Ihana kesä!

Vihdoinkin on kesäistä! Kyllä on taas ihana lenkkeillä, kun joka puolella on niin vihreää :) Tässä muutamia kuvia muutaman päivän takaiselta lenkiltä.

Ekassa kuvassa Hugon uusi narupallolelu, jonka on tehnyt I-HAH:lainen Sanna - on kyllä Hugon mielestä aivan ihana lelu!

 Askel venyy, kun on kiire pallon perään - tosin huti meni, koska kuvassa pallo näkyy etujalkojen välissä.

 Metsän peikko:

 Hugo ja Hugon piiiiiitkkääää kieli:

 Kesäherra:

 Ihana viherrys, tosin nyt on jo lehdet paljon isommat kuin kuvaa ottaessa:

Hugon kanssa olemme nyt kahtena tiistaina käyneet I-HAH:n ohjatuissa kesätreeneissä ja ryhmämme on nyt Alexandra Lappalaisen kouluttama kilpailevien ryhmä. Kivoja, vaikkakin haasteellisia treenejä on nyt ollut valssien parissa. Hyviä oivalluksia on kuitenkin tullut ja tykkään kovasti Allusta kouluttajana - hyviä ja havainnollistavia vinkkejä/kommentteja ollaan saatu, eli ongelmia on saatu työstettyä niiden avulla :) Nyt, kun vain saataisiin kontaktitkin parempaan kuntoon, niin pääsisi kisakentillekin - jotenkin tuntuu aina niin tylsältä kisata vain yksi startti kerrallaan, kun rajoitteena on se, ettei osallistuta kuin hyppyradoille...

Perjantaisin toimin nykyään apukouluttajana jatko1-tasoiselle ryhmälle ja sekin on ollut hauskaa - todella mainioita koirakoita tuntuu olevan ryhmä täynnä! Apukouluttajana siis minulla on usein hoidettavanani jokin sivutreenipiste - ollaan esim. tehty putkiin umpikulmia, eteen irtoamista ja putkijarrutusta muutaman esteen pikkupätkillä.

I-HAH vuokrasi toukokuun alusta lähtien ympärivuotiseen käyttöön agilityhallin ja tarkoituksena olisi ainakin Sonjan ja Ofelian kanssa (+ mahdollisesti kolmas koirakko) vuokrata sieltä viikottainen vakiovuoro, johon olemme pyytäneet kouluttajaksi talvikauden kouluttajaamme Emppua. Hän siis kouluttaa meitä noin joka toinen viikko, ja joka toisena viikkona on sitten omatoimitreenausta.  Olen tosiaan tänä vuonna seurassamme kenttä- ja hallitoimikunnan pj:n tehtävissä, joten tänään olin mukana, kun kenttiksen porukalla siirsimme halliin esteitä. Toukokuun alussa halliin asennettiin uusi paksu keinonurmi eli nyt on hyvät olosuhteet treenailla myös hallikaudella - tässä vielä kuva hallista tänään:

Hugo oli eilen taas fyssarilla Heli Hyytiäisellä. Viime kerralla Heli opetti minulle koirahierontaa ja olenkin nyt viikottain hieronut Hugon läpi. Sanoinkin Helille jo alussa, että mielestäni jumeja ei kauheasti ole ollut, mutta lavan seudulla on ollut jumia. Nyt Heli hieroi Hugon läpi ja tosiaan raajat olivat hyvässä kunnossa samoin kuin lanneseutukin! Tämä oli siis todella hieno uutinen, sillä nimen omaan lanne oli ongelma-alue silloin ennen tulehduskipulääkekuuria. On siis hienoa nähdä, etteivät jumit ole palanneet lääkekuurin loputtua :) Jumeja ei muuten löytynyt juurikaan, mutta tosiaan lavan seudulla oli molemmin puolin kohdat, joista Hugo reagoi joka kertaa hieroessa ns. väräyttämällä selkää. Eli näkee, että on jumissa oleva kipeä kohta. Heli arveli, että voi hyvin johtua viime viikkojen useista valssitreeneistä, joissa on tehty tiukkoja käännöksiä. Sanoi kuitenkin, että tällaiset jumit ovat tavallisia treenien jäljiltä, ja ohjeeksi sain hieroa etenkin juuri tuota lavan aluetta. Helin "tuomio" olikin, että Hugo on nyt sen verran hyvässä kunnossa, ettei näin tiheitä käyntejä enää tarvita. Tosin Helin kesälomien ajoittumisen vuoksi käydään vielä kerta aavistuksen lyhyemmällä välillä, mutta sitten tarkoituksena olisi alkaa käydä parin kuukauden välein fyssarilla kontrolli-/ylläpitokäynnillä. Saimme myös treenejä tehtäväksi dobopallolla. Treenit olivat kaikki rauhallisia ja hallitusti tehtäviä treenejä, joissa koira laitetaan pallon päälle seisomaan pitkittäissuunnassa soikiomaisen pallon päälle. Ihan jo seisominen vaatii koiralta valtavaa keskivartalon lihaksiston käyttöä. Sitten vähitellen vaikeutetaan nostamalla jalkoja yksitellen ylös jne. Tehtiin muutama toisto siellä vastaanotolla ja Hugon koko kroppa tärisi treenatessa eli näki, että se joutui tehdä kunnolla töitä. Nyt siis pumpataan dobopallo täyteen taas ja aletaan treenailla kehonhallintaa :)

Onnistumisia!

