Olen nyt tosissaan alkanut kiinnittämään huomiota etenkin koirien ohitustilanteisiin. Mielestäni tämän kanssa on jo tullut kehitystä! Ei Hugo vielä ihan kontaktissa seuraa koirien ohi, mutta pysyy vierellä, eikä vedä koirien luokse. Joskus otan Hugon myös istumaan, jos koiria on tulossa vastaan ja tällöin Hugo jopa pitää kontaktin minuun aika hyvin koirien ohittaessa. Olen myöskin kiinnittänyt nyt extrapaljon huomiota vetämiseen. Ei Hugolla kyllä olekaan ollut ongelmaa hihnassa vetämisen suhteen, mutta nyt jos vahingossakin on alkanut kiskoa johonkin päin, olen pysähtynyt ja odottanut, että Hugo höllää ja ottaa kontaktin. Lenkilläkäynti on huomattavan paljon helpompaa ja mukavampaa, kun koira kulkee lenkittäjän tahdissa ja koirien ohituksetkaan eivät tuota "kiistatilanteita".
Ostin Salme Mujusen kirjoittaman Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan (ei sillä, että meillä olisi tavoitteena TVA) ja mielestäni siinä on käyty hyvin läpi vaihe vaiheelta eri tottelevaisuusliikkeiden opettaminen. Kirja on kirjoitettu sellaisessa järjestyksessä, että sitä seuratessa koiralle tulee opetettua asiat sopivassa järjestyksessä. Päätin, että kertaan kirjan mukana ihan alusta asti helppojakin asioita ja teimmekin tänään esimerkiksi kontakti- ja perusasentoharjoituksia.
Kehitystä on tosiaan siis pieniä askeleita tullut, mutta täytyy todeta, että kyllä se Hugo taitaa vielä uhmaikäinen olla :) Tuossa perjantaina Hugo nimittäin piti taas sellaisen shown meidän pihalle, että oksat pois. Harjoiteltiin lyhyesti tottelevaisuutta ja se osuus meni kivasti. Sen jälkeen palkkasin leikkimällä hetken pallolla. Ensimmäisen heiton jälkeen palautti pallon nätisti ja heitin uudestaan. Tässä vaiheessa pääsi selvästi irti Hugon teini-ikäinen puoli ja se alkoi leikkiä kanssani - tosin ei minulle mieluista leikkiä. Hugo juoksi aina ihan lähelleni, mutta jos vähänkään liikuin lähemmäksi tai yritin ottaa palloa, se juoksi kauemmas - yleensä vielä möreän haukun kera. Heitin hihnan pois kädestä ja yritin houkutella namein, mutta mikään ei tehonnut. Ei siis auttanut muu kuin marssia päättäväisesti sisälle ja jättää Hugo ihmettelemään. Pari ensimmäistä kertaa, kun tein näin, Hugo tuli ovelle itkemään, mutta häipyi taas heti, kun tulin näkyviin. Kolmannella kerralla, kun menin takaisin ulos se lähti kyllä taas karkuun, mutta kun pyysin istumaan, se vihdoin totteli ja antoi itsensä kiinni. Ilmeisesti oli saanut riittävästi leikkiä. Vaikka tässä vaiheessa minä kyllä olin lähes kiehumispisteessä, niin ei auttanut muu kuin kehua luoksetulosta ja jättää tilanne taakse :) Onneksi näitä ei tapahdu kovin usein ja tuohon ikäänhän se kuuluu vähän haastaa välillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti