Viikonlopun aktiviteetit

Viime viikonloppuun mahtui taas jos jonkinmoista puuhaa. Lauantaina olin aamupäivällä kampaajalla, mutta heti sen jälkeen nappasin Hugon autoon ja suunnattiin metsälenkille Sonjan ja Ofelian kanssa.

Alkuillasta oli vuorossa Jipin kanssa HSKP:n tokot. Siellä tehtiin alkuun peruutuksia ja pakko sanoa, että Jipillä on tullut kyllä huimaa edistystä peruutusten kanssa. Lähtee selvästi rauhallisemmin peruutukseen ilman taaksepäin syöksymistä eli se näyttää nyt jo enemmän takaperin seuraamiselta kuin peruutustempulta. Tokana vuorossa oli kimppaseuruu ja tässä Jippi oli kyllä kaikkea muuta kuin keskittynyt omaan suoritukseen. Suuri osa oli ihan ok seuruuta ja paikka+kontakti säilyi kivasti, mutta sitten esimerkiksi ruudun läpi seuraaminen osoittautui haastavaksi ja samoin juoksupätkän jälkeen tullut peruutus oli ihan mahdoton, kun toinen oli ihan liian innoissaan malttaakseen peruuttaa siististi. Täytyy siis alkaa nyt ottaa peruutuksia seuruun keskellä, kun tähän ollaan otettu aina omana irrallisena pätkänään.

Saatiin tehdä vapaavalintaista liikettä ohjatusti ja minä valitsin meille ruudun. Se on avoimen liikkeistä se, jota ollaan päästy kaikista vähiten treenaamaan - ihan siitä syystä, että ulkona ei ole voinut treenata kelien takia ja hallilla käydään ihan tooooosi harvoin treenaamassa tokoa omatoimisesti. Tehtiin näyttöruutuna eli jätin Jipin lähetyspaikalle, kävelin itse ruutuun näyttämään oikean kohdan, palasin Jipin viereen ja lähetin ruutuun. Lähti vauhdikkaasti ja löysi oikeaan paikkaan, jonne palkkasin lentävällä lelulla. Toisella kerralla kävin taas näyttämässä ruudun, mutta jäinkin sitten itse lähemmäksi ruutua lähettämään Jipin. Tarkoituksenani oli pysäyttää Jippi "seis"-käskyllä ja sitten palkata heittämällä lelu. Jippi kuitenkin ennakoi hieman eli jarrutti ruudussa jo selvästi ennen seis-käskyn saamista. Juoksi kyllä selvästi ruutuun, muttei edennyt ihan takaosaan, vaan kääntyi minua kohti jo etuosassa. Jippi tosi herkästi ennakoi palkkausta eli jos se kerran saa minulta heitettynä palkan, niin se ennakoi seuraavalla kerralla palkan suuntaa ja nytkin selvästi kääntyi odottamaan minulta lelua. Pitäisi ehkä kokeilla avustajan kanssa niin, että palkka tuleekin avustajalta, joka seisoo vaihtelevissa suunnissa ruudusta katsottuna. Lisäksi kouluttaja neuvoi tekemään myös ns. kutsu-ruutuja eli menenkin itse ruudun taakse, kutsun koiran "ruutu"-käskyllä ja seisautan oikeaan kohtaan ruudussa. Tällöin saadaan vältettyä sitä liian etuosaan jäämistä. Mutta kaikkiaan tuntuu, että Jippi alkaa hahmottamaan vähitellen ruudun tarkoituksen eli enää ei tule kulmamerkkien kiertämisiä, sivureunalta ruutuun juoksemisia tai kokonaan ulos ruudusta pysähtymisiä. Nyt vain tarvitaan paaaaljon vahvistusta siihen, että Jippi hakeutuu ruudussa riittävän taakse. Pysäytys ja maahanmeno ruudussa on ne helpot osat eli kunhan saa vältettyä sitä pysähtymisen ennakointia, niin hyvä siitä tulee :)

Paikkiksissa valitsin Jipille istumisen ja jätin etupalkan. Nätisti istui reilun minuutin ollen rauhallisen oloinen. 

Treenien jälkeen tein kotipihalla vielä merkinkiertoja. Pari ensimmäistä kiertoa oli hyviä, mutta sitten alkoi taas ennakointi. Palkkasin joka kerta lelulla vapauttaen Jipin palkalle vauhdista, joten sehän alkoi räikeästi ennakoimaan, eikä malttanutkaan lopulta kiertää merkkiä. Liian aikaisesta käännöksestä ei tietenkään tippunut palkkaa, minkä vuoksi seuraavalla kerralla se oli empivä. Eteni kyllä merkille asti, mutta meinasi jopa pysähtyä merkin taakse, kun selvästi oli epävarma, että mitähän sen pitikään tehdä. Ja sitten kun homma epäonnistui, jäätiin hinkkaamaan, mikä ei koskaan ole hyvä. Nyt Jippi kyllä kiersi merkin, mutta vauhti hiipui epävarmuuden myötä.

Jäin kovasti harmittelemaan epäonnistuneita (huonosti suunnittelemiani) merkinkiertotreenejä, joten laitoin sitten Wilmalle tekstarin iltaysin aikoihin, että lähtisivätkö he Binan kanssa vielä treenaamaan :D Ja niinpä me sitten käytiin vielä toistamiseen treenaamassa merkinkiertoa. Nyt kuitenkin mietittiin tarkemmin, että minkälainen setti tehdään ja Wilman kanssa pähkäiltyäni, päädyin siihen, että aloitetaan lyhennetyllä etäisyydellä (lähetys 5 metristä), jotta saadaan varma onnistuminen. Jippi lähti innokkaasti kiertoon ja palkkasin paluumatkalla lennosta. Tokalla toistolla sitten kasvatettiin etäisyyttä (n. 10 m) ja suunnitelma oli, että mikäli Jippi etenee minun kriteerit täyttävällä vauhdilla molempiin suuntiin, palkkaan innokkaasti lelulla ja jos se puolestaan etenee hitaammin, niin palkkaan pelkällä kehulla ja sitten jos se ei mene merkille ollenkaan, niin ei tapahdu mitään. Jippipä sitten etenikin hyvällä vauhdilla ja innokkaasti koko tehtävän läpi ja teki nätin kierron, joten palkkasin lelulla hihkuen ja raikuen :D Kolmannella toistolla otettiin tarkoituksella hieman lyhyempi etäisyys (n. 7 m). Ja taas onnistuminen hyvällä vauhdilla, josta superpalkkaus ja homma jätettiin hyvillä mielin siihen!

Tehtiin iltatreeneissä vielä sitten myös peruutusta ja päädyin siihen, etten halua käyttää "peruuta"-käskyä, vaan haluan peruutuksen tapahtuvan "seuraa"-käskyllä, kuten myös sivuaskeleet seuruussa. Niinpä alettiin nyt tehdä sellaista, että Wilma seisoi edessä palkan kanssa ja minä perusasennosta annoin Jipille "seuraa"-käskyn. Tein ihan pienen painonsiirrontaakse samalla toista jalkaa taakse liikuttaen ja heti, kun Jippi nosti takapuolen maasta ja lähti pakittamaan suorana, vapautin eteen palkalle. Jippi alkoi tässäkin ennakoida nopeasti eli heti "seuraa"-käskyllä se lähti peruuttamaan, joten tehtiin niin, että vaihtelevasti seurautin eteenpäin ja välillä taaksepäin. Teki näin tosi nättejä peruutuksia, vaikkakin tehtiin nyt siis vasta ihan paria askelta. Vähän meinasi jäädä palkkaan kiinni eli jäi tuijottamaan Wilmaan sen sijaan, että olisi pitänyt peruuttaessa katsekontaktia, kun tiesi, että namit kuitenkin irtoaa Wilmalta :D Tällä "seuraa"-käskyllä Jippi tuntuu kuitenkin lähtevän maltillisemmin peruutukseen eli tosiaan mieltää sen ehkä paremmin seuraamisena, jossa lavan pitää pysyä jalan vieressä huolimatta siitä, mihin suuntaan liikutaan.

Sunnuntaina oli jännä päivä, sillä alkoi Hugon hajuerottelutreenit! Toisessa ryhmässä oli yksi koirakko vajaa, joten menin tällä kertaa myös Jipin kanssa treeneihin, joten sekä Hugo että Jippi pääsivät tekemään nenäkosketustreenejä. Treenimatkalla kuitenkin kurvattiin vielä ekstralenkki, sillä Jippi käväisi leikkimässä Ralf-pennun kanssa ja kaksikko saikin aikamoiset paini- ja juoksuleikit aikaiseksi :D Hauskaa näytti olevan!

Hajuerottelutreeneissä lähdettiin siis opettamaan ilmaisun alkeita treenaamalla ensin nenäkosketusta kohteeseen. Minun molemmat koirat ovat tehneet nenäkosketusta käteen, mutta käsi ei näissä treeneissä käynyt kosketuskohteeksi, sillä se kohde pitää saada myös etäälle ohjaajasta, jotta voidaan harjoitella etäällä työskentelyä ja ilmaisua. Olin ensin ajatellut ottaa kosketuskohteeksi pilttipurkin kannen, mutta se osoittautui haastavaksi, koska kun pidin sitä kädessäni, koirat selvästi tekivät sitä käsikosketusta kannen koskettamisen sijaan. Niinpä lainasin kouluttajalta kosketuskeppiä ja alettiin treenata sekä Hugon että Jipin kanssa nenäkosketusta kosketuskepin päässä olevaan palloon.

Ensin vuorossa oli Hugo. Tehtiin töitä pareittain ja niin, että ensin toinen parista treenasi pari minuuttia ja sen jälkeen koira laitettiin tauolle ja sitten toinen treenasi pari minuuttia. Alkuun pidin kosketuskeppiä kädessäni ja tosiaan naksuteltiin palloon koskemisesta. Hugolla kesti jonkin aikaa ennen kuin se hoksasi tarjota oikeaa asiaa (tarjosi ensin käteen tökkimiset, tassun antamiset ja pusujen antamiset :D), mutta sitten kun pääsin naksuttamaan pari kertaa siitä nenäkosketuksesta kosketuskepin palloon, se selvästi alkoi hoksata, mitä siltä halutaan. Lopputreenistä tehtiin niin, että kosketuskeppi olikin parillani kädessä ja Hugon piti mennä kauemmas minusta suorittamaan se nenäkosketus. Tämä sujui myös hyvin, ainoa haaste tuntui olevan se, että Hugo tarjosi aina kovin nopeasti istumista ja istuen sitten tuijotti vuoroin sitä kosketuskeppiä ja vuoroin minua ikään kuin odottaen lupaa lähtöön. Vasta "vapaa"-käskyllä se alkuun suostui lähteä liikkeelle. Täytyy siis nyt yrittää vahvistaa sitä, että se saa omatoimisesti tarjota sitä kosketusta ilman luvan saamista.

Jipin kanssa kesti kauemmin ennen kuin se tajusi, että nenäkosketus tuli tehdä tikun päässä olevaan palloon. Lukemattomat kerrat se tähtäsi nenällä kepin varsiosaan ja yrittipä se ottaa keppiä jopa suuhun. Suuhun en antanut ottaa keppiä, mutta jos se alkuun hieman tähtäsi keppiin, niin jäin vain odottamaan, että tajusi lopulta koskea palloon. Jotenkin homma tuntui kuitenkin haastavalta, kunnes kouluttaja vinkkasi, että minun kannattaa palkata Jippi heittämällä nami kauemmaksi, jolloin se joutuu sitten aina uudestaan lähestyä tehtävää. Nyt se seisoi koko ajan niin tiiviisti minun vieressä, että kun se mielellään tarjoaa katsekontaktia, ei se edes nähnyt teleskooppivarren päässä olevaa palloa, koska Jippi itse oli lähempänä minua kuin se pallo :D Heti, kun siirryttiin tekemään niin, että heitin palkan kauemmaksi, homma alkoi sujua, kun Jippi lähestyi kauempaa ja bongasi pallon helpommin. Senkin kanssa vikalla kierroksella tehtiin sitä, että keppi oli parillani ja tässä vaiheessa Jippi olikin hoksannut palloon koskemisen, joten se tarjosi sitä innokkaasti. Myös Jipin kanssa tosin meinasi pari kertaa tulla se ongelma, että se ei itsenäisesti olisi lähtenyt tekemään nenäkosketusta, vaan tarjosi istumista ja jäi odottamaan lupaa. Selvästi katseella oli bongannut pallon kyllä ja tiesi, mitä sen piti tehdä, kunhan vain olisi saanut luvan. Sen siitä saa, kun treenaa paljon luopumista :)

Minun täytyy nyt hankkia itselleni kosketuskeppi ja treenailla kotosalla tätä vielä niin, että vahvistuu myös se, että Hugo ja Jippi lähtevät tarjoamaan nenäkosketusta ilman lupaa. Seuraavalla kerralla aletaan yhdistää nenäkosketukseen ilmaisua, jonka olen päättänyt molemmilla koirilla olevan maahanmeno.

Hajuerottelutreenien jälkeen Jippi pääsi kotiin lepäämään ja Hugo lähti taas lenkille Ofelian kanssa. Hugo ja Ofelia selvästi aina innostuvat toistensa näkemisestä, mutta muuten niiden leikkiminen on selvästi vähentynyt. Molempien perheisiin tuli toinen koira aika samaan aikaan eli selvästi sen toisen koiran kanssa riekkuminen on vähentänyt tarvetta riekkua kaverilenkeillä ja toisekseen sekä Hugo että Ofelia tuntuvat nauttivat myös näistä lenkeistä, jolloin nuoriso ei ole mukana, vaan saa ihan rauhassa touhuta omiaan :)

Sunnuntaina illalla vielä sitten mentiin tokotreeneihin Jipin kanssa. Treenattiin omatoimisesti kaukoja ja voi että ne edistyy hitaasti..... Ihan epätoivo meinaa välillä iskeä. Voisin edistyä niiden kanssa nopeamminkin, jos hyväksyisin sen, että takaset steppaa paikallaan seisomaan noustessa, mutta kun haluan, että se tekee alusta asti puhtaita vaihtoja, ja siksipä nyt tuntuu, että edistyminen on tuskaisan hidasta.

Toisena omatoimitreeninä tehtiin seuraamista ja nimenomaan tiheitä käännöksiä ja keskittymistreeniä. Tein siis paljon täyskäännöksiä ja myös käännöksiä kaikkiin suuntiin juosten. Juoksussa etenkin oikealle käännös helposti leviää, mutta nyt tein ihan pienen rytmityksen ennen käännöstä, jolloin sain Jipin skarppaamaan ja tämän jälkeen käännös oli aika jees. Täyskäännös juoksussa meni välillä niin, että Jippi meinasi jäädä paikoilleen ja odottaa, että minä käännyn sen ympärille :D Täytyy siis varoa, etten tee juoksussa käännöstä liian nopeasti, vaan niin, että Jipillä on aikaa reagoida ja ehtii tehdä takapuolen käännön. Tehtiin seuruussa myös kolmen askeleen peruutuksia ja valtaosa näistä sujui tosi kivasti eli Jippi peruutti suoraan, pysyi oikeassa kohdassa ja piti kontaktia. Se jää vielä kovin helposti seisomaan peruutuksen loppuessa eli nyt täytyy vielä yhdistää se perusasentoon tuleminen siihen loppuun, niin peruutus alkaa olla melko kivalla mallilla avointa luokkaa ajatellen :)

Ohjatusti saatiin tehdä omavalintaista liikettä ja minä valitsin meille ohjatun noudon. Tehtiin niin, että kouluttaja vei kapulat, jonka jälkeen käänsin Jipin eteeni seisomaan. Tässä vaiheessa se noudettava kapula vielä näytettiin Jipille eli ekalla kerralla kävelin itse nostamaan sen (Jippi seisoi siis jo selkä kapuloihin päin, mutta kääntyi katsomaan minun touhujani eli näki kapulan vielä uudestaan) ja tokalla kerralla kouluttaja kävi uudestaan vielä näyttämässä kapulan. Sitten menin sivusuunnassa sen noudettavan kapulan suuntaan lähettämään Jipin. Tehtiin yksi toisto molempiin suuntiin ja molemmat kävi hakemassa vauhdikkaasti ja varman oloisesti ja lähti empimättä oikeaan suuntaan.

Melko touhukas viikonloppu ja varsinkin tokoa tuli tehtyä ihan urakalla! Hauskaa oli ja koiratkin nautti, kun pääsivät tekemään kaikenlaista :)

Kaverikoirien kanssa lenkkeilyn ja leikkimisen lisäksi toki H & J ehtivät leikkiä myös yhdessä :) 

Hyvää Ystävänpäivää!

Eilen Hugo käväisi tosiaan rally-tokokisoissa kokeilemassa avointa luokkaa. Rata tuntui mukavalta, vaikkakin mukaan mahtui myös se meidän kauhistelema 360 asteen käännös vasempaan. Rata alkoi hypyllä, mutta se ei tuottanut ongelmia, vaikkei sitä oltukaan treenattu :D Lisäksi mukana oli houkutus, jossa piti tehdä kahdeksikko lelun ja namien ympärillä, mutta ilokseni Hugo ei vilkaissutkaan niitä, vaan piti kontaktin läpi tehtävän. Parista liikkkeestä tuli yhden pisteen vähennykset vinoudesta: Kolmosliikkeessä Hugon asento edessä oli vähän vino ja liikkeessä 11 eli juurikin siinä vasemmalle käännöksessä rintamasuunta oli hieman vino minun suuntaan nähden. Kuitenkin oli hirmu tyytyväinen siihen, että vasemmalle käännöksessä vinous oli vain yhden pisteen vähennyksen veroinen! Lisäksi liikkeestä 15 tuli kontrollivirhe. Hugo kylläkin pysyi siinä kontaktissa ja teki tehtävää, mutta Hugo välillä edisti sen verran, että vaikeutti minun kulkemista. Hugon tulos olisi siis voinut olla 97/100, MUTTA minä sitten menin sössimään :D Otin nimittäin liikkeestä 12 tehtävävirheen, joka -10 arvoinen. Tehtävä itsessään oli varsin simppeli ja se on meiltä sujunut aina ihan hyvin. Nyt kuitenkin jostain kumman syystä menin liikkumaan paikoiltani käännöstä tehdessä, kun liike pitöisi suorittaa aivan paikoillaan. Lopputulos siis oli 87/100 eli hyväksytty tulos sekin (rajanahan on se sama 70 pistettä kuin alokkaassakin). Olin siis hurjan ltyytyväinen etenkin Hugoon, koska se tosiaan teki parempaa työtä kuin minä ;) 

Jipin kanssa oltiin eilen illalla tokotreeneissä ja paikkiksessa Jippi ei huomannut jättämääni etupalkkaa ja piippasi pari lyhyttä piippausta ihan paikkiksen alussa, mutta oli lopun rauhassa. Tein sitten vielä muiden treenatessa oman paikkiksen niin, että Jippi näki etupalkan, ja nyt se oli rauhallinen läpi paikkiksen. Paikkiksiin pitäisi kyllä kaikkiaan saada levollisempi fiilis, mutten tiedä miten saisin sen aikaiseksi. Jippihän kyllä kotona/omatoimitreeneissä tekee selvästi pidempiäkin paikkiksia ihan rauhallisesti eli jokin siinä yhteispaikkiksessa saa levottomuuden aikaan. Voi olla myös, että itse olen niissä "jäykempi", kun tiedän, että ne on Jipille haastavampia... Täytyy nyt itse keskittyä omaan olemiseen ja yrittää olla luottavaisin mielin. Paikkiksissa plussaa oli toimivat yksittäiskäskytykset eli Jippi reagoi vasta omaan käskyyn ja paikkisasento pysyi nättinä, vaikka pientä levottomuutta alkuun olikin.