Voi miten älyttömän hyvältä voikaan tuntua kisastartin jälkeen, vaikka lopputuloksena olikin 10 ratavirhettä kahdesta pudotetusta rimasta! Tänään olimme I-HAH:n kisoissa taas hyppyradalla. Hugo ei ole maanantain jälkeen tosiaan tassua oireillut, joten uskaltauduimme kisaamaan, eikä näyttänyt tassu vaivaavan radallakaan :)

Kymppi tuli tosiaan parista pudotetusta rimasta, jotka molemmat loppusuoralla, samoin kuin silloin edellisissä kisoissakin sen toinen pudotettu rima. Niinpä vahvistuikin nyt se, että kaivataan paljon treeniä sellaisiin tilanteisiin, joissa vauhti kiihtyy suoralla. Uskon, että Hugolle tulee tällaisissa tilanteissa niin hätä kiirehtiä eteenpäin, ettei se pysty keskittymään täysillä hyppyihin. Pudotuksethan nyt tulivat ihan suoralla pätkällä, kun taas monissa hankalissa kohdissa rimat kyllä pysyivät. Noihin vain nyt reilusti treeniä, niin hyvä tulee - eipä olla tällaista itsenäistä suorittamista juuri harjoiteltukaan pitkiin aikoihin!

Ja miksi minä sitten näistä pudotuksistakin huolimatta olen onneni kukkuloilla? No siksi, että kuten todettu, virheet tuli ns. helpoissa kohdissa. Radalla oli taas useita kohtia, joissa ajattelin, että moka voi tapahtua, mutta nämä suoritettiin kunnialla. Ohjauksienkaan kanssa ei ollut mitään suurempia kohelluksia, vaan jäi sellainen fiilis itselle, että meni ihan sujuvasti :) Erityisen hienoa oli se, että muurin jälkeen alunperin suunniteltu valssi joutui vaihtumaan lennosta takaaleikkaukseen, kun jouduin ennen muuria toteamaan, etten vain millään kerkiä valssaamaan. Vielä pari kuukautta sitten suunnitellun ohjauksen epäonnistuminen sai minun pääni lyömään tyhjää ja loppurata olisikin mennyt täysin plörinäksi. Nyt kuitenkin pystyin oikeasti ajattelemaan siellä, että täytyypä muuttaa suunnitelmaa ja tehdä takaaleikkaus. Takaaleikkaukset eivät todellakaan ole meidän vahvuus - jotenkin se on aina ollut minulle itselleni se kaikkein vaikein juttu. Niinpä oli todellinen riski lähteä sitä tekemään, mutta se onnistuikin ihan hienosti. Tuli siis hirmu hyvä fiilis, kun kesken radan päätetty takaaleikkaus sujuikin paremmin kuin olisin koskaan voinut odottaa!

Lopputuloksena tosiaan radalta oli ratavirheitä 10, ajalla -8,09 s ja etenemä 4,08 m/s. Yksi seikka, mistä olinkin valtavan ilahtunut, oli tuo etenemä! Ekoissa kisoissa etenemä oli 3,76 m/s eli edistystä tuli :) Kyllä oli Hugo tänään palkkanaminsa ansainnut!

Vappu 2013

Vietettiin rauhallista vappua syöden grilliherkkuja ja leikkien palloleikkejä - mitäpä muuta vapun täytyisikään muka sisältää? :) Nyt on kotona väsy poika! Alla muutama kuva, lisää kuvia löytyy täältä.

Hugolla on ollut tämän viikon ajan tassu pipinä. Sunnuntain agilitytreeneissä ilmeisesti vähän tassu kolahtanut/vääntynyt, kun maanantaina herätessään ontui pari askelta toista takajalkaansa. Ontuminen loppui parin askeleen jälkeen ja esim. aamulenkillä ravaili ihan puhtaasti. Tunnustelin jalan läpi ja huomasin Hugon aristavan tassun ulointa varvasta taivutettaessa. Paineluun ei reagoinut, mutta taivuttaessa on ilmeisesti kipeä. Maanantain jälkeen Hugo ei ole enää ontunut tassua, mutta on yhä arka taivutettaessa. Ollaan toistaiseksi lenkkeilty ja leikitty ihan normaalisti, kun ei kerran yhtään osoita kipua muulloin kuin tassua kopeloitaessa ja tällöinkin vain tuossa tietyssä taivutusliikkeessä. Eli katsotaan meneekö tässä lähipäivinä ohi itsestään! Onneksi ei näyttää Hugon menoa häiritsevän eli en usko, että on kipeä jatkuvasti. Myöskään turvotusta ei ole ilmennyt eli voisi kuvitella, ettei olisi hiusmurtumaa, vaan ihan vain joku venähdys tms.

Röhröh

Eilen oli talvikauden agilitytreenien vika kerta ja leikkimieliset kisat. Yksi nollarata onnistuttiin tehdä ja siitäpä Hugo sai palkinnoksi röhkivän possulelun, joka olikin sitten poitsun mielestä maailman ihanin juttu. Eli toistaiseksi possu on saatu hiljaiseksi vain ja ainoastaan ottamalla se Hugolta pois. Tässä pikkuvideopätkä tältä aamulta. Pahoittelut taustanauruista, mutta ei vaan pystynyt olemaan hiljaa :)

Jes vai höh?

Useammilta blogin seuraajilta olen lähikuukausina kuullut, että tykkäys-toiminto ei toimi normaalisti. Pystyi siis ilmeisestikin tykkäämään, mutta tykkäys poistuu samalla, kun sivustolta poistuu tai sen päivittää. Voi olla, että ongelma on, että tykkäykset tallentuvatkin nykyään vain tietyiltä selaimilta tai sitten siinä on ihan joku muu ongelma. Kävin poistamassa tykkäys-mahdollisuuden ja muutin tilalle nyt vaihtoehdot "jes" ja "höh". Testataan siis nyt, että toimivatko nämä - mikäli eivät, niin poistan koko toiminnon. Kyllähän kävijälaskurista onneksi näkee, etten ihan yksikseni täällä blogissa häärää :) Harmi, että kaikki vanhat tykkäykset poistuivat tuossa klikkaustoimintoa päivittäessä, mutteipä siitä kauheasti iloa tuollaisenaan ollut!

Niin ja Hugo oli tänään fysioterapiassa ja Hyytiäinen kommentoi, että Hugon selän asento näytti jo nyt paremmalta. Mitään selkälihastreenejähän emme ole vielä tehneet, mutta ehkä lääkekuuri on johtanut lihasjumien häviämiseen ja auttanut myös selän asentoon. Ainakaan mitään kummempia jumeja sieltä selästä ei löytynyt. Lavan alueet ja rintaranka oli hieman jumissa, mutta mitään ns. normaalista poikkeavaa jumia ei löytynyt. Nyt pitää vain toivoa, että nämä jumit aina laukeavat hieronnan ja käsittelyn myötä, eikä muodostu krooniseksi vaivaksi, kuten sen edellinen selkäjumi! Tänään Hugo hierottiin läpi ja samalla Heli opetti minulle, miten voin Hugoa itsekin hieroa. Tarkoituksena onkin, että pystyisin itsenäisestikin kotona hieroa Hugoa etenkin treenien jälkeen ja vaikkapa kerran viikkoon ihan kunnolla läpi. Josko pysyisi lihakset paremmin auki säännöllisellä hieronnalla... Mennään jo reilun viikon päästä seuraavalle fyssarikäynnille lähinnä siis siksi, että Heli halusi nähdä, miten omat hieronnat vaikuttavat ja auttaako säännöllinen hieronta siinä, ettei mitään suurempia jumeja pääse muodostumaan. Ensi kerralla saadaan sitten harjoitusohjelma selän treenaamiseen ja sitten vuorossa onkin pidempi väli ennen seuraavaa kontrollikäyntiä. Kaikkiaan siis ehdottomasti oikeaan suuntaan on mennyt jumitilanne - nyt tehdään kaikkemme, ettei niitä pääsisi kertymäänkään normaalia enempää :)

Kevät vihdoinkinko??

Tänään lenkillä tosiaan tuli vastaan ensimmäinen merkki siitä, että kyllä se kesä ehkä tulee tänäkin vuonna! Hetken nimittäin näytti siltä, ettei kesärenkaita kannattaisi vaihtaa lainkaan alle tänä vuonna... Tässä kuvassa tämä todiste siitä kevään alkamisesti, oli nimittäin ensimmäinen leskenlehti, jonka olen tänä vuonna bongannut. Ja kyllä siinä oli Hugollakin ihmettelemistä - ilmeisesti oli ehtinyt jo sekin ajattelemaan, että tekee jääkausi tuloaan.

Edellisistä kirjoituksista tosiaan taas vierähti - lähinnä siksi, ettei mitään ihmeellistä tapahtunut. Hugo oli pari viikkoa tulehduskipulääkekuurilla ja sen aikaa myös otettiin kevyemmin. Treenit olivat täysin tauolla ja lenkitykset lyhyempiä. Nyt kuitenkin elämä on palannut normaaleille raiteilleen!

Viimeksi kirjoittelinkin, että aion mennä toiselle ortopedille kuvien kanssa saadakseni selkeämmän kuvan siitä, kuinka vakavasta vaivasta on kyse. Niinpä viime keskiviikkona olimmekin sitten Hugon kanssa Mevetissä ortopedi Lotta Axelsonilla. Hän katsoi kaikki otetut kuvat (selkä/rintaranka/lonkat/olkanivelet) läpi ja palatessaan vastaanottohuoneeseen, hän otti tuon nimenomaisen olkanivelen kuvan esiin. Hän mainitsi, että ainoa mihin hän hieman kiinnitti kuvassa huomiota oli kuvassa nivelen takaosassa näkyvä aavistuksen vaaleampi alue, joka on pieni kuoppa. Kuvassa se ei näy edes kunnolla kuvaussuunnasta johtuen, mutta Axelson totesi, ettei pitäisi mitenkään vaivata koiraa, koska se ei ole nivelpinnalla lainkaan. Itse nivelpinta oli hänen mielestään siisti. Sanoin, että edellinen ortopedi oli kiinnittänyt huomiota kuvassa etualalla näkyviin pieniin nokkamuodostumiin, mutta niistä nyt ortopedi sanoi, etteivät ne tulisi koskaan Hugon elämää häiritsemään, vaikka siitä aavistuksen saattavatkin kasvaa. Virallisesti lausuntona: "Vasemmassa [olkanivelessä] minimaaliset nokkamuodostukset lapaluun takapinnalla ja olkaluun rustoreunan takapinnalla. Nämä tuskin tulee koskaan aiheuttamaan ongelmia tulevaisuudessa. Greater tuberkelin yläpinnalla pieni kuoppa, ei merkittävä muutos." Axelson suositteli uusintakuvauksia 2-3 vuoden päästä ns. varmuuden vuoksi, mutta oletus on, ettei nämä kuvissa näkyneet pienet muutokset aiheuta ongelmaa normaalielämällä tai edes harrastuksille. Selkäkuvat olivat hänenkin mukaansa kaikin puolin ok.

Uutiset olivat siis aivan loistavia! Nyt ei tarvitse murehtia, vaan jatketaan samaa rataa kuin ennenkin. Agilitytreenit aloitettiin taas heti silloin keskiviikkoiltana hyvät uutiset kuultuamme :) Ja tänäänpä päästiin jo aloittamaan ulkotreenikausikin, kun Kivikon kenttä on vihdoin sulanut!

Maanantaiksi on meillä varattuna Hugolle fysioterapia-aika Heli Hyytiäiselle ja hyvillä mielin mennään sinne. Alunperinhän kuvaukset tehtiin, jotta varmistutaan, ettei rangassa (tai muualla luustossa/nivelissä) ole mitään vakavampaa muutosta. Nyt, kun tämä on tehty, saamme luultavasti treeniohjeita selän ja koko keskivartalon lihasten parantamiseksi (siis Hugolle, vaikkei tekisi varmaan pahitteeksi emännällekään...). Jumiutuminenhan osittain varmaankin on johtunut juuri tuosta pitkäselkäisyydestä yhdistettynä liian heikkoihin selkälihaksiin. Ja Axelsonkin keskiviikkona totesi, että turhan usein ajatellaan virheellisesti, että jumit tarkoittavat yhtä kuin että koira on rikki. Näinhän varsin usein ei ole, vaikka tokihan tämäkin vaihtoehto on hyvä poissulkea, jos jumiutuminen on pitkäkestoista tai toistuvaa. Hän kuitenkin painotti, että jumiutuminen on ihan normaaliakin aktiivisella koiralla, eikä sitä liikaa pidä varoakaan, vaikka hyvä onkin tietysti minimoida jumit kunnollisilla lämmittelyillä, jäähdytteilyillä, venyttelyillä, hieronnoilla, fysioterapioilla yms. Mutta tottahan se on sikäli, että ei sitä itsekään lepotauolle jää kaikista aktiviteeteista joka kerta, kun joku paikka on jumissa. Eli toivotaan, että fysioterapia/hieronta tuo apua tuohon selän toistuvaan jumiutumiseen, mutta muilta osin yritän olla panikoimatta, jos silloin tällöin jossain esiintyy jumiutumista. Hugoahan nämä eivät ole näyttäneet vaivanneen eli pitäisi ottaa mallia siltä ja ottaa vähän lungimmin :)

Lieviä olkanivelen muutoksia?

