi kisatilanteissa, joten täytyypä ottaa treeneissä kaikenlaiset variaatiot käyttöön eli paljon nopeita vapautuksia, joiden jälkeen seuraakin seisotus sekä erilaiset häiriöt ja hetsaukset ilman, että kontaktilta saa karata.

Eräs kesäpäivä Haltialassa.

Kisatulosten osalta tänne on päivittämättä myös viimeisin Jipin rally-tokokoe 29.7., josta tuloksena 90 pistettä ja RTK1. -10 pistettä tuli siitä, että Jippi nappasi vikana liikkeenä olleessa juosten suoritetussa spiraalissa hihnan hetkeksi suuhun :D Turha virhe ja olisihan se 100 pistettä ilman tätä tyhmää virhettä ollut ihan kiva, mutta toisaalta sitten taas jotenkin minua melkeinpä nauratti, että virhe tuli tällaisesta :) Noh, eipähän pelkoa vastaavan toistumisesta, kun seuraavat kisat kisaillaankin sitten ilman hihnaa AVO:ssa.

Myös Hugo on päässyt rallattelemaan. Se on käynyt treeneissä viikoittain ja vähitellen VOI:n liikkeet on alkaneet tuntua olevan melko hyvin paketissa. Oikealla puolella vielä käännökset tuottaa vähän vaikeuksia ja peruutus vierellä on ollut vaikea, mutta muilta osin liikkeet sujuu aika kivasti. Niinpä ilmoittauduttiin meidän seuran rally-kokeisiin VOI-luokan nollakoirakoksi. Oiva mahdollisuus päästä testaamaan kisamaista suoritusta ilman virallisen kokeen tuomaa lisäpainetta :) Hugo oli kehässä häntä heiluen ja teki tosi hienosi töitä eli fiiliksen osalta ihan täydellinen suoritus! Saatiin tuomarilta Heikki Palosaarelta arvostelu, vaikka kyseessä tosiaan meidän osalta olikin ihan vain epävirallinen suoritus. -1 pistettä tuli juoksuun siirtymisessä kontrollivirheestä. En itse oikein huomannut, mitä tässä tapahtui, eikä rataa ole videolla, joten olisikohan ollut niin, että Hugo olisi poikittanut sen verran, että olisin törmännyt siihen tms? -10 pistettä tuli peruutuksesta, jossa Hugo poikitti heti alkuun rajusti ja lopulta kääntyi rintama melkein minua kohti. Tätä en päätynyt uusimaan, koska totesin, ettei Hugo vain vielä osaa sitä riittävän hyvin, että voisin vaatia sen onnistumista kisoissa. Joten jatkettiin matkaa todeten, että yritettiin ainakin. -1 pistettä tuli kyltillä "istu-käännös oikeaan-istu" vinoudesta siinä tokassa istumisesta. Tämän Hugo kyllä osaisi eli olisi voinut suoriutua ilman miinuksiakin, mutta nyt tällä kertaa näin. Muilta osin rata meni tosi sujuvasti ja Hugo oli ihan hirmu kivan tuntuinen radalla. Kuulolla koko ajan ja keskittyi tekemiseen ja pysyi kontaktissa. Pahimmillaanhan se on ottanut niin kovasti häiriötä, ettei ole juurikaan kontaktia pitänyt, joten olin todella todella iloinen radan jälkeen siitä, miltä se tuntui. Ja tosiaan plussana oli se, että virallisena suorituksena siitä olisi tullut 88 pistettä eli hyväksytty tulos! Päätin, että kunhan ollaan treenattu peruutus kuntoon, niin uskaltaudutaan virallisiin kisoihin. Nyt se peruutus alkaa olla aika kivalla mallilla, joten pitäisipä laittaa pian kisailmoa menemään. Ehkä vielä pientä tehotreeniä tehdään oikealla puolen käännöksiin ennen kisaa :)

Hugo tienasi rally-tokon nollakoirakkona tuomaripalkinnon ja sai ohjaajalta palkaksi vieläpä palan marjapiirakkaa. Kyllä kannatti!

Kisakuulumiset on nyt päivitelty, mutta mitäs muuta meille kuuluu? Ensinnäkin koirilla kävi fyssari kotona syyskuun alussa ja molemmat oli hyvässä kunnossa. Jipillä oli ennen fyssarointia ollut kolmen viikottaisen kerran sarja akupunktiota ja niiden hoitojen myötä Jipin selkäjumit saatiin todella hyvin kadotettua! Fyssaroitaessa Jippi olikin kauttaaltaan tosi hyvässä kunnossa. Hugolla löyty yksi trigger selästä oikealta puolelta, mutta muutoin sekin oli varsin vetreä. Jipille jatkossa varmastikin tarkoitus aina tarvittaessa antaa akupunktiota fysioterapian "tueksi", niin pysyisi jumit poissa!

Syksy saapuu, mutta koirien hymyt ei hyydy :)

Talvikausi on nyt muotoutunut niin, että meillä on Saijan valkkutreenit joka toinen viikko torstaisin. Hugolle tulee kerran viikossa paikka rally-tokon omatoimiryhmään. Jippi tokoilee kerran kuussa Nina Mannerin kouluttamana läpi talvikauden, mikä on juuri sopiva määrä ohjattua koulutusta, kun sitten on tarkoitus ehtiä tehdä riittävästi omatoimitreenejä ohjattujen välissä. Kaikkiaan ohjattuja treenejä on aiempiin kausiin verrattuna nyt ihan ennätysvähän, mutta tarkoituksellakin pyritään nyt siihen, että ohjatuista saataisiin läksyt, joita sitten omatoimisesti työstettäisiin. Agilityssa meillä on pitkään ollut se tilanne, että läksylistalla on sitä sun tätä, muttei koskaan ehditä niitä treenata, joten nyt oikeasti aiotaan pureutua niihin läksylistan asioihin. Lisäksi toivottavasti saataisiin vihdoin lisättyä juoksulenkit viikkorytmiin. Tämä on ollut tavoitteena jo jonkin aikaa ja aina olen saanut luistettua tästä, mutta josko nyt vihdoin saisin itseni toteuttamaankin tämän suunnitelman.

Jippi odottaa tokotreeneissä omaa vuoroaan. Fiksun näköinen otus, eikös??

Tokon osalta treenit on sujuneet tosi kivasti. Jippi on ollut niinkin täpinöissään, että mukaan kuvioihin on tullut pienoinen ennakointi liikkeissä. Ei niin, että tekisi tehtäviä ennen aikojaan, mutta herkästi tulee liikkurin käskytyksistä nykimistä yms. Nyt siis ollaan tehty paljon kaavojen rikkomista ja haettu arvaamattomuutta treeneihin. Melkein tekisi jo mieli kokeeseen, mutta sitten samaan aikaan ei kuitenkaan millään uskaltaisi. Edellinen koe oli fiiliksen puolesta niin suuri pettymys, että oikeasti haluan, että seuraavassa kokeessa ei samanlaista koeta. Pitäisi siis olla varma, että fiilis on parempi, mutta mistäs ihmeestä sen tietäisi, kun ei se silloin viimeksikään treeneissä näkynyt. Joskin pakko sanoa, että nyt asioita pohdiskeltuania, niin olihan Jipin treenit tuolloin loppukeväästä/alkukesästä muuttuneet vähän pakkopullamaisiksi ja kyllä sen tekemisistäkin sen näki. Se kyllä suoritti aina kaiken ja vieläp häntä heiluen, mutta se paras terä oli poissa. Osittain ehkä juoksujen takia, mutta osin varmasti siksikin, että tuli liian kiire lähestyvien SM-kisojen takia, ettei ehditty enää treenata oikein, vaan määrä korvasi laadun. Nyt ollaan taas päästy tältä tieltä pois ja onneksi tajusin asian ajoissa. Suunnitelmanani on nyt käydä ainakin yksi rallyn AVO-koe tuosa lokakuun alussa, jotta nähdään, mikä fiilis Jipillä on koekehässä. Ja jos kaikki menee siellä hyvin, niin enköhän laita taas kohta tokokoeilmoakin menemään!

Viksu ja vilmaattinen!

 Hugo on pääsyt nyt muutamaan otteeseen lähiviikkoina höntsäagittamaan eli tekemään matalin rimoin pientä ratatreeniä. Se on näistä aina kovin innoissaan, mutta pakko oli kyllä taas videota katsoessa todeta, että kyllä se sen verran hankalan näköistä menoa on, ettei kauhean usein kyllä raaski Hugon kanssa agilitya treenata... Rimat on tosiaan 40 cm, mutta silti se hakee ihan hurjasti ponnistuspaikkoja, eikä ime esteille. Huutaa kyllä senkin edestä eli palkan odotus nostaa kierroksia, mutta minusta tuntuu, että se kaipaa enemmänkin sitä yhteistä tekemistä ja pallon perässä juoksemista kuin nimenomaan agilitya. Ja koska tosiaan videota katsoessa tuli melkeinpä paha mieli siitä, miten hankalan näköistä se Hugon eteneminen radalla oli, niin varmaan taas jatkossa meidän puuhastelut keskittyy kyllä rallyyn ja leikkimiseen. Talvella ehkäpä sitten mennään taas nose work -kurssille.

Eräiden agitreenien jälkeen. 

Loppuun parit videot Jipin treenailuista nyt lähiviikoilta. Ekassa Jippi on Saijan treeneissä 9.9. ja tässä päivän vika pätkä. Ja tokassa omatoimitreeneissä kuvattu pätkä nollaratatreenistä.

Tokaa kertaa ASCAamassa

Viime viikonloppuna 21.-23.7. kisailtiin Ojangossa ASCA:n agilitykisat. Osallistuin ko. karkeloihin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja silloin kirjoittelin hieman ASCA-kuvioista eli jos touhu kiinnostaa, niin voi lueskella täältä. Tällä kertaa osallistuttiin kaikkiin kolmeen päivään eli olin ilmoittanut Jipin yhteensä 18 startille. Hurja määrä startteja kieltämättä, mutta radat on ASCA-kisoissa yleensä aina lyhyempiä kuin FCI-kisoissa ja rimakorkeudet matalampia, joten koirat kyllä jaksoivat taas hyvin, vaikka ohjaajalla (ainakin minulla) meinasi turnausväsymys iskeä jo tokana päivänä :) Onneksi ASCA-kisoissa on aina hurjan hyvä fiilis ja mitä mainiointa porukkaa, joten jaksoi kummasti rutistaa sen kolmannenkin kisapäivän!