Treenattiin yksitellen vapaavalintaista liikettä ja valitsin meille seuraamisen askelsiirtymät vasemmalle ja oikealle. Tehtiin ensin pari kertaa käsiavulla, mutta koska Jippi askelsi nätisti sivulle ristiaskelin, niin kouluttaja lehotti kokeilemaan ilman kädiapua eli ihan seuraa-käskyllä ja niin, että palkkaan heti ensimmäisestä hyvästä sivuttaisaskeleesta. Jippi tekikin tosi nättejä sivuttaisia askeleita. Seuraamisessa tehtiin vasta ihan yksittäisiä pieniä askeleita sivuille, mutta tehtiin sitten myös niin, että otin Jipin seisomaan eteeni ja siitä lähdin itse askeltamaan sivuun ja palkkadin heti, kun Jippi tarjosi hyviä ristiaskeleita. Jipistä katsoen vasen suunta oli sille helpompi ja siihen suuntaan löytyikin useita hyviö askeleita niin, että vartalo ei lähtenyt poikittamaan. Jipin oikealle askeltaminen oli haastavampaa eli siinä täytyy nyt alkuun palkata heti ekasta hyvästä askeleesta ja lisätä vaatimustasoa vähitellen. Kouluttaja kehui Jipin kropanhallintaa eli tekee nämä askellukset luonnostaan hyvällä tekniikalla.

Lopuksi tehtiin myös merkinkiertoa. Nykyään ollaan päästy siitä ongelmasta, että Jippi ei lähde ekalla käskyllä kiertämään. Virittelysana "missä" toimii hyvin eli Jippi suuntaa sillä katseensa eteen, bongaa merkin ja sitten käskystä tietää jo, että mitä se lähtee kiertämään. Suuren lenkin tekemsiestä on myös päästy ja nyt kierto oli jopa liian tiivis :D Uusi ongelma on kuitenkin ilmaantunut, sillä menovauhti on omaan makuuni liian hidas. Jipin kanssa on nyt tehty oikeastaan vain kokeenomaisia suorituksia merkillä, joten täytyy nyt tehdä paljon vauhtiversioita eli palkaten sekä merkin taakse (esim. niin, että apupalkkaaja heittää pallon, kun koira on päässyt merkin taakse) että paluumatkalla lennosta lelulle vapauttaen. Nyt epävarmuutta näihin kaikkiin luoksetuloon päättyviin liikkeisiin on tuonut se, että alettiin tosiaan opetella sivulletuloa uudella tekniikalla ilman hypähdystä ja nyt Jippi selvästi empii luoksetulojen loppuvaiheessa, kun ei ole ihan varma miten se sivulletulo pitikään suorittaa. Pitää siis melkeinpä jättää nyt se loppuasento tekemättä noissa niin kauan, kunnes sivulletulo on saatu kuntoon tai sitten ainakin teen sen loppuasennon pienellä avustuksella niin, ettei epäonnistumista pääse tulemaan. 

Jippi meni tokon jälkeen yökylään vanhemmilleni ja Hugo pääsi tänään aamulla yksin lenkille ja sai aloittaa ystävänpäivän lempipuuhissaan eli narupalloa heitellen ja vähän rally-tokoa lenkin lomassa treenaillen! Nyt Jippi on jo noudettu kotiin ja Hugo ja Jippi on jo päässeet leikkimään, kuten ystävänpäivänä toki pitääkin :) Illalla Jippi pääsee vielä leikkimään uuden kaverin kanssa ja sen jälkeen tokoilemaan.

Hitaasti, mutta varmasti

Molempien koirien kanssa on ollut tokon/rally-tokon parissa tiettyjä liikkeitä, jotka ovat tuntuneet melkein mahdottomilta. Ollaan treenattu ja treenattu ilman sen kummempaa edistymistä ja olen joutunut kerta toisensa jälkeen miettiä, että missä menee pieleen ja mitä pitäisi tehdä toisin. Nyt on vähitellen alkanut näyttää siltä, että ehkäpä tästä sittenkin jotain vielä tulee. Ehkä en olekaan ihan peruuttamattomasti saanut niitä pilattua!

Hugon kohdalla tämä haastavaakin haastavampi juttu on vasemmalle käännös, jota olen monesti täällä blogissakin kironnut. Olen yrittänyt lukuisia keinoja, mutta siltikään en ole saanut Hugoa askeltamaan käännöksissä takajaloilla kunnolla ristiin niin, että käännös olisi sujuva. Rallyn alokas-luokassa pärjättiin vielä sillä, että tehtiin tiukan käännöksen sijaan sellainen löysä U-käännös, mutta enää avoimessa (saatika sitten ylemmissä luokissa) tuollaiset ei oikein mene läpi, joten on ollut pakko yrittää keksiä jokin keino, millä saadaan käännökset kuntoon. Jo tokoiluaikoina tämä sama ongelma nousi esiin ja jo silloin kokeilimme erilaisia keinoja, niin kuin nytkin. On tehty takapääharjoitteita niin, että etujalat on korokkeella ja Hugon täytyy pyöriä takaosalla ympäri. Tässä askeltaa ihan nätisti sivuaskelia, mutta jotenkin tämän saman toiminnon siirtäminen seuraamiseen ei vain ole toiminut. Ollaan myös kokeiltu käsiapua eli niin, että pidän vasemmassa kädessä namia Hugon kuonon ulkopuolella seuratessa ja käden sijainnilla autan käännöksessä. Tällöin on saatu hienoja käännöksiä, mutta heti, kun käsiavun jättää pois, käännökset hajoaa käsiin. Ollaan yritetty ja yritetty ja olen huomannut, että kun se ei millään suju, olen alkanut huomaamattani avustamaan vartaloavuin eli käännöksessä ennakoin käännöstä voimakkaasti kääntämällä ylävartaloa vasempaan. Tästä taas on aiheutunut se, että kun sitten pidän vartalon suorana, Hugo kääntyy entistäkin tahmeammin eli on tainnut oppia lukemaan sitä vartaloapua, eikä oikein meinaa osata toimia ilman sitä. Nyt sitten vihdoin keksin treenitavan, joka tuntuu toimivan. Nimittäin takapalkka/etäpalkka. Jos palkka on minulla, Hugo ennakoi palkan saamista ja herkästi sen takia suuntaa kohti taskujani, eikä käänny kunnolla, vaan jopa poikittaa edessäni tehden vasemmalle kääntymisestä entistäkin vaikeampaa. Nyt, kun ollaankin käytetty takapalkkaa niin, että ensin seurautan poispäin palkasta ja sitten jonkin matkan päässä tehdään joko 180 asteen käännös tai 360 asteen käännös vasempaan, niin Hugon ajatukset eivät ole taskuissani, vaan se kääntyy selvästi sujuvammin, eikä niin viiveellä, vaan rintamasuunta pysyy paremmin yhtenevänä minun kanssa. Vielä ei olla kokeiltu tuon takapalkan häivyttämistä pois, mutta haluankin nyt kuurina tehdä paljon noita takapalkan kera, jotta minä saan häivytettyä samalla sen vahingossa mukaan tuleman ylävartaloavun ja Hugolle taas jäisi lihasmuistiin se, mitä takaosan kuuluu tehdä käännöksessä.

Ollaan menossa lauantaina Hugon kanssa korkkaamaan rally-tokon AVO-luokka ja todennäköisesti tiedossa on vähennyksiä näistä käännöksistä. Päätin kuitenkin, että mennään kisoihin rennoilla fiiliksillä, eikä välitetä, jos tulee noista miinuksia. Niiden treenaaminen on kesken, enkä siten voisi mitenkään vaatia, että käännösten pitäisi olla täydelliset koesuorituksessakaan. Yksittäiset liikkeet ovat muuten AVO:n osalta melko hyvin hallinnassa, mitä nyt hyppyä ollaan tehty tasan kerran ;) Hieman on kuitenkin sellainen olo, ettei ole mitään tietoa, miten suoritus tulee menemään, koska faktahan on, ettei olla talvikaudella lainkaan tehty rally-tokon ratatreeniä saatika sitten nähtykään kylttejä eli Hugolla voi olla taas hieman ihmettelemistä siinä rataympäristössä ja toisekseen on nyt tullut niin paljon treenattua yksittäisiä liikkeitä, että se ratasuoritus voi vaatia hieman tsemppaamista. Mutta mennäänpähän ainakin katsomaan, kuinka sujuu ja sittenpähän tiedetään, mitkä osiot vaativat lisää treeniä ennen seuraavaa koekertaa :D Jotenkin rally-kisoihin osaan suhtautua sopivan rennosti - kunpa sama siirtyisi myös tokoon.....

Alussa kirjoitin, että myös Jipillä on ollut liike, joka on tuntunut kamalan vaikealta. Ja se on kaukot. Istu-maahan-istu -kaukot kyllä sujuu ihan kivasti, vaikkakin nyt siis on tosiaan käynnissä se yhdellä hypähdyksellä istumaan nousemisen opettelu. Sehän sujuu lyhyellä matkalla hyvin, mutta yritän saada etäisyyden kasvatettua sinne 10 metriin niin, että tekniikka yhä säilyisi samana. Vielä ei olla niin suureen etäisyyteen päästy ilman, että Jippi palaa tekemään vanhalla vaiheittaisella nousulla, mutta hiljalleen edistytään. Nämä vaihdot eivät kuitenkaan ole se osio, joka on saanut minut välillä repimään hiuksia päästä, vaan ne ovat ne seisomisia sisältävät vaihdot. Nuorempana niiden tekeminen oli silkkaa mahdottomuutta, sillä Jipin jalat olivat niin eläväiset ja koko vartalo holtiton, ettei se vain yksinkertaisesti edes isosti avustettuna kyennyt pitämään jalkoja paikoillaan. Annoinkin sen kehittää kropanhallintaa ja aloin treenailla näitä vasta tuossa vuoden iän paikkeilla. Ja vaikka kuinka treenattiin, ei edetty juuri ollenkaan.

Maahan-seiso-maahan -vaihtoja tein käsiavulla ollen itse Jipin vierellä kyykyssä, mutta kesti melko kauan ennen kuin tässäkään alkoi pysyä takajalat paikoillaan. Sain kouluttajalta jokin aika sitten vinkiksi tuoda palkkaukseen rauhallisuutta eli etten tee niin nopeita asennonvaihtoja, vaan palkkailen asennoissa pysymisestäkin, jolloin Jipillekin tulee malttia suorituksiin. Tämä on selvästi auttanut eli Jippi on alkanut tajuta, että homman idea ei olekaan vain hirveätä vauhtia mennä asennosta toiseen, vaan että kaukot käsittävät erilaisia asentoja, joissa pitää pysyä hievahtamatta. Olen siirtynyt nyt tekemään vaihtoja koiran eteen ja vaikka kokonaisuudessaan hommaan on tullut oikeanlaista rauhallisuutta, niin siltikään ei tassut meinaa pysyä täysin paikoillaan. Olen kokeillut käyttää takajalkojen alla alustaa (tyyny tai kirja) ja kirjan kanssa tehdessä tuntuu, että Jippi ainakin hieman enemmän keskittyy takajalkojen sijaintiin. Olen testannut erilaisia palkkatapoja ja ainakin se, että palkka on minulla kädessä on osoittautunut huonoksi. Jos teen käsiavulla noita vaihtoja, niin silloin toki nami voi olla kädessä, mutta kun olen nyt yrittänyt päästä eroon avuista, kädessä oleva nami saa Jipin vain ennakoimaan eli seisomaan noustessa sitten kovin herkästi siirtää tassuja palkkaa kohti. Niinpä nyt kokeilin takapalkkaa näissäkin ja tuntui toimivan ainakin vähän paremmin. Yksittäisiä vaihtoja Jippi tekee nyt melko nätisti lyhyellä etäisyydellä, mutta jos pyydän useamman vaihdon peräkkäin, maahanmenossa takajalat siirtyy ihan aavistuksen eli näyttää siltä, että Jipin on vaikea säilyttää tassujenpaikka muuttumattomana vaihtojen aikana. Se ei siis liiku eteenpäin, mutta korjaa tassujen asentoa paikoillaan eli ehkäpä on kuitenkin vielä heikohkoa vartalonhallintaa. Tuli muuten huomattua yksi päivä molempien koirien kanssa doboillessa, että dobo-pallon päällä tasapainottelukin oli Jipille selvästi Hugoa vaikeampaa (Hugon kanssa on tullut doboiltua selvästi useammin) eli täytyykin nyt sen kanssa doboilla useammin, jotta myös vartalon syvät lihakset kehittyvät. Ehkä siitäkin on apua näihin vartalonhallintaa vaativiin tokoliikkeisiin! Mutta kaikkiaan siis tuntuu, että nämä maahan-seiso-vaihdot kyllä vähitellen edistyy, vaikka kyllähän se edistyminen on ollut tuskallisen hidasta...

Istu-seiso-vaihtoja alettiin alkujaan tehdä hypähdyksen kautta, mutta ajatuksena on koko ajan ollut se, että sitten lopulta se hypähdys häivytetään pois. Tuntuukin siltä, että istu-seiso-vaihto on Jipille selvästi helpompi kuin maahan-seiso-vaihto eli tässä ilman käsiapua pienen etäisyyden (vasta noin metri) päästä tehtynä tekee aika siistin vaihdon ja hypähdyskin näyttää jäävän luonnostaan pois, kun se käsiapu on jäänyt pois. Seiso-istu-vaihto on vaikea siksi, että Jippi luonnostaan tekisi istuutumisen niin, että etujalat pysyy paikoillaan ja takaosa hinautuu etuosaa kohti. Tässä vaatii vielä jonkin taaksepäin (koirasta katsottuna) suuntautuvan avun eli joko sen, että siirrän painoa eteenpäin kohti koiraa käskyä antaessa tai sitten teen liioitellun käsiavun kohti koiraa.

Kaukoissa yksi suuri ongelmani on ollut, että olen vähän malttamaton testaamaan jotain treenitapaa riittävän pitkään. Saan uusia neuvoja tai itse uuden idean ja kokeilen yhden treenikerran, jonka jälkeen herkästi joko totean, että voisi toimia tai sitten totean, että se siitä sitten. Yhden kerran sisällä harvoin kuitenkaan voikaan odottaa kokonaisen liikkeen oppimista varsinkaan, kun pohjalla on jo epäonnistuneita treenejä. Täytyisi siis vain malttaa kokeilla samaa treenitapaa vähän pidempään ennen kuin tuomitsen sen täysin. Toinen minkä olen huomannut tärkeäksi, on treenien pitäminen riittävän lyhyinä. Jippi ei normaalisti treenatessa herkästi väsy, eikä sen kiinnostus yleensä lopahda toistojenkaan myötä, mutta kaukot ovat selvästi fyysisesti rankkoja. Mitä pidempään niitä jankataan, sitä vaikeampi Jipin on suorittaa teknisesti puhtaita vaihtoja. Ja usein en kuitenkaan malta sitten lopettaa niihin siisteihin onnistuneisiin toistoihin, vaan haluan vielä treenata hieman lisää, jolloin väsymys ehtiikin jo iskeä, eikä siistejä vaihtoja meinaakaan enää löytyä. Eli nyt suunnitelma kaukojen suhteen on se, että pidetään yhden treenikerran sisällä toistomäärät kohtuullisina, käytetään paljon takapalkkaa (en ole muuten vielä kokeillut sivupalkkaa muihin kuin istu-maahan-vaihtoihin eli sitäkin voisi kokeilla!), luodaan kaukoihin rauhallinen fiilis, jolloin jalkojen paikoillaan teputtelua saadaan vähennettyä ja sitten lähdetään vähitellen lisäämään etäisyyttä, ettei jäädä liian pitkäksi aikaa junnaamaan paikoilleen. Ei olisi muuten huono idea sekään, että videoisin kaukojen treenaamista, jotta pystyisi tarkistaman videoita vertaamalla, että edistyykö homma vai ei.

Vaikka kaukot tuntuvat edistyvän puuduttavan hitaasti, niin on tokotreeneissä tullut myös edistystä. Merkinkierrossa nykyään Jippi on lähtenyt kiertämään hyvin jo ensimmäisellä käskyllä, kun aiemmin ekalla käskyllä ei oikein vielä tajunnut, että mitä ollaan tekemässä ja vasta sitten seuraavalla yrityksellä bongasi merkin ja lähti kiertämään. Olen nyt alkanut käyttää virittelynä "missä merkki", jolla Jipin tulee vilkaista eteensä, jotta näkee mihin sen on tarkoitus lähteä kiertoa tekemään. Merkinkierrosta on tullut myös selvästi tiiviimpi, mikä on selkeä edistysaskel. Viime treenikerralla Jippi eteni merkille yllättävän hitaasti ja palasi luokseni sitten selvästi reippaammin. Voi olla, että sitä hämäsi se, että merkin takana oli toinen koirakko treenaamassa muita juttuja eli oli isompi häiriö kuin missä ollaan kiertoa tehty. Hyvä kuitenkin treenata myös tuollaisia, koska kyllähän niitä kahden kehän kokeita aina välillä voi tulla vastaan ja silloin toki pitää pystyä toimimaan, vaikka suoritus tapahtuisikin kohti toista koirakkoa. Toinen seikka, johon on nyt tullut kiinnitetty huomiota (siis kouluttajamme tästä mainitsi ja sisäistin tämän kunnolla sen myötä) on se, että Jippi merkinkierron yhteydessä tullessa sivulle, hypähtää kohti kättäni kääntyessään sivulle. Tai ei se oikeastaan kättä tavoittele, mutta se on oppinut sivulletulon hypähdystyylillä eli se ponnistaa ylöspäin samalla kuin kääntää itsensä perusasentoon. Tämän se tekee siis myös luoksetulossa ja hypyn yhteydessä eli kaikissa luoksetulevissa liikkeissä paitsi noudossa, koska silloin kapula saa sen tekemään käännöksen eri tavalla. Niinpä nyt palattiin sivulletulon alkeisiin ja alettiin opetella sivulletuloa ilman hypähdystä. Aiemmin jo joskus kesällä muistaakseni kirjoitinkin tästä hypähdyksestä ja siitä, että pitäisi opettaa Jipille sivulletulo niin, että jalat pysyy maan tasalla, mutta se sitten jotenkin vain jäi. Nyt, kun tuli huomattua, että hypähdys herkästi johtaa siihen, että Jippi hieman törmää käteeni, niin tuli kiire opettaa uusiksi se sivulletulo. Törmäämisestä tulevia pistevähennyksiä emme nimittäin halua, kun ovat niin turhia ja tuosta eroon opettelun pitäisi olla melko helppoa.

Viime treeneissä alettiin treenata myös tunnaria. Minulla on lojunut jo kauan tunnarikapulat kaapissa, mutta koska en ole oikein osannut päättää, miten lähden sitä opettamaan, niin kapulat ovat säilyneet koskemattomina. Nyt kuitenkin ohjatuissa treeneissä alettiin treenata tunnaria, joten saatiin tämänkin liikkeen treenaaminen käyntiin. Ohjeena oli tehdä treeniä alkuun vain yhdellä tunnarikapulalla niin, että ohjaaja hajustaa kapulan ja sitten kapulan piilotetaan niin, että koira oikeasti joutuu käyttää nenäänsä sen etsimiseen. Kotona treenasin tänään ja läjäsin sohvatyynyjä lattialle ja laitoin Jipin etsimään tunnaria tyynyjen seasta. Hyvin tuntui tajuavan idean, koska kuului niin selkeä nuuhkutus, että tuli ainakin selväksi, että se todella etsi hajun perusteella sitä kapulaa. Pohdin, että voisi olla vaikeaa etsiä minun hajuista kapulaa minun hajua sisältävästä ympäristöstä, mutta kyllä sen käytöksestä bongasi selvästi aina sen hetken, jolloin se oli saanut kapulan hajun. Otin muuten tunnarikäskyksi "nuuski"-käskyn, koska kaikki "etsi"t, "oma"t ja muut, joita kuulee käytettävän oli jo meillä muussa käytössä. Nyt tällä treenillä tavoitellaan sitä, että "nuuski"-käskyllä Jippi tietää etsivänsä minun hajuista kapulaa. Seuraavaksi sitten lisätään treeniin hajuttomia kapuloita sen oikean kapulan lisäksi.

Oltiin muuten paimentamassakin viime sunnuntaina taas, mutta kirjoittelen siitä taas oman päivityksen. Plus peko-treeneistäkin pitäisi muistaa itselle kirjoittaa ylös jotain, kun ollaan nyt työstettyä rullailmaisua. Ai niin ja edelliseen päivitykseen liittyen sen verran, että Jipin tassuhaavan paraneminen otti takapakkia... Näytti hyvin umpeutuneelta ja siistiltä jo maanantaina, joten kävin kokeilemassa agia, mutta treenien jälkeen oli selvästi taas ärtyneemmän näköinen, joten agitauko jatkuu. Haava ei onneksi auennut uudestaan, joten täysin lähtötilanteeseen ei palattu, mutta annan nyt haavan parantua täysin ennen kuin palataan treeneihin. Nyt, kun ulkona on lumet sulaneet ja on hiekotushiekkaa kaikki tiet täynnä, niin olen pitänyt nyt kaikilla lenkeillä Jipillä tossua. Haava näyttää jo nyt taas tosi siistiltä ja on ummessa, mutta odotan silti rauhassa siihen, kunnes tassu on kokonaan parantunut, jottei tule uudestaan takapakkia. Kipeä se ei onneksi ole, joten agitaukoa lukuun ottamatta elellään ihan normaalia elämää :)

Tassuvaivaa ja -vaivattomuutta

Hugo on ollut aina innokas naapuribongaaja, mutta vasta nyt se opetti taidon Jipille :)

Hugon kynsiongelma (kirjoitin siis siitä, kuinka sen takasen kynnet olivat kuluneet ytimiin asti) parantui nopeasti eli koska kuluminen oli tapahtunut kuitenkin aika siististi niin, että kärjet olivat vain lyhentyneet liiallisesti, eikä niin, että esimerkiksi kynnen päällinen olisi kulunut pois, niin ydin vetäytyi nopeasti "piiloon", eikä enää parin päivän tossujen pitämisen jälkeen ydintä näkynyt selkeästi. Tämän jälkeen ollaankin lenkkeilty taas ihan normaalisti ilman tossuja ja vaikka asfalttikin on ollut näkyvissä, niin ei verta ole uudestaan vuotanut, eikä kynnet näyttäisi nyt kuluneen enempää. Eli olisikohan Hugo sittenkin esimerkiksi leikin tiimellyksessä hutassut jalallaan johonkin niin, että kynnet olisi iskusta kärsineet? Eivät nimittäin nyt tosiaan enää vaikuta siltä, että lenkkien jälkeen olisi kulumajälkiä havaittavissa!

Hugon tassuongelmat ovat siis nyt jo tiessään, mutta sen sijaan Jipillä on ollut pientä tassuvaivaa. Viime maanantaina agilitytreenien päätteeksi tuli havaittua maassa verta ja pieni tutkiminen osoitti veren olevan peräisin Jipin oikeasta etutassusta. Isossa anturassa oli haava ja alkuun näytti siltä, että antura olisi pieneltä alueelta kuoriutunut, jolloin epäilin, että se olisi aiheutunut keinun treenaamisesta (Jippihän jarruttaa keinulla aika voimakkaasti eli voisi olla aiheuttanut tassunpinnan rikkoontumisen). Kotona pesin tassun ja katselin tarkemmin ja se minkä luulin olleen kuoriutunut kohta, olikin ollut vain levinnyttä verta. Varsinainen haava olikin ihan anturan takaosassa kohdassa, joka ei koiran seistessä osu maahan. Haavan sijainnista johtuen sen on parantunut tosi nopeasti pari ekaa päivää pidettiin ulkoillessa tossua suojaamassa, mutta sen jälkeen on voinut jo lenkeillä ihan ilman suojusta, eikä siltikään ole auennut uudestaan. Parit treenit jätettiin väliin haavan takia, mutta nyt on jo sen verran hyvin parantunut (kun tosiaan haava oli pienehkö ja sijaitsee paikassa joka ei hankaa maahan), että uskalletaan jo mennä treeneihin.

Tokokoulutuksessa hiomassa noutoa

Tämä teksti on roikkunut jo päiviä täällä julkaisemattomana, kun jäi loppu kirjoittamatta ja sitten onkin taas kiirettä pidellyt... Mutta tässä se nyt viimein on :)

Oltiin siis Jipin kanssa 24.1. Oili Huotarin tokokoulutuksessa Lahdessa ja kylläpä olikin hyödyllinen reissu! Koulutus oli Schapendoes ry:n järkkäämä, mutta sinne jäi pari ylimääräistä paikkaa, joista tokotreenikaverini Wilma bongasi fb-ryhmästä ja niinpä me ilmoittauduimme mukaan!

Alkuun tehtiin puoli tuntia yhteistreeniä, jossa harjoiteltiin häiriönsietoa eli seuraamisia ringissä toisia pujotellen ja istu-maahan -käskytyksiä perusasennossa rkngissä. Jippi oli jotenkin tavallista häiriöherkempi eli seuraamisessa kontakti tippuili, kun ringissä olevista koirista moni meinasi tulla moikkaamaan. Muiden ohjaajien käskyjä ei kuunnellut lainkaan, mutta sen sijaan oli taas älyttömän haastavaa, kun Oili oli ihan vieressä ja voimakkain käsiavuin käskytti Jippiä maahan tai istumaan. Melkeinpä jokaisen käskyn Jippi totteli kuulaisesti (oli se sitten minun tai Oilin antama) :D Nämä on meille kyllä ihan tavattoman vaikeita! Nämä on saatu toimimaan ihan kivasti silloin, kun häiriötä nostetaan vähitellen eli ensin häiriökäskyt on vaimeita ja kauempaa ja vasta vähitellen vaikeustasoa lisätään. Nyt häiriökäskytykset olivat heti alkuun ihan vierestä käsiavun kera annettuja ja hyvin painokkaasti sanottuja, joten tuntui siltä, että nämä olivat vain meille vähän turhan haastavia..

Yhteisen treenin jälkeen kukin teki puoli tuntia yksittäin omavalintaista treeniä. Jippi odotteli vuoroaan hallissa häkissä ja oli ihan rauhallinen koko yli parin tunnin ajan. Sitten oman vuoron alussa Jippi oli tosi haahuilevan oloinen, otti hurjasti häiriötä ympärillä tapahtuvasta ja läähätteli näyttäen vähän hermostuneelta. Syy tähän selvisi, sillä Jippi-raukalla olikin sitten maha jostain syystä ihan sekaisin... Päästyään kipaisemaan ulkona välissä, käytös muuttui kertaheitolla keskittyneemmäksi eli mahtoi sillä vain olla kurja olo ja kauhea hätä. Ulkona olin sen kyllä käyttänyt (ja hädät oli tehty) just ennen koulutusta, mutta ilmeisesti edellisenä iltana ulkoa löytynyt joku mysteeriksi jäänyt herkku (Jippi siis ehti lenkillä käydä maistamassa jotain, jota en pimeällä kauempaa tunnistanut....) oli aiheuttanut vatsanpuruja...

Tämän episodin jälkeen treenit sujuivatkin sitten hyvin ja Jippi teki hyvin töitä. Keskityttiin noutoon, jossa meillä on useampia ongelmia. Ongelma numero 1 on se, että Jippi herkästi perusasennossa pureskelee kapulaa. Treenattiinkin pitoja nyt niin, että loin kapulaan painetta tönimällä sitä hieman eli Jippi joutui parantamaan puruotettaan kapulasta, jotta sai ylläpidettyä otteen. Tällöin suukin rauhottui selvästi. Lisäksi saatiin neuvoksi palkkailla enemmän siitä kauniista otteesta kuin kauniista kapulan luovutuksesta. Nythän nouto ja pito meillä päättyy aina siihen, että otan kapulan Jipiltä "kiitos"-käskyn kera ja palkkaan irrotuksesta. Koska irrotus ei ole ongelma, vaan se kauniisti pitäminen, niin palkan pitäisi tapahtua enemmän niin, että naksautan hyvästä pidosta ja Jippi saa pudottaa kapulan.

Ongelma numero 2 on se, että Jippi saalistaa kapulaa. Eikä ihan vähääkään, vaan siis oikeasti pahimmillaan juoksee täysiä kapulalle, kaukaa jo ponnistaa loikkaan, laskeutuu kapulaa päin sinkauttaen sen metrin verran eteenpäin ja loikkaa taas perään.... Ei siis mitään kaunista katseltavaa. Oili pyysi meitä näyttämään kerran kokonainen nouto, jotta näkee ongelman ja demottiinkin sitten niinkin selkeästi, että Oilin kommentti noudon jälkeen oli, että "olipas aikamoinen räjäytys" :D Ja Jipillä oli niiiiiin lystiä!!! Noh, lähdettiin sitten ihan urakalla korjaamaan tätä ongelmaa. Ensin tehtiin sellaista treeniä, että päästin Jipin ihan lähietäisyydeltä maassa olevalle kapulalle. Alkuun Jippi tarjosi siinäkin kapulaa kohti loikkaamista, mutta näillä kerroilla ei annettukaan sen ottaa kapulaa, vaan pyydettiin jättämään kapula. Muutamia kertoja Jippi yritti toistaa samaa vanhaa kaavaa, mutta koska se ilo loppui aina lyhyeen, niin vähitellen se alkoi skarpata ihan tosissaan ja lopulta se poimi kapulan maasta niin kauniisti, etten ikinä olisi kuvitellut sen moiseen pystyvän noin vähin toistoin! Tässä vaiheessa alettiin lisätä sitten haastetta. Alettiin tehdä noutoa heiton kera, mutta ensin lelulla. Heitin narupallon eteen, lähetin Jipin "tuo"-käskyllä noutamaan ja sitten puolivälissä matkaa stoppasinkin Jipin "seis"-käskyllä. Olin melkein satavarma, ettei stoppi toimisi, mutta se toimi kuin toimikin! Siitä sitten vapautus ja palkkaus minulla olevalla toisella narupallolla. Tämän jälkeen tehtiin sama, mutta niin, että pysäytyskäsky tulikin vasta metriä ennen narupalloa. Ja taas, kuin ihmeen kaupalla, Jippi pysähtyi ja sain palkattua sen minulla olevalla lelulla. Välissä aina tehtiin toistoja, joilla annettiin koiran edetä heitetylle lelulle asti eli pointtina oli se, että koira ei koskaan tiedä edetäänkö lelulle asti vai ei, eikä näin olle lähtökohtaisesti jo lähde liikkeelle ajatuksena räjäyttää se lelu ilmaan.

Lelutreenin jälkeen tehtiin sitten samaa kapulalla eli tehtiin ensin pari toistoa niin, että pysäytin 2 m ja 1 m päähän kapulasta ja palkkasin minulla olevalla lelulla (siis koira kutsuttiin leikkimään minun luokse, eikä niin, että lelu olisi heitetty koiralle). Tämän jälkeen tehtiin vielä pari kertaa nouto niin, että Jippi sai edetä kapulalle asti ja vapautin paluumatkalla, jolloin se tiputti kapulan ja juoksi minulla olevaan palkkaleluun kiinni. Ja olin kyllä hurjan hämmentynyt sillä näillä molemmilla kerroilla Jippi eteni kapulalle ripeällä laukalla, tarttui kapulaan kauniisti ja lähti ripeästi palauttamaan. Vauhti oli näillä toistoilla ehkä aavistuksen hitaampi kuin niillä alun räjäytyskerroilla, mutta kuten Oilikin totesi, niin paljon mieluumminhan me valitaan reippaalla, mutta hallitulla laukalla meno ja paluu ja siihen yhdistetty kaunis kapulan käsittely kuin se, että vauhtia on vaikka muille jakaa, mutta kapula sitten sen seurauksena sinkoilee sinne tänne!

Ehdottoman tyytyväinen olin siis näihin saatuihin neuvoihin ja tuntui ainakin Jipillä toimivan hurjan hyvin, kun saatiin yhden treenin sisällä aikaiseksi täysin erinäköinen nouto! Nyt vain pitää jatkaa treenejä, koska ei tämä yksi treenikerta sentään vielä kokonaan korjannut noutoa eli seuraavalla kokeilukerralla kyllä sitten taas takaraivosta tuli se räjäytysversio ja piti taas lähteä tekemään näitä täsmätreenejä. Mutta uskon kyllä vahvasti, että kun näitä nyt tehdään ja saadaan Jipille kirkkaaksi ajatus siitä, minkälainen noudon tulee olla, niin eiköhän se ala sujumaan!