Tänään kävimme Yliopistollisessa eläinsairaalassa ortopedin pakeilla Hugon jatkuvan jumiutumisen syyn ja selän aristuksen tutkimiseksi. Ortopedikin totesi lihaksistossa olevan paljon jumeja - etenkin olan ja selän alueella. Taivutuksissa yms. ei kuitenkaan kipuilua tai aristelua ollut havaittavissa. Hugosta otettiin röntgen-kuvat olkanivelistä, rintarangasta, selkärangasta ja lonkista. Suureksi helpotuksekseni selkärangassa ei näkynyt mitään muutoksia eli siltä osin kaikki oli kunnossa. Vasemman olkanivelen kuvassa näkyi lievää muutosta - ei kuitenkaan osteokondroosia tai rappeumaa, vaan aivan pienet "harjanteet"/ulkonemat nivelen ulkopinnalla. Ortopedin mukaan nämä muutokset oletettavasti pahentuvat ajan myötä, mutta mahdollisesti hyvin hyvin hitaasti, eikä näin aiheuttaisi estettä normaalille käytölle. Kyselin tietysti, että miten tehdä agilityn harrastamisen kanssa ja sanoi, että voi harrastaa, ellei kipuilua ilmene. Vuoden päästä otetaan sitten uusintakuvat, jotta nähdään, miten nivelmuutokset ovat edenneet, jos ovat.

Käynnin jälkeen itsellä oli kyllä valtava harmitus. Olin päästä pyörällä sen suhteen, että uskaltaako harrastaa agilitya vaiko eikö? En oikein saanut itseä tyydyttävää vastausta siihen, että voiko agilitya harrastaa hyvillä mielin vai onko mahdollista, että se nimenomaan pahentaa tilannetta ja nopeuttaa muutosten etenemistä. Kotona katselin sitten vielä kuvia uudestaan ja googlailin terveiden olkanivelten kuvia. Hieman helpotuin huomatessani, että vastaavanlaisia lieviä muutoksia näkyi myös joissain sellaisissa kuvissa, joissa olkanivelet oli todettu täysin terveiksi.

Nyt Hugo on kaksi viikkoa tulehduskipulääkityksellä ja tämän aikaa myös treenilevossa. Lenkityksetkin suositeltiin tänä aikana tehtävän useina keskipitkinä eli esim. 3x30 min /päivä. Näin etenemme siis seuraavat kaksi viikkoa ja sitten meillä on nyt fyssariaika varattuna 22.4. - tätä aiemmin en valitettavasti aikaa saanut... Tuolloin näkee siis tilanteen kehityksen ja mikäli jumit ovat helpottaneet, uskon, että jatkamme agilityn parissa, ellemme toisenlaista kehoitusta jostain lähteestä saa. Tietysti täytyy seurailla tulevaisuudessa tarkemmin, ettei jumiutuminen ole toistuvaa ja ettei ontumista tms. ilmene. Hugo sai myös nyt jatkuvaan käyttöön glukosamiinia sisältävää lääkettä, joka hidastaa nivelmuutosten etenemistä. Näillä eväin siis jatkamme. Emme siis aio passivoitua, vaan jatketaan Hugon kanssa harrastamista aiempaan tapaan, mutta tietysti Hugon ehdoilla ja kunnon mukaisesti!

Oman mielenrauhan tyynnyttämiseksi päätin varata myös konsultaatioajan toiselle ortopedille. Ei siis niin, ettenkö uskonut tätä diagnoosia ja etsin uutta lausuntoa kumoamaan tämän, vaan lähinnä haluan saada tarkempaa tietoa siitä, miten vakavasta asiasta todella on kyse ja miten tämä vaikuttaa tai voi tulevaisuudessa vaikuttaa Hugon elämään. Varmasti mitään tarkkaa kuvausta kukaan ortopedi uskaltaa antaa, mutta haluaisin vain muutamiin kysymyksiini vastauksen. Hysteerinen ensikoiran omistaja kun olen, niin tuppaan aina ajattelemaan sen pahimman mahdollisen - niinpä on kiva saada hieman suuntaa tämän nivelmuutoksen todellisuudesta vakavuudesta!

Tuplaliidot

Otsikon mukaisesti olen liidellyt nyt tuplasti. Meidän treenikaverit Sonja ja Ofelia tulivat keskiviikkona treeneihin, mutta Sonja oli sen verran kipeänä, ettei viitsinyt itse treenata. Niinpä minä treenasin ohjatut treenit sekä Hugon että Ofelian kanssa :) Ja kivaa oli! Haastetta touhuun tuo ehdottomasti se, että koirilla on eri käskysanoja agilityssa ja pitää yrittää pysyä kärryillä siinä, mitä millekin koiralle sanoo. Lisäksi haastetta toi se, että tällä hetkellä Hugon kanssa emme tee A-estettä ja niinpä Ofin kanssa tehtiin rata A:n kera ja Hugon kanssa sen sijaan A:n ali menevän putken kera.

Tässä video ekasta treenipätkästä Hugon kanssa:

Tokalla treenipätkällä yhdistettiin pätkiä - tosin kaikkea ei voitu yhdistää, kun tehtiin rataa soveltaen tehden A:n sijasta putkea. Tällä kierroksella ongelmaksi minulla itselläni osoittautui simppeli putkeen lähetys. Se oli tuo samainen putki tuossa A:n alla, vaikka edeltävä pätkä olikin eri kuin tuossa videolla. Kuitenkin putki oli helppo - ei umpikulmaa tai muutakaan erityisen hankalaa. Ja silti kerta toisensa jälkeen minä sössin tämän :D Tein siis oletuksen, että kyllä se koira sinne menee, onhan kyseessä VAIN helppo putki. Niinpä näytin putken Hugolle ja siitä sitten kurvasinkin jo kohti seuraavaa estettä kääntyen itse vasemmalle pois päin putkelta. Enkä yhtään katsonut koiraa, joten en huomannut, että Hugo reagoikin tähän omaan yhtäkkiseen suunnan muutokseeni tulemalla ohi putkesta ja lähtemällä seuraamaan muuttunutta rintamasuuntaani. Eli Hugo toimi siis kuuliaisesti ja hienosti! Aina, kun muistin katsoa koiraa ja odottaa, että se todella oli lukinnut katseellaan putken pään ja jo sujahtanut sinne ja vaihdoin vasta tämän jälkeen rintamasuunnan, homma toimi hienosti. Kuitenkaan ei ollut vain yksi tai kaksi kertaa, kun sössin tämän kohdan! Eli ei voinut kuin syyttää itseään huonosta keskittymisestä ja huolimattomasta ohjaamisesta.

Ofelian kanssa tehtiin ensin pätkissä ja sitten vielä yhdistettiin pätkiä. Yhteistyö tuntui sujuvan ihan kivasti, vaikka vasta tokaa kertaa ikinä olin ohjaamassa Ofeliaa :) Ofi lähti kiltisti aina mukaani, mutta oli myös niin liikkis, kun aina palkattuani pallolla se juoksi Sonjan luokse aivan kuin sanoakseen, että "äiti, äiti, näitkö miten hieno minä olin?". Ja sitten homma taas jatkui. Saatiin tehtyä lopulta useampikin pätkä yhteen ja hienosti toimi. Ofelia teki kontaktit varmasti eli joka ikisellä kerralla stoppasi oikeaan kohtaan ilman minkäänlaisia epäröintejä. Tällä videolla (kuvattu ekalla treenipätkällä) minä vielä varmistelen kontaktien kanssa, kun Hugon kanssa tehtyäni olen tottunut siihen, että kontaktit ovat ongelma :) Myöhemmin kuitenkin jo teimme kontakteja vain nopeilla stoppauksilla ja niin, että oma paikkani oli A:n sivulla, eikä kontaktipinnan edessä. Hienosti sujui näinkin eli ehkä turhaan varmistelin tässä alussa, mikä videolla näkyy. Jotenkin sitä vain toisen koiran kanssa ottaa mieluummin varman päälle kuin hutiloi ja näin mahdollisesti jopa pilaa jotain vaivalla treenattua :)

Tarkkakorvaiset voivat kuulla tuossa minun ja Ofelian treenivideolla taustalla tasaista itkua, joka on tunnistettavissa Hugoksi. Tosin sillä on tapana agilityn odotusvuoroilla aina itkeskellä, kun mieli tekisi niin kovasti kentälle, mutta videolla itku on jatkuvampaa. Varmaan Hugo kuulee, että siellä se oma mamma on treenaamassa toisen koiran kanssa :) Ei kuitenkaan näyttänyt Hugo olevan mustasukkainen jälkikäteen, kun sai kuitenkin itsekin reilusti treeniaikaa!

Ofelian emäntä on nyt sairastanut niin perusteellisesti, ettei pääse vielä huomennakaan treenaamaan Ofelian kanssa heidän viikottaisissa appenzellinpaimenkoirien agitreeneissä. Niinpä menen huomenna taas Ofin kanssa treenailemaan - sen kanssa on kiva treenata ja pääsee koirakin purkamaan agilityintoaan. Se on nimittäin Hugon tavoin täysin toivoton agilityhullu :)

Tänään olimme vain Hugon kanssa vapaatreeneissä, tosin Markus tuli seuraksi myös. Ei tehty tällä kertaa mitään erikoisempaa. Ihan vain vauhtiympyrää putkilla parilla esteellä. Lisäksi muutamia keppikulmia putkelta eli niin, että U-putkelta tultiin lähestymisiä loivissa avo- ja umpikulmissa. Hugo teki kaikkiaan vain yhden aloitusvirheen kepeillä, mutta muuten haki aina oikeaan väliin, vaikka olin itse joka kerralla kaukana kepeistä. Nyt Hugo on alkanut saada selvästi varmuutta kepeille ja voidaankin alkaa jo tosiaan treenailla tätä itsenäistä suorittamista ilman, että näytän aloitusvälin ja juoksen tiiviisti vieressä. Edistystä siis tulee hitasti, mutta varmasti! Muutama toisto tehtiin myös puomilla ja ilokseni senkin kanssa on tullut edistystä. Hugo etenee kohtuu nopeasti puomilla tosin hidastaa kohti alastulokontaktia. Hidastamisesta huolimatta se ei enää näytä jäävän arpomaan, että mihinköhän pitäisi pysähtyä, vaan se kyllä tulee sieltä oikeaan kohtaan, kunhan saa aikaa keskittyä hommaan. Eli eiköhän sekin saada varmemmaksi nyt, kun onnistumisia tulee ja pääsen palkkaamaan Hugoa :)

Kuten kirjoituksista näkee, tässä vaiheessa ainakin olen asennoitunut vielä niin, että agilityn harrastaminen jatkuu Hugon kanssa tiistain ortopedin jälkeen. Joka tapauksessa selkä vaatii jumppausta eli vaikkei selästä mitään varsinaista vikaa löytyisikään, niin selän lihakset tarvitsevat lisää voimaa. On siis mahdollista, että jonkin mittainen treenitauko on edessä anyway, mutta sehän ei meitä haittaa, kunhan tietäisi, ettei kokonaan tarvitse lajia lopettaa tai normaalia elämää rajoittamaan! Hugo on agilitysta niin valtavan innoissaan, että olisi todella kurja joutua lopettamaan treenaaminen täysin. Ja pakkohan se on myöntää, että tässä reilun vuoden agilityn harrastamisen aikana olen kyllä itsekin ehtinyt hurahtamaan lajiin aika lailla... Tärkeintä on saada selkä sellaiseen kuntoon, ettei toistuvaa jumitusta ilmaannu. Eiköhän tiistain jälkeen olla tämän tilanteen suhteen viisaampia!

Ortopedille, mars!

Käytiin Hugon kanssa silloin tammikuun lopulla fyssarilla Sofie Henrikssonilla ja silloin havaittiin, että takajalkojen lihaksisto epäsymmetrinen eli vasen jalka oli heikompi, mikä näkyi myös ihan liikkuessa. Muuten oli kaikki suht ok tuolloin. Nyt olimme kontrollikäynnillä viime viikon tiistaina ja tällä kertaa fysioterapeuttina oli Heli Hyytiäinen.

Liikkeessä ei näkynyt silmin epäpuhtautta ja tunnusteltaessa takaosan lihaksisto oli hyvä ja symmetrinen - siis sen mitä nyt käsin tuon turkin alta on tunnisteltavissa ;) Joka tapauksessa näyttäisi siis, että tähän on tullut edistystä tekemiemme treenien ja jumppailujen myötä! Hugo käytettiin myös askelmatolla, jossa koiraa juoksutetaan pitkää mattoa pitkin useita toistoja. Matossa on minimaalisia antureita, jotka mittaa koiran askelvoimaa ja askelpituutta kunkin jalan osalta. Näissä testeissä näytti, että vasen takajalka ottaa aavistuksen oikeaa takajalkaa lyhyempää askelta. Tätähän havaittiin siis edellisellä kerralla ihan silminkin, mutta nyt lyhennys oli niin pientä, että silmin tätä ei erottanut.

Takapakkia oli tullut selän suhteen. Hugollahan hieronnoissa tuo selkä ja nimenomaan lannealue on ollut jumissa toistuvasti. Aina on rentoutunut hieronnan myötä, mutta seuraavalla kerralla tilanne on ollut taas sama. Tammikuun fyssarikäynnillä selkä oli melko ok eli mitään ihmeempiä jumituksia ei löytynyt. Kuitenkin tällä kertaa Hugo aristi selkää paineltaessa rankaa juuri lannealueen kohdalta. Heli totesi Hugon selän olevan aavistuksen notkolla ja voi olla, että aristelu johtuu tästä selän vääränlaisesta kuormituksesta notkoasennon vuoksi. Notkoasennon saa korjattua treeneillä ja lihaksiston vahvistamisella, mutta Heli suositteli ortopedillä käyntiä ennen kuin uskaltaa aloittaa selän tehotreenaamisen.

Hugolle on siis nyt varattu aika Viikin pieneläinsairaalaan ortopedille tiistaina 2.4. Mahdollisesti ortopedi haluaa ottaa selästä kuvat, mutta itse olen tullut siihen päätökseen, että voisin pyytää kuvauksen selän ja myös polvien osalta joka tapauksessa. Eipähän täytyisi sitten enää päätä vaivata miettimällä, onko siellä kaikki kunnossa vai ei :)

Toistaiseksi saatiin ja meidän oikeastaan täytyikin jatkaa normaalia elämää treeneineen päivineen. Lepoon laittaminen ennen ortopedin tutkimuksia voisi antaa väärän kuvan tilanteesta eli agilitytkin jatkuvat ainakin toistaiseksi normaalisti. Minkäänlaista ontumaa en ole nyt havainnut, eikä myöskään agilityssa näy kipuilua tai jäykkyyttä - käännökset on Hugon kokoon nähden tiukkoja ja nopeita :) Eli nyt vain peukut pystyyn, että selkärangassa ei olisi mitään vikaa!

Ekat agilitykisat

Eilen oltiin ekoissa virallisissa agilitykisoissa ja kuten aiemmin jo kerroin, starttasimme vain hyppyradalla kontaktiongelmien vuoksi. Ihme ja kumma, agilitykisoissa jännity oli minimaalinen verrattuna tokokokeiden jännitykseen - jes!

Rataan tutustuessa havaitsin pari kinkkistä kohtaa. Ensinnäkin keppikulma oli meille hankala, koska nuo umpikulmat ovat vielä Hugolle haastavia. Niinpä päätin tehdä kepeille viennin niiston avulla eli näyttämällä reilusti Hugolle, että mistä välistä pujottelu tulisi aloittaa. Hetken Hugo näyttää olevan tuossa keppien aloituksessa hämillään, mutta käsiavulla kuitenkin löytää oikean välin ja itse pujotteluhan sujuu sitten hyvin. Seuraava hankala kohta oli heti keppien jälkeiselle esteelle vienti. Tähän täytyi saada ohjauspuolen vaihto. Olisi varmasti onnistunut takaaleikaten jollan koirakolla hyvin (näin sen kohdan jotkut tekivätkin), mutta koska meillä takaaleikkaus ei ole vielä millään muotoa varma, en tätä uskaltanut yrittää. Niinpä päädyin valssaamaan keppien jälkeen. Itse valssin tekeminen tuntui radalla ihan luontevalta, mutta valssin suunta ei ollut riittävästi estettä kohti, jolloin Hugo meinasi tästä tulla ohi - mikäänhän ei Hugolle kertonut, että odotin sen hyppäävän tuota estettä. Sain kuitenkin otettua askeleen kohti hypättävää estettä ja Hugo sitten venyi kuin venyikin oikealle esteelle. Ilmeisesti tästä meni kuitenkin rytmi sen verran sekaisin, että seuraavalle esteelle tuli riman pudotus. Videon perusteella näytti ihan mahakosketukselta eli ilmeisesti ei saanut Hugo enää koottua itteään kunnon hyppyyn..? Tokavikalle esteelle tuli sitten toinen pudotus. Hugo ponnistaa tälle esteelle aivan liian aikaisin, enkä oikeastaan osaa nyt vähillä hyppytekniikkatiedoillani analysoida tähän syytä. Mielestäni se olisi kyllä mahtunut ottamaan vielä pienen askeleen ennen estettä, mutten tiedä miksei näin tehnyt.

Tuloksena oli siis ratavirheet 10 vp, aika 36,96 s ihanneajan ollessa 43 s. Olin hirmu tyytyviänen radan jälkeen, sillä yleisesti ottaen oli suhteellisen sujuvaa menoa. Olin nimittäin etukäteen jännittänyt sitä, että jos teen pienenkin virheen, menisi keskittymiskykyni täysin ja loppurata olisi katastrofaalinen. Keppien jälkeisessä ohjauksessa tosiaan vähän sössin sen valssin suunnan kanssa, mutta kuitenkin saatiin jatkettua hommaa :) Eli tyytyväinen sai olla - olihan kyseessä sentään ekat agilitykisamme! Ja nyt kisakärpänen pääsi puraisemaan eli on jo vilkuiltu seuraavia kisoja.

Nyt tarkoituksena on ahkerasti treenata kontakteja, jotta saisimme nekin kuntoon. Olisihan se kisojakin ajatellen kivempi, että voisi osallistua kahteen starttiin kerrallaan. Ongelmana on ollut, että olen päässyt harjoittelemaan näitä kontakteja kunnolla vain sunnuntaisin vapaatreenivuorolla. Kotona ollaan tehty 2on2off-treeniä laatikon kanssa, mutta mielestäni ongelmana on saada Hugo yhdistämään se treeni oikeille kontakteille. Niinpä olinkin valtavan innoissani eilen illalla, kun lenkillä poikkesimme erääseen koirapuistoon ja löysin sieltä sopivan kontaktien harjoittelupaikan. Kyseessä oli hiekoituslaatikko, jonka kansi toimi meille nyt toooooosi loivana A-esteenä, kun lunta oli niin paljon, että laatikosta ei näkynyt paljoa kantta enempää. Saatiin tehtyä "estettä" vauhdin kanssa ja harjoiteltua stoppeja näin. Ensimmäiset parit kerrat autoin oikean kohdan löytämisessä käsiavulla, mutta tämän jälkeen jätin avut pois. Tein nopeita vapautuksia lentävän lelupalkan kanssa, josta Hugo sai intoa ja vauhtia touhuun. Sanoisin, että edistyimme siis selvästi eilen! Nyt vain suunnataan tuonne koirapuistoon säännöllisesti harjoittelemaan :)