Tulosten osalta meillä meni nämä kisat paljon paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Tässä listattuna kaikki startit suoritusjärjestyksessä ja niiden tulokset. Sijoituksiin liittyen vielä sen verran tiedoksi, että ASCA-kisoissa koirat jakautuu useampiin säkäluokkiin eli esim. maksit jakautuu yli 50,8-senttisiin (joihin Jippi kuuluu) ja alle 50,8-senttisiin ja lisäksi on monta eri luokkaa esim. veteraanikoirille, juonioriohjaajille jne. Eli kukin näistä muodostaa oman kisaluokkansa ja siksi yhdessä luokassa on verrattain vähän koiria ja siksi sijoituksetkin helposti hyviä :) Pikakertauksena myös siis, että tasoluokat on novice, open ja elite, ja nollaradasta saa aina 10 pisteen Q-tuloksen, joka vastaa ikään kuin LUVA-tulosta ja lisäksi agilityradoilla eli regular-radoilla voi saada myös 5 pisteen Q-tuloksia, jos esim. pudottaa riman (kontaktivirheillä ei voi saada ko. tuloksia).

PERJANTAI
Jumpers 1, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - JS-N -titteli
Jumpers 2, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Open-luokka, 48 pistettä + onnistunut gamblers, Q-10, sij. 1 - GS-O -titteli
Gamblers 2, Open-luokka, 51 pistettä + onnistunut gamblers, Q-10, sij. 1
Regular 1, Novice-luokka, 5 rv (rima), Q-5, sij. 2
Regular 2, Novice-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

LAUANTAI
Regular 1, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - RS-N -titteli
Regular 2, Open-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Elite-luokka, 31 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 3
Gamblers 2, Elite-luokka, 34 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 1
Jumpers 1, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 2 - JS-O -titteli
Jumpers 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

SUNNUNTAI
Jumpers 1, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1 - JS-E -titteli
Jumpers 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1
Gamblers 1, Elite-luokka, 43 pistettä, gamblers ei onnistunut, sij. 1
Gamblers 2, ei osallistuttu, kun gamblers-osiossa todella haastava keinusuoritus, johon tiesin, ettei meillä osaaminen vielä riitä.
Regular 1, Elite-luokka, 10 rv (todella vaikea putki-puomierottelu, jossa Jippi alkuun valitsi putken ja tästä 10 rv - ASCAssa tästä ei saa hylättyä), sij. 2
Regular 2, Elite-luokka, 0 rv, Q-10, sij. 1

Jippi ja saadut nauhat ja ruusukkeet. Tosin yksi Q-nauha löytyi vielä kassin pohjalta kuvan jälkeen eli tässä näkyvillä vain 12 Q:ta.

Kaikkiaan voi siis todeta, että kisat menivät tuloksellisesti huiman hienosti! Jippi on nyt ASCA:n tittelilistauksin Wirneen Jippijaijee GS-O, JS-E, RS-N. Perjantaina Jippi oli High in Trial eli tulosten perusteella päivän paras ja samoin sunnuntaina. Koko viikonlopun yhteistuloksissa Jippi oli viikonlopun paras eli sai vielä kaiken kukkuraksi High Combined -ruusukkeen. Ihan huikea fiilis oli viikonlopun jäljiltä :) Kaikkein hienointa oli se, että kun ollaan tuskailtu agilitykisoissa nyt monen asian parissa, niin nyt yhtäkkiä ne palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen!

Edellisestä kuvasta puuttuneen yhden nauhan takia otettiin uusi kuva kaikkien nauhojen kera ja lisättiin mukaan palkintolelutkin :) Malli vaan kerkesi väsähtää, kun asettelussa kesti tovi :D

Ensinnäkin lähdöt ovat olleet lähi aikoina kaikkea muuta kuin optimaalisia. Jipillä on ollut pitkään jo lähtö maasta istumisen sijaan, mutta hiljalleen siinä on käynyt niin, että Jippi on nostellut kyynärpäitään maasta ja olen halunnut sen olevan vakaasti maassa ennen radalle lähtemistä, joten kaikki radat on alkaneet tiukalla neuvottelulla siitä, pitääkö ne kyynärät pitää maassa vai ei. Tämä on aiheuttanut turhaa latausta siihen alkuun, mikä on näkynyt Jipillä kierrosten nousemisena (on saattanut nousta lähdössä kokonaan ylös ja lähtenyt sieltä ikään kuin väärässä moodissa). Edellisten kisojen jälkeen päätin muuttaa lähdön kriteerejä niin, että annankin käskynä "down", enkä "maahan" ja Jippi saa itse valita asentonsa. Eli se saa mennä maahan tai jättää kyynärät ylös. Kriteerinä on se että, liikkua ei saa paikoiltaan ja että asiasta ei neuvotella. Eli annan tasan yhden rauhallisen käskyn, jonka jälkeen taakse vilkuilematta kävelen lähtöpaikalle. Ehdin tasan kerran käydä näitä uusia lähtöjä treenaamassa ennen ASCA-kisoja, mutta kisoissapa tehtiin 17/17 onnistunutta lähtöä! Yhdellä radalla Jippi nosti takapuoltaan, kun pysähdyin esteiden taakse, mutta sanoin sille rauhallisesti uuden "down"-käskyn ja korjasi takapuolen maahan. Muilla 16 radalla Jippi jäi vaihtelevasti maahan tai kyynärät ilmaan, mutta jokaikisellä radalla lähdettiin vasta vapautuskäskyllä ja Jippi näytti lähdöissä melko rauhalliselta. Lähdöt oli minun osalta rauhallisia, eikä niihin liittynyt mitään tahtojen taistelua tai latausta.

Toisekseen nyt pitkään kontaktisuoritukset ovat olleet kovin vaihtelevia. Keinuilla on tullut todella herkästi lentokeinuja (etenkin agimetin keinulla) tai ainakaan Jippi ei ole malttanut odottaa keinulla vapautusta, vaan on vapautunut pamahduksesta. Puomeilla valtaosin kyllä pysähtyy, mutta on ollut siinä ja siinä, että ehdinkö vapauttaa sen vai onko se vapautunut katseeni siirtymisestä tms. Luin jostain, että kontakteilla auttaa, että koiran ikään kuin liimaa kontaktille katseellaan eli ohjaajan katse pysyy siellä, mihin koiran haluaa pysähtyvän. Nyt käytin tätä aina puomilla ja keinulla, kun aiemmin monesti jo epätoivoisesti aloin katseella etsiä seuraavaa estettä. Ja arvatkaa mitä - keinut ja puomit onnistui 100-prosenttisesti eli jokaikisellä kerralla Jippi vapautui vasta käskystäni. Sen sijaan A-este oli selvästi Jipille haastava suoritettava. Koko viikonloppu kisattiin Agimetin A:lla ja se on selvästi jäykempi kuin Smartin A, joita on omalla seurallamme. Jipin on aina ollut vaikea saada askeleet sovitettua jäykemmälle A-esteelle ja niin oli selvästi nytkin. Vain kerran viikonlopun aikana se sai virheen A:lta, mutta selvästi askeleet osui kontaktialueelle ylemmäs kuin normaalisti, kun suoritus ei oltu yhtä rento kuin normaalisti, eikä näin ollen kantanut yhtä pitkälle. Pitäisi ehkä ottaa jäykemmällä A:lla kuuri ponnarin avulla, josko Jippi oppisi sovittamaan askeleensa paremmin myös niillä.

Agilityn parissa ei ole juurikaan tuloksilla juhlittu pitkään aikaan, joten pakko myöntää, että olihan tämä kiva fiiliksen nostatus, kun nyt menikin näin hyvin :) Tuloksia tärkeämpää kuitenkin taas oli se, että oikeasti tuntui ihan erilaiselta kisata Jipin kanssa! Vaikka vauhdit on ASCA:n suoraviivaisilla radoilla mataline rimoineen kovia, niin tekemisessä oli kuitenkin tietynlaista rauhaa. Jippi ei tehnyt mitään ylimääräistä tai suorittanut omiaan, vaan oli täysin kuulolla koko ajan eli teki juuri niin kuin ohjattiin. Oli kyllä ihan huikean kivaa kisata sen kanssa ja toivon, että sama rauha siirtyisi myös haastavammille FCI-kisojen radoille!

Lopussa vielä muutama kuva, kun käväistiin Helsingin keskustassa kävelykierroksella. Tästä on tullut vuotuinen perinne, että käydään Leevi-kultsun kanssa city-kierroksella aloittaen itiksestä metrolla matkaamalla :)

Jippi kävi ostoksilla jätskikioskilla!

Lisää rally-tokoilua

Meillä olikin jo keskiviikkona 12.7.2017 Jipille seuraava rally-tokokoepaikka varattuna, kun oli vuorossa meidän oman seuran I-HAH:n järkkäämät iltakokeet. Itselle ylös sellainen huomio, että Jippi oli tutulla kentällä selvästi rennompi odotellessa eli pälyilyt, turhan pöhinä ja stressaantuneisuus oli tiessään ja se odotteli aitaan kytkettynä ihan lungisti. Itselläkin oli rento fiilis, kunnes sitten juuri ennen meidän vuoroa ei enää ollutkaan. Siinä vaiheessa, kun syötin vikan namin Jipille ja olin astumassa kehän aitojen sisäpuolelle, tuli pieni jännitys vastaan. En tiedä johtuiko se siitä, että kokeet oli oman seuran järjestämät ja sen myötä oli paljon tuttuja seuraamassa vai oliko se vain se fakta, että Jippi taas vähän näytti hämmentyneeltä. Se koekehään marssiminen on Jipille selvästi aina vähän jännää ja jotenkin siihen pitäisi saada jo sellainen keskittynyt lataus (tämä nyt lähinnä ajatellen tokon kisaamista) sen sijaan, että Jippi pääsee haahuilemaan heti siinä alussa, jonka myötä minua itseäni alkaa ahdistaa, kun näen, että koira on poissaoleva. No mutta nyt kuitenkin taas sain Jipin tsempattua tekemään ihan hyvällä fiiliksellä hommia.

