Hugo tosiaan oppi ne portaat kulkemaan mainiosti ilman ongelmia. Kulki ne varovaisesti, mutta reippaasti ja onnistui meno sekä ylös että alas. No se oli silloin se.
Muutama päivä sitten sattui pieni vaivainen tassun lipsahdus alaspäin mennessä. Hugo ei pudonnut eikä kaatunut portaissa, hieman vain takatassu lipsahti ja pikkuisen muksahti siihen alemmalle portaalle. Siitähän seurasi tietysti se, että sen jälkeen portaa ovatkin olleet ihan hirvittävä vastus. Ylöspäin no problem, mutta kun alaspäin pitäisi kulkea, niin Hugo liimaantuu lattiaan ja kaikki kynnet on esillä. Ja silloinhan sitä vasta tassut lipsuukin. Portaiden meno alaspäin on siis aloitettu nyt taas ihan alkeista. Ensin siis porras kerrallaan kehujen kera ja kun se tuntuu tarpeeksi varmalta niin sitten kaksi porrasta jne. Mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa. Hieman vain hirvittää, että entä jos tällainen vastaava tassun lipsahdus tapahtuu, kun painoa on se noin 25 kiloa? Eipä sitä emäntä sitten enää noin vain nostelekaan sitä hauvaa sylkkyyn ja kiikuta ulos! Töissä joku vinkkasi, että Ikean kassi on kestävä, tilava ja sen saa hyvin olalle - kelpo väline siis myös hieman suuremmankin collien kuljetukseen :) No ehkäpä nyt pysytään optimistina ja toivotaan kovasti, että kun nyt nämä portaat on taas opittu, niin ei tulisi tällaista takapakkia! Eihän se Hugollekaan ole kiva, että pelottaa niin kovasti, ettei edes rappukäytävään uskalla astua kotoa..
Hugo kekkasi tuossa jokin aika sitten myös sellaisen tavan, että esim. sohvalle istuessa se tuli viereen komentamaan. Aloitti murisemalla vaimeasti ja jos tämä ei aiheuttanut minkäänlaista liikettä omistajiin, se jatkoi haukahtamalla. Ja sillä on oikein kuuluva ääni, vaikka pieni vielä onkin :) Koiran haukahtelu silloin tällöin ei tietysti ole vaarallista eikä pahitteeksi, mutta tuo komentaminen onkin sitten asia erikseen. Meillä on tuossa olohuoneen ovella tuollainen pentuportti, joten laitoimme sen portin toiselle puolelle ikäänkuin jäähylle, kun tätä komentamista alkoi ilmenemään. Tätä jatkettu nyt noin viikko ja komentohaukut jäänyt selvästi vähemmälle!
Se on muuten hauska, että Hugo on oppinut jo selvästi, että se olen minä joka käy sen kanssa aamulenkillä :) Ristolla on lähes poikkeuksetta minua aiemmin herätys aamulla ja olen yleensä tähän aikaan vienyt Hugon kuitenkin jo ulos käymään. Sen verran aamu-uninen tuntuu Hugo kuitenkin olevan, että nykyään se on jäänyt Riston herätyksen soidessa vielä pötköttelemään viltille sängyn viereen, eikä sillä ole näyttänyt olevan mitään kiirettä minnekään. Heti kun minä nousen ylös, niin Hugokin pomppaa ylös, että nyt mennään pihalle. :)
Hetkeen en olekaan ottanut Hugosta kuvia - on taas kasvanut ja korvat ovat nousseet pystyympään. Viikonlopun aikana varmasti otan uusia kuvia ja päivittelen niitä sitten taas tännekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti