Paluu alkeisiin

Hugo tosiaan oppi ne portaat kulkemaan mainiosti ilman ongelmia. Kulki ne varovaisesti, mutta reippaasti ja onnistui meno sekä ylös että alas. No se oli silloin se.

Muutama päivä sitten sattui pieni vaivainen tassun lipsahdus alaspäin mennessä. Hugo ei pudonnut eikä kaatunut portaissa, hieman vain takatassu lipsahti ja pikkuisen muksahti siihen alemmalle portaalle. Siitähän seurasi tietysti se, että sen jälkeen portaa ovatkin olleet ihan hirvittävä vastus. Ylöspäin no problem, mutta kun alaspäin pitäisi kulkea, niin Hugo liimaantuu lattiaan ja kaikki kynnet on esillä. Ja silloinhan sitä vasta tassut lipsuukin. Portaiden meno alaspäin on siis aloitettu nyt taas ihan alkeista. Ensin siis porras kerrallaan kehujen kera ja kun se tuntuu tarpeeksi varmalta niin sitten kaksi porrasta jne. Mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa. Hieman vain hirvittää, että entä jos tällainen vastaava tassun lipsahdus tapahtuu, kun painoa on se noin 25 kiloa? Eipä sitä emäntä sitten enää noin vain nostelekaan sitä hauvaa sylkkyyn ja kiikuta ulos! Töissä joku vinkkasi, että Ikean kassi on kestävä, tilava ja sen saa hyvin olalle - kelpo väline siis myös hieman suuremmankin collien kuljetukseen :) No ehkäpä nyt pysytään optimistina ja toivotaan kovasti, että kun nyt nämä portaat on taas opittu, niin ei tulisi tällaista takapakkia! Eihän se Hugollekaan ole kiva, että pelottaa niin kovasti, ettei edes rappukäytävään uskalla astua kotoa..

Hugo kekkasi tuossa jokin aika sitten myös sellaisen tavan, että esim. sohvalle istuessa se tuli viereen komentamaan. Aloitti murisemalla vaimeasti ja jos tämä ei aiheuttanut minkäänlaista liikettä omistajiin, se jatkoi haukahtamalla. Ja sillä on oikein kuuluva ääni, vaikka pieni vielä onkin :) Koiran haukahtelu silloin tällöin ei tietysti ole vaarallista eikä pahitteeksi, mutta tuo komentaminen onkin sitten asia erikseen. Meillä on tuossa olohuoneen ovella tuollainen pentuportti, joten laitoimme sen portin toiselle puolelle ikäänkuin jäähylle, kun tätä komentamista alkoi ilmenemään. Tätä jatkettu nyt noin viikko ja komentohaukut jäänyt selvästi vähemmälle!

Se on muuten hauska, että Hugo on oppinut jo selvästi, että se olen minä joka käy sen kanssa aamulenkillä :) Ristolla on lähes poikkeuksetta minua aiemmin herätys aamulla ja olen yleensä tähän aikaan vienyt Hugon kuitenkin jo ulos käymään. Sen verran aamu-uninen tuntuu Hugo kuitenkin olevan, että nykyään se on jäänyt Riston herätyksen soidessa vielä pötköttelemään viltille sängyn viereen, eikä sillä ole näyttänyt olevan mitään kiirettä minnekään. Heti kun minä nousen ylös, niin Hugokin pomppaa ylös, että nyt mennään pihalle. :)

Hetkeen en olekaan ottanut Hugosta kuvia - on taas kasvanut ja korvat ovat nousseet pystyympään. Viikonlopun aikana varmasti otan uusia kuvia ja päivittelen niitä sitten taas tännekin!

Nuuskuttelua

Hugon kanssa ollaan alettu harjoittelemaan hiljalleen jäljestyksen eri osa-alueita. Tavoitteena meillä on siis sitten joskus metsäjälki, mutta nyt toistaiseksi treenit hoidetaan ihan vielä nurmikolla ja kotona.

Olemme ottaneet nyt säännöllisesti lyhyitä jälkiä niin, että joka askeleella on nami. Askelvälin olen pitänyt vielä lyhkäisenä ja tuntuu Hugo pikkuhiljaa ymmärtävän paremmin ja paremmin, että niitä ihmisen tallaamia jälkiä kannattaa nuuskutella ja seurata. Olen loppupäähän sijoittanut namirasian, jonka vielä toistaiseksi olen jättänyt ihan näkyville. Hugo on kuitenkin alkanut tajuta sen rasian olemassaolon tarkoituksen ja niinpä se mielellään jättäisi pari viimeistä askelta haistelematta ja siirtyisi suoraan sen rasian sisällön kimppuun. Pitää alkaa kohta puoliin piilottamaan ruohotupsujen alle sitä rasiaa, että Hugo malttaa loppuun asti suorittaa tehtävän!

Toinen mitä olemme harjoitelleet jo hieman, on metsäjäljessä käytettävien ns. merkkikapuloiden nosto. Olen harjoitellut tätä ihan kotona ja myös pihalla niin, että olen asetellut kapuloita maahan ja pyytänyt Hugoa etsimään. Aina, kun se on nostanut kapulan, olen palkannut sen namilla. Hugo onkin jo tajunnut, että nämä kapulat ovat erityisen kivoja, kun niiden löytämisestä saa namin ja niinpä sillä alkaakin valtava nuuskiminen ja etsintä, kun pyydän sitä etsimään. Usein se löytää kapulan helposti ja nostaa se suuhun reippaasti. Ongelmana on ollut kuitenkin se, että kun se on tajunnut, että kepin suuhun nostosta seuraa namipalkkio, se on alkanut tiputtaa kepin samantien maahan tehdäkseen tilaa sille namille. Olenkin nyt keskittynyt siihen, että se saa namin vasta, kun kapula oikeasti on kunnolla ja tukevasti suussa ja myös pysyy siellä, kunnes otan kapulan ja ojennan namin.

Toiveena olisi, että etenisimme harjoituksissa hitaasti, mutta varmasti niin, että talvitauon jälkeen ensi keväänä/kesällä pääsisimme jo ehkäpä harjoittelemaan pitempää peltojälkeä ja myös hieman metsäjälkeä. Perusteet olisi siis hyvä saada hallintaan jo nyt ja sitten jos talven aikana pääsisi vielä hieman kertailemaan.

Syksy saapuu

Syksy tekee kovaa vauhtia tuloaan, minkä huomaa hyvin muun muassa pimenevistä illoista. Tähän havahduin muutama päivä sitten oikein toden teolla - alkaa olla jo seitsemän maissa sen verran pimeää, että saa lenkkeillessä olla varovainen teiden varsilla. Niinpä päädyinkin eläinkauppaan ja mukaan sieltä lähti heijastinliivi Hugolle. Nyt ei ainakaan tarvitse miettiä, näkevätkö autoilijat sen - siitä ei ole nimittäin enää epäilystäkään :D

Kuvasivuilla lisäksi pari kuvaa myös Hugon sohvan valloituksesta!

Sillä (sisä)siisti!

.. tai ei nyt vielä aivan, mutta hyvää vauhtia ollaan menossa kohti sisäsiisteyttä. Yöt jo pärjää ilman papereilla käyntiä useimmiten. Tästä poikkeuksena se, jos Hugo herää yöllä esimerkiksi siihen, että minä olen herännyt. Mutta yleensä nukkuu hyvin aamuun asti ja tällöin pärjää siihen, kun vien sen aamulla heti ensimmäiseksi herättyäni ulos.

Sisälläkin on jo alkanut tulla tulosta. Paperit ovat ihan ulko-oven tuntumassa ja sinne osaakin hakeutua jo hyvin hädän tullessa. Kun olemme kotona, ei papereita tarvitse enää pitää, sillä Hugo yleensä kipittää ovelle ja tarvittaessa hieman vinkuu, että saa meidät havahtumaan. Edistystä on siis tullut, mutta tokihan vieläkin sattuu vahinkoja! Poissaollessamme pidän papereita lattialla ja olenkin huomannut, että usein Hugo on tyytyväinen, kun sen etutassut ehtii paperien päälle... Ja tästä tietysti seurauksena se, että lätäkkö on puoliksi lattialla. Yritys on kuitenkin hyvä, ja tarkoitus oikea :)

Edistymistä hiljalleen

Nyt onnistuu jo portaiden kulkeminen ilman, että kannan Hugoa. Hieman vielä portaiden alussa jänskättää - kovasti täytyy houkutella, mutta kyllä se aina tulee loppuen lopuksi. Eli nyt siis sujuu kumpaankin suuntaan!

Kävimme perjantaina Kaijan kanssa harjoittelemassa peltojälkeä. Hugon kanssa tehtiin ensin 10 askeleen jälki ja hetken päästä vielä 15 askeleen jälki. Laitoin kaksi namia, joka askeleelle, mutta meinasi Hugo innoissaan porskuttaa osista nameista ohi. Niinpä jatkossa kokeillaankin yhdellä namilla per askel. Eli kokeillaanpa josko niin toimisi paremmin. Muuten kyllä sujui Hugolla homma hyvin - keskittyi hyvin ja tuntuu tykkäävän touhusta :) Pitää yrittää löytää kodin lähettyviltä sopivia nurmialueita, joissa voisi harjoitella jälkeä. Ihan läheltä tuskin löytyykään nurmikkoa, jossa ei kulkisi kauheasti ihmisiä, mutta jos jostain suht läheltä. Pääsisi useammin harjoittelemaan vielä niin kauan, kunnes tulee talvi ja lumet maahan!

Porrastreeniä

Olemme Hugon kanssa harjoitelleet jo hyvän aikaa portaiden kulkemista. Meillä on kahdet portaat kerrosten välissä ja olemme harjoitelleet niin, että ulos mennessä Hugo on kävellyt alempia 1. ja 2. kerroksen välisiä portaita alaspäin ja sisään tuleessa puolestaan se on saanut treenata ylöspäin kapuamista ylemmillä 2. ja 3. kerroksen välisillä portailla. Aloitimme ihan yhdellä portaalla ja pikkuhiljaa lisäsin portaiden lukumäärää. Nyt Hugo kulkee jo ongelmitta kerrosten yhdet portaat sekä ylös että alas.

Olen kuitenkin nyt havainnut, että Hugo on käsittänyt homman hieman väärin. Se nimittäin osaa nyt kulkea ylemmät portaat vain ja ainoastaan ylöspäin ja alemmat portaat vain ja ainoastaan alaspäin. Harjoittelemme nyt siis kovasti myös portaiden kulkua toisiin suuntiin, mutta Hugo on asiasta hirmu hämmentynyt. Jos esimerkiksi ulos mennessä lasken Hugon ylempien portaiden alaosaan ja yritän houkutella sitä kulkemaan edes pari askelmaa alaspäin, se kääntyy 180 astetta ympäri ja kulkee portaa ylös, jolloin löydän sen taas meidän kotiovelta. Sama tapahtuu myös sisään tullessa, jolloin se sitten sen sijaan, että kulkisi alempien portaiden pari viimeistä askelmaa ylös, se kulkeekin vajaat parikymmentä askelmaa alas. Tuntuu hullunkuriselta, että se valitsee mieluummin sen pidemmän reitin, mutta se on selvästi vain ymmällään siitä, mitä siltä halutaan.

Nyt on siis aloitettu porrastreenit toden teolla tavoitteena, että Hugo kulkee kaikki portaat molempiin suuntiin. Ja pikkuhiljaa se edistyykin: tänäänkin onnistui jo parin viimeisen portaan kulkeminen myös Hugon mielestä "väärään suuntaan". Tämä toki namipalojen avustuksella, mutta tästä se lähtee! Eiköhän edistystä tule nopeasti - ongelma, kun ei ole se, ettei Hugo uskaltaisi kulkea portaita. Sen se taitaa kyllä hyvin. Hugo vain hämmästelee, että miksi sen nyt yhtäkkiä pitäisi kulkea portaita myös tähän "väärään suuntaan", kun ennen on saanut kyydin. Onneksi Hugo ei tiedä tuon taivaallista sellaisista hienouksista kuin hissi. En muuten saisi sitä varmaan kävelemään edes niitä yhden kerroksen portaita :)

Kaikki koolla

Eilen oltiinkin koko pentueen voimin lenkillä ja siinä olikin sitten jo hieman vahtimista, että kaikki kuusi olivat aina mukana :) Siskot tuntuivat vievän Hugoa välillä ihan 6-0 - Hugo oli vähän väliä selätettynä! Ja tietysti lenkin päätyttyä näkykin oli sen mukainen: Hugo oli korvia myöten kurassa ja roskissa. Raahasin sen sitten heti pesulle, mutta vielä pesunkin jälkeen Hugo näytti tältä:

Hugo taas riehui lenkillä koko ajan jonkun kanssa, joten väsymystä oli havaittavissa lenkin jälkeen:

Tänään on kuitenkin taas jo ollut melko pirteä oma itsensä - heti herättyämme oli lelu suussa odottamassa minusta vastusta leikkeihinsä :)

Väsymystä rokotuksesta?

Tänään olimme sitten aamulla eläinlääkärissä ensimmäisellä penturokotuksella ja oli Hugo taas niin reipas poika! Se ei edes huomannut, kun piikki pistettiin - keskittyi vain tiiviisti minun kädessäni oleviin namipaloihin. Ei siis varmasti jäänyt traumoja Hugolle tästä reissusta :)

Eläinlääkäri sanoi, että todennäköisesti on hieman väsähtänyt tänään ja niin Hugo alkuun olikin. Kotiin tultuamme meni suoraan nukkumaan, eikä juurikaan liikahtanut siitä. Nyt iltaa kohti on kuitenkin taas jostain ilmestynyt iso kasa energiaa. Käytiin pitkällä lenkillä tuossa alkuillasta, mutta sekään ei tunnut enää painavan, vaan Hugo on taas ihan touhuissaan!

Tässä yksi kuva n. 12-viikkoisesta Hugosta

Lapsi on terve, kun se leikkii!

Voi kyllä oli ihana lenkki meillä eilen sisarusten kanssa! Hugohan oli ihan tohkeissaan saadessaan itsensä ikäisiä pentuja leikkikavereiksi, kun ne aikuiset koirat eivät oikein tunnu olevan mielissään siitä Hugon riehumisesta. Eli meno oli kyllä sellaista, että oksat pois :) Koko ajan oli suussa jonkun korva, niskavillat tai häntä ja sitten tulikin jo tytöiltä samalla mitalla takaisin! Teki kyllä niin hyvää Hugolle. Illalla olikin väsymys sitten sen mukainen - simahti heti lenkin päätyttyä ja automatkankin nukkui niin sikeästi, ettei kotipihallakaan meinannut herätä. Tästä tietysti seurasi sitten se, että melko aikaisin aloitetut yöunet oli nukuttu aamuneljään mennessä, joten silloinhan Hugo alkoi kipeästi kaivata itselleen leikkikaveria. Onneksi suostui rauhoittumaan, kun en ruvennut leikkimään!

Tänäänkin kävimme lenkillä metsässä, jossa saattoi Hugon pitää vapaana. Kun, vaan pitää namit taskussa niin Hugo kyllä tulee luokse, vaikka olisi ympäristössä jotain kiinnostavaakin. Tämä siis toistaiseksi - murrosiän uhmia odotellessa! Onneksi ei nyt ihan vielä kuitenkaan tarvitse niitä miettiä.

Kyllä aika muuten menee nopeasti. Tuntuu, että viikot ovat vierähtäneet hirvittävän vauhdilla! Maanantaina onkin Hugolla jo ensimmäisen penturokotuksen aika :)

Niin ja muuten yritin ottaa muutamia valokuvia lenkillä ollessamme eilen, mutta tuntui hieman siltä, että pennut olivat liian nopeita. En ole vielä siirtänyt kuvia koneelle, mutta täytyy katsoa oliko siellä yhtään terävää kuvaa. No ensi tiistaina pitäisi olla taas vuorossa pentulenkki ja mukaan tulee lisää sisaruksia, joten ehkäpä yritän saada silloin pennut pysymään hetken paikoillaan perhepotrettia varten!

Siskoja tapaamaan!

Tänään olemme Hugon kanssa lähdössä taas metsälenkille Kaijan ja Nepin kanssa. Nyt mukaan ovat tulossa myös Hugon sisaruksista Usva ja Emma. Onpa kiva, että Hugo pääsee touhuamaan pentujen kanssa! Koiria ollaan kyllä tavattu, mutta pääasiassa aikuisia koiria, joten tekee hyvää Hugolle päästä temmeltämään omanikäistensä kanssa. Ja varsinkin, kun ovat sisaruksia!

Kirjoittelen sitten myöhemmin, kuinka riehakkaasti lenkki sujui!

Kyllä nyt uni maittaa!

Tänään on taas ollut niin mukava päivä - paljon on koettu! Kävimme kentän laidalla tutustumassa pk-penturyhmän harjoituksiin ja kyllähän siellä sitten Hugo innoissaan toisten koirien kanssa haisteli ja vähän leikkikin. Ja minä sain hyviä vinkkejä vierelle -käskyn opettamiseen sekä myös yleisesti kontaktin ottamiseen. Kaikin puolin hyvä reissu siis. Ja uskokaa tai älkää - matkat taittuivat bussilla. Eihän tuohon kentälle ole kuin parin pysäkin välin matka, mutta kuitenkin! Ensimmäinen kerta Hugolla bussissa ja meni hienosti. Sylissä pidin Hugoa ja se tyynen rauhallisena katseli maisemia bussin ikkunasta. Vähän ehkä läähätti, mutta oli siellä kuumakin. Muutoin oli täysin rauhassa - ei räpiköinyt eikä itkenyt. Oli niin reipas poika! Kotiin palattuamme on Hugoa nukuttanut oikein kunnolla - sen verran taas on koettu uutta tänään :)

Lauantaina käytiin vanhemmillani kylässä, kun heillä oli hoidossa Aapo-koira. Aapo asui naapurissamme aiemmin ja silloin paljon vietin aikaa sen kanssa. Aivan ihana ja niin kilttiluonteinen koira! Hugo oli tietysti koirakaverista ihan innoissaan ja alkuun yrittikin kovasti saada sitä leikkimään sen kanssa. Aapo ei kuitenkaan näistä riehumisleikeistä innostunut. Lähdimmekin sitten poikien kanssa lenkille ja saivat molemmat olla metsässä vapaana. Lenkkeily sujuikin loistavasti, sillä molemmat keskittyivät niin kaiken ympärillä olevan haisteluun ja ihmettelyyn (lähinnä Hugo). Lenkin aikana pojat sitten tottuivatkin toistensa läsnäoloon ja takaisin palattuamme olivatkin niin hyviä kavereita keskenään! Tässä muutama kuva Hugosta ja Aaposta:

Pojat odottavat ansaitsemiaan nakkipaloja.

Ja nyt ne namit saatiin!

Kaverukset lepäilevät vierekkäin

Ja pian molemmat simahtivat

Ja yllätys yllätys - myös tässä lepäillään :)