Jippi odottelemassa rennosti kisapaikalla. 

Lähtöpaikalla taustalta alkoi kuulua juuri jonkun räjäytystyömaan varoituspiippauksia ja vikat piippaukset kuului juuri tuomarin kysyessä "oletko valmis" ja vähän pohdin, mutta sanoin kuitenkin, että valmiita ollaan. Eipä Jippi siitä räjäytyksestä mitään häiriötä ottanutkaan, eikä se onneksi kuulunut ihan läheltä. Aika alussa radalla oli askeleet eteenpäin (1, 2 ja 3 askelta) ja nämä nyt sinänsä ei ole haasteelliset, mutta nyt harpoin niin isoja askeleita, että ekalla askeleella Jippi ei selvästi osannut yhtään odottaa, että pysähdyn, vaan se oli jatkamassa matkaa. Istui kyllä ihan nättiin perusasentoon, mutta vähän joutui omaa seuruupaikkaa korjata taakse ennen perusasentoon istumista. Tästä ei kuitenkaan virhettä, kun ei tullut tuplaistumisia tms. kuitenkaan. Radalla oli eteentulo ja siitä vasemman kautta perusasentoon istuminen ja siinä Jippi vähän omatoimisesti suoritti osan liikkeestä :D Se tuli hienosti suoraan asentoon eteeni istumaan, mutten kerinnyt antaa sivulle-käskyä ennen kuin se jo käden liikkeestäni lähti ennakoimaan siirtymistä - oltiin tätä hinkattu juuri ennen kehää eli taisi olla liikeketju hyvin selkeänä Jipin mielessä :) En siis sivulletuloissa anna käsimerkkiä (osaahan Jippi ne toki ilmankin), mutta koska eteen vielä ohjaan vähän kädellä auttaen, niin palauttaessani kättäni normaaliin asentoon, Jippi lukikin tämän sivulletulo-ohjauksena. Tästä ei tullut virhettä, kun kuitenkin istui eteen ja eihän rallyssa ole pakko antaa aina suullista käskyä, vaan voi tulla myös käsiavulla, mutta kyllä se vähän kiireinen se liike oli ja tarkoituksena meillä tietysti on, ettei Jippi tee mitään omatoimisesti, vaan odottaa käskyt :D Täytyy siis muistutella tästä säännöstä ja itse muistaa ohjata rauhallisemmin.

Rata sujui kokonaisuutena hyvin, vaikka tosiaan itsellä oli vähän hätiköivä olo. Jotenkin aina tulee sellainen fiilis radalla, että nyt äkkiä nämä liikkeet pakettiin, niin päästään pois :D Eli rauhaa pitäisi yrittää löytää itselle ohjaamiseen! Mutta joka tapauksessa virhepisteitä ei radalta tullut, joten tuloksena 100/100 pistettä ja sijoitus oli 1/30. Huikeaa! 100 pisteen suorituksia oli jopa kolme muutakin (taitavia koirakoita kaikkiaan oli kisat täynnä!), joten aika ratkaisi sijoitukset. Oli ekstrakivaa saada olla palkintopallilla kahden muunkin I-HAH:laisen kanssa :) Olihan täydet pisteet toki kiva juttu, mutta kaikista tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että vaikka tällä kerralla huomasin selvästi radalla jännittäväni, niin siltikään Jippi ei mennyt lukkoon, vaan suoritti iloisesti ja hyvin keskittyen radan alusta loppuun! Se oli hurjan iso saavutus meille ja niin paljon tärkeämpää kuin lopullinen sijoitus. Näitä onnistumisia juurikin tarvitaan nyt kisatilanteista ja mehän aiotaan vielä saada se sama fiilis tokokehiinkin!!!

Jipin eka rally-tokokoe

Jipin kanssa tosiaan lähdettiin sunnuntaina 9.7. Tampereelle rally-tokokokeeseen kokeilemaan, että minkälainen fiilis löytyy rally-tokon puolella koekehässä, kun tokossa koefiilis on ollut vähän hakusessa. Jippi reagoi koepaikalle tullessa samalla tavoin kuin tokossakin eli vaikka kyllä makoili melko rauhallisesti koko odotuksen ajan, niin silti se oli vähän levottoman oloinen ja läähätteli, vaikka hallissa oli melko viileää. Asteen verran huolestunut ilme onneksi kaikkosi, kun tehtiin pientä treenailua omaa vuoroa odotellessa.

Valmistautumista koesuoritukseen.

Kehään astellessa Jippi oli taas vähän kummissaan. Katseli lähtöpaikalla perusasennossa ollessaan vieressä olevaa ajanottajaa vähän pohdiskelevasti ja oli omissa maailmoissaan. Seuruuseen lähti löysästi ja kontakti oli kateissa. Ekana tehtävänä oli 360 asteen käännös oikeaan ja tämän aikana Jippi selvästi terästäytyi ja siitä lähtien keskittyikin hienosti. Pari kontaktin putoamista radan aikana tuli, mutta ihan vain hetkeksi ja mitään haahuilua ei ilmennyt ja seuraaminen oli kivan terhakkaa. Tehtävät sujui mielestäni täysin meidän osaamistason mukaisesti, mikä on hienoa, sillä tokossa ei tähän olla päästy koetilanteessa aikoihin.

Olin ilahtunut siitä, että vaikka tehtäviä on rallyssa tiheään, niin ei tapahtunut pskan hajoamista, eikä myöskään tullut minkäänlaisia ääntelyitä. Toinen mistä olin iloinen oli se, että vaikka pelkään aina seuraamisen ja suoruuden heikentyvän rallya tehdessä, niin nyt seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää ja perusasennot ja eteentulot oli suoria. Kaksi yhden pisteen vähennystä tuli vinouksista tehtävissä 270 astetta vasempaan ja 360 astetta vasempaan. Molemmissa siis sama virhe ja kyllähän se ihan on videoltakin bongattavissa. Jippi kyllä pystyy tekemään käännökset suorassa, mutta radalla lähdin käännöksiin aika vauhdikkaasti, kun pelkäsin Jipin ehtivän muuten istahtaa (tätä on välillä ilmennyt). Jippi ei sitten ennättänyt saada itseään käännökseen heti mukaan ja rintamasuunta käännösten alussa oli vähän vino. Hyvin korjasi kuitenkin käännösten edetessä! Eli Jipiltä oikein hienot käännökset ja jatkossa minä yritän muistaa tehdä käännökset ihan aavistuksen rauhallisemmin :)

Mutta siis kaikkiaan radalta tuli 2 virhepistettä ja lopputulos oli siis ALO HYV pistein 98/100. Tuomarin kommentteina parissa oli "Hieno rata. Upeaa yhteistyötä!", mikä lämmitti mieltä, koska tosiaan itselläkin fiilis radalla oli palkon parempi verrattuna kaoottisiin tokokokeisiin :) Tässä rata videolla:

Keskikesä oli ja meni

Juhannuksen mökkivahdit

Juhannusta vietettiin mökkeilyn merkeissä ja koirat saivat pitää pääosin vapaata treenailuista eli ei tehty edes pihatokoja tms., joita usein mökillä on tullut tehtyä, kun siellä on iso tasainen nurtsikenttä pihassa. Valokuvasta tarkkasilmäiset saattaa bongata Jipin jalassa olevan liimasiteen. Ei mitään vakavampaa onneksi - kunhan ekan 5 minuutin aikana rallasi pitkän maita ja mantuja niin, että kannuskynsi napsahti kärjestä katki. Vähän tuli verta, mutta onneksi tosiaan katkesi ihan siististi, eikä haljennut mitenkään, joten riitti, että piti reilun viikon sidettä aina treenaillessa tai rallaillessa, mutta muuten pystyi ihan normaalisti härveltää menemään :)

Sen verran treenailtiin, että tein yhden Nose Work-treenin ulkoetsinnän merkeissä. Molemmat koirat löysivät hajun ja ilmaisivat oikein. Molemmilla koirilla ilmeni myös kummallekin ominaiset haasteet: Hugo tarvitsee tukea eli jos ei heti ala löytyä, niin hakee vahvistusta homman jatkamiseen minulta. Jippi puolestaan on hätäinen ilmaisujen kanssa eli tekee kyllä hienon maahanmenon löytäessään hajun, mutta sinkoaa herkästi ylös sieltä heti, kun naksautus kuuluu tai kehun sitä. Eli täytyy treenata malttia ilmaisuihin ja Hugon kanssa taas hakea varmuutta yksinkertaisesti tekemisen myötä.

Juhannuksen riennoista kotiuduttuamme mentiin ekoihin tokotreeneihin sitten pieleen menneen kokeen. Tuli siellä havaittua, että Jippi oli selvästi normaalia hitaampi ja jotenkin innottomampia ja aloin oikein urakalla pohtia asiaa. Jippi tosiaan on menettänyt parhaan tokoteränsä nyt lähi aikoina ja samaa kyllä on ilmennyt aiemminkin valeraskauksien aikaan. Odotellaan siis valeraskauden päättymistä innolla ja nyt olen päättänyt myös sen, että Jippi tullaan tähystyssterkkaamaan elokuun lopulla. Ei vain sen takia, että treenikaverilla pysyisi into kaikkina vuodenaikoina, vaan myös siksi, että Jippi on oikeasti ollut arjessakin aika apaattinen. Nyt vasta tajusin, että Jippi ei ole leikkinyt kotona lainkaan juoksujen alkamisen jälkeen! Se on yleensä kotona aina silloin tällöin puuhastellut ihan itsekseen leluilla, mutta nyt ei yhtään. Voihan tuo olla ihan aikuistumistakin, mutta se alkoi kuin tyhjästä juuri juoksjen aikaan, joten epäilen, että sillä on osansa asiaan. Lisäksi juoksujen alun aikaan se vaikuttaa vähän kipuilevalta ja kaikkinensa onhan sillä aika vähän sellaista tasaista kautta, kun juoksut on 6 kk välein ja se tekee juoksuja reilun kuukauden, juoksut kestää yli 3 viikkoa ja sitten tekee valeraskauden jotakuinkin kolmeksi kuukaudeksi juoksujen jälkeen, vaikkei kaikkein voimakasoireisempia nuo valeraskaudet olekaan onneksi olleet (ei petaile tai hoivaa pehmoleluja, mutta masistelee, on väsynyt, jokseenkin treeni-innoton ja herkistelee hassuja asioita).

Vaikka osin uskonkin tokoinnon ja -vauhdin laantumisen johtuvan valeraskaudesta, niin siltikin päätin nyt, että tehdään nyt jonkin aikaa treenejä motivaatioon keskittyen. VOI-luokan kasaamisen kanssa tuli keväällä vähän kiire SM-kisojen aikaisen ajankohdan takia ja nyt jälkikäteen ajateltuna tehtiin sen takia ihan liikaa kokonaisia liikkeitä ja vain tekniikan hinkkaamista unohtaen täysin motivaation ja vauhdin treenaamisen. Jipillä on yleensä intoa ja vauhtia ollut automaattisesti, joten sen vahvistamisen helposti unohtaa... Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas (meillä on sunnuntaisin omatoimiryhmän treenit) ja päätin tehdä hetkeksi paluun alkeisiin :D Aloitettiin kapulan nostamisen tarjoamisella eli kun noudoissa kyllä periaatteessa on riittänyt vauhtia, mutta kapulan nostaminen maasta on tullut tosi ällöksi, niin nyt yritetään nostaa sen arvoa taas. Naksuttelin siis sitä, että Jippi omatoimisesti nosteli kapulaa ja mukaan mahtui jo ihan ripeitä ja nättejäkin nostoja. Tehtiin targettiakin tarjoamisen kautta. Olen käyttänyt ruudussa targettia, mutta lähinnä sellaisena kohdealustana eli on riittänyt, että Jippi juoksee sinnepäin. Stopit ruudussa saisi kuitenkin olla napakampia, joten yritän nyt saada pysähdyksiin terävyyttä sillä, että opetankin targetille pysähtymisen tiukemmin kriteerein. Sitä naksuteltiin ja alkoi toimia vähitellen paremmin. Eli vaadin yhden etutassun kosketuksen ja pysymisen alustalla. Herkästi heti targettia läpsäytettyään Jippi tepastelee niin rajusti etujaloilla, että koheltaessaan siirtyy pois alustalata, mutta nyt aloin vaatia vähän kestoa sitten kosketukseen. Lopuksi tehtiin myös perusasennon ja seuraamisen tarjoamista ja yllättävää kyllä tarjosi tosi kivaa seuruuta ja perusasentoja ihan ilman käskyjä, vaikken ole varmaan koskaan näitä ihan puhtaasti tarjoamisella tehnyt :)

Jippi tokotreenien jälkeen (c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

Haettiin myös tokoon koekokemusta möllitokosta 30.6. Tehtiin ALO-luokka muiden tavoin ja osallistuttiin luokan ulkopuolisena, koska toki tuollaiset möllit on tarkoitettu ei-vielä kisanneille tai vain ALOssa kisanneille. Eipä sillä - ei me sijoituttaisi oltaisikaan, kun me tehtiin vähän treenimäisempi kokonaisuus :) Jippi oli paikkiksessa taas vähän levoton ja ekaa kertaa pitkään aikaan jopa tähyili vähän ympärilleen. Vierelle palatessa oli ihan omissa maailmoissa, eikä pitänyt kontaktia ja näin ollen eka sivulle-käsky meni ohi. Minusta on alkanut tuntua, että tuo paikkiksen huono fiilis on yksi iso syy siihen, että kokeista on tullut Jipille niin epämukavia. Eli täytyy nyt hakea hyvää fiilistä ja onnistumisia paikkiksiin ja ottaa vaikkapa taas etupalkka hetkeksi käyttöön rauhallisuutta tuomaan. Yksilökehät alkoi seuraamisella, jossa Jippi kyllä teki ihan jees seuruun, mutta tiedän, että se pystyisi paljon paljon parempaan, joten jäi kyllä huono fiilis siitä. Tokana liikkeenä maahanmeno ja Jippi jäi istumaan. Virhe, jota ei kyllä ole kuuna päivänä tapahtunut, vaan maahanmeno on ollut jäävistä se varma. No ei ollut tällä kertaa ja tämän liikkeen jälkeen kerroinkin möllien tuomarille, että meidän ongelmana on ollut kokeissa koiran paineistuminen/häiriöityminen. Tuomarikin mainitsi, että minä itse en vaikuta yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Joten yhdessä todettiin sen ottavan häiriötä ympäristöstä tms. ja sovittiin, että palkkaan lelulla heti, kun saadaan onnistuminen aikaan. Seuraavaan liikkeeseen nostatin sanallisesti Jippiä ja sainkin sen mukavasti luoksarin aloitukseen. Luoksari itsessäänkin oli hyvä, joten sen jälkeen tein yllärilelupalkkauksen ja Jippi oikein ärräsi lelulle ja selväsi rentoutui. Loppukehä olikin ihan eri moodissa sitten ja Jippi oli hyvällä intensiteetillä mukana ja vastasi kehuihin innokkaasti. Tällaisia treenikokeita pitäisi päästä nyt tekemään ja hakea Jipille hyviä koekokemuksia. Plussaa möllikokeessa oli ehdottomasti se, että liikkeenvälit toimi ja Jippi oli koko kehän minun mukana eli ei kiinnittänyt huomioita ympäröiviin asioihin, eikä nuuskinut maata tms. Ei edes ennen lelupalkkausta. Treeniä treeniä siis vain näihin. Harmillista kylläkin, että noita möllikokeita on niin kauhean harvoin.

Viime maanantaina (3.7.) Jippi fyssaroitiin (oli pientä jumisuutta vähän siellä sun täällä, muttei mitään mikä ei olisi auennut, eikä mitään yksittäistä isompaa) ja Hugo pääsi Jipin agivuorolle tiistaina. Hugo ei ole pitkään aikaan agia treenannutkaan ja nytkin teki ihan vain irtoamis- ja sokkaritreenejä. Irtoaminen sille on kovin vaikeaa ja vahvistettiinkin sitä palkalla, mutta onhan se vähän haastavaa, kun se lelupalkka ei Hugolla ole kauhean iso palkka, vaan se noutaa heitetyn lelun vain voidakseen kiikuttaa sen minulle ja päästä vaihtamaan sen namiin :D Sellaista kunnon vetoa sillä ei leluun ole silloin, kun on namit kehissä. Sitten, jos puhtaasti leikkii sen kanssa palloleikkejä ilman nameja, niin se kyllä innostuu leluista, mutta agilityssa se on oppinut tuon kaavan liiankin hyvin :) Mutta hauskaa meillä kyllä oli ja kylläpäs saatiinkin tehtyä hienot sokkarit! Eli toinen osa-alue sujui, vaikka irtoaminen tosiaan olikin haastavaa.

Keskiviikkona tehtiin Jipin kanssa "uusi aluevaltaus", kun oli VPY:n järkkäämän jälkikurssin ensimmäinen treenikerta. Itsellä on jo jonkin aikaa hakutreenit olleet tauolla ihan siitä yksinertaisesta syystä, ettei tunnu millään riittävän tarpeeksi aikaa hakutreenaamiselle, kun se vaatii aina sen isomman treeniporukan eli ts. pitää päästä treenaamaan treeniryhmille sopiviin aikoihin ja meillä monien lajien harrastajilla se on välillä vähän haastavaa... Niinpä ajattelin, että kokeillaankin jälkitreenaamista, sillä sitä pystyisi treenailla myös itsenäisesti. Jipin kanssa viime kesänä kokeiltiin pari kertaa jäljestystä, mutta joka kerta jossain lähistöllä sattui olemaan joku marjastaja, josta Jippi otti ilmavainua ja oli ihan hakumoodissa. Niinpä totesin, ettei voida ehkä ihan suoriltaan lähteä vain jäljestämään, vaan kai se pitäisi sille Jipille jotenkin opettaakin :D Jälkikurssilla lähdettiin mielestäni opettamaan asiaa toimivalla tavalla eli alkuun keskitytään ihan vain keppien (joita siis pk-jäljeltä löytyy kuusi) arvon kasvattamisella. Eli tehtiin treenejä pienissä tallatuissa ruuduissa, joihin oli tallaaja pudotellut keppejä. Koira päästettiin ruutuun ilman erillistä käskyä ja odotettiin koiran tarjoavan kepin nostamista. Jipillä alkuun kesti hetken, että pääsi hakumoodista yli (valjaat päällä metsään tullessa oli oitis tähyilemässä metsikköön, että missä se ukko mahtaa lymyillä), mutta kun se tajusi, että nyt ei ollakaan hakuilemassa, niin kepit kyllä löytyi ja nousi ongelmitta. Keppien löytämisestä nostettiin aina isot bileet pystyyn ja Jipin mielestä treeni olikin ehkä jotain siisteintä! "Ongelmana" oli se, että Jippi myös sylkäisi kepin suustaan heti sen siliän tien, kun aloin sitä kehua, mutta tähän ei nyt tässä vaiheessa vielä kiinnitetä huomiota, vaan opetan sen kepin pitämisen sitten erikseen). Jippi teki hyvin töitä nenällä heti, kun tajusi tehtävän ja toisella treenikierroksella meidän ruudun takana vähän kauempana oli ihminen tallaamassa jälkeä ja Jippi oli ihan maalimiestä etsimään lähdössä, mutta siitäkin huolimatta onnistui vaihtaa hienosti hakumoodista jälkimoodiin ja teki työt loppuun keskittyneesti. Nenä siis kyllä toimii mainiosti, kunhan saan Jipille ymmärryksen siitä, että kumpaa hommaa ollaan siellä metsässä tekemässä :) Kovasti tykkäsin treeneistä ja tuntui opetustapa ja logiikka meille passelilta. Keskityttiin myös siihen, ettei koiraa auteta, eikä sitä painosteta etsimään eli tavoitteena saada koulutettua itsenäinen ja omasta toiminnastaan varma jälkikoira, joka ei tiukan paikan tullen käänny ohjaajan puolen apua kyselemään, vaan luottaa enemmän omaan nenään.

Tässä loppuun vielä videota Hugon ja Jipin leikeistä parin päivän takaa :)